Tšernobylissä tuhoutui ydinvoimalan nelosreaktori. Radioaktiivisen polttoaineen lennätti taivaan tuuliin räjähdystä seurannut tulipalo. Kuva: Carl A. Willis/Wikimedia Commons
Tšernobylissä tuhoutui ydinvoimalan nelosreaktori. Radioaktiivisen polttoaineen lennätti taivaan tuuliin räjähdystä seurannut tulipalo. Kuva: Carl A. Willis/Wikimedia Commons
Fukushimassa järistys katkaisi sähköt ja tsunami vei varavoiman. Jäähdysjärjestelmä lakkasi toimimasta ja jäähdystysvedet kiehuivat kuiviin. Reaktorit eivät räjähtäneet, joten päästöt jäivät Tšernobyliä vähäisemmiksi. Kuva:  IAEA/Wikimedia Commons
Fukushimassa järistys katkaisi sähköt ja tsunami vei varavoiman. Jäähdysjärjestelmä lakkasi toimimasta ja jäähdystysvedet kiehuivat kuiviin. Reaktorit eivät räjähtäneet, joten päästöt jäivät Tšernobyliä vähäisemmiksi. Kuva: IAEA/Wikimedia Commons

Kaksi historian pahinta ydinvoimalaonnettomuutta johtuivat aivan erilaisista syistä. Yhteistä niille on ydinreaktorin vahingoittuminen ja säteilypäästö.  

TEKSTI: JANNE KOIVUKOSKI, MATTI JANTUNEN JA JUSSI PAATERO

 

25 vuotta sitten, 26. huhtikuuta 1986, tapahtui Tšernobylin ydinvoimalassa Neuvostoliitossa onnettomuus, joka muutti suhtautumista ydinvoimaloiden turvallisuuteen. Ennen Tšernobyliä uskottiin, että ydinvoimalaonnettomuus ei voi aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia voimalaitoksen lähialuetta etäämmällä.

Näin oli päätelty ydinreaktoreiden todennäköisyyslaskentaperusteisissa turvallisuusanalyyseissä. Ihmisen aiheuttama onnettomuus kuitenkin osoitti, että voimalaitoksesta vapaaksi pääsevät kaasut ja hiukkaset voivat levitä tuhansien kilometrien päähän.

Tänä keväänä 11. maaliskuuta sattui Japanin koillispuolella suuri maanjäristys, joka aiheutti maan pääsaaren koillisrannikolla suurimman tsunamin tuhanteen vuoteen.

Tuho oli valtava. Lähes 30 000 ihmistä kuoli. Omaisuutta ja rakenteita tuhoutui niin, että yli puoli miljoonaa ihmistä joutui välittömän avun tarpeeseen loukkaantumisen tai elämän perusedellytysten katoamisen takia. Luonnonmullistus vaurioitti vakavasti myös Fukushiman Dai-ichin ydinvoimalaitoksen kolmea reaktoria.

Näiden neljännesvuosisadan välein tapahtuneiden onnettomuuksien erot ovat suuret, mutta yhteistä niille on ydinreaktorien vahingoittuminen ja säteilypäästö.

Energiapiikki räjäytti reaktorin

Tšernobylin onnettomuus tapahtui grafiittihidasteisessa reaktorissa. Ydinreaktiossa syntyvien nopeiden neutronien hidastamiseen käytetään tässä reaktorityypissä veden sijaan grafiittia, joka on puhdasta hiiltä ja syttyy palamaan korkeissa lämpötiloissa. Lisäksi reaktorin säätösauvat toimivat hitaasti: pikasammutuskin kestää 20 sekuntia.

