Surullisenkuuluisat sikiövauriot tyrmäsivät muuten lupaavan lääkkeen runsaat 40 vuotta sitten. Odottaville äideille talidomidi ei siis sovi, mutta vuosikymmenten mittaan sille on löydetty uutta käyttöä. Sen on todettu tepsivän moneen sairauteen silloin, kun mikään muu ei auta.


lääkkeen runsaat 40 vuotta sitten. Odottaville äideille talidomidi
ei siis sovi, mutta vuosikymmenten mittaan sille on löydetty uutta käyttöä.
Sen on todettu tepsivän moneen sairauteen silloin, kun mikään muu ei auta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Vauvojen käsien ja jalkojen pitkät luut olivat lyhyitä tai puuttuivat kokonaan. Usein kämmenet sormineen ja jalkaterät varpaineen olivat normaaleja, jolloin raajat muistuttivat hylkeen eviä. Lisäksi monet lapsista olivat sokeita tai kuuroja ja heillä saattoi olla epämuodostumia sydämessä, munuaisissa, ruoansulatuskanavassa ja sukupuolielimissä.

Huhut sikiövaurioiden syystä velloivat pian ympäri maailmaa. Vihdoin vuonna 1961 keksittiin, että aiheuttaja oli markkinoille muutamia vuosia aiemmin ilmestynyt rauhoittava lääke: talidomidi.

Vaikka syyllinen saatiin selville kohtalaisen nopeasti, löydöstä ei ollut apua yli 10 000 vammautuneelle lapselle, jotka olivat syntyneet 46 maassa. Talidomidista johtuneiden keskenmenojen ja kuolleena syntyneiden lasten lukumäärää ei edes tiedetä.


Tepsi raskauspahoinvointiin
Talidomidia valmistettiin ensi kertaa vuonna 1953 Länsi-Saksassa, ja neljä vuotta myöhemmin se sai siellä myyntiluvan unilääkkeenä. Pian talidomidia kaupattiin muuallakin: Suomessa sitä myytiin syyskuusta 1959 joulukuuhun 1961, ja täällä kauppaniminä olivat Enterosediv, Noctosediv, Peracon, Prednisediv ja Softenon.

Talidomidi tuli nopeasti suosituksi, sillä toisin kuin aikansa käytetyimmät unilääkkeet barbituraatit se ei aiheuttanut riippuvuutta. Se ei myöskään ollut myrkyllinen suurinakaan annoksina, joten sitä ei voinut tahattomasti tai tahallisesti yliannostella.




Lääkkeiden käyttö raskauden aikana on hyvin yleistä: arvioiden mukaan lähes puolet suomalaisista odottavista äideistä käyttää vähintään yhtä lääkettä. Tässä ei välttämättä ole suurta huolenaihetta, sillä vain harvan lääkkeen tiedetään olevan alkiolle tai siitä kehittyvälle sikiölle selvästi haitallinen.
Ihmistaimi on herkimmillään lääkkeiden aiheuttamille vaurioille 20-55 päivän päästä hedelmöityksestä. Silloin elimet kehittyvät, ja haitallinen altistus voi johtaa epämuodostumiin. Tämän vaiheen loppuun asti käytetään nimitystä alkio, sen jälkeen puhutaan sikiöstä.
Paljon harvinaisempaa on, että lääkkeillä on vahingollisia vaikutuksia vielä elinten kehityttyä eli sikiövaiheessa, vaikka tämäkin on mahdollista. Eräiden lääkkeiden on epäilty vaikuttavan aivojen kehitykseen raskauden loppuvaiheessa.




Löperö testaus johti harhaan
Miten talidomidin kaltainen vakavia sikiövaurioita aiheuttava lääkeaine pääsi markkinoille? Selitys on yksinkertaisesti se, että vielä 1950-luvulla lääkkeet saivat myyntiluvan nykyiseen nähden varsin pinnallisesti tutkittuina.

