Myyntiin tulevat tuotteet, jotka esittelevät itsensä ja yty-yhdisteensä. Kaupan päälle pelastuu maailma.  

Teksti: Eeva Mäkelä

Hedelmä- ja vihannestiskit pursuilevat loppukesän runsautta. Noukin kärryyn nipun porkkanoita, joihin on geenitekniikan keinoin saatu kertymään runsaasti kalsiumia. Tyttäreni on ryhtynyt vegaaniksi, ja kalsiumporkkanoista hän saa sopivasti luuston rakennusaineita. Hän ei käytä mitään eläinperäisiä tuotteita eikä koske myöskään kalsiumilla terästettyyn soijamaitoon, koska se on ulkomaista. Harmi, sillä sen jälkeen, kun uusi muuntogeeninen omega-3-soija 2010-luvulla tuli pelloille, soijamaidosta on kalsiumin lisäksi saanut myös arvokkaita rasvahappoja.

Muuntogeenistä superruokaa

Kalsiumporkkanoiden viereen on ladottu houkuttelevan näköisiä tummia rypäleitä. Korjuun jälkeen ne on ultraviolettisäteilytetty, ja sen ansiosta niiden kuoreen on kehittynyt erityisen runsaasti resveratroli-nimistä yhdistettä, jonka on eläinkokeissa havaittu ehkäisevän syöpää, diabetesta, ylipainoa sekä sydän- ja verisuonisairauksia. Niitä makealle perso mieheni popsii mielellään, ja samalla hän tietämättään huolehtii terveydestään. Ylipainonsa ja perimänsä vuoksi hän kuuluu riskiryhmään.Kasvisten joukossa on monenmoista superruokaa: esimerkiksi siitepölyallergiaa lievittävää riisiä ja syvän violetteja syöpää ehkäiseviä tomaatteja. Geenimuuntelun avulla kasvit saadaan tuottamaan haluttu määrä ja yhdistelmä mitä tahansa flavonoideja ja muita luonnon yty-yhdisteitä, sellaisiakin mitä ne eivät luonnostaan tuottaisi. Suomessa muuntogeenisiä terveyskasviksia ostavat minunlaiseni perusterveet ihmiset, jotka tahtovat tulla entistäkin terveemmiksi, mutta kehittyvissä maissa niiden vaikutus ihmisten terveyteen on ollut käänteentekevä. Ennen kuin beetakaroteenia sisältävä kauniinkeltainen kultainen riisi tuli Aasian viljelijöiden pelloille, vuosittain puoli miljoonaa lasta menetti näkönsä A-vitamiinin puutoksen vuoksi. Kehitysmaiden ihmisten ravitsemusta ovat kohentaneet myös uudet rauta- ja sinkkipitoiset viljalajikkeet sekä jo mainitusta omega-3-soijasta puristettu öljy. Tuota rasvahappoa saisi myös kalasta, mutta kalaa ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Kuivuutta, hallaa ja maaperän suolaisuutta kestäviksi kehitetyt lajikkeet taas ovat parantaneet maapallon ruokaturvaa, sillä niitä voidaan kasvattaa myös alueilla, jotka eivät aikaisemmin kelvanneet viljelyyn.

Tietotekniikka auttaa valinnoissa

Mitähän muuta minun piti ostaa? Näppäilen kännykästä ostossovelluksen ja avaan tallentamani kauppalistan. Porkkanoita, tomaatteja, omenoita. Lähiseudun maanviljelijöiden osuuskunta toimittaa viikoittain kotiovellemme laatikollisen vihanneksia, hedelmiä, jauhoja, ryynejä ja leipää, mutta loppuviikosta kaivataan jo täydennystä, ja hyvä niin. Olen ylpeä siitä, että meillä syödään paljon aitoja, tuoreita vihanneksia.Osoitan kännykälläni kotimaisten tomaattien laatikkoa. Sen kylkeen on liimattu tarra, jonka mikrosiru sisältää tomaattien tunnisteen. Kännykkäni lukee sen langattomasti, ja ostossovellus löytää sen avulla tietokannasta kaiken mahdollisen tiedon kyseisistä tomaateista. Mistä ne tulevat? Ovatko ne kasvaneet avomaalla vai kasvihuoneessa? Onko viljelyssä käytetty tuholaismyrkkyjä? Milloin ne poimittiin? Missä niitä on varastoitu?Tietojen perusteella ohjelma laskee tomaattien ekologisen jalanjäljen. Vertaan sitä muiden tarjolla olevien tomaattien jalanjälkeen ja valitsen vähiten kuormittavan vaihtoehdon.Sitten omenat. Poimin viereisestä laarista ripeästi argentiinalaisia omenoita ja päivitän ne ostetuiksi. Kännykkäni piippaa. Mitä nyt? Ruutu vilkkuu punaisena, ja ohjelma herjaa, että tarjolla olisi myös kotimaisia luomuomenoita. Niiden ekologinen jalanjälki olisi pienempi, ja siten ne sopisivat paremmin profiiliini. Olen ostossovellusta käyttöön ottaessani tallentanut tietokantaan omat ruokamieltymykseni ja arvoni sekä terveystietoni ja -tavoitteeni, jotta ohjelma voisi paremmin opastaa minua. Olen ilmoittanut suosivani mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa ja luomua ja valitsevani mieluiten ekologisesti edullisimman vaihtoehdon. Eläintuotteiden kohdalla kelpuutan ainoastaan luomun. Lisäksi kartan tyydyttyneitä ja teollisia transrasvoja enkä tahdo ruokaani arominvahventeita, keinotekoisia makeutusaineita, aromeja tai värejä. Sellainen on minun valintani, mutta joku toinen saattaa metsästää esimerkiksi mahdollisimman halpaa ruokaa. Siinäkin ohjelma auttaa kuuliaisesti ja oppii käyttäjästään tämän todellisten valintojen perusteella koko ajan lisää.Nykyisessä tuoteviidakossa apu on usein tarpeen, varsinkin kun pakkausmerkinnät ovat usein hankalasti luettavia ja valmistusainelistat pitkiä. Noudatan useimmiten ohjelman suosituksia, vaikka välillä sen holhoavuus ja kaikkitietävyys sapettaa. Pyydän ohjelmaa osoittamaan suosittelemiensa omenien sijainnin ja lampsin kuuliaisesti hieman taempana sijaitsevalle maatilatorille.