Asiat menivät kohtalokkaasti vikaan, kun voimalaitoksella tehtiin hätäjäähdytysjärjestelmien sähkönsyöttöön liittynyttä koetta. Ennen koetta reaktoria oli suunnitelmista poiketen ajettu ajettu puoli vuorokautta vajaalla teholla. Tämän vuoksi reaktori oli epävakaassa tilassa, ja koetilanne synnytti suuren energiapiikin. Se räjäytti reaktorin kannen pois paikaltaan ja sytytti grafiitin palamaan.

Hitautensa takia säätösauvat ehtivät osittain sulaa tai palaa, eivätkä ne toimineet halutulla tavalla. Reaktorissa ei ollut lainkaan kaasutiivistä suojarakennusta, ja tulipalon lämpö nosti osan reaktorin polttoaineesta suoraan ilmaan kilometrin–puolentoista korkeuteen. Tämä radioaktiivinen saaste levisi sitten ympäri pohjoista pallonpuoliskoa.

Tsunami katkaisi jäähdytyksen

Fukushima Dai-ichin kaikissa kuudessa reaktorissa reaktion hidasteena ja jäähdytysaineena käytetään vettä, kuten valtaosassa maailman voimalaitosreaktoreita. Tällainen reaktori on mahdollista sammuttaa muutamassa sekunnissa. Jälkilämpö siirretään sitten höyrystymisen kautta pois reaktorista.

Reaktorit vaurioituivat, kun maanjäristys katkaisi ensin voimalaitoksesta sähköt ja tsunamiaalto lopetti dieselkäyttöisten varavoimageneraattorien toiminnan.

Käytössä olleilla yksiköillä oli lisäksi sähköstä riippumaton reaktorisydämen jäähdytysjärjestelmä, ykkösellä eristyslauhdutin, kakkosella ja kolmosella höyryturbiinikäyttöinen pumppu. Niillä jäähdytystä onnistuttiin jatkamaan useita tunteja onnettomuuden jälkeen, mutta nekin menetettiin, kun akut ehtyivät ja lauhdutusaltaan vesi kuumeni.

Tämän jälkeen sekä reaktoreiden että käytetyn polttoaineen altaiden jäähdytys loppui. Järjestelmät kiehuivat enemmän tai vähemmän kuiviin, ylikuumenivat ja vaurioituivat.

Palo levitti polttoainetta

Tšernobylissä ydinreaktorin räjähdys paljasti ydinpolttoaineen, ja tulipalon seurauksena sitä pääsi suuri määrä sellaisenaan ilmakehään. Päästö saatiin loppumaan tavalla, joka luultavasti oli ainoa mahdollinen: reaktori haudattiin aluksi hiekkaan ja betoniin, ja myöhemmin sen päälle rakennettiin betoninen suojakuori.

Japanissa ydinreaktoreiden suojarakennukset ovat pysyneet koossa ja reaktorisydämiä on pyritty jäähdyttämään syöttämällä paineastioihin vettä. Se ei ole koko aikaa onnistunut, vaan polttoaine on vaurioitunut jäähdytyksen riittämättömyyden vuoksi. Hiukkas- ja kaasumuodossa olevia radioaktiivisia aineita on päässyt ja tietoisesti päästetty vesihöyryn mukana ilmakehään, jotta höyrynpaine ei rikkoisi tärkeitä suojarakenteita.

Myös käytetty polttoaine on päässyt kuumenemaan jäähdytysongelmien vuoksi. Seurauksena on ollut vetyräjähdyksiä, jotka ovat tuhonneet voimalaitoksen rakenteita ja ainakin jossain määrin myös sen suojarakennuksia. Vetyä syntyy kuumien polttoaine-elementtien zirkonium-metallin reagoidessa vesihöyryn kanssa.

Säilytysaltaissaan kuiville jääneet polttoaine-elementit lähettävät suoraa säteilyä lähiympäristöön. Tämä säteily kohdistuu pääosin ylöspäin taivaalle ja heijastuu takaisin ilmakehän molekyyleistä sironneena.

