Liiketaloustieteen professori Alf Rehn aloitti akateemisen uransa "luentokoneena". Tehtävä osui selvästi oikealle miehelle. Nyt Rehn on tunnustettu talousajattelija, joka kovistelee tutkimuksen ja bisneksen tekijöitä iloon ja innovatiivisuuteen niin kotimaassa kuin maailmalla.

Kokoussalin etuosan korokkeella istuu farkkuihin, t-paitaan ja tummaan pikkutakkiin pukeutunut mies. Helsingin Wanhan Sataman sali täyttyy markkinointiviestinnän ammattilaisista, jotka odottavat pian kuulevansa akateemisen liiketaloustieteen luennon.

Kun mies nousee ylös ja aloittaa show’sa, yleisö silmin nähden yllättyy: tämäkö on Alf Rehn, Åbo Akademin professori? Mieshän on hauska, vauhdikas ja täynnä rocktähden karismaa!

- Olen hallinnon ja johtamisen professori, mutta uskon, että johtaminen ja hallinto eivät enää ole tärkeä osa yritysten toiminnassa. Olen siis puhumassa oman alani kuolemasta, Rehn tunnustaa ja kiihdyttää täyteen vauhtiin.

- Yritysten täytyy löytää uusia tapoja ajatella; emme voi hallita kuluttajia tai yhteistyökumppaneitamme. Kontrollin aikakausi on ohi.

37-vuotias professori puhuu ilman papereita ja heittää powerpointilla seinälle iskulauseita ja kuvia. Toisinaan hän innostuu julistamaan kovaan ääneen ja väliin hän hiljentää puheensa lähes kuiskaukseksi kuin maallikkosaarnaaja. Sitten mies pyörähtää kannoillaan 360 astetta ja piiskaa kuulijoitaan uskosta yhteen totuuteen - tällä kertaa sosiaaliseen mediaan.

- Te sanotte, että yrityksellänne on Facebook-profiili ja Twitter-feedi. Entä sitten? Minun pojallani on kolme profiilia ja neljä feediä! Kehtaatteko te tunnustaa, että olette vain kolmanneksen verran yhtä ajan tasalla kuin 13-vuotias poika, joka on juuri ja juuri oppinut laittamaan oven kiinni?

Yleisö nauraa.

Kritisoi omiaan lukoista

Alf Rehnin työhuone Turun Henrikinkadulla on kuin muuton jäljiltä, vaikka Rehn sai professorin nimityksensä jo kuusi vuotta sitten. Nurkissa on tyhjiä pahvilaatikoita, ja seinälle viritettyyn naruun on kiinnitetty pyykkipojilla tieteellisiä artikkeleita, lehtiä ja vanhoja tietokonelerppuja.

Huoneensa sekaisuutta Rehn selittää sillä, ettei tee siellä juuri muuta kuin ohjaa opinnäytetöitä. Sata päivää vuodesta hän matkustaa luennoimassa ja opettamassa ympäri maailmaa. Kirjat ja artikkelit hän kirjoittaa läppärillään useimmiten kotona.

Mutta nyt tarvitaan selityksiä! Mitä liiketaloustieteen professori oikein ajattelee, kun hän väittää, että suurin osa liiketaloustieteen tutkimuksesta on vastenmielistä?

- Rakastan liiketaloustiedettä, mutta en jaksa juuri lukea oman alani tutkimuksia. Se on aika synkkää.

- Liiketaloustieteen tutkijoita kiehtoo menestys, ja he kirjoittavat aina samoista suuryrityksistä ja toimialoista. Suomessa on vaikka kuinka monta tutkijaa, jotka tutkivat fuusioita, Nokiaa tai metsäteollisuutta. Miksi emme tutki lelu-, viihde- ja kosmetiikkateollisuutta - tai vaikka huume- tai asebisnestä? Ne vasta ovatkin isoja toimialoja!

Rehnin mukaan tutkijat valitsevat aiheita, jotka saavat heidät itsensä näyttämään hyviltä rahoittajien, kollegoiden ja viroista päättävien silmissä.

- Se luo pakkopaidan tieteen kehittymiselle. Tutkija ei saisi antaa minkään lukita ajatteluaan, vaan hänen pitäisi katsoa asioita vapaasti, avoimin silmin.