Talidomidin vaikutusmekanismeista ei tiedetty paljonkaan, ja koska aine oli jyrsijäkokeissa osoittautunut myrkyttömäksi, sen uskottiin olevan turvallista myös ihmisille. Kun ihmissikiöiden vauriot olivat ilmaantuneet, raportoitiin kuitenkin tutkimustuloksista, joiden mukaan talidomidi aiheuttaa samantyyppisiä epämuodostumia myös apinoille ja kaneille.

Talidomidikatastrofia seuranneessa oikeudenkäynnissä selvisi lisäksi, että osa tutkimuksista oli tehty puutteellisesti tai tuloksia oli jopa väärennelty.

Lääkelaitoksen ylilääkäri, dosentti Veijo Saano kertoo, että jos kattavat testit olisi tehty oikein, talidomidi ei ehkä olisi lainkaan päässyt apteekkien hyllyille.

- Olen jopa kuullut, että joissakin myyntilupaa edeltäneissä eläinkokeissa olisi havaittu sikiöepämuodostumia mutta jätetty ne noteeraamatta, hän huomauttaa. - Tämä on kuitenkin huhupuhetta, eikä todisteita ole ainakaan enää saatavissa.





Talidomidia käytetään joissakin tapauksissa esimerkiksi seuraavien sairauksien ja oireiden hoitoon:
- nivelreuma
- lastenreuma
- kyhmylepra
- valoihottuma
- haavainen suutulehdus
- aids-potilaiden suun ja nielun haavaumat
- käänteishyljintä eli siirretyn kudoksen hyljintäreaktio vastaanottajan elimistöä vastaan
- systeemisen lupuksen eli punahukan iho-oireet
- sidekudostaudit
- vaikeat ihotaudit.

Lääkevalvonta tiukkeni
Kun talidomidin yhteys sikiövaurioihin paljastui koko kammottavuudessaan suurelle yleisölle, raskauspahoinvointilääkkeen tarinasta tuli yksi aikansa isoimmista skandaaleista. Lääketeollisuus ei sen jälkeen ollut entisensä.

Talidomidin takia monissa maissa - esimerkiksi Suomessa - säädettiin uudet, selvästi tiukemmat kriteerit lääkkeiden myyntiluville. Lääketeollisuuden velvollisuudeksi tuli todistaa ennennäkemättömän perusteellisin tutkimuksin, että kukin uusi lääkeaine on varmasti tehokas ja turvallinen siinä käytössä, johon se on tarkoitettu.

Määrättiin, että aluksi lääkeaineen vaikutuksia pitää kartoittaa prekliinisissä kokeissa, joissa käytetään solu- ja elinviljelmiä sekä koe-eläimiä. Koska talidomidi osoitti, että lääkeaine saattaa olla toiselle nisäkäslajille vaaraton ja toiselle kohtalokas, vaadittiin eläinkokeiden toteuttamista vähintään kahdella toisistaan tarpeeksi poikkeavalla lajilla. Jos lääke on solu- ja eläinkokeiden perusteella moitteeton, aloitetaan kolmivaiheiset kliiniset kokeet vapaaehtoisilla ihmisillä.

Talidomidi mullisti myös käsitykset raskaudenaikaisesta lääkehoidosta. Nykyisin saattaa olla vaikea ymmärtää, miten hölläkätisesti odottavien äitien lääkkeidenkäyttöön asennoiduttiin vielä puoli vuosisataa sitten.