Nyt reaktorien ja käytetyn polttoaineen jäähdytys toimii jälleen, mutta improvisoiduilla hätäratkaisuilla. Kunnollisen jäähdytyksen palauttaminen vaatinee kokonaan uusien järjestelmien ja lauhduttimien rakentamisen reaktoreihin sekä jäähdytysaltaisiin. Tämä vie kuukausia. Reaktorit eivät palaa toimintaan, mutta niiden purkutyöhön päästäneen vasta parin vuosikymmenen päästä.

Laskeumat eri luokkaa

Mitä radioaktiivisia aineita onnettomuuksissa pääsi ympäristöön, ja miten ne ovat vaikuttaneet?

Tšernobylistä levisi huhti-toukokuussa 1986 kaksi koostumukseltaan ja alueelliselta jakaumaltaan erilaista laskeumaa. Ensimmäinen oli peräisin reaktorin räjähdyksestä, joka sinkosi pölynä ilmaan noin kolme prosenttia reaktorin polttoaineesta. Laskeuman koostumus vastasi reaktorin polttoaineen koostumusta räjähdyshetkellä. Suomessa siitä mitattiin muun muassa plutoniumin, strontiumin, zirkoniumin, niobiumin, bariumin ja ceriumin radioaktiivisia isotooppeja.

Fukushiman onnettomuus ei räjäyttänyt reaktoreita eikä paljastanut reaktoripolttoainetta suoraan ulkoilmaan, joten se ei ole aiheuttanut vastaavaa päästöä.

Toinen Tšernobylin laskeuma koostui jodi-131:stä ja -133:sta sekä cesium-134- ja -137-isotoopeista, jotka haihtuivat ilmaan palavan reaktorin kuumuudessa kymmenen päivän aikana. Niitä pääsi ilmojen teille 10–20 prosenttia reaktorin sisällöstä.

Näitä isotooppeja karkasi myös Fukushimassa. Niiden laskeumat ovat Fukushiman alueella nyt samaa suuruusluokkaa kuin Tšernobylin laskeuma aikanaan oli Suomessa ja Ruotsissa. 

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n raportoimat korkeimmat säteilyannosnopeudet Fukushiman evakuointialueella ovat olleet jonkin verran suurempia kuin Pohjoismaissa Tšernobylin jälkeen mitatut.

Silloin Pohjoismaissa jouduttiin määräämään muutamille elintarvikkeille käyttö-, myynti, vienti- ja tuontirajoituksia. Lisäksi autojen, traktoreiden ja asuintalojen ilmastointilaitteiden suodattimien vaihtamiseen annettiin erityisohjeita. Kalojen, sienien, poronlihan ja marjojen radioaktiivisuutta on tarkkailtu näihin päiviin asti, ja yksittäisiä rajoituksia oli voimassa useiden vuosien ajan onnettomuuden jälkeen.

Myös Fukushiman radioaktiivisuuspäästöjä havaittiin Suomessa 11 päivää tsunamin jälkeen. Japanin laskeumaon kuitenkin meillä vain murto-osa Tšernobylin onnettomuuden jälkeen mitatusta.

Cesiumia valui mereen

Fukushimassa oma lukunsa ovat suuret jodi- ja cesiumisotooppien päästöt mereen. Ne ovat kulkeutuneet hätäjäähdytyksessä käytetyn veden mukana. Jodi-isotooppien puoliintumisaika on niin lyhyt, että niiden vaikutus jää paikalliseksi ja parin kuukauden pituiseksi.

Cesium-137:n puoliintumisaika sen sijaan on peräti 30 vuotta, mutta vesi vaimentaa voimakkaasti sen säteilyä ja valtameri laimentaa pitoisuuksia. Niinpä myös cesiumin säteilyvaikutukset jäänevät vähäisiksi.

Kalastukseen tieto cesiumsaasteesta vaikuttaa luultavasti kauan, mutta lähinnä psykologisista syistä. Vähäravinteisissa vesistöissä cesium voi kerääntyä kaloihin, mutta meri ei ole tällainen vesistö.

