Tarzan nosti miesihanteeksi ylivertaisen sankarityypin. Mitä tekemistä tällä hahmolla on meidän ajassamme, jossa sankaruutena pidetään arjessa selviytymistä?



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä tekemistä tällä hahmolla on meidän ajassamme,
jossa sankaruutena pidetään arjessa selviytymistä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Suurenmoinen sankari tuo Tarzan, niin vahva ja voimakas - ja pienistä piittaamaton! Hän painii tiikereiden ja leijonien kanssa ja kukistaa ne kätevällä otteella täysin piittaamatta eläintieteellisistä faktoista. Tarzania ei huoleta se, ettei Afrikassa ole tiikereitä. Hän jatkaa matkaansa kohti seuraavaa villipetoa.

Nopeasti kuin iskevä kalkkarokäärme hän heittäytyi Saborin selkään ja notkeat käsivarret kietoutuivat kaulan ympärille "koko nelsoniin" - - karjaisten leijona mätkähti selälleen vihollisensa päälle. Mutta mustatukkainen jättiläinen yhä vain tiukensi puristustaan. - - Apinamies ponnisti kauan, äärimmäisin voimin - ja rusahtaen taittuivat Saborin kaulanikamat.

Vahvimmillaan Tarzan on matkaa taittaessaan. Muutamassa päivässä hän keinahtelee liaaneilla Afrikan halki - nyt piittaamatta kasvitieteellisestä faktasta. Liaanit kasvavat maasta ylöspäin eivätkä roiku puista alas.


Miehellä on valtaa ja älyä

Tarzan ei ole vain vahva. Hänet tunnistetaan voittajaksi: kerran toisensa jälkeen hän kääntää vastustajiensa joukot omikseen.

"Ka-go-da?" puuskutti Tarzan Terkozin korvaan. Apinainkielestä vapaasti käännettynä se merkitsee: Tunnustatko itsesi voitetuksi?

Villit ihmisapinat kumartavat häntä, ja niin tekevät myös "villit neekerit", joista urheimmat Tarzan alistaa palvelijoiksi ranchilleen - piittaamatta antropologisesta faktasta, että ranchit kuuluvat aivan toiselle puolelle maailmaa.

Yhtä lailla valkoiset miehet tunnistavat Tarzanin johtajakseen. Ylähuoneessa lordi Greystokea kuunnellaan kunnioittavasti. Komeanakin häntä pitävät sekä naiset että miehet. Tarzanista uhkuva voima vetoaa kaikkiin ensi silmäykseltä.

"Magnifique!" huudahti kreivi-tär de Coude henkeään pidättäen. "Kuinka?" kysyi kreivi kääntyen nuorta puolisoaan kohti. "Mikä on suurenmoista?"

Tarzan on suurenmoinen myös älyltään. Hän oppii lukemaan ja kirjoittamaan vain katselemalla muutamia kirjoja. Uusia kieliäkin hän omaksuu helposti, eivätkä muutkaan tiedon alueet ole hänelle vieraita.

Tarzan vietti kaksi seuraavaa viikkoa uudistaakseen aikaisemman lyhytaikaisen tutustumisensa Pariisiin. Päivisin hän kävi ahkerasti kirjastoissa ja taulukokoelmissa. Hänestä oli tullut ylen ahnas lukija - -.
Tarzanista tulee myös suunnattoman rikas, sillä hän ottaa haltuunsa kaikki "löytämänsä" aarteet piittaamatta niiden alkuperäisistä afrikkalaisista omistajista.


Mies omistaa naisensa

Tarzan tietää, mitä tahtoo. Jo ensi silmäyksellä hän tietää, että Jane kuuluu hänelle, ja tämän aarteen saadakseen hän on valmis taistoon.

Jane Porter oli nojautunut kor-kean puun runkoon, kädet lujasti puristettuina aaltoilevaa rintaa vasten ja silmät levällään kauhusta, pelosta ja ihailusta ja tarkkasi tätä alkuaikaisten olentojen kamppailua naisesta - hänestä.

Kun miehen selkä- ja olkalihakset ponnistuksesta paisuivat ja hänen jäntevät käsivartensa pitivät kurissa apinan irvistäviä hampaita, silloin karisi vuosisatojen sivistys ja hienous kuin tarpeeton huntu nuoren tytön yltä. Ja kun pitkä puukko kymmenkunnan kertaa upposi syvälle Terkozin sydänvereen ja raskas ruho sitten hengetönnä lojui maassa, heräsi Jane Porterissa eloon alkuaikainen nainen, ja hän riensi kädet ojennettuina alkuaikaisen miehen luo, joka oli taistellut hänen puolestaan ja hänet voittanut omakseen.
Entä Tarzan?

Hän teki sen, mitä ei tarvitse opettaa yhdellekään miehelle, jonka suonissa terve veri lämpimänä virtaa. Hän otti tytön syliinsä ja peitti vapisevat huulet suuteloilla.

Sivistys ja hienous ovat Tarzanin maailmassa turhia koristuksia naiselle. Janen on turha pyristellä vastaan. Yksi suudelma tekee hänestä Tarzanin oman, ja pian hän tyyntyy nöyrän vaimon rooliinsa. Se huipentuu, kun Jane saa lapsen - tietysti pojan Tarzanin sukua jatkamaan.


Miehen moraali pitää

Naisella ei ole sankaruuden mahdollisuuksia Tarzanin maailmassa. Miehen valtaa uhkaavat naiset, kuten Oparin papitar La, ovat tuomittuja tuhoutumaan.

Ylipapitar La kumartui tikari kädessä sen avuttoman olennon yli, joka oli uskaltanut häväistä hänen jumalansa pyhättöä. - - Veistä pitelevä käsi jäykistyi jo, ollen valmiina iskemään, ja sitten La, nainen, heikkona vaipui rakastamansa miehen päälle.

Hänen kätensä silittelivät mykästi hyväillen Tarzanin alastonta ihoa, hän peitti miehen otsan, silmät, huulet kuumilla suuteloilla, vieläpä tahtoi koko ruumiillaan suojata häntä siltä hirveältä kohtalolta, jonka itse oli määrännyt, ja rukoili Tarzanilta vapisevalla, valittavalla äänellä rakkautta. Tuntikausia piti intohimon huuma liekehtivän jumalan kiihtynyttä palvelijatarta vallassaan.

Jalokivin ja nahkaremmein somistautunut hemaiseva La viekoittelee Tarzania tuntikaudet, mutta tämä ei horjahda. Tosimies ei horju. Hän on moraalisesti ylivertainen, järkähtämätön siveellisessä puhtaudessaan.
"Rakasta minua, Tarzan!" hän huulahti. "Rakasta minua, niin pelastut."

Tarzanille tuottivat siteet tuskia, joihin liittyi verenkierron pitkällisestä tukkeutumisesta johtunut kiduttava puudutus. Hän käänsi vihaisesti muristen selkänsä naiselle. Siinä oli vastaus!


Miehet kaipasivat pakotietä

Tarzan on ensimmäinen todellinen supersankari, kaikkien super- ja lepakkomiesten, he-manien ja rambojen edeltäjä. Hänet loi yhdysvaltalainen kirjailija Edgar Rice Burroughs yhdistelemällä häpeilemättä eri aikakausien ihanteita.

Tarzanissa on piirteitä antiikin heeroksilta Herkuleksesta Odysseuk-seen. Hänessä toteutuvat viktoriaaniset ihanteet: aatelinen syntyperä, äly, johtajuus, rajaton rikkaus ja moraalinen ylivertaisuus. Näitä täydentävät luja tahto ja raaka voima, jotka olivat kirjailijan oman kotiseudun, etelävaltioiden, 1900-luvun alun tärkeitä ihanteita.
Burroughs kirjoitti ensimmäiset Tarzan-kirjansa lohduksi itselleen. Hän loi mielikuvitusmaailman, jossa modernin maailman rasittama mies saattoi siekailematta toteuttaa "luonnollista" maskuliinisuuttaan rasistisin, sovinistisin ja imperialistisin ottein.

Burroughsin ällistykseksi moni muukin mies halusi paeta paineitaan eskapistiseen viihteeseen. Kirjoista tuli ripeään tahtiin suosittuja, ja myös Hollywood kiinnostui tarinoista. Ensimmäiset elokuvat olivat mykkäelokuvia, mutta pian Johnny Weissmüllerin mahtava huuto ja uskaliaasti paljas uimarinvartalo tekivät Tarzanista kuolemattoman.

Edgar Rice Burroughs tuli luoneeksi supermiehen - ja samalla miesihanteen. Tosimies oli kuin Tarzan. Hän oli fyysisesti voimakas, seksuaa-lisesti viriili ja moraalissaan tinkimätön. Hän selvisi vaivattomasti älyllisistä haasteista, kantoi vastuun perheestään ja menestyi kaikessa, mihin ryhtyi.


Sitten maailma muuttui

Supermies on pelottavan ylivertainen esikuvaksi. Kukaan ei voi täyttää ideaalin miehen mittoja - varsinkaan kun maailma ja odotukset muuttuvat.

Muutos käynnistyi jo Tarzan-kirjojen syntyaikaan. Jo ensimmäisen toimistosukupolven miehet joutuivat toteuttamaan toisenlaista miehisyyttä kuin uudisraivaushenkiset isänsä. Muutos vahvistui, kun naisen roolit muuttuivat, kun perheenäideistä tuli uranaisia, jotka odottivat tasa-arvoa niin koulutuksessa, työssä kuin kodin arjessa.

Itse asiassa naiset ovat päässeet murtautumaan Tarzan-kirjojen ilmentämistä ahtaista rooleista kauem-mas kuin miehet omistaan, mutta myös maskuliinista identiteettiä on selvästi määritelty uudelleen. Eräs osoitus tästä on se, että huikeista sankariteoista on käännytty kohti tavallista elämää, tavallisia tekoja. Kirjallisuudessa on alettu suosia mikrohistoriallista kuvausta, jossa suurta sankaruutta on arjesta selviäminen.


Supermies jäi unelmiin

Mitä tekemistä Tarzanilla sitten on 2000-luvulla? Eikö Tarzan ole aikansa elänyt hupaisa viihdesarja? Ilmestyihän ensimmäinen kirja 1914, ja viimeisestäkin on aikaa 58 vuotta.

Tarzan on yhä täällä. Hän on kulttuurinen ikoni, joka tunnistetaan kaikkialla maailmassa. Hän ponkaisee vastaan elokuvissa, sarjakuvissa, tietokonepeleissä, mainoksissa ja tietysti ennen kaikkea kirjoissa. Tarzan-sarja, 24 kirjaa, on käännetty ainakin 34 kielelle, ja myyntiluvut liikkuvat kymmenissä miljoonissa. Eri puolilla maailmaa otetaan uusia painoksia ja modernisoidaan käännöksiä. Meilläkin on menossa uusi, kolmas suomennoskierros.
Nykyihmiselle Tarzanin mahtipontinen maskuliinisuus ja häpeämätön asenteellisuus ovat pöyristyttävää luettavaa - ja samalla herkullista luettavaa! Todellisessa elämässä olisi kammottavaa kohdata Tarzanin kaltainen mies, mutta viihteellä on myös toinen puolensa. Viihteen parissa voi viihtyä, nauttia eskapismista, haaveilla sankaruudesta.

Kirja on turvallinen kumppani pakoretkille arjesta, sillä ero toden ja tarun välillä on niin konkreettinen. Viidakon palvottuna valtiaana liikutaan mielikuvituksen kiehtovassa maailmassa. Kun kannet suljetaan, haaveet jäävät niiden väliin - kunnes ne avataan uudelleen.

Mahdollisesti me tapaamme heidät kaikki siellä keskellä julman viidakon ja suurten tasankojen romanttista villiyttä, noiden seutujen, joissa Apinain Tarzan mieluimmin oleskelee.
Kukapa sen tietää?


Paula Havaste on Heurekan ohjelmapäällikkö. Hänen kirjallisuustieteen väitöskirjansa käsitteli Tarzan-kirjojen mieskuvaa: Tarzan ja valkoisen miehen arvoitus. Tutkimus maskuliinisesta identiteetistä Edgar Rice Burroughsin Tarzan-sarjassa (Like 1998).


Lainaukset ensimmäisistä Tarzan-suomennoksista: Tarzan, apinain kuningas. Suom. Lauri Karila. Karisto 1921; Tarzanin paluu. Suom. Valfrid Hedman. Karisto 1922; Tarzanin pedot. Suom. A. J. Salonen. Karisto 1923; Tarzanin poika. Suom. Valfrid Hedman. Karisto 1923; Tarzan ja Oparin aarteet. Suom. A. J. Salonen. Karisto 1923.

Sisältö jatkuu mainoksen alla