Australialainen Chris Flynn on kaukana kotoa mutta viihtyy. Hän pitää Pohjolan elämäntavasta ja nauttii työstään kaikkeuden pimeällä puolella. Hän tutkii pimeää ainetta, tähtitieteen suurta mysteeriä.


Hän pitää Pohjolan elämäntavasta ja nauttii työstään kaikkeuden
pimeällä puolella. Hän tutkii pimeää ainetta, tähtitieteen suurta mysteeriä.




Naapuripöydissä katsellaan kiinnostuneina, kun tumma, englantia puhuva mies nostaa lautasen ja sen päällä olevan munkin ilmaan ja alkaa selittää galaksien muotoa. - Flat, with a little bump in the middle, hän kuvaa, aivan kuin omassa Linnunradassammekin.

Täällä Tuorlan Majatalon terassilla kahvilan vieraat lienevät tosin tottuneet tieteellisiin keskusteluihin. Siihen löytyy selitys vasemmalta, mäen päältä. Puiden lomasta pilkottaa pyöreä betonitorni, jonka sisällä on teleskooppi. Se on Tuorlan observatorion sydän.

Kesän ensimmäisinä päivinä auringossa tähdistä puhuva Christopher Flynn, 46, on yksi observatorion tutkijoista.

Australialainen tähtitieteilijä saapui Suomeen toistakymmentä vuotta sitten ja on kotiutunut Turun kupeessa Piikkiössä sijaitsevaan observatorioon, jossa hän tutkii Suomen Akatemian rahoituksella yhtä nykyisen tähtitieteen jännittävimmistä asioista, pimeää ainetta.

- Mielestäni kolme suurinta avointa kysymystä tähtitieteessä ovat pimeä aine, pimeä energia ja elämä maailmankaikkeudessa. Näistä pimeään aineeseen voidaan odottaa tulevan ratkaisu lähiaikoina. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua, ehkä ensi viikolla, Flynn sanoo.


Kuin valtameri pintakuohun alla

Pimeän aineen olemassaoloa on ounasteltu jo kymmeniä vuosia, mutta toistaiseksi tutkijoilla on siitä vain aihetodisteita. Niistä keskeisin liittyy galaksien liikkumisnopeuteen ja massaan: ne ovat kymmenen kertaa painavampia kuin näyttävät olevan.

- Yksinkertainen ja perinteinen selitys sille olisi olettaa, että galakseissa on hurja määrä tähtiä, joita emme ole vielä nähneet. Hyviä kandidaatteja ovat olleet muun muassa punaiset ja valkoiset kääpiötähdet, mutta niiden yli olemme voineet vetää ruksit. Niitä ei ole alkuunkaan tarpeeksi, Flynn kertoo.

Puuttuvalle massalle on edelleen useita mahdollisia selityksiä - esimerkiksi se, että vika olisikin Newtonin keksimässä ja Einsteinin kehittämässä painovoimalaissa. Uskottavimman selityksen mukaan vastaus löytyy hiukkasista, jotka ovat niin nopeita ja liukkaita, että niitä on lähes mahdotonta havaita. Chris Flynn vertaa näkyvää materiaa valtameren pinnan kuohuihin. Sen alla on varsinainen meri: pimeä aine.

- Sähkömagneettinen voima saa aikaan tämän, sanoo Flynn ja koputtaa terassin pöytää. - Se saa hiukkaset järjestymään esineiksi. Pimeään aineeseen se ei kuitenkaan vaikuta, vaan se menee suoraan aineen läpi eikä jätä juuri mitään jälkiä.


Wagga Waggassa sotaa vastaan

Chris Flynn on kaukana kotoa. Hän kasvoi Australian Uudessa Etelä-Walesissa kaupungissa nimeltä Wagga Wagga. Se on aboriginaalien kieltä ja tarkoittaa monien varisten paikkaa.

- Muistan lapsuudestani varisten laiskan kähinän, joka kuului koko ajan taustalla tasaisessa maalaismaisemassa, auringon paistaessa kuumasti.

