Yliluonnolliset uskomukset ovat paluuta pikkulapsuuden maailmankäsitykseen, jossa menevät vielä iloisesti sekaisin elottomat, elolliset ja psyykkiset ilmiöt.


jossa menevät vielä iloisesti sekaisin elottomat, elolliset ja psyykkiset ilmiöt.


  


Enemmän kuin kaksi kolmesta suomalaisesta uskoo jumalaan. Kaksi viidestä uskoo telepatiaan, ja joka neljäs arvelee, että henkiparannuksen avulla on mahdollista toipua vaikeistakin sairauksista. Melkein joka viides luulee, että noituuden avulla pystyy vaikuttamaan toisen ihmisen elämään. Joka kymmenennen mielestä tähdistä voi luotettavasti ennustaa ihmisen tulevaisuutta.


Mistä johtuu, että osa ihmisistä uskoo yliluonnolliseen? Psykologi, dosentti Marjaana Lindeman Helsingin yliopistosta alkoi kolme vuotta sitten hakea vastausta Suomen Akatemian tutkimushankkeessa. Heti aluksi hän törmäsi yllättävään ongelmaan.


- Luulimme, että olisi yksinkertaista määritellä, mitä yliluonnollisella ja taikauskolla tarkoitetaan, mutta eipä ollutkaan.


Kukaan ei omasta mielestään ole taikauskoinen. Ihmiset asettavat taikauskon rajapyykit mielensä mukaan. Yhdelle amuletit ja akupunktio ovat taikauskoa, toiselle vain toinen ja kolmannelle ei kumpikaan. Onko taikauskon määrittely vain makuasia?


Tai olisiko tasapuolisinta niputtaa kaikki virheelliset uskomukset taikauskoksi? Moni luulee, että valaat ovat kaloja. Väärin luultu, mutta taikauskoksi sitä tuskin voi sanoa. Vielä useampi elää siinä käsityksessä, että väri on esineen ominaisuus. Tämä uskomus on ristiriidassa tieteellisen tietämyksen kanssa, mutta ei sekään taida taikauskoksi kelvata.


 Lapsi omaksuu ydintiedon
Lopulta taikauskon ymmärtämiselle löytyi pohjaa lapsen psyykkisestä kehityksestä. Ihminen omaksuu jo elämänsä alkutaipaleella maailmasta tietoa, jota kenenkään ei tarvitse opettaa. Kaikkialla ja kaikkina aikoina me opimme samat asiat suunnilleen samalla tavalla ja saman ikäisinä. Meillä on siihen synnynnäinen, evoluution luoma valmius.


Lindemanin ryhmä päätyi määrittelemään taikauskoksi uskomukset, joissa tämä lapsuudessa omaksuttava ydintieto sekaantuu.


Ihmisen ydintietoon kuuluu intuitiivisesti omaksuttuja käsityksiä fysiikasta, biologiasta ja psykologiasta. Lapsi tajuaa hyvin varhain, että elottomia esineitä voi koskettaa ja katsella ja että ne ovat olemassa havaitsijasta riippumatta. Vaikka joku piilottaa pallon, se ei lakkaa olemasta. Lapsi oppii pian myös sen, etteivät esineet liiku ilman voimaa. Syöttötuolissa istuva taatiainenkin hämmästyy, jos tuoli lähtee liikkeelle itsestään.


Jo 8-14 kuukauden ikäiset ymmärtävät, että ihmiset ovat tavoitteellisia toimijoita - ja luulevat pitkään sen jälkeen, että niin ovat muutkin: autot, kukat, joet, aurinko ja tähdet. Heidän katsannossaan kaikella on tarkoitus. Viisivuotiaasta kuu saattaa nousta taivaalle, koska se haluaa tulla lasta katsomaan.


Kouluiässä vähitellen selkenee, että vain ihmisillä ja eläimillä on tarkoituksia ja aikomuksia. Elävä ja eloton erottuvat yhä selvemmin. Kahdesta ikävuodesta eteenpäin lapset alkavat ymmärtää myös psyykkisen ja fysikaalisen eroa. He tajuavat eron siinä, että toinen poika kuvittelee mielessään koiraa ja toisella on koira. Ajatuksella ei voi tehdä todellista koiraa eikä siirtää vuorta.


Paluuta lapsen ajatteluun
Taikauskossa tämä ydintieto sekaantuu: elottoman ja elollisen, fysikaalisen ja psyykkisen perusominaisuudet sotkeutuvat jälleen. Silloin ajatuksella voi sittenkin siirtää esineitä ja pyhässä joessa pestä pois pahat teot. Patsas voi vuotaa verta, ja rukoilemalla voi parantaa. Mikä tahansa on mahdollista.




Äly ja sukupuoli eivät vaikuta taikauskoon


- Yliopisto-opiskelijoilla on vain vähän yliluonnollisia uskomuksia, vähemmän kuin alemman asteen opiskelijoilla.


- Opinnoissa edistyminen ei kuitenkaan vähennä uskomuksia, vaan niitä on yhtä paljon pitkälle edenneillä opiskelijoilla kuin vasta aloittaneilla.


