Nykyajan koulussa ei nökötetä pulpetissa, vaan teoriat testataan käytännössä. Oppimisen ilo on aivan toista, kun asioihin saa sormituntuman. Kävimme katsomassa, miten uudet ideat toteutuvat Helsingin luonnontiedelukiossa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla




TEKSTI:Risto Varteva



Nykyajan koulussa ei nökötetä pulpetissa, vaan teoriat testataan käytännössä.
Oppimisen ilo on aivan toista, kun asioihin saa sormituntuman. Kävimme katsomassa,
miten uudet ideat toteutuvat Helsingin luonnontiedelukiossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä

2/2000

Biologian luokassa tulee vastaan sävähdyttävä näky: kymmenkunta valkotakkista hahmoa on kumartunut pöydän ylle tarkastelemaan yhdessä jotakin, joka tuntuu erittäin kiinnostavalta.

Näkymä on kuin Rembrandtin taulusta Tohtori Tulpin anatomianluento. Tai tämä taulu ainakin juolahtaa mieleen.

Eikä se mikään huono juolahdus olekaan: keskelle luokkaa on koottu pöytiä yhteen laveaksi tasoksi niin, että siihen on voitu levittää mustan säkin päälle verisiä sisäelimiä kilokaupalla.

Maksa pistää heti silmään, samoin munuaiset ja sydän - mutta nehän ovatkin tuttuja jokaiselle, joka on joskus puuhaillut keittiössä lihapataa lataamassa.

Tarkemmin katsottuna kokonaisuudesta alkaa erottua muitakin yksityiskohtia. Pöydällä on yhtenä kappaleena koko sian sisus kielenkärjestä mahaporttiin!

- Hankimme tämän Hakaniemen hallista, biologian opettaja Tuire-Helinä Wuori-Nazzal kertoo. - Tuntuu helpolta, mutta ei näitä noin vain ostella. Siihen tarvitaan eläinlääkärin lupa.

Tunti on vasta aluillaan, ja sian sisukset ovat vielä yhtenä kappaleena. Aiheena on ihmisen anatomia. Siihen sika sopii hyvin; samoja nisäkkäitä olemme kaikki.

Pöydän vieressä seisoo avattu ihmisen malli, jonka muovisiin sisäelimiin sian rakennetta voidaan verrata. Samoin käytössä on sydämen malli ja tietysti luuranko - sehän on anatomian opiskelun perinnäisin opetusväline.

Omatoimista oppimista

Viisi tyttöä ja kolme poikaa selvittävät sian sisäelinten salaisuuksia omin päin. Kaikilla on tietysti muovikäsineet. Veitsellä saadaan munuaiset halki, ja tähystinputkilla päästään kurkistamaan syvemmällekin.

Opettaja on paikalla mutta ei turhaan sekaannu oppilaiden omaan tiedonhakuun. Itse asiassa opettajia on ajoittain neljä, koska Laura Helsingius, Anu Brunila-Kovanen ja Saara Lilja piipahtavat omista luokistaan välillä katsomassa, miten homma etenee.

Ja hyvinhän tuo tuntuu etenevän, sillä sisälmysten ympärille kumartuneesta ryhmästä kuuluu asiaan ehdottomasti liittyviä huomioita:

Onks tää kiinni tässä?


Hei, onko tuo henkitorvi?

Ilmeisesti nyt ollaan keuhkojen kimpussa, vaikka valkotakkisten selkien takaa onkin hankala kurkistella. Seuraavat repliikit varmistavat otaksuman keuhkoista oikeaksi:

Kokeilkaa miten pehmeetä, kuin ilmapallo!


Katsotaan onko tää sika polttanut tupakkaa?

Tällä tavalla jokainen saa tuntuman siihen, mitä on sian sisällä. Siitä tuskin on suurtakaan hyppäystä ihmisen sisuksiin; ainakin yleiskuva on sama.

Minkäänlaisia inhon väristyksiä ei ole aistittavissa. Varmistan vielä kysymällä koko porukalta, kammottaako tämä tehtävä ketään. - Ei tietenkään, tulee kuin yhdestä suusta, ja selityskin annetaan saman tien: -Tämähän on vapaaehtoinen kurssi.