Talidomidi ei koskaan ehtinyt saada myyntilupaa Yhdysvalloissa. Tästä oli kiittäminen sikäläisen lääkeviraston eli Food and Drug Administrationin palvelukseen juuri liittynyttä tarkastajaa Frances Oldham Kelseytä. Talidomidin myyntilupakäsittely annettiin Kelseyn ensimmäiseksi työksi, sillä sen uskottiin olevan selvä ja helppo tapaus. Olihan lääke hyväksytty aiemmin jo yli 40 maassa. Toisin kuitenkin kävi.
Alusta alkaen Kelsey piti saksalaisen lääketehtaan teettämiä tutkimuksia riittämättöminä ja peräsi lisäselvityksiä. Hän oli näet toisen maailmansodan aikana tutkinut malarialääkkeenä käytetyn kiniinin vaikutuksia eläimissä ja oppinut, että lääkeaineet saattavat vaikuttaa kantavien emojen ja niiden kohdussa olevien poikasten aineenvaihduntaan eri tavoin kuin muiden yksilöiden. Hän oli kokeissaan myös todennut lääkeaineiden läpäisevän istukan.
Lääketehtaan kovasta painostuksesta huolimatta Kelsey piti pintansa eikä päästänyt talidomidia maansa markkinoille. Näin hän pelasti luultavasti sadat tai jopa tuhannet lapset epämuodostumilta ja saikin ansaitusti aikanaan presidentti John F. Kennedyltä arvokkaan tunnustuksen.


Auttaa lepraan ja reumaan
Vaikka talidomidi poistettiin no-peasti käytöstä, sen vaikutusten tutkimista jatkettiin. Vuosien kuluessa tutkijat yllättyivät kerran toisensa jälkeen, kun talidomidin todettiin tepsivän moneen tautiin, jolla ei ollut mitään tekemistä lääkkeen aiempien käyttötapojen kanssa.

Ensimmäisestä hätkähdyttävästä havainnosta raportoitiin jo vuonna 1965. Israelilainen lääkäri Jacob Sheskin oli hoitanut lepraa eli spitaalia sairastavan potilaansa maniaa talidomidilla. Tällöin lepraan liittyvät vaikeat iho-oireet olivat yllät-täen helpottuneet.

Myös muun muassa rakkulaisen suulehduksen ja useiden sidekudossairauksien oireiden todettiin lievittyvän talidomidikuurilla. Havaittiinpa talidomidin tehoavan jopa vai-keaan nivelreumaan ja lastenreumaan, kun muu hoito ei auttanut.


Vaikutustapa selvisi
Tarkoissa tutkimuksissa selvisi sittemmin myös vaikutusmekanismi. Talidomidi hillitsee tehokkaasti tulehduksia, koska se estää tulehdusreaktion käynnistymiseen osallistuvan tuumorinekroositekijän (TNF) muodostumista. Siksi talidomidi auttaa sellaisiin sairauksiin, joissa tulehduksista aiheutuu vaurioita, kun elimistön oma puolustusjärjestelmä käy ylikierroksilla.

Nyt ymmärrettiin vihdoin myös se, miksi talidomidin käyttö raskauden alkuvaiheessa aiheutti epämuodostumia. Lääkkeen kilpistämää tuumorinekroositekijää nimittäin tarvitaan alkionkehityksessä raajojen ja elinten normaaliin muotoutumiseen.


Käy jopa syöpään ja aidsiin
Talidomidi herätti aikanaan myös syöpätutkijoiden mielenkiinnon, kun sen havaittiin ehkäisevän verisuonten muodostumista, joka on välttämätöntä syövän kasvulle ja leviämiselle.





Kun talidomidi otettiin käyttöön 1950-luvun lopulla, tutkijat eivät vielä olleet oivaltaneet, että tämän aineen molekyylit esiintyvät kahtena peilikuvamuotona: ne ovat kolmiulotteisesti toistensa peilikuvia, vähän kuin oikea ja vasen käsi. Asialla on merkitystä siksi, että kaikkien aineiden biologiset vaikutukset johtuvat nimenomaan niiden kolmiulotteisesta muodosta.
Talidomidin kemiallisessa valmistuksessa kumpaakin peilikuvamuotoa syntyi yhtä paljon. Toinen muoto toimi unilääkkeenä, kuten oli tarkoitus, mutta toinen muoto aiheutti pahoja sikiövaurioita.
Vaikka peilikuvaongelma on tunnettu vuodesta 1979 asti, sikiöille vaaratonta talidomidia ei pystytä valmistamaan. Ei nimittäin auta, vaikka lääkkeessä olisi vain toista peilikuvamuotoa, sillä elimistössä talidomidin muodot voivat muuttua toisikseen.
Nykyisin lääkkeiden kehittäjät ovat hyvin tietoisia siitä, että kemiallisen koostumuksen lisäksi on tarkkaan tunnettava lääkemolekyylin muodot ja niiden vaikutukset.






Sivuvaikutuksia yhä varottava
Koska talidomidin uusissa käytöissä riittää vielä paljon tutkittavaa, lääkemääräyksiin tarvitaan viranomaisten tapauskohtainen erityislupa. Silti talidomidi on jo parantanut tuhan-sien vaikeasti sairaiden potilaiden elämänlaatua ja tuonut monille arvokkaita lisäelinvuosia. Ihmelääkkeen leimaa se ei kuitenkaan ansaitse, sillä sen vaarallisuus kehittyvälle alkiolle ei ole hävinnyt mihinkään.

Lisäksi talidomidin käyttöä rajoittavat sen muut vakavat sivuvaikutukset. Jo unilääkeaikoina talidomidin raportoitiin aiheuttavan muun muassa ummetusta, huimausta, verenpaineen laskua ja muistinmenetystä. Sen vakavimmat haittavaikutukset ovat kuitenkin erilaiset tuntohäiriöt ja -puutokset, jotka eivät välttämättä häviä lääkkeen käytön lopettamisen jälkeenkään.

Sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri, dosentti Dan Nordström kertoo, että talidomidilääkityksen aloittamista harkitaankin aina tarkkaan ja että lääkekuurin mahdolliset haittavaikutukset selvitetään potilaalle perinpohjaisesti.

- Oikeissa käsissä talidomidi on turvallinen. Siihen turvaudutaan yleensä vasta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Potilaita seurataan tarkasti, ja jos vakavia sivuvaikutuksia ilmenee, lääkkeen käyttö lopetetaan. Erityisen varovaisesti suhtaudutaan nuorten, hedelmällisessä iässä olevien naisten hoitoon, Nordström korostaa.


Ei vahingoittane lastenlapsia
Vielä aivan lähihistoriasta löytyy varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos talidomidin käyttöä ei valvota. Kaikissa maissa talidomidin myymistä ei näet kielletty. Esimerkiksi Brasiliassa, missä lähes kaikkia lääkkeitä saa ostaa reseptittä, raportoitiin 1990-luvulla kymmeniä uusia talidomidin aiheuttamia epämuodostumia.

Viime vuosikymmenen puolivälissä talidomidista kohuttiin muutenkin. Englannissa kahdelle talidomidivammaiselle isälle oli syntynyt raajojen epämuodostumista kärsivä lapsi, mikä herätti epäilyn, että talidomidi saattaisi vaikuttaa myös perimään. Eräissä tutkimuksissa talidomidin oli havaittu aiheuttavan mutaatioita hyttysten dna:han ja kromosomihäiriöitä rottien ja kaniinien sikiöille.

Ei kuitenkaan ole saatu todisteita siitä, että talidomidi aiheuttaisi mutaatioita ihmisissä. Mitä luultavimmin britti-isien vammat eivät olleetkaan talidomidin aiheuttamia vaan "tavallisia" perinnöllisiä geenivirheitä. Ilmeisesti talidomidista ei sentään tullut ensimmäistä tunnettua lääkettä, jonka haittavaikutukset ulottuvat kolmanteen polveen.



Yasmina Dadi on suomalainen tiedetoimittaja, joka opiskelee lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja on suorittanut lääketieteen toimittajan tutkinnon Westminsterin yliopistossa Lontoossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla