Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Ihmiskieli on nerokas systeemi.

Pienestä äänteiden joukosta voi rakentaa rajattomasti uusia ilmauksia.

Yksikin äänne voi muuttaa merkityksen. Hintojen tarkastaminen merkitsee läpi käymistä ja toteamista, hintojen tarkistaminen sisältää ajatuksen toteamisesta ja korjaamisesta. Käytännössä se usein tarkoittaa korottamista.

Kirjakieli ei ole kenenkään äidinkieli, vaan se on tietoisen kehittämisen tulos. Tavallinen kielenkäyttäjä ei ilman muuta tiedä, mikä on sovitun standardin mukaista.

Monen kokouksen alussa pähkäillään, kuuluuko valita pöytäkirjan tarkastajat vai tarkistajat. Oikea vastaus on tarkastajat, jos tehtävänä on vain mahdollisten virheiden osoittaminen. Pöytäkirja voidaan myös tarkistaa tekemällä siihen tarpeelliset korjaukset, mutta se ei enää ole tarkastajien työtä.

Ammattitermien käyttö edellyttää alan käsitteiden ja luokittelutapojen tuntemusta.

Esimerkiksi eläin- ja kasvilajien erottaminen ja nimeäminen eivät onnistu keneltä tahansa. Arkikielessä riittääkin usein epämääräisempi ilmaus. Kuinkahan moni satukirjan lukija on edes pysähtynyt miettimään, mikä eläin oikeastaan on Jaakko Vaakko Vesirotta? Raamatun lukijan ei tarvitse tietää, mikä kasvi on orjantappura.

Yleisesti ei kannata kuitenkaan luottaa siihen, että epätarkka ilmaus tulkitaan automaattisesti tarkoitetulla tavalla. Esimerkiksi Suomen Nato-keskustelussa on vasta yrityksen ja erehdyksen kautta havaittu tärkeäksi erottaa sotilasliittoon kuulumaton ja sotilaallisesti liittoutumaton.

Monitulkintaisten ilmausten tulkinnassa tarvitaan taustatietoa ja päättelyä. Kun juhlapuhuja aloittaa sanomalla Hyvät naiset ja herrat, määrite hyvät koskee molempia sukupuolia. Jos taas ostoslistassa lukee tummia rypäleitä ja appelsiineja, ei kukaan erehdy etsimään tummia appelsiineja. Idioottivarma ratkaisu olisi vaihtaa sanajärjestystä: appelsiineja ja tummia rypäleitä.

Aina ei kuitenkaan ole valinnan varaa. Onhan eri asia, käskeekö kannibaalipäällikkö vieraat syömään vai syömään vieraat.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2009