Lihaa kasveista ja soluista

Lihaosastolla emmin hetken. Tarjolla olisi mehevän näköisiä luomunaudan pihvejä. Mieheni rakastaa aitoa lihaa ja nielee lihankorvikkeensa nuristen. Yllättäisin hänet mielelläni pihvillä, mutta aito liha on kovin kallista.Kysynnän kasvu Intiassa ja Kiinassa, eläintautien nostattamat lihaskandaalit, ympäristötietoisuus ja halu kunnioittaa eläinten oikeuksia ovat romahduttaneet teollisen halvan lihan tuotannon. Lisäksi eläinperäisten tuotteiden hintaan on lisätty haittavero, jolla pyritään hillitsemään niiden kulutusta. Karjahan on merkittävä kasvihuonekaasujen lähde, ja ilmastonmuutos rasittaa kovasti valtioiden taloutta.Lihasta onkin tullut juhlahetkiin kuuluvaa ylellisyyttä. Samalla rehuntuotannolta on vapautunut runsaasti peltoalaa ruoan viljelyyn ja ilmastonmuutoksen torjuntakulut ovat laskelmien mukaan puolittuneet.Tartun pihvin sijaan makkaraan, jossa on kudosviljelmässä tuotettua keinolihaa. Makkara maistuu perheen miesväelle, vaikka vastaakin rasvakoostumukseltaan lähinnä avokadoa. Lihamassa kasvaa laboratoriossa eläinsolusta, ja siksi se voidaan räätälöidä ihan sellaiseksi kuin halutaan. Lisäksi sitä on opittu tuottamaan kohtalaisen edullisesti. Itselleni valitsen soijajauhosta valmistettua kanankorviketta, joka kasvikuitulisän ansiosta näyttää ja tuntuu suussa aivan samalta kuin aito kana. Tyttärelleni poimin lupiininsiemenistä tehtyjä nugetteja. Valkuaisainepitoisista siemenistä saadaan aikaan herkullista kasvislihaa.

Yksilöllistä valmisruokaa

Viikonloppuna tahdon tarjota perheelleni aitoa ruokaa, mutta arjen kiireissä tyydyn nopeisiin ja helppoihin valmisruokiin. Kaupan valikoimista löytyy jokaisen perheenjäsenen tarpeisiin sopiva täysipainoinen ateriakokonaisuus. Poikani, perheen urheilija, syö mielellään Atleetin aterioita, jotka on sopeutettu aktiiviliikkujan fysiologiaan. Tytär taas tarkkailee painoaan ja tahtoisi lähes rasvattomia Hoikan linjan tuotteita, jotka on kehitelty pitämään kylläisyyden tunnetta yllä mahdollisimman pitkään. Minusta hän kuitenkin tarvitsee vielä kasvuikäisten tarpeisiin räätälöityä Täysravintoa.Miehelleni ostan sydän- ja verisuoniterveyttä edistävän Sydämellinen-aterian. Itse tahdon kokeilla jotakin uutta. Nappaan hyllystä ateriakokonaisuuden tuoteperheestä, jolla on lupaava nimi: Elämäsi kunnossa. Pakkauksessa mainitaan sen soveltuvan erityisesti istumatyöläiselle.Tarkistan vielä uutuuden tuoteselosteen. Ainakaan natriumglutamaattia siinä ei ole, sillä siitä ostossovellus varoittaisi minua heti. Tiedän, että osa valmiseineksistä sisältää lähinnä täyteaineita, joihin on keinotekoisesti loihdittu väriä ja makua. Ne täyttävät vatsan, mutta en edes tahdo arvailla niiden raaka-aineita. Onneksi minulla on varaa välttää niitä. Satsaan mieluusti perheenjäsenteni ja ympäristön hyvinvointiin jättämällä halvimmat ruoat hyllyyn. Säilöntäaineita ei enää juuri tarvita, sillä säilyvyyden takaavat uudenlaiset älypakkaukset ja hyötymikrobit. Moniin ruokiin on lisätty viruksia ja bakteereja, joiden tiedetään tuhoavan taudinaiheuttajia ja ruokaa pilaavia mikrobeja. Ne selättävät esimerkiksi tuorejuustoissa lymyävän listerian. Lisäksi tuotteet on pakattu hapensiepparikelmuun. Kelmun väriläiskät kertovat yhdellä silmäyksellä, milloin sen hapensitomiskapasiteetti on lopussa.