Chrisin lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluivat erilaisten esineiden rakentaminen ja korjailu, taulujen maalaaminen, kitaransoitto ja näytteleminen kaupungin aktiivisessa harrastajateatterissa, jonka ohjelmistossa oli 1950-luvun amerikkalaisia näytelmähittejä. Maaseutukaupungin rauhaan toivat säpinää Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset, joihin myös Chris poliittisesti aktiivisten vanhempiensa kanssa osallistui jakamalla lentolehtisiä ja rintanappeja.

Kulttuuristen ja poliittisten rientojen ohella Chrisiä kiinnosti tiede. Hän luki valinnaisaineinaan matematiikkaa, kemiaa ja historiaa ja kahlasi teini-ikäisenä läpi kaikki englantilaisen fyysikon Freeman Dysonin kirjat.

- Isäni on lääkäri, ja jossakin vaiheessa minäkin halusin sellaiseksi. Muutin kuitenkin mieltäni, kun isäni tuli kotiin joltakin auto-onnettomuuspaikalta yltä päältä veren peitossa, Flynn kertoo.

Voiton veivät fysiikka ja matematiikka, joita Chris lähti opiskelemaan Australian kansalliseen yliopistoon Canberraan. Jo silloin hänen tavoitteenaan oli tulla jonakin päivänä tutkijaksi. Tähtitieteestä hän innostui kuultuaan, että sitäkin saattoi opiskella kotiyliopistossa.

- Ajatus, että voisi tutkia tähtiä koko elämänsä - ja että joku vielä maksaisi siitä - tuntui fantastiselta. Siltä se tuntuu edelleen!


Opossumi putosi observatorioon

Väitöskirjaa tehdessään Flynn vietti parisataa yötä teleskoopilla avaruutta tarkkaillen, keskellä luonnonkaunista kansallispuistoa.

- Paikka oli täynnä eläimiä: kenguruita, käärmeitä ja lintuja. Kun yöllä siirtyi teleskoopilta toiselle, kuuli kenguruiden pomppivan vieressä. Pimeyden vuoksi niitä ei näe, mutta ne näkevät ihmisen.

Eläinkunta aiheutti tähtitieteilijöille silloin tällöin yllätyksiä. Eräänä yönä, kun Flynn avasi observatorion kattoluukkuja, katolta putosi kaksi kakadun munaa teleskoopin päälle. Toisella kertaa katolta tömähti kymmenen metrin matkan lattialle opossumi, joka toinnuttuaan vilkaisi tutkijoita ja karkasi ovesta.

Tähtitiede on yksi Australian pisimmälle edistyneitä tieteenaloja. Tämä johtuu osittain siitä, että eteläisellä pallonpuoliskolla sijaitseva manner on otollinen paikka tarkkailla avaruutta. Chris Flynn ottaa taas lautasen havainnollistaakseen asiaa.

- Eteläinen pallonpuolisko osoittaa kohti Linnunradan keskustaa, joten siellä edessäsi ovat "keskikaupungin" kirkkaat valot ja kaikki esikaupungit. Pohjoinen pallonpuolisko osoittaa keskustasta ulospäin, joten täältä näkyvät vain viimeisten maalaistalojen valot ennen pimeää maaseutua.

Observatorioissa Flynn tapasi eurooppalaisia kollegoita, joiden vinkistä hän päätti väitöstutkimuksensa jälkeen tulla Eurooppaan post doc -tutkijaksi. Euroopan-kiertueensa hän aloitti vuonna 1989 Saksan Heidelbergistä, mistä hän 1991 siirtyi kahdeksi vuodeksi Kööpenhaminan Niels Bohr -instituuttiin. Hän oli palaamassa takaisin Heidelbergiin, mutta viime tingassa rahoitus päätettiin perua ja siirtää Itä-Saksan jälleenrakentamiseen.

- Kolme viikkoa ennen kuin minun olisi pitänyt aloittaa siellä, rahoja ei ollutkaan! Lähetin sähköposteja kaikille tuntemilleni tutkijoille ja tiedustelin tutkimusmahdollisuuksia. Princetonin yliopiston professori John Bahcall toivotti minut tervetulleeksi laskemaan punaisia kääpiötähtiä.


