Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Hän inhoaa myös ruusukaalia ja naurista.

Minä olen Amerikan Yhdysvaltain presidentti, eikä minun tarvitse syödä parsakaalia, jos minä en halua.” Näin julisti vaimolleen George W. Bush.
Parsakaalin inho voi olla geneettistä. Tutkijat ymmärsivät jo 1930-luvulla, että tiettyjen kitkerien makujen aistiminen on yhtä perinnöllistä kuin kielen saaminen rullalle. Tuolloin kemisti Alfred Fox pölläytti vahingossa ilmaan fenyylitiokarbamidia eli ptc:tä, ja hänen kollegansa ihmetteli, mistä hänen suuhunsa tuli niin hirvittävä kitkerä maku. Outoa, ajatteli Fox, sillä hän ei maistanut mitään.
Asian selvittely osoitti, että toiset ihmiset maistavat ptc:n, toiset eivät. Miksi joillakin on kyky maistaa yh­diste, jota ei edes esiinny luonnossa? Vastaus on, että nämä ihmiset maistavat myös muita kitkeriä aineita erityisen herkästi. Ptc vain sattuu kemialliselta rakenteeltaan muistuttamaan kasvimaailman kitkeriä makuja.
Koska kasvien kitkeryys usein johtuu myrkyllisistä yhdisteistä, ptc:n kaltaisen kitkeryyden maistamisesta on ollut hyötyä. Kitkerille aineille herkät ihmiset sylkevät ne suustaan ja siten välttyvät myrkyiltä.
Tästä kuitenkin heräsi vastakysymys. Jos kasvimyrkkyjen karttaminen on tärkeää, miksi osa ihmisistä ei kykene maistamaan ptc:tä? Mysteeri vain syveni, kun huomattiin, että simpanssit jakautuvat maistajiin ja
ei-maistajiin aivan samassa suhteessa kuin ihmisetkin.
Vuonna 2003 amerikkalaistutkijat löysivät vihdoin geenin, johon ptc:n maistaminen perustuu. Se on nimeltään tas2r38, ja sitä esiintyy kolmena eri versiona: pav, avi ja harvinainen aav.
Pav on maistajan versio ja avi ei-maistajan. Jos ihminen saa pavin isältä ja äidiltä eli on pav/pav, hän on supermaistaja. Jos hän on avi/avi, hän ei maista ptc:tä lainkaan. Ja jos hän on pav/avi, hän asettuu ääripäiden välille.
Tas2r38 kuuluu geeniperheeseen tas2r, joka vastaa kitkerien makujen tunnistamisesta. Perhe koostuu kaikkiaan 43 geenistä, ja tutkijat ovat vasta selvittämässä niiden toimintaa. Koska kitkerien makujen yhdisteitä on enemmän kuin 43, kunkin geenin täytynee auttaa aistimaan useita.
Tas2r38 tunnistaa glukosinolaatteja, kitkeriä yhdisteitä, joita on parsakaalissa, ruusukaalissa ja nauriissa. Ne maistaa erityisen voimakkaasti, jos on perimältään pav/pav. Retiisi, endiivi tai munakoiso ovat nekin kitkeriä, mutta niissä ei ole glukosinolaatteja, ja siksi pav/pav-ihmiset eivät kavahda niitä.
Toinen tas2r-perheen paljon tutkittu geeni on tas2r16. Se tunnistaa kasvien tuottamia glykosideja, jotka ovat suurina määrinä myrkyllisiä. Papuja esimerkiksi pitää liottaa, jotta syanidia tuottavista glykosideista päästäisiin eroon. Tas2r16 tunnistaa myös pajun kuoresta saatavaa salisiinia, joka toimii aspiriinin tavoin.
Makujen aistiminen on kuitenkin vain yksi kitkeräreseptorien tehtävistä – eikä välttämättä edes tärkein. Kitkeräreseptoreja on löydetty keuhkoista, joissa ne ilmeisesti varoittavat tunkeilijoista, ja suolistosta, jossa ne osallistuvat ravinteiden imeytymiseen. Lisäksi niitä on siittiöissä, joissa ne mahdollisesti aistivat munasolusta tulevia viestejä. Aivoistakin niitä löytyy, ja siellä niiden merkitys on täysi arvoitus.
Nämä muut tehtävät ovat ehkä syynä siihen, että tas2r38-geenistä on syntynyt avi-muunnos, joka ei tunnista tiettyjä kitkeriä makuja. Muunnoksesta voi olla hyötyä jossakin toisessa tehtävässä, jota ei vielä ole kyetty selvittämään.
Kitkerien makujen maailmaan kuulunee tas2r-perheen lisäksi muita geenejä, joita ei vielä ole löydetty. Ne saattavat selittää esimerkiksi, miksi korianteri on toisille ihmisille mauste muiden joukossa mutta toisten suussa maistuu saippualta tai pesunesteeltä. c
n Jani Kaaro on vapaa
tiedetoimittaja ja Tiede-
lehden vakituinen avustaja.

Geeni: TAS2R16
Sijainti: kromosomi 7: q31.1-q31.3

Geeni: TAS2R38
Sijanti: kromosomi 7: q34

Ueberweg
Seuraa 
Viestejä1218
Liittynyt12.9.2008

Supermaistaja sylkee parsakaalin

jussipussi 23.01.2015 klo 12:36 Ueberweg 23.01.2015 klo 11:36 Yksi niitä harvoja ruokia, joista en ole milloinkaan pitänyt ja jota en itse asiassa pysty vieläkään ilman yökkäysreaktiota syömään, on sipatti eli savusilavakastike. Silava ei ole ongelma, sillä läskisoosi sitten taas on suurta herkkuani. Onkohan tämä geneettistä? Juomista sitten taas saksalainen Maisel's Weisse on mielestäni paras vehnäolut, jota olen maistanut. Laitilan Kukko Vehnä sitten taas maistuu suussani niin kelvottomalta,...
Lue kommentti
jussipussi
Seuraa 
Viestejä39450
Liittynyt6.12.2009

Supermaistaja sylkee parsakaalin

Ueberweg 23.01.2015 klo 11:36 Yksi niitä harvoja ruokia, joista en ole milloinkaan pitänyt ja jota en itse asiassa pysty vieläkään ilman yökkäysreaktiota syömään, on sipatti eli savusilavakastike. Silava ei ole ongelma, sillä läskisoosi sitten taas on suurta herkkuani. Onkohan tämä geneettistä? Juomista sitten taas saksalainen Maisel's Weisse on mielestäni paras vehnäolut, jota olen maistanut. Laitilan Kukko Vehnä sitten taas maistuu suussani niin kelvottomalta, että jätän sen mieluummin...
Lue kommentti

Ulkoilu lapsena voi ehkäistä likinäköisyyttä. Silmä näet kaipaa luonnonvaloa.

Likinäköisyys lisääntyy hurjasti kehittyneissä maissa ja varsinkin Aasiassa, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Vuosisadan puolivälissä maailman ihmisistä joka toinen on likinäköinen ja voimakkaasti likinäköisiä on liki miljardi, arvioidaan laajassa katsauksessa Ophtalmology-tiedelehdessä.

Soulissa ja Singaporessa jo nyt yli 90 prosenttia kaksikymmentävuotiaista tarvitsee silmälasit. Länsi-Euroopassa arviolta joka toinen nuori aikuinen on likinäköinen.

Likinäköisyys vaikuttaa modernin elämäntavan vaivalta. Perimä selittää sitä vain osin.

Lukeminen ja jatkuva lähityöskentely lisäävät nykyisen käsityksen mukaan likitaitteisuutta, kuten myös sisällä oleskelu ja valon vähäisyys.