Jogurtti paljastaa sairaudetMaitotiskillä mainostetaan näyttävästi Rusoposki-juomaa. Hyvinvoivan ja energisen näköinen konsulentti kertoo, että se suorastaan pursuaa erilaisia kasviuutteita. Mainoslause vakuuttaa sen auttavan taistelussa ikääntymisen merkkejä vastaan. Siemaisen näytekulauksen. Juoma maistuu hyvältä, ja sorrun ostamaan viikon annoksen. Järkeilen, ettei se ainakaan pahaa voi tehdä, vaikka lupaukset nuorekkaammasta ulkonäöstä eivät toteutuisikaan. Poimin erilaisten elimistöä karaisevien ja kolesterolia alentavien maitotuotteiden joukosta jogurttijuoman, jonka avulla voin seurata terveydentilaani. Nimittäkää vain minua luulosairaaksi, mutta mielestäni on parempi katsoa kuin katua.Juoma sisältää bakteereja, jotka on varta vasten kehitetty erilaisten sairauksien ilmaisemiseen. Suolistossa ne tarkkailevat sairauksista kieliviä kemiallisia signaaleja. Kun esimerkiksi salmonellan ilmaisemiseen erikoistuneet bakteerit havaitsevat sille ominaisen yhdisteen, ne alkavat tuottaa kirkuvan vihreää väriä. Paksusuolen syövän tunnusväri taas on punainen, mahahaavan keltainen ja rotaviruksen sininen. Ulosteen värjäytyminen paljastaa mahdolliset sairaudet jo varhaisessa vaiheessa.

Villejä väitteitä karkkihyllyllä

Karkkihylly on nautinnonhaluisten mutta terveydestään huolta kantavien ihmisten taivas. Tuotteet pyrkivät vakuuttamaan minut siitä, ettei pikkunautinnoista kannata kantaa huonoa omaatuntoa, vaan ne voivat jopa lääkitä. Vaikka Euroopan elintarvikevirasto pyrkiikin karsimaan villeimmät terveysväitteet, tuotteita tulee markkinoille siihen tahtiin, ettei valvonta pysy perässä. Huomiostani kilpailevat erilaiset vitaaliainein rikastetut makeiset: esimerkiksi vaahtokarkit, joiden kollageeni pakkaustekstin mukaan silottaa ryppyjä, ja bikinisuklaa, jonka mainoksessa komeilevat naiselliset kurvit. Poimin hyllystä aknesuklaalevyn. Tyttäreni on saatava sitä siitäkin huolimatta, ettei se ole saanut reilun kaupan sertifikaattia. Sallin hänelle hänen vaatimattoman paheensa. Suklaan kehutaan puhdistavan ihoa sisältäpäin, mutta tuskin siihen lisätyt vitamiinit ja hivenaineet hillitsevät näppylöitä sen paremmin kuin muutkaan ravintolisät. Pojalla on edessä kisaviikonloppu toisella paikkakunnalla. Hän tarvitsee evääkseen muutaman palauttavan juoman ja aterian, jonka saa popsittua matkallaan koulusta treenihallille. Olen juuri lastaamassa niitä kärryyn, kun kännykkä soi. Tytär ilmoittaa menevänsä yökylään ja pyytää minua tuomaan jotakin naposteltavaa. Luvassa on siis harvinainen rauhallinen koti-ilta kahden kesken miehen kanssa! Palaan lihatiskille ja valitsen mehevimmältä vaikuttavan luomupihvin. Kotimatkalla poikkean vielä hakemaan pullon punaviiniä, joka erikoisrypäleiden ansiosta sisältää aimo annoksen resveratrolia.

Artikkeli perustuu elintarvikkeiden tutkimus- ja kehitystyöhön ja asiantuntijoiden näkemyksiin tulevaisuuden ruoasta nykytrendien valossa. Tekstissä mainittuja tai paljolti niiden kaltaisia elintarvikkeita on jo olemassa tai ainakin kehitteillä. Asiantuntijana artikkelin teossa oli MTT:n biotekniikka ja elintarviketutkimusyksikön professori Sirpa Kurppa.

Lähteitä ja lisätietoa:Mitä ruoaksi huomenna -tutkimushankkeen loppuraportti (Tulevaisuuden tutkimuskeskus, MTT, Kuluttajatutkimuskeskus ja Finpro)EU-hanke SmartAgriFood, jossa Suomesta ovat mukana MTT ja VTT.

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011

Eeva Mäkelä on filosofian tohtori, geologi, vapaa tiedetoimittaja ja kääntäjä sekä Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018