Kosmologian kulta-aikaa

Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, Chris Flynn luotsaa Tuorlassa omaa tutkimusryhmäänsä, johon kuuluu kolme tutkijaa ja kaksi väitöskirjantekijää. Maallikolle tutkimusaiheet ovat kiehtovan kuuloisia: "miksi kaukaiset galaksit hohtavat heikkoa punaista valoa" ja "miksi tähdet säteilevät".

Kosmologiassa on 10-20 viime vuotena tapahtunut paljon kiehtovaa. Alkuräjähdystä edeltävää aikaa on alettu tutkia fysiikan menetelmin, aurinkokunnan ulkopuolelta on löydetty planeettoja, ja universumin laajenemisen on havaittu kiihtyvän - mikä ei tunnu lainkaan sopivan painovoimateoriaan.

- Tuollaiset asiat hämmästyttävät ja saavat pohtimaan, liittyisikö minun tutkimukseni jotenkin näihin. On hienoa elää aikakautena, jolloin tapahtuu suuria, Chris Flynn sanoo.

Tutkimusryhmän johtajan arkinen työ on kuitenkin asioiden organisointia, konkreettisten tutkimusongelmien ratkomista Tuorlassa työskentelevien tutkijoiden kanssa ja yhteydenpitoa maailmalla oleviin kollegoihin. Flynnin mukaan tähtitieteilijöiden yhteisö tekee paljon yhteistyötä. Tutkimuksen aikajänne on pitkä, eikä tieteellisillä julkaisuilla käydä samanlaista kilpajuoksua kuin muilla tieteenaloilla.

- Hiukkasfyysikkona aloittanut kollegani sanoi tähtitieteen olevan kuin lomailua. Hiukkasfysiikassa piti olla yksi uusi idea joka viikko ja täytyi tapella muiden kanssa siitä, kuka ennättää julkaista sen ensin.
Tähtitiede tutkii miljardeja vuosia vanhaa maailmankaikkeutta ja pimeän energian kaltaisia mystisiä asioita. Miten näin valtaviin tutkimuskohteisiin voi suhtautua luontevasti?

- Tunsin itseni pieneksi tutkimuskohteen rinnalla silloin, kun aloitin tutkijana. Sitä tunnetta on vaikeaa saada takaisin, Flynn pohtii. Hän sanoo suhtautuvansa kohteisiinsa nykyisin "vain numeroina".

- Maailmankaikkeus on 14 miljardia vuotta vanha. Se tuntuu paljolta, mutta Yhdysvallat käyttää kymmeniä kertoja enemmän dollareita vuodessa Irakissa. Aivan samalla tavalla kuin voit tarttua yhteen dollarin seteliin, voit saada otteen myös vuosista.


Suomi-tietous talvisodasta

Suomen alkukesä näyttää parhaat puolensa Tuorlassa, kun kävelemme kohti observatoriota. Innokkaaksi puutarhuriksi paljastuva Chris Flynn kertoo juuri aloittaneensa puutarhakauden kotonaan Vehmaalla, missä hän vaimonsa, Tiede-lehden palstoiltakin tutun tiedetoimittaja Leena Tähtisen kanssa asuu ja remontoi vanhaa puutaloa.

- Olemme viettäneet kolme kesää remonttia tehden: vanhaa purkaen ja uutta rakentaen. Viime vuonna rakensimme uuden kylpyhuoneen ja eteisen, mies sanoo ylpeyttä äänessään. Hän kiittää saavansa hyviä rakennusneuvoja vaimonsa perheeltä ja tutulta timpurilta.

Australialaisella rakennustavalla ei Suomen leveysasteilla pärjäisikään.

- Sikäläisiä rakennelmia ei täällä edes kutsuttaisi taloiksi. Kävin muutama vuosi sitten Australiassa ja katselin ystäväni rakentamaa taloa, joka näytti aivan tulitikkutalolta, Flynn pyörittelee päätään.