- Persoonallisuus, tunne-elämän tekijät, selittämisen tai hallinnan tarve, arvomaailma, älykkyys, analyyttinen ajattelu tai sukupuoli eivät juuri vaikuta yliluonnollisiin uskomuksiin.


- Vanhemmilla on jonkin verran vaikutusta. Uskonnollisuuteen vanhemmat vaikuttavat voimakkaammin kuin muunlaisiin yliluonnollisiin uskomuksiin.


Lindemanin ryhmä tutki yli 3 000 eri koulutusalojen ja -asteiden opiskelijaa eri puolilta Suomea. Heiltä kyseltiin uskoa erilaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin. Toisenlaisilla kysymyksillä testattiin psykologisia tekijöitä, jotka saattaisivat olla yhteydessä uskomuksiin: esimerkiksi neuroottisuutta, depressiivisyyttä, kontrollin tarvetta sekä intuitiivista ja analyyttistä ajattelua.


Kävi ilmi, että ihmiset, jotka uskoivat yhteen yliluonnolliseen ilmiöön, uskoivat yleensä muihinkin. Heillä oli siis selvä taipumus taikauskoon. Tällainen taipumus oli myös voimakkain yhteinen tekijä niillä, jotka luottavat uskomuslääkintään.


Taikauskoiset nuoret olivat taipuvaisia nojautumaan lapsuudenaikaisiin tiedostamattomiin intuitioihin, joissa ydintieto on vielä iloisesti sekaisin. Esimerkiksi energiaa moni heistä ajatteli aineellisena, elollisena ja henkisenä oliona, joka haluaa ja voi parantaa, tai jonka täytyy päästä virtaamaan vapaasti. Jos auton jarrut pettävät ja he joutuvat kolariin, he etsivät siitä tarkoitusta. Kolarin syyksi ei riitä kulumisen aiheuttama tekninen vika.


Kysymyspatterilla tutkittiin myös, millainen yhteys on uskonnollisuudella ja taikauskolla. Kävi ilmi, että ne liittyvät voimakkaasti toisiinsa: yliluonnollisiin ilmiöihin uskovat ihmiset olivat myös uskonnollisia. Toisaalta tutkimuksessa erottui pieni uskonnollisten ihmisten ryhmä, joka ei muuten uskonut yliluonnolliseen. Aiempien tutkimusten perusteella tällaiset ihmiset ovat yleensä tiukasti sitoutuneita kirkon oppeihin. Uskonnolliset uskomukset ovat oma lajinsa, koska kulttuuri, uskonnolliset yhteisöt ja instituutiot pitävät niitä voimakkaasti yllä.


 Kaksi tapaa käsitellä tietoa
Ovatko siis taikauskoiset kansalaiset juuttuneet älyllisessä kehityksessään pikkulapsen tasolle? - Eivät ole, vastaa Lindeman. Meillä kaikilla on kaksi tapaa käsitellä tietoa. Toinen on intuitiivinen, ei-kielellinen ja lähes tiedostamaton. Se sisältää muun muassa lapsuudessa omaksutut käsitykset maailmasta. Toinen on analyyttinen, koulutuksen valmentama ja järkeilevä. Tällä puolellaan taikauskoinen ihminen pystyy omaksumaan ja ymmärtämään tieteellistä tietoa siinä kuin skeptikkokin. Taikauskoisilla ihmisillä on kuitenkin taipumus nojata voimakkaammin intuitiiviseen puoleen.


Mistä tällainen taipumus johtuu, ei tiedetä vielä lainkaan, mutta sitä Lindeman haluaisi tutkia seuraavaksi. Keskeneräisiin intuitiivisiin käsityksiin tarrautuminen juontaa kuitenkin selvästi varhaisesta lapsuudesta. Jo kolmivuotiaiden ajattelussa näkyy eroja - riippumatta siitä, miten analyyttisesti  aikuiset heidän ympärillään maailmaa selittävät. Ei ole mahdotonta, että taipumus intuitiiviseen ajatteluun on periytyvää.


Usein intuitiivinen ja analyyttinen tiedonkäsittely toimivat huomaamattoman yhtäaikaisesti. Hyvin koulutettu älykäs ihminen saattaa siksi vaivatta säilyttää kaksi ristiriitaista uskomusta samasta asiasta. Toisinaan ne kuitenkin törmäävät. Sydän ja järki joutuvat ristiriitaan.


Mitäpä jos taikauskoinen kansanosa onkin oikeassa, isoksi kasvaneen lapsen ydintieto virheellistä ja totuus elottoman ja elollisen perusominaisuuksista toinen kuin suurin osa kansasta luulee tietävänsä? Eihän tiedekään tiedä kaikkea vaan muuttuu jatkuvasti, rajatiedon rakastajat perustelevat. Löytyykö historiasta esimerkkejä siitä, että yliluonnollisena pidetty onkin osoittautunut tieteellisesti todeksi? - Ei löydy, mikäli taikausko määritellään ydintiedon sekaantumiseksi, sanoo dosentti Lindeman. - Tiedon täydentyminen ei ole koskaan vienyt meitä kohti yliluonnollista vaan aina poispäin siitä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.