Lukion ensimmäistä luokkaa käyvä Heini Niinimäki sanoo, ettei siasta löytynyt yllätyksiä:


- Tällaisia tehtäviä oli meillä jo yläasteella aika paljon. Tuttua tämä on.

Niinimäki on valinnut kemian ja biologian, koska niitä on pakko osata, jos aikoo eläinlääkäriksi.

Aamos Vesaikko on tarmokkaasti pullistuttanut sikavainaan keuhkoja. Kymmenen sentin lähituntuma ei häntä kavahduttanut. - Puhtaaseen putkeenhan minä vain puhaltelin, Vesaikko toteaa.

Vesaikko kertoo olleensa yläasteella hyvä kaikissa luonnontieteissä ja tulleensa siksi juuri tähän lukioon. Monialaisuudesta kertoo sekin, että hän tunnustautuu kaikkien kahden suomalaistiedelehden aktiivilukijaksi. Tulevaisuudensuunnitelmissa biologia vetää kuitenkin pisimmän korren, nimenomaan puhdas perusbiologia.

Tilat ja välineet hyvät

Luonnontiedelukioita, joissa annetaan tavallista suurempi paino kemialle, fysiikalle, biologialle ja maantiedolle, on eri puolella Suomea jo toistakymmentä. Melko varmasti niitä tulee lähivuosina lisää, sillä tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan yhä enemmän luonnontieteellistä osaamista.

Helsingin luonnontiedelukio perustettiin viime elokuussa, mutta ei tyhjästä polkaisten: se syntyi, kun helsinkiläiset Käpylän lukio ja luonnontiedepainotteinen Meilahden lukio yhdistettiin.

Toista lukukauttaan toimiva lukio sijaitsee Mäkelänkadulla uudehkossa rakennuksessa, joka kunnostettiin viime vuonna. Siksi suunnittelussa voitiin ottaa huomioon koulun tarpeet, kuten käytännön kokeet.

- Täällä on kunnon laboratoriotilat, Anu Brunila-Kovanen sanoo. - Ei se vanhoissa koulurakennuksissa yleensä olisi mahdollistakaan.

   skooppiosastoon.


- Yksi tuollainen mikroskooppi maksaa kahdeksantuhatta markkaa. Harvalla lukiolla on siihen varaa. Meillä niitä on monta.

  kurkistamassa. Näin saadaan tuntuma myös niihin munuaisen yksityiskohtiin, jotka eivät erotu paljain silmin.

Keskitytään kiinnostavaan

Helsingin luonnontiedelukiossa on yli 600 oppilasta, joista melkein 200 on erikoistunut luonnontieteisiin. Muita painopistealueita ovat viestintä ja kuvataide. Oppilaita on myös Helsingin ympäristöstä, esimerkiksi Vantaalta noin 50.

- Pelkkään luonnontieteeseen emme tietenkään voi emmekä haluakaan keskittyä, sillä lukion tehtävä on antaa oppilaille yleissivistystä ja valmiuksia koulun jälkeisiin korkeakouluopintoihin, rehtori Kalervo Nyyssönen sanoo.

- Luonnontiedelinjalla on kuitenkin mahdollista jättää joitakin pakollisia kursseja pois, jolloin luonnontieteille jää enemmän aikaa. Samoin on mahdollista suorittaa joitakin kursseja omaan tahtiin, käymättä tunneilla.

Yhteistyötä on myös Helsingin yliopiston kanssa, sillä oppilaat voivat halutessaan suorittaa joitakin kursseja esimerkiksi fysiikan laitoksessa.

- Olemme aika hyvällä paikalla, Nyyssönen sanoo. - Yliopiston kemia ja fysiikka keskitetään Kumpulaan, jonne on linnuntietä vain puolitoista kilometriä.

