Hubble-avaruuskaukoputken miljardin pikselin kuva Orionin tähdistöstä on sekä kauneuselämys että tietolähde.


tähdistöstä on sekä kauneuselämys että tietolähde.




"Orionin tähdistössä tapahtuu. Hubble-avaruuskaukoputken ottama uusi, suuren mittakaavan kuva paljastaa kauneutta uhkuvan aarteen ja hämmästyttäviä yksityiskohtia tieteellistä työtä varten", hehkuttaa Nasan tutkija Jennifer Wiseman.

Kauneutta uhkuva aarre on Orionin suuri kaasusumu. Sen kätköistä erottuu villejä, syntymässä olevia tähtiä, jotka suihkuttelevat kaasua avaruuteen, ja hieman vanhempia tähtiä, joiden ympärillä näkyy pölykiekkoja, tulevien planeettojen raaka-ainetta. Ehkä Aurinko muodostui viitisen miljardia vuotta sitten samankaltaisessa kaasupilvessä.

Vastasyntyneiden ja nuorten tähtien joukossa erottuu ensimmäistä kertaa myös niin sanottuja ruskeita kääpiöitä, jotka ovat epäonnistuneita tähtiä.

Kaiken kaikkiaan kuvassa on tukuttain tähtiä, joita ei ole ennen napattu näkyvän valon kuvaan. Mikä tilaisuus tutkia niiden kehitystä!


Helppo löytää taivaalta

Orion oli ensimmäinen tähdistö, jonka opin tuntemaan. Muistan, miten varpaita paleli ja hengitys höyrysi viimeistä bussia odotellessa. Orionin tähtien muodostama tiimalasi ei tahtonut löytyä, sillä etsin aivan liian pientä kuviota.

Oikean mittakaavan oivaltamisen jälkeen talvisen taivaan hallitsijaa ei voi olla huomaamatta. Niinpä Orion on mukana monessa tarinassa. Kreikkalaisten mukaan se on suuri metsästäjä. Siellä se taistelee, puolustautuu kahden koiransa (Ison koiran ja Pienen koiran tähdistöt) kanssa raivoisan Härän hyökkäystä vastaan tai metsästää tähtitaivaan muita eläimiä kuten Jänistä (Lepus).

Ehkä olisin löytänyt Orionin tähdistön nopeammin etsimällä taivaalta tiimalasin kapeinta kohtaa, Orionin vyötä, joka muodostuu kolmesta ritirinnan loistavasta kirkkaasta tähdestä. Esi-isämme kun¬nioittivat sitä nimellä Kalevan miekka tai Väinämöisen viikate.


Tähdet sytyttävät sumun

Vyön alapuolella on taivaan komein kaasusumu, Orionin suuri sumu (M42). Sitä en edes yrittänyt Turun valoissa löytää. Sysipimeässä paikassa se kuitenkin näkyy paljain silminkin punertavana läiskänä. Kiikarilla tai pienellä kaukoputkella näkymä komistuu, vaikka silmämme eivät erota sumussa yhtä komeata värien kirjoa kuin kamera.




Tarkin kuva Orionin sumusta


Hubble-avaruuskaukoputki ikuisti sumun piirteitä ja siihen kätkeytyviä tähtivauvoja ACS-kameralla (Advanced Camera for Surveys). Samaan aikaan Orionia rekisteröitiin muillakin Hubblen kameroilla.
Suunnilleen täysikuun kokoisen alan taivaalla kattava, miljardin pikselin kuva ei syntynyt yhdellä painalluksella. Se on mosaiikki yli viidestäsadasta kuvasta, joiden ottamisen aikana Hubble ehti kiertää maapallon sataviisi kertaa. Kuvaa täydennettiin vielä maanpäällisten kaukoputkien otoksilla.
Orionin suuri kaasusumu, M42, on niin sanottu emissiosumu. Kuvan keskialueen kirkkaaseen kohtaan kätkeytyy Trapetsiksi nimetty ryhmä kuumia nuoria tähtiä. Niiden ultraviolettisäteily muokkaa ympäröivää sumua ja häiritsee lähellä syntyvien pienempien tähtien kehitystä.
Vasemmassa yläkulmassa näkyvä kirkas pilvi on niin ikään nuorten tähtien säteilyn muokkaama emissiosumu M43.





Syttyy, syttyy, ei syty

Orionin suuri sumu on täydellinen laboratorio tähtien kehitystä tutkivalle.

"Sen piirteet paljastavat tähtien koko kehityshistorian. Kaaret, pilarit, kuplat ja sikarin savurenkaita muistuttavat kiehkurat kertovat kukin omaa tarinaansa ympäristöä muokkaavien nuorten tähtien tähtituulista ja aineesta, jota syöksyy ulos muista tähdistä. Kyse näyttää olevan tavallisesta tähtien syntyalueesta. Aurinko syntyi samanlaisissa oloissa 4,5 miljardia vuotta sitten", toteaa kuvaushanketta johtanut Massimo Roberto Nasan tiedotteessa.

Vertaamalla vastasyntyneiden tähtien ominaisuuksia ruskeisiin kääpiöihin saadaan ainutlaatuista tietoa siitä, miten tähti syntyy - tai miksei se sytykään. Saman alueen erikokoiset tähdet tähdet tarjoavat puolestaan mahdollisuuden kehityskulkujen tutkimiseen.

"Tarkoituksemme on laskea näiden nuorten tähtien massat ja iät. Niiden perusteella kartoitamme yleisiä trendejä", Roberto kertoo.

Jos siis onnistut paikantamaan Orionin vyön alla punertavan sumun, voit ylpeillä nähneesi tähtien synnytyslaitoksen, sillä sumussa muodostuu juuri nytkin tähtiä. Kyse on tähtien lastentarhasta ja uusien planeettakuntien syntysijasta - omasta historiastamme, kuten niin usein tähtitieteessä.


Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Miksei kirkasta sumua nähty?


130 kreikkalainen tähtitieteilijä Klaudios Ptolemaios merkitsi Orionin sumun kirkkaimman tähden luetteloonsa (todellisuudessa on kyse useasta tähdestä).
1500-luvun lopulla tanskalainen tähtitieteilijä Tycho Brahe merkitsi sumun kirkkaimman tähden luetteloonsa.
1603 saksalainen tähtitieteilijä ja lakimies Johan Bayer merkitsi sumussa olevan kirkkaan tähden Uranometriaansa Theta Orionina.
1609 italialainen tähtitieteilijä Galileo Galilei katsoi sumua ensimmäistä kertaa kaukoputkella ja näki useita sen himmeistä tähdistä mutta ei maininnut sumua itseään.
1610 ranskalainen lakimies Nicholas-Claude Fabri de Peiresc raportoi pilvimäisestä sumusta. Hän on sumun todennäköinen keksijä.
1611 sveitsiläinen jesuiitta, tähtitieteilijä Johann Baptist Cysatus löysi sumun itsenäisesti.
1617 Galileo Galilei havaitsi Theta Orionin kolmoistähdeksi mutta ei edelleenkään maininnut sumua.
1656 hollantilainen matemaatikko Christian Huygens löysi sumun itsenäisesti ja sai pitkäksi aikaa kunnian sen löytämisestä.
1716 englantilainen tähtitieteilijä Edmond Halley merkitsi sumun kuuden sumun luetteloonsa.
1774 ranskalainen tähtitieteilijä Charles Messier merkitsi sumun luetteloonsa M42:na.
1880 yhdysvaltalainen tähtitieteenharrastaja Henry Draper otti ensimmäisen valokuvan M42:sta.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti