Päätäi on sitkeä otus, jota ei hevin häädetä. Viime vuosina ongelmana on ollut paitsi tehokkaiden lääkkeiden huono saatavuus myös vastustuskykyisten täikantojen ilmaantuminen.


TEKSTI:Marketta Ollikainen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päätäi on sitkeä otus, jota ei hevin häädetä. Viime vuosina ongelmana
on ollut paitsi tehokkaiden lääkkeiden huono saatavuus myös
vastustuskykyisten täikantojen ilmaantuminen.

Julkaistu Tiede-lehdessä

1/2000


 





Verenimijä elää kuukauden

Täit ovat siivettömiä ja litteitä yhden tai muutaman millin mittaisia hyönteisiä, jotka loisivat nisäkkäiden karvoituksessa. Ravinnokseen täit imevät koko ikänsä isäntänsä verta.

Täiden ja niiden lähisukulaisten, linnuissa loisivien väiveiden, arvellaan kehittyneen yhteisestä kantamuodosta liitukaudella yli 65 miljoonaa vuotta sitten. Ne elivät ilmeisesti isäntänsä pesässä ja vähitellen siirtyivät iholoisiksi. Siivet hävisivät tarpeettomina.

Koko maailmasta tunnetaan noin 500 eri nisäkkäissä viihtyvää täilajia. Suomesta on tavattu viitisentoista. Niistä tutuimmat ovat ihmistäit: päätäi Pediculus humanus capitis ja vaatetäi Pediculus humanus corporis. Satiainen (Phthirus pubis) on puolestaan täilaji, joka elää sukupuolielinten karvoissa.

Täi munii elinaikanaan noin 300 munaa eli saivaretta, jotka se liimaa kiinni isäntänsä karvoihin. Ruumiinlämmössä täi kuoriutuu munasta suunnilleen viikon kuluessa. Kuoriutunut toukka on aikuisen tapaan kuusijalkainen mönkijä ja syö verta. Kolmen nahanluonnin jälkeen eläin on jo kehittynyt sukukypsäksi aikuiseksi.

Verta havitellessaan täi kovertaa päänahkaan reiän kärsänsä hampailla ja lävistää sitten suonen suunsa pistimillä. Loinen tietää osuneensa, kun se maistaa tietyt adeniininukleotidit. Niitä erittyy verihiutaleista, kun nämä alkavat muodostaa hyytymää vaurion tukkeeksi.

Kuoriutumisesta laskettuna täi elää noin kuukauden.

Vielä muutama vuosikymmen sitten luultiin, että ihmisiä kiusaavat syöpäläiset hävitetään hygienialla kokonaan. Päätäi on kuitenkin osoittautunut sitkeäksi.

- Hygienian kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Päätäitä esiintyy yhtä lailla niin sanotuissa paremmissa perheissä kuin sosiaalisesti huono-osaisemmissa, sanoo professori Timo Reunala Tampereen yliopistosta.

Helsingin kaupungin epidemiologi Timo Rostila on Reunalan kanssa samaa mieltä. - Tartuntoja tulee ilmi tasaisesti eri puolilla kaupunkia. Ne eivät ole mitenkään erityisesti keskittyneet esimerkiksi tiettyihin kouluihin tai päiväkoteihin, Rostila kertoo.

Professori Reunala arvioi, että päätäi on melko yleinen vitsaus kaikkialla maassa. Jotakin voi päätellä jo siitä, että apteekit myyvät vuosittain noin 30 000 pakkausta täilääkkeitä. Helsingissä terveysviranomaiset ovat rekisteröineet vuosittain runsaat sata täitartuntatapausta päiväkodeista ja hieman enemmän kouluista.

Päätäi suosii erityisesti lapsia ja nuoria. - Jos lapsilla on täitä, niitä voi löytyä myös aikuisilta perheenjäseniltä, mutta paljon vähemmän kuin oikeastaan olettaisi, Reunala sanoo.

Häätötulos tarkistettava toistuvasti


 





Kuusi kokeiltua konstia

1. Malationi ja heksisidi (lindaani) tappavat aikuiset täit ja toukat mutta eivät vaikuta muniin. Siksi suositellaan, että hoitokäsittely uusitaan viikon kuluttua. Näitä organofosfaatteja käytetään yleisesti hyönteismyrkkyinä. Ne ovat perinnäisiä hermomyrkkyjä, jotka estävät tehokkaasti hyönteisten asetyyli-koliiniesteraasin toimintaa. Ohjeen mukaan käytettyinä lääkkeet eivät aiheuta myrkytysoireita tai muita haittoja ihmiselle.

2. Permetriini, joka tuli markkinoille 1990-luvun alussa, on pyretriineistä johdettu synteettinen lääke. Turvallisena ja luontoa säästävänä se tarjosi oivan vaihtoehdon organofosfaateille. Pyre-triinit ovat Chrysanthemum-suvun kas-veissa esiintyviä aineita, jotka pidentävät solukalvon natriumvirtausta. Tämä halvaannuttaa ja tappaa täin nopeasti.