Lukion luonnontiedelinjalle ei aivan heppoisilla todistuksilla pääse, sillä viime syksynä koulutodistuksen keskiarvon piti olla vähintään 9,2. - Jouston varaa kuitenkin on, Nyyssönen muistuttaa. - Alle yhdeksikön keskiarvollakin pääsi, jos osoitti erityistä kyvykkyyttä kemiassa, fysiikassa ja matematiikassa. Meillä onneksi on pelivaraa, niin että voimme ottaa erikoistapaukset huomioon.

Väreillä sokerit selville

Kemianluokassa kaksi oppilasryhmää lämmittää vesihauteeseen pantuja koeputkia sähkölevyn päällä.

Vaikuttaa kovin modernilta... Missä ovat bunsenlamppujen suhisevat siniset liekit, jotka omissa mielikuvissani kuuluvat kemianlaboratorion yleiskuvaan? Ja valkoiset takit?

- Ei tämä varsinainen laboratorio olekaan, vaan luokkahuone. Koe on osa tavallista teoriatuntia, kemianopettaja Sirkka-Liisa Kouhia selvittää. - Sitä paitsi pyrimme nykyisin välttämään avoliekkejä: kuumentaminen käy hyvin sähkölläkin.

Valkoisia takkejakaan ei tarvita arkivaatteiden suojaksi, koska tämänkertaisessa kokeessa käytetään vain vaarattoman laimeita liuoksia.

Tiina Karjalainen ja Tomi Laine ovat saaneet tutkittavakseen kahdeksan koeputkea, joissa on erityyppisiä sokereita. Tehtävänä on selvittää, mitä niistä on mihinkin koeputkeen pantu.

Analyysi tehdään kuparisulfaatin ja laimean lipeän avulla. Kun niitä ja tutkittavaa ainetta sekoitetaan keskenään ja näin saatua liuosta lämmitetään vesihauteessa, liuos alkaa muuttaa väriään. Väri paljastaa, mitä sokeria kussakin koeputkessa oli.

Laine ja Karjalainen pitävät koepöytäkirjaa, kuten hyvään laboratoriotapaan kuuluu. Koeputket on numeroitu jo senkin takia, että opettaja voi varmistaa, onko analyysissa päädytty oikeisiin tuloksiin.

Huolellinen onnistuu

Tummansinisen muuttuminen punaruskeaksi ja vaaleansinisen vihreäksi ovat helppoja nakkeja. Näin selvistä värinvaihdoksista Laine ja Karjalainen voivat heti päätellä, että ensimmäisessä koeputkessa oli maltoosia ja jälkimmäisessä selluloosaa.

Ruskean eri sävyjä koeputkiin ilmaantuu sen verran paljon, että niitä on syvennyttävä vertailemaan perusteellisesti. Yksi putkista on sellainen, ettei miettiminenkään auta. Tarvitaan opettajan varmennusta. Pelkkä väri ei tunnu varmalta tunnistusmerkiltä, koska koeputkessa on höttöistä sakkaa.

- Tärkkelystä, Kouhia paljastaa. - Tärkkelys menee tässä kokeessa tuollaiseksi kiisseliksi.

Siinä kaikki kahdeksan ainetta sitten jo selvisivätkin. - Oikein hyvä tulos, opettaja kehaisee.

Tehtävä oli Tiina Karjalaisen mielestä loppujen lopuksi melko helppo, kunhan vain teki kaiken huolellisesti. - On meillä ollut paljon vaikeampiakin analyyseja, hän kertoo.

- Kerran piti mitata, paljonko makkarakeitossa on suolaa. Se oli hankalaa.

  Tomi Laineella se ei käy päinsä, sillä hän on tavallisella lukiolinjalla.

Kumpikin on lukion viimeisellä luokalla ja osallistuu ylioppilaskirjoituksiin tänä keväänä.






Luma nostaa osaamisen tasoa

Luonnontieteisiin painottuvat lukiot ovat osa laajaa, 1995 käynnistettyä Luma-hanketta, jolla pyritään nostamaan luonnontieteiden ja matematiikan opetus kansainväliselle tasolle. Luma on lyhenne sanoista luonnontieteet ja matematiikka.

