Euroopan mehiläisten uusi uhka on aasianherhiläinen, joka syö tarhamehiläisiä. Kuva: Daniel Solabarrieta / Wikimedia Commons
Euroopan mehiläisten uusi uhka on aasianherhiläinen, joka syö tarhamehiläisiä. Kuva: Daniel Solabarrieta / Wikimedia Commons

Muutama kevät sitten Aasiasta saapui Ranskaan kuolemanpartio. Nyt niitä liikkuu tapporetkillä myös naapurimaissa.

Kesä 2012, Baskimaa, Espanja

Maassa lojuu irti revitty pää. Korsien seasta pilkistää irrallinen raaja – ja tuolla toinen. Tutkijat huokaavat. He tietävät, että ruumiinosia löytyy läjäpäin, sillä he tuntevat tappajan. He tietävät myös, ettei yhtään rintapalaa löydy. Murhaaja vie sen aina mukanaan.

Noin 2004, Aquitaine, Ranska

Kiinalainen rahtialus kiinnittyy satamaan. Hetken kuluttua sen sisuksista alkaa työntyä tavaroita. Laiturille ilmestyy myös rykelmä ruukkuja, jotka kulkeutuvat hetkeksi välivarastoon. Sitten ne pakataan autoon ja ajetaan Lot-et-Garonneen tilaajalle.

Bonsaipuiden kasvattaja pinoaa ruukut tyytyväisenä hyllyihin. Hän ei huomaa, etteivät ne olekaan tyhjiä. Kesällä hän kuitenkin panee merkille, että pihamaalla pörrää oudon suuria ampiaisia.

Mehiläiset pulassa

Euroopan ensimmäiset aasianherhiläiset, Vespa velutina nigrithorax -hyönteiset, nähtiin Lounais-Ranskassa Aguitainen alueella vuonna 2004. Niiden otaksuttiin päässeen maahan jotakin kiinalaisesta laivasta.

Havaintovuonna pesiä löytyi kolme. Vuonna 2007 niitä paikannettiin jo 1 613, joista kaukaisin sijaitsi yli 300 kilometrin päässä ensimmäisestä. Viime vuonna tulokkaita lenteli Espanjan puolella Baskimaassa asti, ja pesähavaintoja oli kertynyt seurantarekisteriin yli 4 000.

Aasialaislaji ei karsasta asutusta vaan rakentaa kylä- ja citykoteja. Vaikka herhiläinen ei ole aggressiivinen, se on elinpiirinsä takia isompi vaara ihmisille kuin eurooppalainen serkkunsa Vespa crabro, joka pesii mieluiten puiden koloissa. Erityisen valppaana kannattaa olla niiden, jotka ovat allergisia ampiaisenpistolle.

Eniten uuden pörriäisen nopea levittäytyminen pelottaa hunajantuottajia, sillä tarhamehiläinen Apis mellifera on aasianherhiläisen herkkua. Ne partioivat mehiläispesän suulla ja ottavat mehiläisiä kiinni. Saaliinsa ne kiikuttavat puun oksalle ja paloittelevat. Ruumiinosia varisee maahan, sillä herhiläisen ruokapöytään kelpaa vain ravinteikkain osa: proteiinipitoinen rintapala eli keskiruumis.

Euroopan hunajamehiläinen ei osaa puolustautua vierasta vastaan. Sen aasialaiserkulla Apis ceranalla sen sijaan on pitkä yhteinen evoluutiohistoria aasianherhiläisen kanssa, joten se osaa iskeä takaisin: mehiläiset kerääntyvät sadan yksilön parvena palloksi vihollisen ympärille ja tukahduttavat sen.

Voisiko Apis ceranaa tuoda Eurooppaan mehiläispolojen tueksi?

– Valitettavasti ei. Apis cerana on trooppinen hyönteinen, ja se voisi kantaa sairauksia mukanaan. Eikä se sitä paitsi selviäisi talvistanne, vastaa mehiläisten puolustusmekanismeja tutkinut Benjamin Oldroyd Sydneyn yliopistosta Tiede-lehdelle.

Mikään ei tehoa

Miten aasianherhiläiset sitten pysäytetään? Ranskalaistutkijat ovat etsineet tulokkaan heikkoa kohtaa perkaamalla sen pesiä ja dna:ta, tutkimalla sen rakennetta, ruokavaliota ja käyttäytymistä sekä testaamalla herhiläisansoja ja myrkkysyöttejä.

Heikoin tuloksin. Esimerkiksi ansat pyydystävät herhiläisten lisäksi liian paljon hyödyllisiä ja haitattomia pölyttäjähyönteisiä, pesien myrkytys taas tappaa toukkia syöviä lintuja.

– Mehiläishoitajien on vain yritettävä napata herhiläiset mehiläispesiltä. Ja koetettava rikkoa kaikki herhiläispesät ainakin neljän kilometrin säteeltä, neuvoo tutkija Quentin Rome Ranskan luonnonhistoriallisesta museosta.

Monta uutta kotimaata

Aasianherhiläiselle sopivia asuinalueita löytyy Euroopasta vielä monta, Rome tietää. Hän kartoitti kollegoineen Vespa velutinan levinneisyyttä sen kotialueilla Aasiassa ja selvitti ilmastomallien avulla, missä muualla se voisi elää.

Kävi ilmi, että todennäköisesti aasianherhiläinen valloittaa Länsi-Euroopan. Suurin riski on Atlantin rannikolla ja Välimeren pohjoisrannikolla. Myös Balkanin niemimaa, Turkki ja Lähi-Itä näyttävät lämpö- ja kosteusoloiltaan sopivilta.

