Uusi kolmiulotteinen tähtikartta sisältää 88 miljoonaa tähteä ja yltää 13 miljardin valovuoden syvyyteen. Kartta kattaa vasta kymmeneksen taivaasta, mutta syvyys tekee siitä jo nyt universumin kenttäoppaan.





Uusi kolmiulotteinen tähtikartta sisältää 88 miljoonaa tähteä
ja yltää 13 miljardin valovuoden syvyyteen. Kartta kattaa vasta
kymmeneksen taivaasta, mutta syvyys tekee siitä jo nyt
universumin kenttäoppaan.


 


Julkaistu Tiede-lehden numerossa 7/2004


 


  228 vuotta vanhaa tähtikartastoa, vuonna 1776 painettua Atlas Céleste de Flamstéed -kokoelmaa. Jokaiseen karttaan on huolella piirretty tähdistöjen kuviot. Ei mitään tyyliteltyjä hahmoja vaan yksityiskohtaisia, dynaamisia eläimiä.


 


Tutkimani sivun alanurkassa on siivekäs hevonen ylösalaisin. Vastakkaisessa kulmassa liitelee joutsen. Taivaallinen lintu lentää pitkin Linnunrataa siivet levällään, kaula osoittaen etelään. Tähtien sakarat pilkistävät sulkien lomitse.


 


Kreikkalaisessa tarinassa Joutsen on valepukuinen Zeus, joka yritti hurmata Spartan kunigattaren Ledan. Leda munikin pian kaksi munaa, joista syntyivät Castor ja Pollux, Kaksosten tähdistön kirkkaat tähdet.


 


On meillä ihmisillä hyvä mielikuvitus! Katso vaikka Joutsenen tähdistöä, joka näkyy juuri nyt hyvin, ja huomaat, ettei sen tähdistä muodostuva joutsen ole itsestäänselvästi joutsen. No, tähdistöthän on joka tapauksessa rajattu täysin mielivaltaisesti. Niihin kuuluvilla tähdillä ei ole mitään fysikaalista kytköstä.


 


Etäisyydet työläs urakka

  myös uudet tähtien aiheet. Etelän taivaalla loistavatkin muun muassa Purje, Mikroskooppi ja Ilmapumppu.

1900-luvulla tähtikarttoihin yritettiin saada syvyyttä, kun haluttiin selvittää, millaisen kokonaisuuden kotigalaksimme Linnunradan tähdet muodostavat. Tähtien etäisyyksien selvittäminen vaatii kuitenkin hyvin tarkkoja havaintoja.

Ensimmäiset tarkat etäisyydet suurehkolle joukolle Linnunradan tähtiä saatiin oikeastaan vasta 1997, kun Hipparcos-satelliitin mittaukset julkaistiin. Silti olemme kartoittaneet galaksistamme vasta pienen osan. Gaia-satelliitti, joka lähetetään avaruuteen 2012, auttaa tilannetta mittaamalla 50 miljoonan tähden etäisyyden.

Nyt galaksiavaruuteen


 


Uusin tähtikartta, jonka on tuottanut Sloan Digital Sky Survey -projekti, avaa ensimmäisen kerran kolmiulotteisen näkymän Linnunradan ulkopuoliseen avaruuteen.

SDSS-karttaa kokoaa noin kaksisataa tähtitieteilijää. Tutkijat ovat muun muassa Yhdysvalloista, Japanista ja Saksasta. He käyttävät työhönsä Apache Point -observatorion 2,5-metristä kaukoputkea, johon on liitetty laajan näkökentän digitaalikamera ja spektrografi, jolla saa 640 tähden spektrin yhtä aikaa.

Aineisto avoin kaikille

Useimmat vanhat tähtikartat sisältyivät erilaisiin käsikirjoituksiin. Hienoimpiin kopioihin kului kymmenittäin vasikannahkoja ja monituisia munkkityövuosia, joten ne olivat kalliitta ja vain harvojen ulottuvilla.

Ensimmäinen suurempaan levitykseen tarkoitettu tähtikartta, Uranometria, julkaistiin 1603. Sekään ei levinnyt jokaiseen kotiin. SDSS sen sijaan on klikkauksen päässä internetissä. Kartta on vapaasti kaikkien - sinunkin - käytettävissäsi.

 - Karttaan sisältyy enemmän löydettävää kuin meillä on aikaa löytää. On tärkeää pitää kartta kaikkien saatavilla, jotta siitä saadaan irti kaikki mahdollinen, toteaa hankeen puheenjohtaja Michael Strauss Princetonin yliopistosta.

Tätä nykyä SDSS sisältää tietoa noin 10 000 cd-levyn verran, ja vuoden lopussa aineistoa on luvassa lisää.

Vastauksia peruskysymyksiin

Emme toki vielä tarvitse varsinaista tiekarttaa galaksiavaruuteen, mutta kolmiulotteinen kartta auttaa ymmärtämään universumin rakennetta ja kehitystä.

SDSS:llä pyritään ratkaisemaan peruskysymyksiä. Millainen on universumin suuren mittakaavan rakenne? Ovatko esimerkiksi galaksien väliin jäävät tyhjältä näyttävät alueet todella tyhjiä?

Kartan perusteella on jo päätelty, miten kaasu jakautuu galaksien välisessä avaruudessa; kaasu näkyy galaksien valon spketrissä. Sekin on havaittu, miten pimeä aine myötäilee galakseja. Myös pimeän energian olemassaolo on varmistunut.

Nyt tutkijat eivät tarvitse muuta kuin miettimisaikaa: mitä kartta kertoo?

Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


                                    .       

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti