Palestiinalaisjohtaja nostettiin haudasta tutkittavaksi Luunäytteistä selviää, murhattiinko hänet radioaktiivisella aineella.

Teksti: Matti Jantunen

Palestiinalaisjohtaja nostettiin haudasta tutkittavaksi Luunäytteistä selviää, murhattiinko hänet radioaktiivisella aineella.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013

Entinen KGB:n agentti Aleksandr Litvinenko murhattiin vuonna 2006 Lontoossa poloniumannoksella, joka olisi riittänyt kymmenen ihmisen tappamiseen. Nyt epäillään, että palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat­ murhattiin samalla aineella. Marraskuun lopussa Arafat nostettiin haudastaan Ramallahissa ja hänen luistaan otettiin näytteet poloniumjäämien löytämiseksi.  Tuloksia ei vielä tiedetä, mutta niitä voi ennakoida.

Arafat kuoli runsaat kahdeksan vuotta sitten vajottuaan koomaan ranskalaisessa sairaalassa, johon hänet oli lennätetty hoitoon. Oireet alkoivat Ramallahissa 16 päivää aikaisemmin. Arafat oksensi kesken kokouksen, ja sen jälkeen hänen tilansa heikentyi nopeasti. Tuoreeltaan lääkärit ilmoittivat kuolinsyyksi aivoverenvuodon, mutta edeltävän sairauden laatu on jäänyt arvoitukseksi.

Viime kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä ilmoitti mitanneensa Arafatin alushousujen virtsatahrasta suuren poloniumpitoisuuden. Arafatin leski Suha oli toimittanut Arafatin sairausaikana käyttämiä alusvaatteita ja muita tavaroita tutkittaviksi yhdessä televisiokanava Al-Jazeeran kanssa. Polonium saattoi kuitenkin päätyä housuihin myös muualta kuin Arafatista.

Myrkyllisin myrkky

Uutiset Arafatin mahdollisesta myrkyttämisestä poloniumilla herättivät mielenkiintoni, koska käytin ainetta laboratoriossa tehdessäni väitöskirjatutkimusta Yhdysvalloissa 1970-luvun puolivälissä.  Tuohon aikaan poloniumia myytiin yleisölle muun muassa äänilevyjen puhdistusharjoissa.  Se poisti staattisen sähkön kuin taika.  Hämmästelin aineen helppoa saatavuutta ja pohdiskelin joskus, montakohan täydellistä murhaa sillä on tehty.

Polonium-210:tä tuotetaan kaupalli­sesti alle sata grammaa vuodessa – lähes kaikki yhdessä ydinreaktorissa TŠelj­a­binskissa, Venäjällä. Sitä käytetään teollisuudessa ja laboratorioissa, koska sen radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvä alfasäteily tuottaa muutaman sentin säteellä lähteestä valtavia ionimääriä aiheuttamatta muuta säteilykuormaa.

Kehon ulkopuolella polonium on vaaratonta, mutta syötynä tai hengitettynä se on ilmeisesti voimakkain tunnettu myrkky. Sen teho perustuu alfasäteilyn aiheuttamaan solutuhoon elimissä. Gramman miljoonasosa riittää aiheuttamaan kuoleman. Ilman erityistä epäilyä suurikin poloniummäärä jää turvatarkastuksissa tai tuotevalvonnassa havaitsematta.

Sitä on meissä jokaisessa

Luonnossa polonium-210 on viimeistä edellinen vaihe radonin kahdeksanportaisessa hajoamisketjussa. Sitä syntyy luonnossa radioaktiivisen lyijyn (Pb-210) hitaasta hajoamisesta, ja se katoaa hajoamalla stabiiliksi lyijyksi (Pb-206).  Poloniu­mia esiintyy alhaisena pitoisuutena kaikkialla, myös meissä jokaisessa. Ihminen saa sitä fosfaatilla lannoitetusta ravinnosta ja pohjavedestä, tupakoitsija lisäksi tupakansavusta. Valtaosa poistuu kehosta nopeasti. Jäljelle jäävästä määrästä kymmenesosa kertyy luustoon.

Poloniumin puoliintumisaika on vain 138 vuorokautta, mutta sen äiti, lyijy Pb-210, tuottaa sitä koko ajan lisää. Pb-210:n puoliintumisaika on peräti 22 vuotta. Poloniumia siis löytyy Arafatin luista, oli hänet myrkytetty tai ei.

