Olympialaisten tunnuslause ”Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin” kertoo ihmisen ikuisesta tarpeesta vertailla, kilpailla ja voittaa.

Sama näkyy myös kielen rakenteessa. Adjektiiveilla on vertailumuodot, joiden avulla voidaan kertoa, kuka on suuri, suurempi, suurin.

Substantiiveilla ei ole vertailumuotoja, joten aste-erot on ilmaistava muilla keinoin. Leikillinen esimerkki on valhe, emävalhe, tilasto. Siinä on hyödynnetty ikivanhaa omaperäistä äidin nimitystä emä, joka muissakin yhteyksissä ilmaisee jotakin suurempaa, tärkeämpää tai alkuperäisempää: emäjoki, emäpuu, emämaa.

Sanojen ja niiden takana olevien käsitteiden välillä vallitsee hierarkioita, joita voidaan käyttää vertailun välineinä. Leijona on eläinten kuningas, isää on vanhastaan sanottu perheenpääksi, joukon johtaja on päämies tai päällikkö, johtajan päällikkö on ylijohtaja, ylipäällikkö tai pääjohtaja.

Indoeurooppalaisissa kielissä sanojen muodostamiseen käytetään etuliitteitä, prefiksejä. Suomessa ne eivät kuulu alkuperäisiin sananmuodostuskeinoihin, mutta naapurien mallin mukaan niitä on ollut melkeinpä pakko muodostaa. Mitä olisi virkakoneisto ilman alivaltiosihteereitä ja yli-intendenttejä? Kalevalaisessa hengessä prefiksejä on aiemmin vältetty lainaamasta, joten niille on sorvattu suomalaiset vastineet. Vasta 1900-luvun puolella on alettu suosia vertailusanoja, joiden alkuosana on latinan super- tai kreikan hyper-. Kumpikin merkitsee ’ylä-, yli-’.

Kun maalliset vertauskuvat menettävät tehonsa, turvaudutaan korkeampiin voimiin. Raamatun kuvakielessä tähti on hallitsijan vertauskuva ja sellaiseksi hyvin sopiva: tähtiä katsotaan alhaalta ylöspäin, eikä niitä voi tavallinen ihminen tavoittaa. Maallisessa nykykulttuurissa tähti voi olla myös rocklaulaja, näyttelijä tai televisio-ohjelman juontaja. Tähden päihittää supertähti ja supertähden megatähti.

Vertailulle ja sen ilmaisukeinoille asettaa rajat vain mielikuvitus, ja sekin on näköjään joskus pakko virittää äärimmilleen. Muistakaamme Isä Aurinkoista ja Ajatusten Tonavaa!

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2008