Asiantuntijat uskovat, että tappiolliset ottelut nujertavat jääkiekkoilijoiden itsetunnon ja saavat joukkueen pelaamaan entistäkin huonommin. He ovat väärässä.

Lehdistö parjasi Helsingin IFK:ta tammikuussa neljän peräkkäisen hävityn ottelun putkesta. Stadilaisuutta korostava joukkue on pudonnut 1990-luvun parhaista vuosista SM-liigan keskikastiin, mutta sarjan kärkipään joukkueillakin menee joskus useita otteluita peräkkäin penkin alle.

Ilmiö on tuttu muidenkin palloilusarjojen kuin jääkiekon SM-liigan seuraajille. Mikä selittäisi joukkueen menestyksen riippuvuuden edellisistä peleistä? Syökö tappio joukkueen itsetuntoa ja vie siten vaikeasti oikaistavaan syöksykierteeseen?

Testataan, mistä on kyse.

Putkia tulee lantillakin

Jos lanttia heitetään sata kertaa peräkkäin, noin 50 kertaa tulee kruuna, noin 50 kertaa klaava. Mitä useammin sadan heiton sarja kokeillaan, sitä lähemmäs sarjojen keskiarvo päätyy odotusarvoa 50-50. (Tai sitten lantissa on jotain vikaa.)

Tulevatko kruunat ja klaavat vuorotellen? Eivät tietenkään. Olisi erittäin epätodennäköistä, että kokonainen sadan sarja lantinheittoja noudattaisi kaavaa kruuna-klaava-kruuna-klaava...Lanttia heitettäessäkin tulee puhtaasti satunnaisista syistä pitkiä ja lyhyitä "klaavaputkia" ja "kruunaputkia".

Matemaattisesti voidaan jopa laskea, miten todennäköisesti esimerkkimme sadan heiton sarjaan sisältyy vaikkapa viiden klaavan putki.Sataan heittoon mahtuu melko varmasti useita eri pituisia klaavaputkia. Voimme laskea peruskoulumatematiikalla niiden keskipituuden. Koe on helppo toistaa kotona, joten siitä vain kolikkoa heittelemään.

Jos jaksaa koko päivän heittää sadan lantin sarjoja ja joka sarjan päätteeksi laskea klaavaputkien keskipituuden, päivän päätteeksi voi vielä laskea putkien keskipituuksien keskiarvon. Se on klaavaputkien keskipituuksien odotusarvo sadan heiton sarjoissa tai hyvä likiarvo siitä. Täsmällisen luvun laskemiseen on menetelmäkin, mutta sitä ei opeteta peruskoulussa.

Tappioputket yllättävän lyhyitä

Samaan tapaan voi laskea odotusarvon sille, miten pitkiä tappio- ja voittoputkia tietyn tasoinen joukkue keskimäärin runkosarjan aikana kohtaa, jolleivät edelliset ottelut vaikuta joukkueeseen suuntaan tai toiseen. Jos todelliset putket keskimäärin ovat odotusarvoa eli sattuman tuotetta pitempiä, syöksykierreilmiö on toteennäytetty. Sitten vain etsimään sille selitystä.

Odotusarvojen laskeminen eritasoisille joukkueille on tietysti hieman mutkikkaampaa kuin lantille, joka "voittaa" yhtä usein kuin "häviää", muttei onneksi mahdotonta. Mitä suurempi voiton todennäköisyys on, sitä lyhyempiä tappioputkien ja pitempiä voittoputkien voi olettaa olevan.

Kanadalainen fyysikko Alain Haché laski keskimääräisen tappioputken odotetun pituuden 12 NHL-joukkueelle 82 ottelun kaudella 1996-1997. Yllättäen todelliset tappio- ja voittoputket olivat niin hyvillä, keskitasoisilla kuin huonoillakin joukkueilla lyhyempiä kuin odotetut.

Joukkueet näyttävätkin siis pelaavan keskimääräistä paremmin, kun takana on muutama hävitty ottelu. Haché ehdottaa selitykseksi, että katsojat ja valmentajat kohdistavat joukkueeseen lisäpaineita, kun sillä on alla tappioita. Samoin voittoputkia saattaa lyhentää alla olevien voittojen tuoma liiallinen itsevarmuus, eräänlainen väärä hyvänolontunne.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009

Alain Haché, Jääkiekon fysiikka, suom. Kimmo Pietiläinen (Terra Cognita 2003); tappioputkista sivuilla 218-226.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.