3. Apteekeissa myytävää sabadilla-etikkaa suositeltiin täitartuntojen hoitoon vielä 1970-luvulla, jolloin artikkelia varten haastateltu epidemiologi Timo Rostila oli erikoistumassa ihotautilääkäriksi.

4. Jonkin aikaa sitten Rostila päätti kokeilla, olisiko tavallisesta etikasta apua akuuttiin lääkepulaan. Hän sekoitti puolet tavallista väkiviinaetikkaa ja puolet vettä ja antoi seoksen vaikuttaa päässä pari tuntia. - Ohje oli vähän hihasta vedetty mutta tuntui toimivan. Joitakin tapauksia olemme pystyneet hoitamaan näin, hän kertoo. Etikkahoidon onnistuminen kannattaa kuitenkin varmistuttaa terveydenhoitajalla. Etikan vaikutuksista ei näet ole tieteellistä näyttöä.

5. Vanhat ihmiset muistavat, että vuosisadan alkupuolella apteekeissa myytiin elohopeaa sisältävää harmaatasalvaa. Sitä valmistettiin myös kotikonstein lämpömittarien elohopeasta. - Täit sillä varmasti lähtivät, mutta se oli turhan raju hoitomuoto ja aiheutti monille vakavia allergioita, Rostila huomauttaa.

6. Tehokas täintorjuntakeino on pään ajaminen paljaaksi. Se oli myös yleisin tapa ennen vanhaan, kun muita lääkkeitä ei ollut.


Päätäi ei yleensä elä kovin pitkään ruokapöytänsä ulkopuolella. Siksi ei juuri löydy katetta uskomuksille, joiden mukaan päätäi leviäisi koulujen ja päiväkotien hattuhyllyillä. - Teoriassa täi voi siirtyä päähineestä viereiseen, mutta tämä on paljon pienempi riski kuin yleensä luullaan, Reunala vakuuttaa.

Tavallisimmin täit leviävät, kun lapset peuhaavat keskenään. Leikin lomassa toisen lapsen hiuksiin tipahtaa hedelmöitynyt täinaaras, joka tarrautuu kiinni ja ennen pitkää munii, Reunala selvittää. Täit ja niiden munat on yleensä helppo tunnistaa, jos niitä on päässä runsaasti. Timo Rostilan mukaan hilsehiukkaset ja muut epäpuhtaudet voivat kuitenkin harhauttaa. Lisäksi kuolleet munat saattavat pysyä kiinni hiuksissa viikonkin verran hoidon aloittamisen jälkeen.

- Jos päätä hoidetaan tarpeettomasti riittävän monta kertaa, päänahka kutiaa jo lääkeärsytyksenkin vuoksi, Rostila sanoo. Hän painottaa, että täitartunnan ilmaannuttua esimerkiksi päiväkodissa kaikki lapset ja aikuiset on tarkistettava huolellisesti ja mieluimmin moneen kertaan. - Kokenutkaan terveydenhoitaja ei välttämättä kykene tekemään poissulkevaa diagnoosia ilman toistuvia tarkastuksia ja riittävää seurantaa.

Lääkkeet eivät aina tehoa

Päätäi on oikeastaan melko vaaraton otus - mutta kiusallinen. Oireet jäävät yleensä siihen, että päänahka kutiaa ja täin ateriointikohtaan ilmaantuu pu-noittava täplä. Päätäi ei varsinaisesti levitä tauteja, mutta raapimisen rikkoma päänahka tulehtuu herkästi.

Tampereen yliopistollisen sairaalan ihotautiklinikkaa johtava Reunala ei pidä infektioita kovin suurena ongelmana, varsinkaan jos täitartunta tulee hoidetuksi heti ilmaannuttuaan.

- Pahinta on vanhempien järkyttyminen siitä, että lapsia uhkaavat koulussa täit.

Viime aikoina terveysviranomaisia on huolestuttanut tehokkaiden täilääkkeiden riittävyys. Heksisidisampoon valmistus lopetettiin yllättäen 1998, ja ainoaa käyttöön jäänyttä lääkettä permetriiniä ei pystytty toimittamaan tarpeeksi. Ongelmaan saatiin helpotusta viime syksynä, kun Lääkelaitos myönsi myyntiluvan malationille. Muissa pohjoismaissa sitä on käytetty jo vuosia.

Permetriiniä pidettiin näistä lääkkeistä parhaana, mutta maailmalla se on valtaosin menettänyt tehonsa. Syynä on vastustuskykyisten täikantojen ilmaantuminen. Brittitutkimuksen mukaan jotkin niistä ovat alkaneet sietää myös malationia.

Suomessakin täikantojen vastustuskyvyn epäillään lisääntyneen.

- On ilmennyt tapauksia, joissa asianmukainen hoito ei ole tehonnut, Reunala kertoo. Hän arvioi, että loisten sitkistymistä voidaan kuitenkin ehkäistä pitämällä käytössä useita vaikuttaja-aineiltaan erilaisia lääkkeitä.

MARKETTA OLLIKAINEN on vapaa tiedetoimittaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla