- mutta niin on pienikin, myös tuulivoimassa. Tuulisähkön skaala ulottuu nyt joka torpan turbiineista lähes gigawattien voimaloihin.


ulottuu nyt joka torpan turbiineista lähes gigawattien voimaloihin.





Tuulivoimassa on tyyliä. Ei tarvitse kuskata voimalaan polttoainetta eikä murehtia jätteistä. Voimaloista tulee myös yhä luotettavampia ja helppokäyttöisempiä. Kohta tuulivoimalan voi tilata kotiin kuin jääkaapin: myyjä tulee ja asentaa kaiken paikoilleen. Sitten vain töpseli seinään ja nauttimaan halvasta sähköstä.

Pem-Energy Oy tuo tänä vuonna markkinoille tuulivoimalan, jonka voi asentaa vaikka omakotitalon katolle. Turbiini, jonka teho on kaksi kilowattia, tuottaa vuodessa sähköä 6 000-12 000 kilowattituntia paikkakunnan tuulisuuden mukaan.

- Korkeudeltaan tuuliturbiinia voi verrata lipputankoon, kuvailee Pem-Energyn toimitusjohtaja Mikael Seppälä laitetta.


Hiljainen ja edullinen

Yhtiö on kehittänyt tuuliturbiinia Tekesin Hajautetut energiajärjestelmät -ohjelmassa. Katolla seisovia turbiineja on rakennettu aikaisemminkin, muun muassa Englannissa, mutta tunnetut ratkaisut piti sovittaa suomalaisiin, 2-8 metriä sekunnissa puhaltaviin tuuliin. Kustannuksiakin piti alentaa ja löytää laitteelle hyvä muoto. Esimerkiksi roottori käännettiin pystyyn, millä saatiin kokoa pienemmäksi.

Seppälä vakuuttaa, että tuulivoimala on myös hiljainen. - Turbiinin ääni ei kuulu. Täysin äänetön se ei ole, mutta laitteen ääni hukkuu tavalliseen äänimaisemaan, kuten tuulen suhinaan puissa.

Turbiini maksaa noin 5 000 euroa. Takaisinmaksuaikaan vaikuttavat sijoituspaikan tuulisuus ja sähkön hinta, mutta se mahtuu haarukkaan 2-7 vuotta.

Tuulivoimalat saattavat 2010-luvulla olla melkein yhtä yleisiä omakotitalojen katoilla kuin tv-antennit.

Maanomistajat, joilla on sopivia mäkiä, peltoaukeita ja järvenrantoja, rakentavat korkeampia voimaloita ja myyvät tuulisähköä kuin puuta konsanaan.  Pienten voimaloiden kytkemisestä verkkoon, mikä nyt vaatii erityisjärjestelyjä, tulee arkirutiinia.


Gigatuulet suureen verkkoon

Kun suurimmat tuuliturbiinit 1980-luvulla tuottivat sähköä muutaman kymmenen ja 1990-luvulla muutaman sadan kilowatin teholla, nyt kootaan tuulipuistoja kolmen megawatin turbiineista.

Puistojen kokonaisteho on kasvanut kymmeniin ja satoihin megawatteihin. Vielä suurempia suunnitellaan. Irlantilainen tuulivoimayritys Airtricity suunnittelee Pohjanmerelle 2 000 turbiinin tuulipuistoa, jonka teho on 10 000 megawattia eli 10 gigawattia.

Gigawattien arvoa kasvattaa sähköverkon paraneminen. Uusilla sähkönsiirtoratkaisuilla, kuten kehittyneillä tasavirtakaapeleilla, energiaa pystytään siirtämään pitkiä matkoja häviöiden jäädessä pieniksi. Silloin tuulivoimalat pystyvät kantamaan myös sähköverkon peruskuormaa. Aina tuulee jossakin.

Saksalainen aurinkoenergiatutkija, tohtori Jürgen Schmid Kasselin yliopistosta on innostunut myös tuulivoimasta. Hän arvioi viime kesänä talouslehti Economistissa, että jos rakennetaan tehokas tasavirtaverkko, tuulella pystytään tuottamaan 30 prosenttia Euroopan sähköstä.

Kalifornialainen tutkimuslaitos Global Energy Network Institute kaavailee vielä pitempiä, yli mantereiden kulkevia korkeajännitelinjoja. Joskus ehkä hankitaan tuulisähköä Siperiasta ja kulutusta tasataan Euroopan ja Kiinan välillä.


Joskus menee överiksi

Jos tuulivoima on tyylikästä, niin joskus se on jopa vaarallisen charmikasta.  Tutkimusyritys Building Research Establishment Trust selvitti Manchesterissa, Lerwickissa ja Portsmouthissa pienten tuuligeneraattorien ekologisuutta.

Tulos yllätti: kaksi kolmasosaa tutkituista 96 mikrotuulivoimalasta todellisuudessa lisäsi hiilidioksidipäästöjä, koska laitteen valmistukseen ja kuljetukseen kului enemmän energiaa kuin vähätehoinen voimala huonossa paikassa pystyy koko käyttöaikanaan tuottamaan.




Jos haluat tuulivoimalan katollesi


Tuulivoimalat on tähän asti mielletty kesämökkien ja syrjäisten asuntojen sähkönlähteiksi, mutta niistä tulee pian käyttökelpoisia monin paikoin muuallakin kuin rannikoilla ja tuntureilla.

Jos harkitset kotituulivoimalan hankkimista, varmista, että tuulta on saatavissa vähintään kohtuullisesti.

Ilmatieteen laitoksen mukaan sisämaassa tuulee avoimilla pelloilla 3,5-4,5 metriä sekunnissa ja mäkien päällä noin 5,5 metriä sekunnissa. Keskiarvoista on kuitenkin vähän iloa. Tuuli kannattaa  mitata paikan päällä. Asiantuntijoiden mukaan kymmenen metrin korkeudella  tulisi puhaltaa vähintään 4 metrin, mielellään 5-6 metrin keskinopeudella sekunnissa, jotta voimala tuottaisi merkittävän osan kodin sähköstä.



Meillä paljon kasvunvaraa

Puhuttaessa koko energiataloudesta on hyvä muistaa, että optimistisimmat arviot tuulivoiman osuudesta sähköntuotannossa ovat suunnilleen tohtori Schmidin mainitsemat 30 prosenttia. Loput 70 prosenttia on tuotettava muulla tavalla.

Aurinkoenergia on vielä kallista, ja bioenergiaa on saatavilla rajallisesti. Siksi, jos fossiilista polttoaineista halutaan päästä eroon, tarvitaan tuulen tueksi esimerkiksi ydinvoimaa, kuten Saksan ja Tanskan kokemus osoittaa.

Molemmat ovat tukeneet tuulivoimaa, mutta kieltäytyneet ydinvoimasta ja siksi joutuneet tuottamaan valtaosan sähköstä hiilellä.

Suomessa tilanne on erilainen kuin Keski-Euroopassa. Monet suomalaiset yritykset valmistavat tuulivoimatekniikkaa maailmanmarkkinoille, mutta kotona ei liika tuulivoimainnostus uhkaa vielä vähään aikaan.

Viime vuonna tuulivoimalat tuottivat ainoastaan 0,2 prosenttia Suomen sähköstä. VTT:n raportin mukaan vuonna 2020 sähköstä voidaan tuottaa tuulivoimalla kymmenen prosenttia, jos halutaan. Verkko pystyy vastaanottamaan lisäyksen hyvin.

Toinen tutkimus, johon VTT:n lisäksi osallistui tutkimuslaitoksia kymmenestä muusta maasta, osoitti, että varavoimaa tarvitaan enintään 20 prosenttia tuulivoimatehosta.


Kalevi Rantanen on tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.