Hubble-avaruuskaukoputken miljardin pikselin kuva Orionin tähdistöstä on sekä kauneuselämys että tietolähde.


tähdistöstä on sekä kauneuselämys että tietolähde.




"Orionin tähdistössä tapahtuu. Hubble-avaruuskaukoputken ottama uusi, suuren mittakaavan kuva paljastaa kauneutta uhkuvan aarteen ja hämmästyttäviä yksityiskohtia tieteellistä työtä varten", hehkuttaa Nasan tutkija Jennifer Wiseman.

Kauneutta uhkuva aarre on Orionin suuri kaasusumu. Sen kätköistä erottuu villejä, syntymässä olevia tähtiä, jotka suihkuttelevat kaasua avaruuteen, ja hieman vanhempia tähtiä, joiden ympärillä näkyy pölykiekkoja, tulevien planeettojen raaka-ainetta. Ehkä Aurinko muodostui viitisen miljardia vuotta sitten samankaltaisessa kaasupilvessä.

Vastasyntyneiden ja nuorten tähtien joukossa erottuu ensimmäistä kertaa myös niin sanottuja ruskeita kääpiöitä, jotka ovat epäonnistuneita tähtiä.

Kaiken kaikkiaan kuvassa on tukuttain tähtiä, joita ei ole ennen napattu näkyvän valon kuvaan. Mikä tilaisuus tutkia niiden kehitystä!


Helppo löytää taivaalta

Orion oli ensimmäinen tähdistö, jonka opin tuntemaan. Muistan, miten varpaita paleli ja hengitys höyrysi viimeistä bussia odotellessa. Orionin tähtien muodostama tiimalasi ei tahtonut löytyä, sillä etsin aivan liian pientä kuviota.

Oikean mittakaavan oivaltamisen jälkeen talvisen taivaan hallitsijaa ei voi olla huomaamatta. Niinpä Orion on mukana monessa tarinassa. Kreikkalaisten mukaan se on suuri metsästäjä. Siellä se taistelee, puolustautuu kahden koiransa (Ison koiran ja Pienen koiran tähdistöt) kanssa raivoisan Härän hyökkäystä vastaan tai metsästää tähtitaivaan muita eläimiä kuten Jänistä (Lepus).

Ehkä olisin löytänyt Orionin tähdistön nopeammin etsimällä taivaalta tiimalasin kapeinta kohtaa, Orionin vyötä, joka muodostuu kolmesta ritirinnan loistavasta kirkkaasta tähdestä. Esi-isämme kun¬nioittivat sitä nimellä Kalevan miekka tai Väinämöisen viikate.


Tähdet sytyttävät sumun

Vyön alapuolella on taivaan komein kaasusumu, Orionin suuri sumu (M42). Sitä en edes yrittänyt Turun valoissa löytää. Sysipimeässä paikassa se kuitenkin näkyy paljain silminkin punertavana läiskänä. Kiikarilla tai pienellä kaukoputkella näkymä komistuu, vaikka silmämme eivät erota sumussa yhtä komeata värien kirjoa kuin kamera.




Tarkin kuva Orionin sumusta


Hubble-avaruuskaukoputki ikuisti sumun piirteitä ja siihen kätkeytyviä tähtivauvoja ACS-kameralla (Advanced Camera for Surveys). Samaan aikaan Orionia rekisteröitiin muillakin Hubblen kameroilla.
Suunnilleen täysikuun kokoisen alan taivaalla kattava, miljardin pikselin kuva ei syntynyt yhdellä painalluksella. Se on mosaiikki yli viidestäsadasta kuvasta, joiden ottamisen aikana Hubble ehti kiertää maapallon sataviisi kertaa. Kuvaa täydennettiin vielä maanpäällisten kaukoputkien otoksilla.
Orionin suuri kaasusumu, M42, on niin sanottu emissiosumu. Kuvan keskialueen kirkkaaseen kohtaan kätkeytyy Trapetsiksi nimetty ryhmä kuumia nuoria tähtiä. Niiden ultraviolettisäteily muokkaa ympäröivää sumua ja häiritsee lähellä syntyvien pienempien tähtien kehitystä.
Vasemmassa yläkulmassa näkyvä kirkas pilvi on niin ikään nuorten tähtien säteilyn muokkaama emissiosumu M43.





Syttyy, syttyy, ei syty

Orionin suuri sumu on täydellinen laboratorio tähtien kehitystä tutkivalle.

"Sen piirteet paljastavat tähtien koko kehityshistorian. Kaaret, pilarit, kuplat ja sikarin savurenkaita muistuttavat kiehkurat kertovat kukin omaa tarinaansa ympäristöä muokkaavien nuorten tähtien tähtituulista ja aineesta, jota syöksyy ulos muista tähdistä. Kyse näyttää olevan tavallisesta tähtien syntyalueesta. Aurinko syntyi samanlaisissa oloissa 4,5 miljardia vuotta sitten", toteaa kuvaushanketta johtanut Massimo Roberto Nasan tiedotteessa.

Vertaamalla vastasyntyneiden tähtien ominaisuuksia ruskeisiin kääpiöihin saadaan ainutlaatuista tietoa siitä, miten tähti syntyy - tai miksei se sytykään. Saman alueen erikokoiset tähdet tähdet tarjoavat puolestaan mahdollisuuden kehityskulkujen tutkimiseen.

"Tarkoituksemme on laskea näiden nuorten tähtien massat ja iät. Niiden perusteella kartoitamme yleisiä trendejä", Roberto kertoo.

Jos siis onnistut paikantamaan Orionin vyön alla punertavan sumun, voit ylpeillä nähneesi tähtien synnytyslaitoksen, sillä sumussa muodostuu juuri nytkin tähtiä. Kyse on tähtien lastentarhasta ja uusien planeettakuntien syntysijasta - omasta historiastamme, kuten niin usein tähtitieteessä.


Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Miksei kirkasta sumua nähty?


130 kreikkalainen tähtitieteilijä Klaudios Ptolemaios merkitsi Orionin sumun kirkkaimman tähden luetteloonsa (todellisuudessa on kyse useasta tähdestä).
1500-luvun lopulla tanskalainen tähtitieteilijä Tycho Brahe merkitsi sumun kirkkaimman tähden luetteloonsa.
1603 saksalainen tähtitieteilijä ja lakimies Johan Bayer merkitsi sumussa olevan kirkkaan tähden Uranometriaansa Theta Orionina.
1609 italialainen tähtitieteilijä Galileo Galilei katsoi sumua ensimmäistä kertaa kaukoputkella ja näki useita sen himmeistä tähdistä mutta ei maininnut sumua itseään.
1610 ranskalainen lakimies Nicholas-Claude Fabri de Peiresc raportoi pilvimäisestä sumusta. Hän on sumun todennäköinen keksijä.
1611 sveitsiläinen jesuiitta, tähtitieteilijä Johann Baptist Cysatus löysi sumun itsenäisesti.
1617 Galileo Galilei havaitsi Theta Orionin kolmoistähdeksi mutta ei edelleenkään maininnut sumua.
1656 hollantilainen matemaatikko Christian Huygens löysi sumun itsenäisesti ja sai pitkäksi aikaa kunnian sen löytämisestä.
1716 englantilainen tähtitieteilijä Edmond Halley merkitsi sumun kuuden sumun luetteloonsa.
1774 ranskalainen tähtitieteilijä Charles Messier merkitsi sumun luetteloonsa M42:na.
1880 yhdysvaltalainen tähtitieteenharrastaja Henry Draper otti ensimmäisen valokuvan M42:sta.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.