Jos poloniumin käyttöä olisi epäilty pian­ kuoleman jälkeen, alfasäteilyn mittaus olisi varmistanut tai kumonnut epäilyn. Jos Arafat olisi myrkytetty, säteily olisi ollut luonnolliseen verrattuna miljoonakertainen. Nyt kuolemasta on kulunut kahdeksan vuotta, joihin mahtuu yli 20 puoliintumisaikaa. Myrkkyannoksesta olisi siis jäljellä alle puoli miljoonasosaa. Se on vähemmän kuin poloniu­min vaihteleva luonnollinen taustataso.

Miten voidaan enää erottaa myrkyttämiseen käytetty polonium luonnon taustasta? Kyseessä on kuitenkin yksi ja sama aine. Ratkaiseva ero on, että luonnollisella poloniumilla on äiti. Keinotekoisella poloniumilla äitiä ei ole.

Puoliintumisaika paljastaa

Ensimmäinen mieleen tuleva keino eron paljastamiseksi olisi mitata sekä poloniumin tyttären että sitä synnyttävän äitilyijyn säteily. Merkittävä poloniumin ylimäärä lyijyyn verrattuna viittaisi myrkyttämiseen.

 Po-210 on kuitenkin suurienergiainen alfasäteilijä, Pb-210 taas pienienergiainen beeta- ja gammasäteilijä. Pb-210:n alin mittauksissa havaittava pitoisuus on noin 50-kertainen Po-210:n määritysrajaan verrattuna. Vaikka tytär siis voitaisiin vielä mitata pieninäkin määrinä, äitiä tuskin saataisiin näkyviin – vaikka tämä taustalla olisikin.

Äidin vaikutus tyttäreen voidaan kuitenkin nähdä. Koska lyijy synnyttää hajotessaan koko ajan lisää poloniumia, luontoperäinen polonium näyttää hajoavan äitilyijyn puoliintumisajan mukaisesti. Äiditön eli myrkkynä annettu polonium taas hajoaa – ja myös näyttää hajoavan – oman puoliintumisaikansa mukaisesti eli paljon nopeammin.

Siispä mitataan polonium-210:n alfasäteily muutaman kuukauden välein. Mitä nopeammin se puoliintuu, sitä todennäköisemmin seassa on äiditöntä, myrkyttämiseen käytettyä poloniumia. Tätä menetelmää tukimusryhmä pyrkii ensisijaisesti käyttämään, ja siksi luotettavan vastauksen saaminen vie kuukausia.

Tehtävä on muutenkin haastava. Menetelmä on luotettava vain jos näytteisiin ei valmistelun, käsittelyn ja varastoinnin aikana pääse vieraita aineita. Kannattaa myös muistaa, että luunäytteen poloniumpitoisuus on käsittämättömän pieni, gramman triljoonasosia yhtä luugrammaa kohti.

Lupasin ennakoida tutkimuksen tuloksia. Kas tässä. Tutkimuksessa tosiaan selviää, myrkytettiinkö Arafat vai ei. Vaikka myrkytys suljettaisiin pois, kaikki eivät sitä usko. Jos taas osoittautuu, että Arafat todella myrkytettiin, nousee väkivallan aalto. Kuka Arafatin myrkytti, on jo paljon vaikeampi selvittää. Hänellä oli sekä kilpailijoita että vihamiehiä. Tarvittavaa poloniumia ei ollut vaikeaa hankkia. Myrkyn antajan ei tarvinnut itse aavistaakaan, mitä hän tarjoili ruoassa, juomassa tai lääkeannoksessa.

Matti Jantunen on Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen emeritus-tutkimusprofessori

 

myrkky löytyy hajoamista tarkkailemallaRadioaktiivisten aineiden atomiytimet eivät ole pysyviä vaan ne hajoavat ajan mittaantoisiksi ytimiksi.

Hajoamisen yhteydessä niistä vapautuu hiukkasia ja energiaa eli radioaktiivista säteilyä.

Hajoamisnopeutta kuvataan usein puoliintumisajalla. Se on aika, jonka kuluessa puolet ytimistä on hajonnut toisiksi ytimiksi. Silloin säteilykin on puolittunut.

Kullakin radioaktiivisella alkuaineella on tyypillinen puoliintumisaikansa. Joillakin aineilla se on sekunnin murto-osia, joillakin miljoonia vuosia.

Poloniumin puoliintumisaika on 138 vuorokautta.