Liukkauden torjunnassa tiedustelu on ainakin yhtä tärkeää kuin sodassa.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Ennen talvi yllätti joka vuosi. Yllättää monet nytkin, mutta ei niitä lahtelaisia, oululaisia, helsinkiläisiä, sipoolaisia, salolaisia ja jyväskyläläisiä jalankulkijoita, jotka käyttävät liukkausvaroituspalvelua. Liukkausvaroituksen voi saada tekstiviestinä jo kuudessa kaupungissa.

Lahti käynnisti varoituspalvelun toissatalvena. Aluksi neljäsataa jalankulkijaa sai tarvittaessa varoitusviestin varhain aamulla. Näin he osasivat valita sopivat jalkineet ja kävellä varovasti. Kun käyttäjät lähettivät varoituksia tuttavilleen, tieto tavoitti lähes tuplamäärän ihmisiä.

Varoituspalvelu on vähentänyt kipua ja kärsimystä. Rahaakin on säästynyt hurjasti.


Kaatuminen on kallista

Liukastumiset aiheuttavat inhimillisten kärsimysten lisäksi valtavia rahallisia menetyksiä. Liikenneturvan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n tekemien selvitysten mukaan kaduilla ja teillä tapahtuu joka vuosi yli 200 000 kaatumisonnettomuutta, usein liukkauden takia. Kustannuksia tulee satoja miljoonia euroja.

Lahden kunnallistekniikan johtaja Jorma Vaskelainen arvioi, että viime talvena viestit säästivät terveydenhoitokuluja ja muita menoja vähintään puoli miljoonaa euroa. Palvelu maksoi noin 20 000 euroa.

Liukkausvaroituspalvelun kehittäjä, diplomi-insinööri Jaakko Kivimäki, esittää kauniita lukuja pienistä kustannuksista ja suurista hyödyistä. Kymmenen tuhannen ihmisen varoittaminen maksaa 50 000 euroa, mutta terveydenhuollon kuluja säästyy yli neljä miljoonaa euroa. Harva sijoitus tuottaa yhtä hyvin.

- Kulut hukkuvat hyötyyn, johtaja Vaskelainen vahvistaa.


Tiesääasema auttaa autoilijaa

Autoilijat ja tienpitäjät tarvitsevat kelitietoja aivan yhtä paljon kuin jalankulkijat. Kehittyneiden tiesääasemien ansiosta tiedot ovat yhä tarkempia.

Suomalaisen huipputekniikkapioneerin Vaisalan moni tuntee yläilmoja tarkkailevista sondeista, mutta tiesään mittaaminen sujuu yhtä hyvin. Tiesääasemat seuraavat lämpötilaa, tuulta, näkyvyyttä ja muita sääilmiöitä - sekä tietenkin myös liukkautta.

- Käytännössä lähes kaikissa maissa, joissa tienpinnat voivat jäätyä, toimii Vaisalan tiesääasemia, kertoo Mikko Siitonen, joka vastaa yhtiössä tiesääasemien tekniikan tarjonnasta. Siitosen mukaan uusi anturitekniikka perustuu kolmenkymmenen vuoden kokemukseen tiesään mittaamisesta sekä optiikan ja lasertekniikan osaamiseen.


Jää näkyy jo syntyessään

Uusin kehitysvaihe on etämittaava tiesääasema, joka voidaan kiinnittää esimerkiksi valaisintolppaan. Asema lähettää tienpintaan lasersäteitä infrapuna-alueella, ja aseman ilmaisin havaitsee pinnasta takaisin heijastuneet säteet. Mittaustiedoista lasketaan tienpinnan kitka sekä veden, lumen ja jään paksuus.

- Laite mittaa äärimmäisen tarkasti, Siitonen kertoo. Laserilla pystytään havaitsemaan jo 0,01 millimetrin jääkerros. Kova jää muuttuu liukkaaksi noin 0,03 millin paksuudessa.

Tarkkuus on tärkeää tiehallinnolle, joka peräkkäisistä mittaustiedoista ennakoi, milloin liukas keli on tulossa. Ennakkotieto taas mahdollistaa ennakkosuolauksen. Suolaa kuluu vain kymmenesosa siitä, mikä menisi sulatettaessa jo muodostunutta jäätä. Autoilijalle taas on tärkeintä, että pystytään ehkäisemään liukkaan jääpinnan syntyminen.

Autoilija saa matkan suunnittelua varten nykyään kelitietoja esimerkiksi tiehallinnon verkkosivuilta. - Tulevaisuudessa tietoja mahdollisesti toimitetaan myös suoraan autoon, Siitonen visioi.


Auto katselee eteenpäin

Kiinteät sääasemat keräävät mittaustietoja tietyistä pisteitä, joita on rajallinen määrä. Kattavan jäätiedon saamiseksi kehitetään autoon asennettavaa jäämonitoria.

VTT on kehittänyt autoon monitorointijärjestelmää, joka monen muun seikan ohella tarkkailee tienpinnan jäätymistä. Koeautona on käytetty vuoden 2008 BMW 52dA -mallia, joka on pakattu täyteen mittauslaitteita ja tietokoneita.

- Monitorointijärjestelmän jännittävin piirre on ennakoivuus, kertoo erikoistutkija Matti Kutila, jonka erityisalaa on konenäkö.

Koeauton kamera näkee tienpinnan noin viisikymmentä metriä eteenpäin. Jos tiellä on jäätä tai lunta, pinnasta heijastuvan valon pystypolarisaatio vaimenee. Samalla digitaalisen kuvan rakeisuus muuttuu. Tietokone päättelee, että edessä on liukas kohta, ja varoittaa kuljettajaa.


Vastuu on kuljettajan

Kiinnostava kehityssuunta autoissa on yhteistoiminnallisuus. Se tarkoittaa, että autot viestivät yhä enemmän liikenneympäristön eli niin sanotun tieinfran sekä toistensa kanssa.

Paljon on tutkittu ja suljetuilla alueilla kokeiltukin autoa, joka ei vain varoita kuljettajaa vaan tarvittaessa esimerkiksi alentaa nopeutta ja jopa ohjaa automaattisesti. Kutila huomauttaa, että toistaiseksi päätäntävalta ja vastuu auton ohjaamisesta on kuljettajalla: laki kieltää automaattisen ohjauksen.

- Jos autonominen auto ajaa kolarin, kuka vastaa? Kutila pohtii. Luotettavuuden täytyy parantua dramaattisesti, ennen kuin lakia voidaan muuttaa. - Kuljettajaa auttavat järjestelmät yleistyvät liikenteessä 2015-2030, mutta auton automaattista ohjausta saadaan odottaa 15-20 vuotta.


Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jääpinta voi nelinkertaistaa jarrutusmatkan


Auton nopeus 80 km/t

Tien pinnan laatu               Jarrutusmatka metreinä
Kuiva tie                                 30
Kovaa jäätä 0,03 mm             45
Jäätä 0,06 mm                        60
Jäätä 0,15 mm                        120

Lähde: Vaisala Oyj

Autoilijan avuksi


- Tiesään automaattinen seuraaminen

- Tien suolaaminen, hankalien paikkojen automaattinen suolaaminen

- Lumi- ja jääpinnan karhentaminen

- Auton jäämonitori

- Nasta- ja kitkarenkaat autoissa paranevat koko ajan

- Lukkiutumattomat jarrut ja ajovakausjärjestelmät, jotka ovat yleisiä uusissa autoissa, estävät pahimmat luistot

Kenkiin nastat, jalkakäytävät kuntoon


- Kun tiedetään, että ulkona on liukasta, valitaan kengät, joissa on leveä korko, pitävä pohjakuviointi ja pehmeä, kylmässä kovettumaton materiaali. Kiinnitetään kenkiin liukuesteet tai käytetään nastoitettuja kenkiä. Kiinteän nastoituksen ohella on saatavissa kengän uurteisiin taitettavia nastoja. Huomaa, että nastajalkine voi liukua metallialustalla.

Lisätietoja Invalidiliiton sivulta: www.liukastumis.info/ennaltaehkaisy_tuotteet.html

- Teiden talvikunnossapitoa on mahdollista parantaa. Invalidiliiton mukaan tämä maksaa vähemmän kuin loukkaantumisten hoito. Tätä myös tarvitaan, sillä mahdottoman liukkaalla kadulla on vaikea liikkua hyvilläkään kengillä.

- Eräitä katuja, lähinnä kävelykatuja, on pidetty sulana Helsingissä ja muutamissa muissa kaupungeissa. Katuja on lämmitetty kaukolämmön paluuvedellä.

- Talvijuomia kannattaa nauttia viisaasti. Liikenneturvan kyselyssä alle 30-vuotiaista vastaajista kahdeksan prosenttia kertoi olleensa liukastuessaan enemmän tai vähemmän juovuksissa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.