– Aasianherhiläinen on peto lisääntymään ja leviämään. Sitä on lähes mahdoton pysäyttää.

Romen mukaan aasianherhiläinen saattaa hyvin päätyä myös Amerikkaan tai Afrikkaan samalla tavalla kuin se tuli Ranskaan eli kansainvälisen kaupan mukana.

– Lepotilassa uinuvia kuningattaria on hyvin hankala havaita tavaroista, Rome huomauttaa.

Vaikutuksia ei tiedetä

Ovatko mehiläiset nyt tuhoon tuomittuja? Jos mehiläiset tuhoutuvat, vaarantuu paitsi hunaja myös viljelykasvien pölyttyminen.

Vespa velutina on uusi vihollinen ja voi toki johtaa mehiläisten ja hunajan vähenemiseen, mutta se ei ole ainoa tarhamehiläisen uhka eikä todennäköisesti edes pahin. Ongelmallisempia ovat esimerkiksi torjunta-aineet ja varroapunkki, Quentin Rome vastaa.

Kokeissa on todettu, että aasianherhiläiset pystyvät kyllä tuhoamaan kokonaisen mehiläispesän, mutta tarhoissa tätä ei ole havaittu.

Syksyllä, kun herhiläiset ovat ehtineet kasvaa aikuisiksi, yhden mehiläispesän edessä voi päivystää jopa 20–30 herhiläistä. Mitä enemmän niitä on, sitä useampi mehiläinen ei uskaltaudu pesästä ulos ravintoa keräämään.

– Mehiläisyhdyskunta saattaa tästä syystä kuolla talven aikana nälkään. Toisaalta olemme nähneet mehiläispesien selviytyvän sankastakin herhiläisjoukosta.

– Apis mellifera kyllä pärjää, Rome uskoo.

Kesä 2012, Baskimaa, Espanja

Aasianherhiläinen livahtaa sisään kotipesäänsä. Se kantaa tiukkaan käärittyä ruokapakettia, jonka se antaa nälkäiselle perheelleen. Pian se lähtee hakemaan uutta lastia, sillä katras sen kuin kasvaa. Onnekseen se jaksaa lentää jopa kolmekymmentä kilometriä päivässä.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2012

Mikä mikin on?

Ampiaiset (Vespidae): pistiäisheimo, johon kuuluu noin 5 000 lajia. Suomessa on tavattu 43 lajia.

* Herhiläiset (Vespa): ampiaisislajeista kookkaimpia. Aasiassa elävä Vespa mandarinia voi kasvaa yli viisisenttiseksi. Euroopan mehiläisiä kiusaava Vespa velutina on alle parisenttinen. Euroopan suurimmalla lajilla Vespa crabrolla on mittaa 1,8–3,5 senttiä.

* Mehiläiset (Apis): kuuluvat mesipistiäisiin. Suomessa niitä elää vain tarhattuna.

 

Suomi säästyy surmaajalta

Suomen mehiläiset saavat ahkeroida hunajaa aasianherhiläisten häiritsemättä, sillä täällä on niille liian kylmää.

– Suomen pitäisi olla turvassa Vespa velutinalta, vakuuttaa aasianherhiläisten invaasiota tutkiva Quentin Rome Ranskan luonnonhistoriallisesta museosta.

– Ja uskon, että keksimme, miten sitä estetään kiusaamasta mehiläisiä, ennen kuin se oppii kutomaan villapaitoja ja valtaa Suomen.

Eläintieteen dosentti ja Suomen Hyönteistieteellisen seuran puheenjohtaja Ilkka Teräs Helsingin yliopistosta sanoo, että eurooppalainenkin herhiläinen voi käydä tarhamehiläisten kimppuun.

– Suomesta ei kuitenkaan ole tiedossa suuria herhiläisten aiheuttamia tuhoja mehiläispesillä.

Suomessa mehiläiset ovat säästyneet myös maailmalla mehiläisiä niittävältä yhdyskuntien romahtamishäiriöltä.

– Pahin uhka meidän tarhamehiläisellemme on varroapunkki, loinen, joka heikentää mehiläisten kuntoa, sanoo kuluttajaneuvoja Mari Koistinen Suomen mehiläishoitajain liitosta. Toinen uhka on ollut mehiläishoitajien ikääntyminen.

– Onneksi mehiläishoitajien kursseille on nyt ilmaantunut myös nuorempaa polvea.

 

Näitä näkyy jo meillä

* Herhiläinen: Vespa crabrosta tehtiin yksittäisiä havaintoja jo 1990-luvulla. 2000-luvulla sitä on tavattu säännöllisesti ensin Kaakkois-Suomessa ja sitten myös muualla Etelä-Suomessa. Tuoreimmassa uhanalaisselvityksessä (2010) kanta todettiin elinvoimaiseksi, kun laji kymmenen vuotta aikaisemmin kuului erittäin uhanalaisiin.

* Saksanampiainen: Vespula germanica on elänyt pitkään vakituisena Ahvenanmaalla, mutta tällä vuosituhannella se on alkanut yleistyä muuallakin etelässä.

* Rautamehiläinen: Xylocopa violacea on satunnaisesti saapunut Keski-Euroopasta ulkomaisten tavaralähetysten mukana, esimerkiksi pakkauslaatikoissa tai puisissa siirtolavoissa. Rautamehiläinen on kooltaan lähes herhiläisen luokkaa, mutta ulkonäöltään varsin erilainen. Sillä on sinisenmusta ruumis ja tummat siivet. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.