”Varhain aloitetun koulunkäynnin on todettu selvästi lisäävän likinäköisyyttä. Siihen ei ole kiinnitetty huomiota, kun suunnitellaan koulutuksen varhentamista”, sanoo vuosikymmeniä asiaa tutkinut silmälääkäri ja Jyväskylän yliopiston dosentti Olavi Pärssinen.

Likinäköisyyttä lisäävät etenkin Aasian vaurailla alueilla kova pänttääminen jo lapsena sekä älylaitteisiin liimautuminen.

Ulkoilu lapsena sen sijaan näyttää ehkäisevän likinäköisyyttä. Niin sanotuen valoteorian mukaan ulkoilun hyöty seuraa siitä, että oleskellaan paljon luonnonvalossa.

Valoteoriaa tukee kansainvälinen tuore tutkimuskatsaus likinäköisyyden geneettisestä taustasta. Likinäköön nimittäin liittyvät erityisesti geenimuutokset soluissa, jotka vastaavat valon havaitsemisesta ja käsittelystä.

Kysely

Luitko itsesi likinäköiseksi?

Yksiköt löytyivät monikäyttöisistä käsistä.

Muinaisaikojen metsästäjille ja kalastajille riitti, että yhteinen saalis jaettiin silmämääräisesti asianmukaisiin osiin. Tarpeen tullen mittana voitiin käyttää puusta tai tuohesta valmistettua lapiomaista kouraa. Tärkeitä mittavälineitä olivat omat kädet.

Peukalo tarkoitti myös peukalon leveyttä eli ruotsalaisittain tuumaa, neljästä muusta sormesta muodostui kämmenen leveys. Kun kämmenet pantiin rinnakkain, syntyi kahmalo. Kyynärpään ja keskisormen pään välinen etäisyys oli kyynärä. Kun kädet levitettiin sivulle suoriksi, matka keskisormien päiden välillä oli syli eli kolme kyynärää, nykymitoissa vajaat kaksi metriä.

Kansainväliset mitat ja painot ovat tulleet tarpeellisiksi viimeistään silloin, kun on alettu käydä kauppaa. Yleisenä ongelmana oli kuitenkin pitkään se, että eri tuotteita mitattiin erilaisilla järjestelmillä ja samannimisetkin mitat olivat käytännössä paikallisia ja keskenään erisuuruisia.

Valtaosa Euroopan maista alkoi siirtyä yhtenäiseen desimaali- ja metrijärjestelmään vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin Kansainvälinen mitta- ja painotoimisto valmisti jokaiselle valtiolle mallimetrin ja kilogramman. Perusyksikön nimitys metri tuli ranskan mittaa tarkoittavasta sanasta mètre, koska järjestelmäkin oli kehitetty Ranskassa 1700-luvun lopulla.

Jotkin vanhat mitat ovat säilyneet nykypäiviin asti erikoiskäytössä. Perunoita myydään torilla kapoittain, joka nykyään vastaa viittä litraa. Kappa on vanha germaaninen laina, joka merkitsee al­kuaan mittaa.

Halkomittana tunnettu motti on lainaa ruotsin sanasta mått. Ruotsista lainattu pienen rasian nimitys aski on täsmentynyt 20 savuketta sisältävän pakkauksen nimitykseksi.

Kannu on vanha vetomitta, jonka nimi tulee ruotsin sanasta kanna. Kannu oli kaksi tuoppia eli reilut kaksi ja puoli litraa. Tuoppi on tarkoittanut sekä juoma-astiaa että siihen mahtuvan nesteen määrää. Se on lainattu keskiajalla joko ruotsista tai alasaksasta. Entisajan tuoppi veti reilun litran, nykyään nimitetään isoksi tuopiksi puolen litran olutannosta.

Omaperäinen töttö on vanhastaan ollut tuohitorven nimitys, joka kuvailee tuohitorvesta lähtevää ääntä. Putken tai suppilon muotoisia töttöjä tai tötteröitä on myöhemmin alettu kääriä paperista esimerkiksi makeisten kääreiksi. Samaan joukkoon kuuluvat myös vohvelista valmistetut jäätelötötteröt.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2018