Talvella tuskailemme lunta ja pakkasta, kesähelteillä kuumuutta. Eikö talveakin voisi säilöä?

Tekniikka-palsta

Talvella tuskailemme lunta ja pakkasta, kesähelteillä kuumuutta. Eikö talveakin voisi säilöä?

Teksti: Kalevi Rantanen

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Jään säilömisen tekniikan tunsivat jo antiikin kreikkalaiset, ja se oli yleinen tapa vielä viime vuosisadalla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkellareissa ruoka säilyi vaikka läpi kesän. Sitten jäähdytyskoneet korvasivat jääkasat.

Energian kallistuessa ja ympäristövaatimusten kiristyessä moni vanhakin konsti on tarpeen. Kesällä kuumottavia toimistotaloja viilennetään isoissa kaupungeissa jo meriveden viileydestä saadulla kaukokylmällä, mutta myös lumen ja jään hyötykäyttö on tulossa takaisin.

Lumi viilentää sairaalan

Monet kylmyydenvarastointihankkeet ovat vasta ideoiden ja teoreettisen laskelmien asteella, mutta hyviä esimerkkejä toimivista ratkaisuista on olemassa.

Esimerkiksi Ruotsissa Sundsvallin aluesairaala on jäähdytetty lumen avulla vuodesta 1999 lähtien. Talvella talteen otettua lunta hyödyntävä laitos tuottaa 80–90 prosenttia sairaalan tarvitsemasta jäähdytysenergiasta.

Lumivarastoon kerätään sekä tykkilunta että katulunta. Lumi varastoidaan matalaan altaaseen suureksi kummuksi, joka peitetään puuhakkeella.

Sairaalarakennuksen jäähdytykseen tarvittava vesi otetaan sulavasta lumesta kasan alta, ja jäähdytysputkistoissa noin kahdeksanasteiseksi lämminnyt paluuvesi johdetaan kummun alle. Lumikasa jäähdyttää veden uudelleen noin kaksiasteiseksi. Potilaat ja ilmasto kiittävät.

Jääkylmä hellii hotellivierasta

Saksalaiset puolestaan ovat panneet toimeksi jäällä kylmentämisen saralla. Friedrichshafenissa toimiva yritys Isocal on kehittänyt jäähdytysratkaisun jäävarastosta ja lämpöpumpusta.

Talvella lämpöpumpulla tehdään lämmön ohella jäätä, jota kesällä käytetään jäähdytykseen. Energiaa säästyy, kun pumppua ei tarvitse käyttää kylmän tuottamiseen.

Jäävarastoja on rakennettu jo hotelleihin ja muihin liikerakennuksiin. Wilstorfin kaupunginosaan Hampuriin rakennetaan jäävarastoa peräti 483 huoneiston asuntoalueelle.

Keinojäätikkö avuksi

Samankaltainen idea otetaan käyttöön hieman eksoottisemmassa paikassa, Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa. Siellä jäähankkeen isänä toimii brittiläinen geologi Robin Grayson, joka kiinnostui jäästä kestettyään Mongo­lian talven 1990-luvulla.

Paikka on hyvä, sillä Ulan Batoria sanotaan maailman kylmimmäksi pääkaupungiksi. Talvella lämpötila laskee 20 ja 30 pakkasasteen välille, mutta kesällä on yhtä lämmintä kuin Helsingissä, noin 20 astetta. Joskus mittari voi ampaista 40 asteeseenkin.

Graysonin idea on ruiskuttaa vettä pakkasella ilmaan. Kerros kerrokselta alas satava sade synnyttää keinojäätikköä. Ensi talvena englantilais-mongo­lial­ainen yritys Ecos & Emi aikoo säilöä talvea kesäksi pumppaamalla Tool-joesta jään läpi vettä, jota ruiskutetaan sopivaan paikkaan.

Laskelmien mukaan talven aikana saadaan kerättyä 7–8 metrin paksuinen jääkerros. Graysonin mukaan jäätikön rakentaminen on järkevää, jos lämpötila on miinus viisi astetta tai vähemmän ainakin parin kuukauden ajan.

Latua lumivarastosta

Jos lumen ja jään hyötykäyttö keskellä kesää on liian monimutkaista, voi lumen myös säilöä odottamaan seuraavaa syksyä. Alkutalvesta lunta on harvemmin liikaa – ja ladulle pitäisi jo päästä.

Taivalkoskella Pohjois-Pohjanmaalla lunta on varastoitu jo kahtena talvena hiihtolatuja ja hyppyrien alamäkiä varten.

– Varastoitava lumi tuotetaan lumitykillä, sillä tavallinen lumi on liian kevyttä, kertoo kunnan maanrakennusmestari Kari Siikaluoma. – Koska tykkilumi on painavaa ja tiivistä, se säilyy hyvin. Tykitetty lumi peitetään 30–40 sentin kerroksella sahanpurua.

Purueriste toimii niin hyvin, että suurin osa lumesta säilyy syksyyn. Esimerkiksi viime vuoden tammi–maaliskuussa Taivalkoskella tykitettiin hiihtokeskuksen alueelle varastoon 10 000 kuutiometriä lunta, josta saatiin lokakuussa lunta hyppyrimäkeen ja ensilumen laduille yhteensä noin 7 000 kuutiota. Kesän aikana lumesta oli huvennut siis noin 3 000 kuutiota.

Varastolumen avulla hyppyrimäki ja ensilumenlatu saatiin avatuksi lokakuun puolivälissä. Latuvarasto on osa alueellista kehityshanketta, jonka tavoitteena on tehdä Taivalkosken Taivalvaarasta "maailman lumivarmin mäkikeskus".

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.