Onko nykyarmeija miesten koulu vai pullamössösukupolven pehmointti? Kysyimme asiantuntijoilta.


Kysyimme asiantuntijoilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

1 Kasvattaako armeija pojista miehiä?

Armeijan päätehtävä on puolustaa maata asevoimin ja kouluttaa siihen kykeneviä miehiä - ja nykyisin myös naisia. Se ei ole kasvatuslaitos, eikä se hoida tehtäviä, jotka kuuluvat vanhemmille, päiväkodille tai koululle. Joskus vanhemmilla on epärealistisia toiveita, että armeija voi korjata puutteita, joita on päässyt siihenastisessa elämässä syntymään.
Jotkut nuoret miehet varttuvat yksinhuoltajaperheessä. Täysi---ikäiseksi asti heitä ovat kasvattaneet naiset kotona, tarhassa ja koulussa. Armeijassa he ensimmäistä kertaa kohtaavat miespuolisen auktoriteetin. Samalla heidän on sopeuduttava miesporukassa olemiseen. Jo se on uusi asia ja kasvattaa.
Joillekin varusmiespalvelus voi olla portti itsenäistymiseen. Moni on ensimmäistä kertaa pitkään poissa kotoa. Jos sopeutuu uuteen tilanteeseen ja kokee onnistumisia, se kasvattaa itsevarmuutta ja antaa uskoa elämässä selviytymiseen. Valtaosalle armeijassa vietetyt kuukaudet ovatkin itsetuntoa pönkittävä kokemus.
Niille, jotka pääsevät mielekkääseen koulutukseen ja onnistuvat siinä, armeijasta jää yleensä myönteisiä muistoja. Armeija on kuitenkin massakoulutuslaitos, eikä varusmies aina pääse juuri siihen koulutukseen, johon mielisi. Se kismittää ja turhauttaa. Joskus, mutta onneksi harvoin, huono esimies tai muiden silmätikuksi joutuminen tekee palvelusajasta piinaavan.
Puolustusvoimien omien kyselyjen mukaan varusmiehet ovat tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. Kahdeksan kymmenestä arvioi armeija-aikanaan kehittyneensä ihmisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

2 Onko varusmiespalveluksesta tullut pehmointti?

Tämä on yleinen harhakäsitys. Varusmiespalvelus on nyt tiukempaa, vaativampaa ja fyysisesti raskaampaa kuin 20 vuotta sitten. Se vastaa kansallisen tason urheilijan valmennusohjelmaa.
Väärä mielikuva on syntynyt ehkä siitä, että varuskunnissa otettiin 2004 käyttöön niin sanottu sopeuttava peruskoulutuskausi. Palveluksen alkuviikot ovat nousujohteisia, ja tukka putkella sinkoillaan vasta, kun on opittu talon tavoille.
Pehmeän alun filosofia puree erityisesti liikuntakoulutuksessa. Koska tulokkaiden taso on kirjava, joukko jaetaan fyysisen kunnon mukaan  harrastajiin, keskikuntoisiin ja niihin, jotka ovat hilanneet itseään vain tietokoneen ja jääkaapin välillä. Esimerkiksi marssilla kovakuntoisimmat saavat taittaa muita pidemmän matkan.
Varsinainen taistelukoulutus pääsee vauhtiin vasta parin kuukauden kuluttua, kun kotioloissa uinunut kunto on saatu nostettua riittävän korkealle tasolle.
Sopeuttavassa peruskoulutuksessa alokkaiden kulttuurisokkia loivennetaan erottamalla palvelus ja vapaa-aika selvästi toisistaan. Viikonvaihteet ovat yleensä vapaita. Muunlaista pehmoilua ei harrasteta. Esimiehen käsky on yhä laki, ja aamutoimiin herätetään ihan niin kuin ennenkin, sianröhkäisyn aikaan.
Epäilyissä on kuitenkin sen verran perää, että varusmiestulokkaiden fyysinen kunto on nyt heikompi kuin koskaan. Viime vuonna palvelukseen astuneiden Cooperin testissä saavutettiin pohja-noteeraus: 12 minuutissa keskimäärin 2 434 metriä. Vielä 1997 tulos oli 2 760. Samalla keskivertosoturin elopaino on noussut 70,8 kilosta 75,2 kiloon. Myös lihaskunto on heikentynyt roimasti takavuosista.


3 Opitaanko armeijassa käyttökelpoisia kansalaistaitoja?

Ne tulevat palveluksen sivutuotteena, jos ovat tullakseen. Tiiviin palvelustahdin lomassa opitaan muun muassa ensiaputaitoja ja saadaan terveys- ja liikuntakoulutusta. Varusmiehiin yritetään jo alokasaikana kylvää liikunnan siemen, ja sen toivotaan kantavan hedelmää vielä siviilissäkin. Liikuntakoulutusta on lisätty roimasti, ja kuntoa kohotetaan muuallakin kuin pururadalla. Nykyisin kasarmeilla pelataan rantalentistä, katukorista ja hiihtosäbää eli salibandyä yhdellä suksella.
Moni oppii intissä liikkumaan luonnossa ja suunnistamaan. Myös telttamajoitus ja kumisaappaat tulevat tutuiksi. Se on extremeä ainakin sille joukolle, jolle nokialainen tarkoittaa vain kännykkää.
Parasta antia on kuitenkin taito toimia yllättävissä tilanteissa. Mitä teet, kun porukasta pari sairastuu tai loukkaantuu metsäkeikalla? Pojat pitäisi saada pois maastosta ensi tilassa.
Arjen logistiikkaa ja aloitteellisuutta joutuvat opiskelemaan erityisesti ryhmän- ja joukkueenjohtajaksi koulutettavat miehet ja naiset.


4 Vahvistaako varusmiespalvelus yhteishenkeä?

Tuvassa asustaa monen kerroksen väkeä. Alavuoteella kuorsaa perheellinen diplomi-insinööri pääkaupunkiseudulta, peti- ja taisteluparinaan hänellä on kainuulainen maanviljelijän poika. Molemmille kuria pitää 18-vuotias alikersantti, vapaaehtoisena palvelukseen hakeutunut.
Nyky-yhteiskunnassa eri-ikäiset ja -taustaiset ihmisten kohtaavat harvoin, mutta armeijassa se on arkea. Asepalvelus on rippikoulun lisäksi ainoa ja ehkä viimeinen kerta, kun yhteiskunnan eri kerrokset tapaavat. Sen jälkeen uraudutaan omille poluille.
Tässä saattaa olla varusmiespalveluksen anti suomalaiselle yhteiskunnalle: se on sosiaalista liimaa. Porukassa koettu vilu, nälkä, rääkki ja hatutus yhdistää ikäluokkia. Kun kokee, että kaveriin voi luottaa kovan paikan tullen, tunne kantaa siviilielämään asti.
Vaikka emme Suomessakaan ole aina samaa mieltä asioista, puhallamme yleensä yhteen hiileen. Esimerkiksi Britanniasta ja monesta muusta Euroopan maasta tuttu luokkayhteiskunnan ymmärtämättömyys loistaa poissaolollaan.
Voisi myös väittää, että varusmiespalvelus poistaa yhteiskunnasta väkivaltaa ja turhia jännitteitä. Armeijassa kaikki pakotetaan ampumaan, halusi tai ei. Jokainen saa räiskiä niin paljon kuin haluaa. Se karistaa aseista ja ampumisesta liian viehätyksen.
Tuoreen kasvatussosiologisen tutkimuksen mukaan armeijan ruokkimaan yhteisöllisyyteen liittyy kuitenkin pimeä puoli. Varusmiesaika voi vahvistaa kielteisiä asenteita naisia ja maahanmuuttajia kohtaan. Puolustusvoimien tulisikin haastaa rasistisia ja seksistisiä asenteita ja ennakkoluuloja.


5 Kasvattaako armeijan käynti maanpuolustushenkeä?

Suomalaisten maanpuolustustahto on maailman huippua. Jos luvut olisivat yhtään nykyistä paremmat, ne olisivat epäuskottavia.
Yli 90 prosenttia meistä kuvailee kysyttäessä itseään isänmaalliseksi. Lähes yhtä moni varusmiespalveluksen suorittaneista ilmoittautuisi sotilaskoulutuksensa mukaisiin tehtäviin, jos Suomeen hyökättäisiin. Myös palveluksensa päättäneiden nuorten maapuolustustahto on Puolustusvoimien omien kyselyiden perusteella parasta A-ryhmää.


6 Arvostetaanko työelämässä varusmiespalvelusta?

Yllättävän paljon. Työpaikan haussa asevelvollisuuden suorittamisesta voi olla apua, varsinkin jos nuorella ei ole ennestään koulutusta tai työkokemusta. Armeijasta suoriutuminen antaa hakijasta myönteisen kuvan. Sama koskee armeijan antamaa johtajakoulutusta. Se on meriitti monessa nimekkäässä suomalaisyrityksessä.
Ollaanko me nähty jossain? Nythän mä vasta muistan. Se oli vuonna 1995 Vekaranjärvellä!
Myös armeija-aikana syntyneet verkostot voivat nousta myöhemmässä elämän vaiheessa arvoon arvaamattomaan. Tupakaveruus tai sama reserviupseerikoulun kurssi saattaa avata ovia, jotka eivät ventovieraalle muuten avautuisi.


7 Onko armeijan johtamisopeille käyttöä siviilissä?

Muistan sen kuin eilisen. Taulussa luki: Sotilaallinen kuri tarkoittaa annettujen käskyjen ja määräys-ten järkähtämätöntä noudattamista. Komppanianpäällikkö väänsi sen vielä rautalangasta. Jos annetaan käsky hypätä kaivoon, teidän kuuluu hypätä ja jättää hämmästelyt sikseen. Siis: unohtakaa yksityisajattelu ja totelkaa järjettömiltäkin kuulostavia käskyjä.
Onko sokea totteleminen armeijan ainoa anti siviiliin siirtyvälle nuorelle?
Kuri on yhä kasarmien arkea, sillä armeija on sotilaallinen organisaatio, joka kouluttaa poikkeus-oloihin. Kuria tarvitaan, koska kriisin keskellä käskysuhteita ja pelisääntöjä ei voi koko ajan kyseenalaistaa, muuten hukka perii maan ja sen puolustajat.
Viime vuosina johtamistapaa on kuitenkin uudistettu. Nyt vannotaan syväjohtamisen nimeen. Sen ruumiillistuma on yksi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan päähenkilöistä, kersantti Hietanen, joka luotsaa puolijoukkuettaan esimerkin, luottamuksen ja motivoinnin avulla.
Aliupseerit ja upseerikokelaat johtavat joukkojaan 5-6 kuukautta, ja heitä arvioidaan joka suunnasta. Alaiset, vertaiset ja esimiehet pääsevät sanomaan sanansa. Pottumainen despootti tai lempeä hännänheiluttaja ei selviä hyvillä arvosanoilla. Jokaiselle annetaan johtajakansio, joka kertoo, miten henkilö on armeijatehtävistään suoriutunut.
Päätöksenteon keskittäminen ja hierarkkisuus palvelevat kriisijohtamista, eikä armeijan oppeja siksi voi suoraan hyödyntää esimerkiksi yritysmaailmassa, missä toimintaympäristö on erilainen. Poikkeuksen tekee ehkä projektien johto, jossa voi nähdä sotilaallisia piirteitä: Tässä on resurssit, pankaapa paperitehdas pystyyn Kiinassa. Aikaa 24 kuukautta, toimikaa!
Varusmiehet saavat kuitenkin kohtalaisen hyvän teoriapohjan johtamistaidon opiskelulle. Nykyisen koulutuksen arvo on erityisesti palautteessa. Se opettaa johtamisessa tärkeää itsetuntemusta.


8 Onko asepalvelus vaarallista?

Varsin harvoin varusmiesaika on erityisen vaarallista, mutta tietty riski siihen kuitenkin sisältyy. Armeijan harmaisiin tulevat ovat nuoria ja terveitä, joten heidän riskinsä kuolla esimerkiksi johonkin tautiin on vain kymmenesosa 15-24-vuotiaiden miesten luvusta.
Merkittävin yksittäinen tautiuhka on aivokalvontulehdus. Hoitamattomana se johtaa lähes aina kuolemaan. Noin joka kymmenes Suomessa vuosittain sairastuvasta on asevelvollinen. Meningokokkien aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen on menehtynyt 30 vuoden aikana kuusi varusmiestä.
Eniten on julkisuudessa puhuttu varusmiesten itsemurhista, mutta varusmiehet tekevät harvoin itsemurhia, vähemmän kuin muut ikäisensä. Palveluksen alkuvaiheessa ne liittyvät äkilliseen ahdistukseen ja masennukseen. Lähellä siviiliin pääsyä oma henki riistetään humalapäissä. Usein teon laukaisee tärkeän ihmissuhteen katkeaminen.
Varusmiesten yleisin kuolinsyy on liikenneonnettomuus vapaa-aikana. Kuolonkolareita sattuu keskimäärin pari vuodessa. Silti samanikäisiä siviilejä menehtyy ratissa kaksin verroin enemmän.


9 Millaiset ominaisuudet ovat varusmiehelle eduksi?

Takana raskas metsäkeikka, edessä levoton yö. Tuvallinen alokkaita pyörii bunkassa huomenna häämöttävän viikonloppuvapaan riemut mielessään. Levoton uni katkeaa painajaiseen. Joku kiljaisee: Koska ne häät pidetään? Koko ryhmä on hetkessä pystyssä ja tuijottaa rähmäisin silmin naimahuolensa julki tuonutta aseveljeä. Vaikka kuinka väsyttää ja ketuttaa, naurulla ei ole rajoja.
Jos pitäisi valita vain yksi asia matkaevääksi inttiin, se olisi kyky ottaa vastaan mitä elämä antaa. Huumorintajuttomuus voi olla armeijassa vakava tauti. Varusmiespalvelus tuottaa solkenaan absurdeja tilanteita, joihin ei voi suhtautua ihan vakavasti. Ainoa lääke on nauru.
Myös turhautumista on hyvä oppia kestämään. Valitettavasti lyhytjännitteisyys on hieman lisääntynyt nuorten keskuudessa.
Lisäksi tarvitaan kykyä sietää joukossa olemista ja käsketyksi tulemista. On hyväksyttävä vapaudenriisto, johon kuuluu olennaisena osana joukkomajoitus.
Hyvä ominaisuus on myös se, että pystyy palauttamaan unirytmin pitkänkin valvomisen jälkeen.


10 Kenelle varusmiespalvelus ei sovi?

Noin joka kymmenennen nuoren asepalvelus jää kesken. Suurin yksittäinen syy ovat mielenterveyden häiriöt. Maitojunaan lähetettyjen joukosta erottuu kolme ryhmää: liian kiltit, liiat tuhmat ja muut.
- Liian kiltit ovat perusherkkiä nuoria, jotka ahdistuvat käskytyksestä ja komentamisesta. He ovat tunnollisia ja haluaisivat yrittää, mutta painostavaksi koettu tilanne aiheuttaa heille pahaa oloa.
Monilla näistä varusmiehistä on sosiaalisia pelkoja, ja he jännittävät ryhmässä. He lamaantuvat joutuessaan joukon huomion keskipisteeksi. Normaaleista palvelustilanteista saattaa tulla kestämättömiä.
Monet kilteistä ovat olleet koulussa hyviä oppilaita. Eristäytyvinä he ovat usein joutuneet koulukiusaamisen kohteeksi. On vaara, että kierre jatkuu armeija-aikana.
- Liian tuhmilla on takanaan turbulentti nuoruus. Päihteet, poliisi ja pienet rikkeet ovat monille vanhoja tuttuja. Tälle joukolle on tyypillistä lyhytjännitteisyys ja itsekeskeisyys. Ei-sana on monelle tuntematon tuttavuus. Minä-minä-maassa elämään tottunut nuori järkyttyy, kun hän ei yhtäkkiä olekaan enää kaiken keskipiste. Hän keksii palveluksen keskeyttämiselle loogiselta kuulostavan selityksen: armeija ei ollut minua varten.
Totta. Armeija ei ole "minuja" varten. Sen tehtävä on yhteinen maanpuolustus. Osalla tuhmista viesti menee perille, ja he pärjäävät palveluksen loppuun asti.
- Ryhmä muut koostuu nuorista, joilla on sekä jokin fyysinen sairaus että psyykkistä herkkyyttä. Kriisin kimmokkeena voi olla pettymys tulevaan koulutukseen tai palvelusajan pituuteen. Jos masennus, unettomuus ja kireä pinna lukkiutuvat päälle, puhutaan sopeutumishäiriöistä. Joskus ärsyke palveluksen katkeamiseen tulee siviilipuolelta. Sen voi laukaista lähiomaisen kuolema tai tyttöystävältä napsahtava tekstari: Sori, sovitaax, ettei enää nähdä :'-(
Enemmistö sopeutumisvaikeuksien takia kotiutetuista kuitenkin palaa määrä-ajan jälkeen joukko-osastoonsa ja suorittaa urakkansa loppuun.


Kolme palvelus-aikaa, kaksi saapumiserää

Varusmiespalvelus uudistettiin perinpohjaisesti 1999. Nuoret miehet astuvat palvelukseen vuosittain kahdessa erässä, heinäkuussa ja tammikuussa. Miehet vetävät armeijan harmaat ylleen keskimäärin 19-vuotiaina. Naisten asepalvelus on vapaaehtoinen, ja heidän keski-ikänsä on hieman korkeampi.
Palvelus kestää nykyisin 6, 9 tai 12 kuukautta. Johtotehtäviin koulutettavat palvelevat pisimpään. Naisista yli puolet koulutetaan johtajiksi, miehistä vain joka kolmas. Myös miehistön erityistaitoja vaativiin tehtäviin valitaan suhteellisesti enemmän naisia.
Palvelukseen astuu vuosittain noin 30 000 alokasta. Heistä 400-500 on naisia. Yli 80 prosenttia varusmiehistä suorittaa palveluksen loppuun asti. Joka kymmenennellä se jää kesken, puolella mielenterveyssyiden takia. Pieni joukko armeijan aloittaneista siirtyy kesken kaiken siviilipalvelukseen.


Oy Puolustusvoimat Ab: päätuote sotilas

Osa alokkaista koulutetaan etulinjan taistelutehtäviin. Tämän joukon fyysinen ja psyykkinen kunto kestää kansainvälisen vertailun. Puolustusvoimissa on laskettu, että Suomessa sotilaan suoritusvaatimukset ovat jopa kovemmat kuin Nato-maissa.
Mitä kantaa? Jääkärikomppaniassa yksittäisen sotilaan taisteluvarustus painaa 25 kiloa. Telemiinan, kertasingon ja muiden lisäpakkausten kanssa taakka kasvaa jopa 45 kiloon. Ihminen pystyy kantamaan noin puolet omasta painostaan.
Mitä jaksaa? Jotta sotilas kykenee rynnimään taistelutilanteessa, hänen hapenottokykynsä on oltava noin 55 millilitraa/painokilo/minuutti, mikä vastaa Cooperin testissä 2 800:aa metriä.
Mihin valmis? Sotilaan on pystyttävä kahden viikon yhtäjaksoiseen taisteluun ja sen jälkeen keskitettävä voimansa 3-4 päivän tauottomiin ratkaisutaisteluihin.


ASIANTUNTIJOINA: Markus Henriksson, ylilääkäri, Puolustusvoimat • Heikki Korpela, epidemiologi, Puolustusvoimat • Elina Lahelma, kasvatustieteen professori, Helsingin yliopisto • Kari Lilja, johtamisen professori, Helsingin kauppakorkeakoulu • Erkki Nordberg, koulutusosaston päällikkö, Puolustusvoimat

Sisältö jatkuu mainoksen alla