Vuonna 1997 opetusministeriö antoi noin kymmenelle lukiolle luvan painottaa opetussuunitelmassaan luonnontieteitä. Näiden "erityisen tehtävän saaneiden" koulujen joukossa oli myös helsinkiläinen Meilahden lukio, joka 1999 yhdistettiin Käpylän lukion kanssa Helsingin luonnontiedelukioksi.

Nykyisin kunta tai koulutuksen järjestäjä saa vapaasti painottaa opetusta luonnontieteisiin. Enää ei tarvita opetus-hallituksen virallista tehtävän-antoa.

Koska koulut saavat itsenäisesti päättää painotuksistaan, ne voivat periaatteessa vaihtaa niitä vaikka joka vuosi. Myös painotuksen vahvuus voi vaihdella: koulu saa itse julistautua "luonnontiede-lukioksi", vaikka sen ohjelma pysyisi lähes samana kuin tavallisissa lukioissa.

Opetusministeriön erityistehtävän saa-neet, matemaattis-luonnontieteellisiä ai-neita painottavat lukiot:

luonnontieteet

Helsingin luonnontiedelukio


Hyvinkään Sveitsin lukio


Kankaanpään lukio


Kastun lukio, Turku


Nurmon lukio


Olarin lukio, Espoo


Porin suomalaisen yhteislyseon lukio

ympäristö

Langinkosken lukio


Meri-Porin lukio

tekniikka

Nastolan lukio


Pernon lukio, Turku

matematiikka

Maunulan yhteiskoulun lukio, Helsinki


Ei turhia paineita

Kurkistetaanpa vielä fysiikan luokkaan. Siellä on meneillään koe, jossa havainnollistetaan, miten valonsäteet heijastuvat kaarevista pinnoista.

Yksi kokeilijoista on lukion ekaluokkalainen Minna Oja. Hän tuli kouluun Korsosta, joka on parikymmentä kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Oja siis kuuluu ulkopaikkakuntalaisiin, joita koulun oppilaista on noin 15 prosenttia.

Ojalle parinkymmenen kilometrin koulumatka ei ole ongelma: - Moottoritietä bussi tulee tänne yhdessä hujauksessa.

Oja valitsi luonnontiedelukion huomattuaan yläasteella menestyvänsä keskitasoa paremmin.

- Luonnontiedelinjan valitseminen oli haaste, johon halusin vastata.

Vaikka tapaammekin fysiikantunnilla, fysiikka ei ole Ojan omin aine.

- Eniten kiinnostaa biologia, mutta tiedän myös, miten paljon fysiikkaa siinä tarvitaan. Siksi pidän tätäkin tärkeänä aineena.

Luonnontiede ei kuitenkaan kuulu Ojan harrastuksiin. - Ei sentään, hän sanoo. - Ei siihen enää omalla ajalla voi paneutua. Kotona vain ladataan pattereita, jotta jaksaa käydä koulua.

Oja sanoo, ettei ole mikään pingottaja, eikä hän siltä näytäkään: - En halua stressiä, vaikka haluankin itselleni näyttää, mihin pystyn. Minulle riittää, että pääsen arvosanoissa kasin tai ysin pintaan. Koulussa täytyy myös viihtyä!

Lauri Talvikoskea innostaa fysiikka, koska siinä käsitellään ilmiöitä. Maapallo, ilmasto, avaruus, Aurinko - hän haluaa tietää näiden toiminnasta.

Talvikoski kertoo ensin luulleensa, että tiedelukiossa luonnontieteet olisivat vain "soluja ja muuta biologiaa". Kun väärinkäsitys oikeni, hän hakeutui oppilaaksi. Äskettäin hän osallistui tähtitieteen valinnaiseen kurssiin, jossa päästiin nauttimaan yliopistotason opetuksesta: fysiikan professori Folke Stenman luennoi optiikasta.

Entä tulevaisuus?

- Tällä hetkellä ajattelen pyrkiväni Teknilliseen korkeakouluun opiskelemaan tietotekniikkaa.

täältä.


Sisältö jatkuu mainoksen alla