Rehn on itse pyrkinyt tekemään asiat toisin. Hän on kirjoittanut popkulttuurista, epäonnistuneista yrityshankkeista, rapmusiikista, kannibalismista, lasten liiketaloudesta, lahjoista, sarjakuvista ja supersankareista. Tieteellisten artikkelien lisäksi hän on kirjoittanut kymmenkunta kirjaa ruotsiksi ja englanniksi.

Pänttäämättä läpi lukion

Alf Rehnin puheesta kuulee, että suomi ei ole hänen ensimmäinen kielensä. Välillä hän hakee oikeaa sanaa tai korvaa sen ruotsilla tai englannilla. Rehn syntyi kuitenkin kaksikieliseen perheeseen, jossa isä puhui ruotsia, äiti suomea. Kemisti-isän työn vuoksi perhe muutti usein ja asui eri puolilla Suomea ja Ruotsia.

- Emme asuneet missään niin kauan, että olisin kunnolla kotiutunut. En ole oikein mistään kotoisin, Rehn sanoo. Hymystä ymmärtää, että tämän sanaleikin hän hallitsee.

Alf oli "akateeminen lapsi", joka oli hyvä koulussa mutta ei urheilussa. Hän luki paljon kaikenlaista sisar-hento-valkoinen-romaaneista Nietzscheen. Ensimmäisen kosketuksen tietokoneisiin Alf sai seitsenvuotiaana isänsä työpaikalla eikä enää irti päässyt: hänestä tuli totaalinen tietokonenörtti.

Lukioon Alf meni lohjalaiseen Virkby Gymnasiumiin. Hän päätti "hakkeroida" suomalaisen koulujärjestelmän eli etsiä koodin, jolla koulussa voi menestyä läksyjä pänttäämättä.  Hän tutki, miten saada hyviä pisteitä kuullun ja luetun ymmärtämisen kokeissa ymmärtämättä mitään, tai miten vieraan kielen essee pitää rakentaa, jotta muodolliset vaatimukset täyttyvät mahdollisimman vähällä vaivalla.

- Ylioppilaskirjoitusten jälkeen saksanopettajani tulikin liikuttuneena toteamaan, ettei ollut koskaan nähnyt kieltä täysin ymmärtämättömän henkilön saavan niin hyvää arvosanaa.

Ylioppilaspapereillaan Alf pääsi suoraan opiskelemaan Åbo Akademin kemiallis-teknilliseen tiedekuntaan.

- Olin siellä vuoden ja vihasin sitä. Seuraavana vuonna hain kauppakorkeaan, jossa jatkoin ensimmäisenä vuotena alkanutta ryyppäämistä ja rälläämistä.

Tähtäsi hyvälle palkalle

Niin "ura" olisi voinut jatkuakin, ellei Rehn olisi löytänyt Hankenissa luonteelleen sopivaa opettajaa, professori Claes Gustafssonia. Rehn kuvaa mentoriaan toisinajattelijaksi, joka ei ollut kiinnostunut siitä, pystyikö opiskelija oppimaan asioita ulkoa, vaan siitä, pystyikö hän ajattelemaan jotakin omaa ja yllättävää.

Toinen opiskeluajan merkittävä - ja ehkä rauhoittava - tapahtuma oli, että Alfista tuli isä 23-vuotiaana.

- Silloin tuntui, että moni hauska ilta jäi väliin, kun piti olla kotona vaihtamassa vaippoja. Mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli uskomattoman hyvä asia.

Rehnillä ei opiskelujensa alussa ollut muita suunnitelmia kuin saada hyväpalkkainen työ bisnesalalta. Ennen valmistumista hänelle kuitenkin tarjottiin tutkimusassistentin työtä, jonka ohessa saattoi tehdä väitöskirjaa.

- Kukaan ei ollut tarjonnut minulle muutakaan, joten otin tarjouksen vastaan. Totta helkkarissa - rock on!
Tuore assistentti pääsi - tai joutui - tutkimuksen lisäksi myös opettamaan.

- Jos nykyään osaan puhua suurillekin yleisöille, se johtuu siitä, että jouduin silloin luennoimaan niin paljon niin vähällä tietämyksellä. Siinä joko kehittyi hyväksi luennoijaksi tai kuoli.

Kun Rehnin väitöskirjan ohjaaja Claes Gustafsson siirtyi Tukholmaan Kunglika tekniska högskolaniin, oppilas seurasi parin vuoden päästä perässä. Tohtoriksi Rehn väitteli vuonna 2001 talousantropologiaan kuuluvalla tutkimuksella.

- Olen - omituista kyllä - tekniikan tohtori, vaikka en osaa edes vaihtaa sytytystulppaa, professori nauraa.

Sai sävärit yrityksissä

Vauhdin ja kollegoista poikkeavan ansioluettelon hakeminen länsinaapurista kannatti. Vuonna 2004 Alf Rehn palasi kotiyliopistoonsa professoriksi.

- Moni tosin ihmetteli, miten helvetissä tuo pääsi proffaksi noin nuorena, Rehn muistelee.

Professorin asema häkellytti 31-vuotiasta tutkijaa itseäänkin. Rehnistä tuntui, että hän oli saavuttanut uransa päätepisteen - eikä hänellä ollut harmainta käsitystä siitä, mitä professorina pitäisi tehdä.

- Päätin keskittyä kommunikoimaan ulkomaailman kanssa. Aloin kirjoittaa kirjoja ja kolumneja, luennoida ja konsultoida yrityksiä. Se oli hirveän hauskaa ja antoi mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä ja kohdata uudenlaisia ongelmia. Niin saatoin myös testata teoreettisia kysymyksiä käytännössä.

Rehn huomasi, että asiat, joista oli puhunut tieteellisissä konferensseissa kuuroille korville, otettiin yrityksissä myönteisesti vastaan. Yritysjohtajat toivottivat tervetulleeksi professorin, joka kritisoi, kyseenalaisti ja käänsi asiat päälaelleen. Kun Rehn puhui yritysten johtoryhmille Jacques Derridan korkealentoisista teorioista, viesti meni perille saman tien.

- Se antoi minulle uskomattomat sävärit. Ihmiset kuvittelevat usein, että liiketaloustieteilijä käy yrityksissä vain rahanhimosta. Totta puhuen minulla on yritysmaailmassa usein älyllisesti paljon hauskempaa kuin akatemian sisällä.

Nousi lupausten maailmanlistalle

Rehn sanoo olevansa "välitilassa". Termin hän on lainannut antropologiasta, jossa liminal space tarkoittaa nuoren miehen tilaa lapsuuden ja soturiksi tulon välissä.

- Minua kiehtoo teoria, mutta ei yliopistomaailmaan kuuluva formalismi. Konsultoin yrityksiä, mutta olen liiaksi tutkija ollakseni konsultti.

Rehnin kahden maailman välinen sukkulointi on herättänyt positiivista huomiota. 2000-luvulla hän on Åbo Akademin professuurin lisäksi hoitanut innovaatiojohtamisen professuuria ja dosentuuria väitöskorkeakoulussaan ja toiminut vierailevana professorina Englannissa ja Kiinassa.

Viime syksynä hän nousi ainoana suomalaisena arvostetulle Thinkers 50 -listalle, jolla maailman johtavat talousmediat rankkaavat taloustieteen vaikuttajia. Varsinaisen listan ykköseksi arvioitiin intialaissyntyinen professori C.K. Prahalad. Rehn esiteltiin nousussa olevien ajattelijoiden Guru Radar -listalla parinkymmenen muun lupauksen kanssa.

- Ensimmäinen reaktioni oli "Häh?" ja toinen "Kivaa!". Kolmanneksi ajattelin "Hitto, mitä mun tästä pitäisi ajatella?", Rehn muistelee.

- Eurooppalaisessa yliopistomaailmassa business thinkereitä pidetään helppoheikkeinä. Minulle tulikin valinnan jälkeen identiteettikriisi: olenko mennyt rajan yli, olenko siirtynyt tyhjänpuhujaksi?

Elää oikeasti verkossa

Tietokoneet ja -verkot ovat lapsesta pitäen kuuluneet Alf Rehnin maailmaan. Hän oli tuttavapiirinsä ensimmäinen, jolla oli tietokone, sähköpostiosoite ja kotisivu. Professori esittelee ylpeänä hyllystään löytyvää, vuonna 1996 julkaistua NetGuide-lehden artikkelia ja sen piirroskuvitusta. Siinä Salaisten kansioiden agentti Fox Mulder on juuri sulkemassa kotisivua, jonka osoite on www.abo.fi/arehn.

