Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Hän inhoaa myös ruusukaalia ja naurista.

Minä olen Amerikan Yhdysvaltain presidentti, eikä minun tarvitse syödä parsakaalia, jos minä en halua.” Näin julisti vaimolleen George W. Bush.
Parsakaalin inho voi olla geneettistä. Tutkijat ymmärsivät jo 1930-luvulla, että tiettyjen kitkerien makujen aistiminen on yhtä perinnöllistä kuin kielen saaminen rullalle. Tuolloin kemisti Alfred Fox pölläytti vahingossa ilmaan fenyylitiokarbamidia eli ptc:tä, ja hänen kollegansa ihmetteli, mistä hänen suuhunsa tuli niin hirvittävä kitkerä maku. Outoa, ajatteli Fox, sillä hän ei maistanut mitään.
Asian selvittely osoitti, että toiset ihmiset maistavat ptc:n, toiset eivät. Miksi joillakin on kyky maistaa yh­diste, jota ei edes esiinny luonnossa? Vastaus on, että nämä ihmiset maistavat myös muita kitkeriä aineita erityisen herkästi. Ptc vain sattuu kemialliselta rakenteeltaan muistuttamaan kasvimaailman kitkeriä makuja.
Koska kasvien kitkeryys usein johtuu myrkyllisistä yhdisteistä, ptc:n kaltaisen kitkeryyden maistamisesta on ollut hyötyä. Kitkerille aineille herkät ihmiset sylkevät ne suustaan ja siten välttyvät myrkyiltä.
Tästä kuitenkin heräsi vastakysymys. Jos kasvimyrkkyjen karttaminen on tärkeää, miksi osa ihmisistä ei kykene maistamaan ptc:tä? Mysteeri vain syveni, kun huomattiin, että simpanssit jakautuvat maistajiin ja
ei-maistajiin aivan samassa suhteessa kuin ihmisetkin.
Vuonna 2003 amerikkalaistutkijat löysivät vihdoin geenin, johon ptc:n maistaminen perustuu. Se on nimeltään tas2r38, ja sitä esiintyy kolmena eri versiona: pav, avi ja harvinainen aav.
Pav on maistajan versio ja avi ei-maistajan. Jos ihminen saa pavin isältä ja äidiltä eli on pav/pav, hän on supermaistaja. Jos hän on avi/avi, hän ei maista ptc:tä lainkaan. Ja jos hän on pav/avi, hän asettuu ääripäiden välille.
Tas2r38 kuuluu geeniperheeseen tas2r, joka vastaa kitkerien makujen tunnistamisesta. Perhe koostuu kaikkiaan 43 geenistä, ja tutkijat ovat vasta selvittämässä niiden toimintaa. Koska kitkerien makujen yhdisteitä on enemmän kuin 43, kunkin geenin täytynee auttaa aistimaan useita.
Tas2r38 tunnistaa glukosinolaatteja, kitkeriä yhdisteitä, joita on parsakaalissa, ruusukaalissa ja nauriissa. Ne maistaa erityisen voimakkaasti, jos on perimältään pav/pav. Retiisi, endiivi tai munakoiso ovat nekin kitkeriä, mutta niissä ei ole glukosinolaatteja, ja siksi pav/pav-ihmiset eivät kavahda niitä.
Toinen tas2r-perheen paljon tutkittu geeni on tas2r16. Se tunnistaa kasvien tuottamia glykosideja, jotka ovat suurina määrinä myrkyllisiä. Papuja esimerkiksi pitää liottaa, jotta syanidia tuottavista glykosideista päästäisiin eroon. Tas2r16 tunnistaa myös pajun kuoresta saatavaa salisiinia, joka toimii aspiriinin tavoin.
Makujen aistiminen on kuitenkin vain yksi kitkeräreseptorien tehtävistä – eikä välttämättä edes tärkein. Kitkeräreseptoreja on löydetty keuhkoista, joissa ne ilmeisesti varoittavat tunkeilijoista, ja suolistosta, jossa ne osallistuvat ravinteiden imeytymiseen. Lisäksi niitä on siittiöissä, joissa ne mahdollisesti aistivat munasolusta tulevia viestejä. Aivoistakin niitä löytyy, ja siellä niiden merkitys on täysi arvoitus.
Nämä muut tehtävät ovat ehkä syynä siihen, että tas2r38-geenistä on syntynyt avi-muunnos, joka ei tunnista tiettyjä kitkeriä makuja. Muunnoksesta voi olla hyötyä jossakin toisessa tehtävässä, jota ei vielä ole kyetty selvittämään.
Kitkerien makujen maailmaan kuulunee tas2r-perheen lisäksi muita geenejä, joita ei vielä ole löydetty. Ne saattavat selittää esimerkiksi, miksi korianteri on toisille ihmisille mauste muiden joukossa mutta toisten suussa maistuu saippualta tai pesunesteeltä. c
n Jani Kaaro on vapaa
tiedetoimittaja ja Tiede-
lehden vakituinen avustaja.

Geeni: TAS2R16
Sijainti: kromosomi 7: q31.1-q31.3

Geeni: TAS2R38
Sijanti: kromosomi 7: q34

Ueberweg
Seuraa 
Viestejä1218
Liittynyt12.9.2008

Supermaistaja sylkee parsakaalin

jussipussi 23.01.2015 klo 12:36 Ueberweg 23.01.2015 klo 11:36 Yksi niitä harvoja ruokia, joista en ole milloinkaan pitänyt ja jota en itse asiassa pysty vieläkään ilman yökkäysreaktiota syömään, on sipatti eli savusilavakastike. Silava ei ole ongelma, sillä läskisoosi sitten taas on suurta herkkuani. Onkohan tämä geneettistä? Juomista sitten taas saksalainen Maisel's Weisse on mielestäni paras vehnäolut, jota olen maistanut. Laitilan Kukko Vehnä sitten taas maistuu suussani niin kelvottomalta,...
Lue kommentti
jussipussi
Seuraa 
Viestejä34740
Liittynyt6.12.2009

Supermaistaja sylkee parsakaalin

Ueberweg 23.01.2015 klo 11:36 Yksi niitä harvoja ruokia, joista en ole milloinkaan pitänyt ja jota en itse asiassa pysty vieläkään ilman yökkäysreaktiota syömään, on sipatti eli savusilavakastike. Silava ei ole ongelma, sillä läskisoosi sitten taas on suurta herkkuani. Onkohan tämä geneettistä? Juomista sitten taas saksalainen Maisel's Weisse on mielestäni paras vehnäolut, jota olen maistanut. Laitilan Kukko Vehnä sitten taas maistuu suussani niin kelvottomalta, että jätän sen mieluummin...
Lue kommentti

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.