Ennen vaimonsa tapaamista Chris Flynn ei tiennyt kovin paljon Suomesta. Klassisen musiikin ystävänä hän tunsi tietysti Sibeliuksen - erityisesti Lemminkäinen-sarjan - ja koulukaveriensa kanssa sotapelejä pelanneena talvisodan ja Karjalankannaksen taistelut. Jälkikäteen hän on myös ymmärtänyt tehneensä väitöstutkimuksensa Väisälän teleskoopilla, mutta tuolloin hän piti sitä ruotsalaisena.

Nyt pohjoismainen kulttuuri tuntuu Flynnin mielestä hyvinkin tutulta. Samoin kuin Australiassa myös täällä yhteiskunta vastaa kansalaisten perustarpeista: sosiaaliturvasta, kouluista, terveydenhuollosta ja infrastruktuurista. Yhtäläisyyksiä löytyy myös mentaliteetista.

- Suomalaiset ovat luonteeltaan loogisia ja rationaalisia, he haluavat suoraa puhetta ja faktoja. Pidän siitä. Australialaiset ovat vähän samanlaisia, mikä johtuu taustastamme rangaistussiirtomaana. 200 vuotta sitten kaikkien kiinnostuksen kohteet olivat käytännölliset, ja sama asenne on säilynyt.

Viihtymisestä huolimatta Flynnin veri vetää aika ajoin takaisin maapallon toiselle puolelle. Viimeksi kuluneista viidestä vuodesta pariskunta on viettänyt kaksi Australiassa. Nyt hän suunnittelee taas paluuta kotiin muutamaksi vuodeksi.


Onko muualla elämää?
Välillä tähtitieteilijän katse kääntyy maan pinnalle. Kesällä Chris Flynn jättää kuudeksi viikoksi tähtitieteen ja keskittyy puutarhaan ja remontointiin. Mutta sitä ennen on pakko kysyä: onko maailmankaikkeudessa elämää Maan ulkopuolella?
- Uskon, että on. Kuluneen vuosikymmenen aikana olemme saaneet paljon uutta todistusaineistoa: mielikuvamme aurinkokunnasta on muuttunut entistä vetisemmäksi, ja elämälle sopivia planeettoja on löytynyt vieraiden tähtien ympäriltä. Elämän etsimisestä on tullut konkreettista tutkimusta.
Vielä muutama vuosikymmen sitten Maan ulkopuolinen elämä kuului pelkästään filosofisiin keskusteluihin. Nyt bakteeritasoiset muukalaiset tuntuvat niin todennäköisiltä, että niiden etsimiseen ollaan valmiita käyttämään rahaa. Sillä varustetaan elämän tunnistamiseen erikoistuneita luotaimia. Resursseja kuluu myös uusiin kaukoputkiin, joilla etsitään elinkelpoisia planeettoja muiden tähtien ympäriltä. Jopa Maan ulkopuolisen älyn etsintään panostetaan.
- Elämme jännittäviä aikoja, Flynn hymyilee.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Chris Flynn


Ikä: 46
Arvo: filosofian tohtori, vanhempi tutkija, tähtitieteen dosentti
Yliopisto: Turun yliopisto
Laitos: Tuorlan observatorio
Tutkimusala: pimeä aine
Harrastukset: talon remontointi, puutarhanhoito


Etappeja
1962 syntyy Hobartissa, Australian Tasmaniassa.
1979 valmistuu Kooringalin High Schoolista Wagga Waggassa.
1980 aloittaa matematiikan ja fysiikan opinnot Canberran yliopistossa.
1983 siirtyy opiskelemaan tähtitiedettä.
1984 aloittaa väitöskirjan teon.
1994 tapaa Kööpenhaminassa tulevan vaimonsa.
1996 muuttaa Suomeen ja aloittaa työnsä Tuorlan observatoriossa.
2000-2001 toimii observatorion vt. johtajana ja professorina.
2002 saa Suomen Akatemian viisivuotisen vanhemman tutkijan apurahan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.