- Ajatus, että on erikseen "oikea elämä" ja "verkkoelämä", on minusta omituinen. Minulle ne ovat sama asia. Kirjoitan kirjaa yhdessä henkilön kanssa, jota en ole koskaan tavannut fyysisesti. Olisi perverssiä ajatella, että hän olisi sen vuoksi vähemmän oikea.

Rehnin mukaan akateemisen tutkijan tulee kertoa työstään verkossa. Tutkijan on välitettävä omasta työstään niin paljon, että hän pitää sen tulokset kaikkien saatavilla.

Oman "nettipresenssinsä" Rehn on hoitanut  mielestään kohtuullisesti. Esimerkiksi siitä ei ole, mutta hävetäkään ei tarvitse. Vaatimattomasti sanottu. Hänellä on pari kotisivua, joilta voi ladata ilmaiseksi artikkeleita ja kirjoja. Rehn myös päivittää ahkerasti Twitteriään, Facebookiaan ja blogiaan.

- Elän läppärini kautta. Se on kasvanut osaksi minua. Jos asiat eivät ole verkossa, niitä ei ole minulle olemassakaan.

Kehuu työtään maailman parhaaksi

Alf Rehn on välitilassa myös fyysisesti. Turussa ovat virkatyö ja kaksi lasta, jotka asuvat vuoroin Alfin, vuoroin hänen entisen vaimonsa luona. Tukholmassa ovat dosentuuri, oma Alfrigg-yritys ja kustantaja. Kööpenhaminassa asuu naisystävä. Luennointi- ja opetuskeikkoja on ympäri maailmaa.

- En pidä matkustamisesta, sillä sitä on elämässäni liian paljon. Voin herätä yöllä hotellihuoneessa, eikä minulla ole mitään käsitystä siitä, missä olen.

Reissaamisesta huolimatta Rehn sanoo rakastavansa työtään ja kehuu sitä maailman parhaaksi.
- Minulle maksetaan palkkaa siitä, että olen kiinnostunut kiehtovista asioista. Voin työni vuoksi keskustella yhdeksänvuotiaan tyttäreni kanssa Twilight-kirjoista ja -elokuvista ja niihin liittyvästä fanikulttuurista, ja oppia siitä!
Enää Rehn ei ajattele olevansa uransa päätepisteessä professorina. Vaikka hän ei taloustieteen Nobelia voittaisikaan, hän voi toivoa muuttavansa liiketaloustiedettä hauskemmaksi ja luovemmaksi.

- Minun tehtäväni ei ole kertoa suuria totuuksia. Haluan saada aikaan nopeampaa ja jäntevämpää keskustelua, vähän kitkaa ja särmää.

 

Alf Rehn

Ikä: 37
Arvo: liiketaloustieteen professori, tekniikan tohtori
Yliopisto: Åbo Akademi
Laitos: Handelshögskolan
Tutkimusala: johtamisen ja organisoinnin kriittinen tutkimus, erikoisaloina innovaatiot, luovuus ja kulttuuri
Harrastukset: tyhjänpäiväinen populaarikulttuuri ja tietokonepelit

Etappeja

1972 syntyy Turussa.
1983 saa ensimmäisen oman tietokoneensa.
1991 kirjoittaa ylioppilaaksi ja aloittaa tekniikan opinnot Åbo Akademissa.
1992 vaihtaa opiskelualan liiketaloustieteeksi.
1995 valitaan tutkimusassistentiksi.
1996 syntyy ensimmäinen lapsi.
1997 valmistuu ekonomiksi.
1999 siirtyy Tukholmaan Kunglika tekniska högskolaniin jatkamaan väitöskirjan tekoa.
2000 syntyy toinen lapsi.
2001 väittelee tekniikan tohtoriksi KTH:ssa.
2002 saa tohtorinpaperinsa 30-vuotissyntymäpäivänään.
2004 valitaan Åbo Akademin liiketaloustieteen professoriksi.
2005 aloittaa KTH:n innovaatiojohtamisen professorina.
2007 toimii vierailevana professorina Shandongin taloustieteellisessä yliopistossa Kiinassa.
2008 toimii vierailevana professorina Manchesterin yliopistossa Englannissa.
2009 valitaan maailman johtavien bisnesajattelijoiden listalle.

Julkaistu Tiede -lehdessä 2/2010 

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.