Uusi kolmiulotteinen tähtikartta sisältää 88 miljoonaa tähteä ja yltää 13 miljardin valovuoden syvyyteen. Kartta kattaa vasta kymmeneksen taivaasta, mutta syvyys tekee siitä jo nyt universumin kenttäoppaan.



Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen


Sisältö jatkuu mainoksen alla


Uusi kolmiulotteinen tähtikartta sisältää 88 miljoonaa tähteä
ja yltää 13 miljardin valovuoden syvyyteen. Kartta kattaa vasta
kymmeneksen taivaasta, mutta syvyys tekee siitä jo nyt
universumin kenttäoppaan.


 


Julkaistu Tiede-lehden numerossa 7/2004


 


  228 vuotta vanhaa tähtikartastoa, vuonna 1776 painettua Atlas Céleste de Flamstéed -kokoelmaa. Jokaiseen karttaan on huolella piirretty tähdistöjen kuviot. Ei mitään tyyliteltyjä hahmoja vaan yksityiskohtaisia, dynaamisia eläimiä.


 


Tutkimani sivun alanurkassa on siivekäs hevonen ylösalaisin. Vastakkaisessa kulmassa liitelee joutsen. Taivaallinen lintu lentää pitkin Linnunrataa siivet levällään, kaula osoittaen etelään. Tähtien sakarat pilkistävät sulkien lomitse.


 


Kreikkalaisessa tarinassa Joutsen on valepukuinen Zeus, joka yritti hurmata Spartan kunigattaren Ledan. Leda munikin pian kaksi munaa, joista syntyivät Castor ja Pollux, Kaksosten tähdistön kirkkaat tähdet.


 


On meillä ihmisillä hyvä mielikuvitus! Katso vaikka Joutsenen tähdistöä, joka näkyy juuri nyt hyvin, ja huomaat, ettei sen tähdistä muodostuva joutsen ole itsestäänselvästi joutsen. No, tähdistöthän on joka tapauksessa rajattu täysin mielivaltaisesti. Niihin kuuluvilla tähdillä ei ole mitään fysikaalista kytköstä.


 


Etäisyydet työläs urakka

  myös uudet tähtien aiheet. Etelän taivaalla loistavatkin muun muassa Purje, Mikroskooppi ja Ilmapumppu.

1900-luvulla tähtikarttoihin yritettiin saada syvyyttä, kun haluttiin selvittää, millaisen kokonaisuuden kotigalaksimme Linnunradan tähdet muodostavat. Tähtien etäisyyksien selvittäminen vaatii kuitenkin hyvin tarkkoja havaintoja.

Ensimmäiset tarkat etäisyydet suurehkolle joukolle Linnunradan tähtiä saatiin oikeastaan vasta 1997, kun Hipparcos-satelliitin mittaukset julkaistiin. Silti olemme kartoittaneet galaksistamme vasta pienen osan. Gaia-satelliitti, joka lähetetään avaruuteen 2012, auttaa tilannetta mittaamalla 50 miljoonan tähden etäisyyden.

Nyt galaksiavaruuteen


 


Uusin tähtikartta, jonka on tuottanut Sloan Digital Sky Survey -projekti, avaa ensimmäisen kerran kolmiulotteisen näkymän Linnunradan ulkopuoliseen avaruuteen.

SDSS-karttaa kokoaa noin kaksisataa tähtitieteilijää. Tutkijat ovat muun muassa Yhdysvalloista, Japanista ja Saksasta. He käyttävät työhönsä Apache Point -observatorion 2,5-metristä kaukoputkea, johon on liitetty laajan näkökentän digitaalikamera ja spektrografi, jolla saa 640 tähden spektrin yhtä aikaa.

Aineisto avoin kaikille

Useimmat vanhat tähtikartat sisältyivät erilaisiin käsikirjoituksiin. Hienoimpiin kopioihin kului kymmenittäin vasikannahkoja ja monituisia munkkityövuosia, joten ne olivat kalliitta ja vain harvojen ulottuvilla.

Ensimmäinen suurempaan levitykseen tarkoitettu tähtikartta, Uranometria, julkaistiin 1603. Sekään ei levinnyt jokaiseen kotiin. SDSS sen sijaan on klikkauksen päässä internetissä. Kartta on vapaasti kaikkien - sinunkin - käytettävissäsi.

 - Karttaan sisältyy enemmän löydettävää kuin meillä on aikaa löytää. On tärkeää pitää kartta kaikkien saatavilla, jotta siitä saadaan irti kaikki mahdollinen, toteaa hankeen puheenjohtaja Michael Strauss Princetonin yliopistosta.

Tätä nykyä SDSS sisältää tietoa noin 10 000 cd-levyn verran, ja vuoden lopussa aineistoa on luvassa lisää.

Vastauksia peruskysymyksiin

Emme toki vielä tarvitse varsinaista tiekarttaa galaksiavaruuteen, mutta kolmiulotteinen kartta auttaa ymmärtämään universumin rakennetta ja kehitystä.

SDSS:llä pyritään ratkaisemaan peruskysymyksiä. Millainen on universumin suuren mittakaavan rakenne? Ovatko esimerkiksi galaksien väliin jäävät tyhjältä näyttävät alueet todella tyhjiä?

Kartan perusteella on jo päätelty, miten kaasu jakautuu galaksien välisessä avaruudessa; kaasu näkyy galaksien valon spketrissä. Sekin on havaittu, miten pimeä aine myötäilee galakseja. Myös pimeän energian olemassaolo on varmistunut.

Nyt tutkijat eivät tarvitse muuta kuin miettimisaikaa: mitä kartta kertoo?

Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


                                    .       

Sisältö jatkuu mainoksen alla