Asiantuntijat uskovat, että tappiolliset ottelut nujertavat jääkiekkoilijoiden itsetunnon ja saavat joukkueen pelaamaan entistäkin huonommin. He ovat väärässä.

Lehdistö parjasi Helsingin IFK:ta tammikuussa neljän peräkkäisen hävityn ottelun putkesta. Stadilaisuutta korostava joukkue on pudonnut 1990-luvun parhaista vuosista SM-liigan keskikastiin, mutta sarjan kärkipään joukkueillakin menee joskus useita otteluita peräkkäin penkin alle.

Ilmiö on tuttu muidenkin palloilusarjojen kuin jääkiekon SM-liigan seuraajille. Mikä selittäisi joukkueen menestyksen riippuvuuden edellisistä peleistä? Syökö tappio joukkueen itsetuntoa ja vie siten vaikeasti oikaistavaan syöksykierteeseen?

Testataan, mistä on kyse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Putkia tulee lantillakin

Jos lanttia heitetään sata kertaa peräkkäin, noin 50 kertaa tulee kruuna, noin 50 kertaa klaava. Mitä useammin sadan heiton sarja kokeillaan, sitä lähemmäs sarjojen keskiarvo päätyy odotusarvoa 50-50. (Tai sitten lantissa on jotain vikaa.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulevatko kruunat ja klaavat vuorotellen? Eivät tietenkään. Olisi erittäin epätodennäköistä, että kokonainen sadan sarja lantinheittoja noudattaisi kaavaa kruuna-klaava-kruuna-klaava...Lanttia heitettäessäkin tulee puhtaasti satunnaisista syistä pitkiä ja lyhyitä "klaavaputkia" ja "kruunaputkia".

Matemaattisesti voidaan jopa laskea, miten todennäköisesti esimerkkimme sadan heiton sarjaan sisältyy vaikkapa viiden klaavan putki.Sataan heittoon mahtuu melko varmasti useita eri pituisia klaavaputkia. Voimme laskea peruskoulumatematiikalla niiden keskipituuden. Koe on helppo toistaa kotona, joten siitä vain kolikkoa heittelemään.

Jos jaksaa koko päivän heittää sadan lantin sarjoja ja joka sarjan päätteeksi laskea klaavaputkien keskipituuden, päivän päätteeksi voi vielä laskea putkien keskipituuksien keskiarvon. Se on klaavaputkien keskipituuksien odotusarvo sadan heiton sarjoissa tai hyvä likiarvo siitä. Täsmällisen luvun laskemiseen on menetelmäkin, mutta sitä ei opeteta peruskoulussa.

Tappioputket yllättävän lyhyitä

Samaan tapaan voi laskea odotusarvon sille, miten pitkiä tappio- ja voittoputkia tietyn tasoinen joukkue keskimäärin runkosarjan aikana kohtaa, jolleivät edelliset ottelut vaikuta joukkueeseen suuntaan tai toiseen. Jos todelliset putket keskimäärin ovat odotusarvoa eli sattuman tuotetta pitempiä, syöksykierreilmiö on toteennäytetty. Sitten vain etsimään sille selitystä.

Odotusarvojen laskeminen eritasoisille joukkueille on tietysti hieman mutkikkaampaa kuin lantille, joka "voittaa" yhtä usein kuin "häviää", muttei onneksi mahdotonta. Mitä suurempi voiton todennäköisyys on, sitä lyhyempiä tappioputkien ja pitempiä voittoputkien voi olettaa olevan.

Kanadalainen fyysikko Alain Haché laski keskimääräisen tappioputken odotetun pituuden 12 NHL-joukkueelle 82 ottelun kaudella 1996-1997. Yllättäen todelliset tappio- ja voittoputket olivat niin hyvillä, keskitasoisilla kuin huonoillakin joukkueilla lyhyempiä kuin odotetut.

Joukkueet näyttävätkin siis pelaavan keskimääräistä paremmin, kun takana on muutama hävitty ottelu. Haché ehdottaa selitykseksi, että katsojat ja valmentajat kohdistavat joukkueeseen lisäpaineita, kun sillä on alla tappioita. Samoin voittoputkia saattaa lyhentää alla olevien voittojen tuoma liiallinen itsevarmuus, eräänlainen väärä hyvänolontunne.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009

Alain Haché, Jääkiekon fysiikka, suom. Kimmo Pietiläinen (Terra Cognita 2003); tappioputkista sivuilla 218-226.

Sisältö jatkuu mainoksen alla