Pelastajat saivat säteilyä

Näistä mittaustuloksista voisi päätellä, että Fukushiman onnettomuudesta ei Japanissa aiheudu olennaisesti suurempia ympäristö- ja terveysvaikutuksia kuin Tšernobylin onnettomuudesta Pohjoismaissa.

Ei ole tietoa, että Fukushiman hätäjäähdytykseen ja muihin pelastustöihin osallistuneet työntekijätkään olisivat saaneet akuutteja säteilysairauksia. Ilmoitetut säteilyannokset ovat pysyneet kohtuullisina. Koko operaation aikana työntekijöille kertyneistä annoksista saataneen myöhemmin tarkempaa tietoa, ja ne ovat luultavasti suurempia kuin tähän mennessä on raportoitu.

Tšernobylin alueella todettiin pelastustöihin osallistuneilla 134 akuuttia säteilysairautta, joihin kuoli samana vuonna 28 ja seuraavien 18 vuoden aikana 19 eli kaikkiaan 47 ihmistä. Laskennallisia onnettomuudesta aiheutuneita kuolemantapauksia on arvioitu aiheutuneen pelastustyöntekijöille ja lähialueen väestölle noin 2 000.

Arviot koko maailman ennenaikaisista syöpäkuolemista vaihtelevat tuhansista kymmeniintuhansiin riippuen muun muassa siitä, minkä kokoisen säteilyannoksen uskotaan lisäävän sairastuvuutta erilaisiin syöpiin.

Tiedon määrä räjähti

Tšernobylin ja Fukushiman välillä on ollut jättimäinen ero myös tiedonkulussa.

25 vuotta sitten Neuvostoliitto antoi ensimmäiset tiedot tapahtumasta vasta kaksi ja puoli vuorokautta onnettomuudesta ja puoli vuorokautta sen jälkeen, kun kohonneet säteilytasot oli jo havaittu Suomessa ja Ruotsissa ja niiden aiheuttajaksi päätelty reaktorionnettomuus.

Suomen viranomaisten omakaan tiedottaminen ei alkuun onnistunut, ja onnettomuutta onkin kutsuttu jälkeenpäin tiedotuskriisiksi. Tilannetta pahensi Suomessa käynnissä ollut virkamieslakko, jonka takia muun muassa leviämislaskelmille välttämätön Ilmatieteen laitoksen keskustietokone oli ajettu alas. Kun kännyköitä ei vielä ollut, avainhenkilöstöä jouduttiin kutsumaan töihin Yleisradion uutislähetysten yhteydessä luetuilla tiedotteilla.

Tänä keväänä tilanne oli olennaisesti toinen. Alustavasti analysoitu tieto maanjäristyksestä tuli Suomen viranomaisille noin 45 minuuttia järistyksen jälkeen. Sen perusteella saattoi jo ennustaa suuria tuhoja ja mahdollisen tsunamin.

Ydinvoimaloiden ongelmat tulivat julki ympäri maailmaa muutaman tunnin kuluessa maanjäristyksestä. Suoraa tv-kuvaa ja toimittajien raportteja oli nähtävissä tiedotusvälineistä ja varsinkin internetistä. Sosiaalinen media nopeutti osaltaan tiedon välittymistä. Voimalaitosalueella tapahtuneet vetyräjähdykset nähtiin lähes reaaliajassa televisiolähetyksissä, ja sen jälkeen niitä saattoi katsoa YouTubessa.

Erityisesti IAEA:n otettua tiedottamisvastuun päivittäiset tilanteet ovat olleet helposti ja luotettavasti internetissä kaikkien nähtävillä.

Ihmisten huoli terveydestään ja ympäristöstä sekä nopea tiedon saanti ovat lisänneet asiantuntijoihin kohdistuvaa painetta: on pystyttävä nopeasti kertomaan todellisista riskeistä ja tarvittavista toimista.

Joditablettien ostoryntäys osoitti, että tiedottamisessa ja tiedon omaksumisessa on vielä parantamisen varaa. Suomalaisilla ei ollut tänä keväänä syytä syödä jodia. Silloinkin kun tarvetta on, joditabletit pitää ottaa viranomaisten antamien ohjeiden mukaan, jotta niiden antama suoja olisi mahdollisimman oikea-aikainen.

Kotona ja vapaa-ajan asunnolla olisi kuitenkin hyvä pitää jodipurkki siltä varalta, että Suomessa tai Suomen lähialueella tapahtuu ydinonnettomuus. Onnettomuustilanteessa on liian myöhäistä lähteä apteekkiin, eikä viranomaisilla ole mahdollisuuksia jakaa joditabletteja kaikille tarvitseville.

Onnettomuuksista opitaan

Säteilyonnettomuuksiin varautuminen ja säteilyvalvontajärjestelmät ovat parantuneet Tšernobylin onnettomuuden jälkeen.

Suomessa säteilytilannetta voidaan nyt seurata reaaliajassa. Lähes koko Euroopassa on säteilymittausjärjestelmät, joiden tietoja vaihdetaan säännöllisin väliajoin. Myös menetelmät päästöjen ja mahdollisten laskeumien ennustamiseen ovat kehittyneet.

Jo Three Mile Islandin reaktorionnettomuus Yhdysvalloissa 1979, seitsemän vuotta ennen Tšernobyliä, tuotti reaktoriturvallisuuteen parannuksia. Onnettomuus aiheutui laitoksen teknisten järjestelmien vikaantumisketjusta, ja sen seurauksena reaktorin sydän osittain suli.

Japanin maanjäristys oli ensimmäinen luonnononnettomuus, joka aiheutti merkittäviin päästöihin johtaneen reaktorionnettomuuden. Järistykseen oli valmistauduttu, eikä sen voima ylittänyt voimalan suunnittelukriteerejä. 15 metrin tsunamiaalto sen sijaan ylitti kriteerit kolminkertaisesti.

Maanjäristyksen vaikutusalueella sijainneista 14 reaktorista kaikki kymmenen vuoden 1978 jälkeen valmistunutta selvisivät ilman merkittäviä vaurioita ja radioaktiivisia päästöjä. Sekä vaurioituneita että vauriotta selvinneitä laitoksia tutkimalla saadaan tietoa, jonka avulla turvallisuutta on edelleen mahdollista parantaa.

Fukushiman voimalassa pahoin vaurioituneet yksiköt 1–4 olivat tulleet suunnitellun käyttöikänsä päähän. Ne olisi siis pitänyt jo sulkea, mutta niiden käytölle oltiin anomassa lisäaikaa. Fukushiman onnettomuus on vakava varoitus sellaisesta politiikasta.

Janne Koivukoski on valmiusjohtaja sisäministeriössä, Matti Jantunen tutkimusprofessori Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ympäristöterveyden osastossa ja Jussi Paatero laboratoriopäällikkö llmatieteen laitoksen havaintopalveluyksikössä. 

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2011

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Maailman päästöt havaitaan Suomessakin

Suomen pintailmassa mitattuja radioaktiivisen cesium-137:n maksimipitoisuuksia:

Lähde     Vuosi  *μBq/m³
1960-luvun alun ydinasekokeiden saaste 1963 14 000
Vuoto maanalaisesta ydinasekokeesta Semipalatinskissa 1966 4800
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus   1986 4 500 000
Vuoto maanalaisesta ydinasekokeesta Novaja Zemljalla 1987 15
Häiriö Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksella 1992 2700
Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus   2011 300
     

 * Yksikkönä mikrobecquerelli

Luonnollinen radioaktiivisuus (radon-222 ulkoilmassa) on 500 000–10 000 000.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.