Palestiinalaisjohtaja nostettiin haudasta tutkittavaksi Luunäytteistä selviää, murhattiinko hänet radioaktiivisella aineella.

Teksti: Matti Jantunen

Palestiinalaisjohtaja nostettiin haudasta tutkittavaksi Luunäytteistä selviää, murhattiinko hänet radioaktiivisella aineella.

Julkaistu Tiede-lehdessä 2/2013

Entinen KGB:n agentti Aleksandr Litvinenko murhattiin vuonna 2006 Lontoossa poloniumannoksella, joka olisi riittänyt kymmenen ihmisen tappamiseen. Nyt epäillään, että palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat­ murhattiin samalla aineella. Marraskuun lopussa Arafat nostettiin haudastaan Ramallahissa ja hänen luistaan otettiin näytteet poloniumjäämien löytämiseksi.  Tuloksia ei vielä tiedetä, mutta niitä voi ennakoida.

Arafat kuoli runsaat kahdeksan vuotta sitten vajottuaan koomaan ranskalaisessa sairaalassa, johon hänet oli lennätetty hoitoon. Oireet alkoivat Ramallahissa 16 päivää aikaisemmin. Arafat oksensi kesken kokouksen, ja sen jälkeen hänen tilansa heikentyi nopeasti. Tuoreeltaan lääkärit ilmoittivat kuolinsyyksi aivoverenvuodon, mutta edeltävän sairauden laatu on jäänyt arvoitukseksi.

Viime kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä ilmoitti mitanneensa Arafatin alushousujen virtsatahrasta suuren poloniumpitoisuuden. Arafatin leski Suha oli toimittanut Arafatin sairausaikana käyttämiä alusvaatteita ja muita tavaroita tutkittaviksi yhdessä televisiokanava Al-Jazeeran kanssa. Polonium saattoi kuitenkin päätyä housuihin myös muualta kuin Arafatista.

Myrkyllisin myrkky

Uutiset Arafatin mahdollisesta myrkyttämisestä poloniumilla herättivät mielenkiintoni, koska käytin ainetta laboratoriossa tehdessäni väitöskirjatutkimusta Yhdysvalloissa 1970-luvun puolivälissä.  Tuohon aikaan poloniumia myytiin yleisölle muun muassa äänilevyjen puhdistusharjoissa.  Se poisti staattisen sähkön kuin taika.  Hämmästelin aineen helppoa saatavuutta ja pohdiskelin joskus, montakohan täydellistä murhaa sillä on tehty.

Polonium-210:tä tuotetaan kaupalli­sesti alle sata grammaa vuodessa – lähes kaikki yhdessä ydinreaktorissa TŠelj­a­binskissa, Venäjällä. Sitä käytetään teollisuudessa ja laboratorioissa, koska sen radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvä alfasäteily tuottaa muutaman sentin säteellä lähteestä valtavia ionimääriä aiheuttamatta muuta säteilykuormaa.

Kehon ulkopuolella polonium on vaaratonta, mutta syötynä tai hengitettynä se on ilmeisesti voimakkain tunnettu myrkky. Sen teho perustuu alfasäteilyn aiheuttamaan solutuhoon elimissä. Gramman miljoonasosa riittää aiheuttamaan kuoleman. Ilman erityistä epäilyä suurikin poloniummäärä jää turvatarkastuksissa tai tuotevalvonnassa havaitsematta.

Sitä on meissä jokaisessa

Luonnossa polonium-210 on viimeistä edellinen vaihe radonin kahdeksanportaisessa hajoamisketjussa. Sitä syntyy luonnossa radioaktiivisen lyijyn (Pb-210) hitaasta hajoamisesta, ja se katoaa hajoamalla stabiiliksi lyijyksi (Pb-206).  Poloniu­mia esiintyy alhaisena pitoisuutena kaikkialla, myös meissä jokaisessa. Ihminen saa sitä fosfaatilla lannoitetusta ravinnosta ja pohjavedestä, tupakoitsija lisäksi tupakansavusta. Valtaosa poistuu kehosta nopeasti. Jäljelle jäävästä määrästä kymmenesosa kertyy luustoon.

Poloniumin puoliintumisaika on vain 138 vuorokautta, mutta sen äiti, lyijy Pb-210, tuottaa sitä koko ajan lisää. Pb-210:n puoliintumisaika on peräti 22 vuotta. Poloniumia siis löytyy Arafatin luista, oli hänet myrkytetty tai ei.

Jos poloniumin käyttöä olisi epäilty pian­ kuoleman jälkeen, alfasäteilyn mittaus olisi varmistanut tai kumonnut epäilyn. Jos Arafat olisi myrkytetty, säteily olisi ollut luonnolliseen verrattuna miljoonakertainen. Nyt kuolemasta on kulunut kahdeksan vuotta, joihin mahtuu yli 20 puoliintumisaikaa. Myrkkyannoksesta olisi siis jäljellä alle puoli miljoonasosaa. Se on vähemmän kuin poloniu­min vaihteleva luonnollinen taustataso.

Miten voidaan enää erottaa myrkyttämiseen käytetty polonium luonnon taustasta? Kyseessä on kuitenkin yksi ja sama aine. Ratkaiseva ero on, että luonnollisella poloniumilla on äiti. Keinotekoisella poloniumilla äitiä ei ole.

Puoliintumisaika paljastaa

Ensimmäinen mieleen tuleva keino eron paljastamiseksi olisi mitata sekä poloniumin tyttären että sitä synnyttävän äitilyijyn säteily. Merkittävä poloniumin ylimäärä lyijyyn verrattuna viittaisi myrkyttämiseen.

 Po-210 on kuitenkin suurienergiainen alfasäteilijä, Pb-210 taas pienienergiainen beeta- ja gammasäteilijä. Pb-210:n alin mittauksissa havaittava pitoisuus on noin 50-kertainen Po-210:n määritysrajaan verrattuna. Vaikka tytär siis voitaisiin vielä mitata pieninäkin määrinä, äitiä tuskin saataisiin näkyviin – vaikka tämä taustalla olisikin.

Äidin vaikutus tyttäreen voidaan kuitenkin nähdä. Koska lyijy synnyttää hajotessaan koko ajan lisää poloniumia, luontoperäinen polonium näyttää hajoavan äitilyijyn puoliintumisajan mukaisesti. Äiditön eli myrkkynä annettu polonium taas hajoaa – ja myös näyttää hajoavan – oman puoliintumisaikansa mukaisesti eli paljon nopeammin.

Siispä mitataan polonium-210:n alfasäteily muutaman kuukauden välein. Mitä nopeammin se puoliintuu, sitä todennäköisemmin seassa on äiditöntä, myrkyttämiseen käytettyä poloniumia. Tätä menetelmää tukimusryhmä pyrkii ensisijaisesti käyttämään, ja siksi luotettavan vastauksen saaminen vie kuukausia.

Tehtävä on muutenkin haastava. Menetelmä on luotettava vain jos näytteisiin ei valmistelun, käsittelyn ja varastoinnin aikana pääse vieraita aineita. Kannattaa myös muistaa, että luunäytteen poloniumpitoisuus on käsittämättömän pieni, gramman triljoonasosia yhtä luugrammaa kohti.

Lupasin ennakoida tutkimuksen tuloksia. Kas tässä. Tutkimuksessa tosiaan selviää, myrkytettiinkö Arafat vai ei. Vaikka myrkytys suljettaisiin pois, kaikki eivät sitä usko. Jos taas osoittautuu, että Arafat todella myrkytettiin, nousee väkivallan aalto. Kuka Arafatin myrkytti, on jo paljon vaikeampi selvittää. Hänellä oli sekä kilpailijoita että vihamiehiä. Tarvittavaa poloniumia ei ollut vaikeaa hankkia. Myrkyn antajan ei tarvinnut itse aavistaakaan, mitä hän tarjoili ruoassa, juomassa tai lääkeannoksessa.

Matti Jantunen on Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen emeritus-tutkimusprofessori

 

myrkky löytyy hajoamista tarkkailemallaRadioaktiivisten aineiden atomiytimet eivät ole pysyviä vaan ne hajoavat ajan mittaantoisiksi ytimiksi.

Hajoamisen yhteydessä niistä vapautuu hiukkasia ja energiaa eli radioaktiivista säteilyä.

Hajoamisnopeutta kuvataan usein puoliintumisajalla. Se on aika, jonka kuluessa puolet ytimistä on hajonnut toisiksi ytimiksi. Silloin säteilykin on puolittunut.

Kullakin radioaktiivisella alkuaineella on tyypillinen puoliintumisaikansa. Joillakin aineilla se on sekunnin murto-osia, joillakin miljoonia vuosia.

Poloniumin puoliintumisaika on 138 vuorokautta.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.