Nelijalkaiset ystävämme tarjoavat myös terveyshyötyjä, joita ei voi selittää kumppanuudella. Lemmikkikoira tai -kissa saattaa estää lasta sairastumasta allergiaan ja astmaan.


joita ei voi selittää kumppanuudella. Lemmikkikoira tai -kissa
saattaa estää lasta sairastumasta allergiaan ja astmaan.


Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004


Perheenlisäystä odottavia pariskuntia on pitkään opastettu häätämään kaikki nelijalkaiset neljän seinän sisältä allergiavaaran takia. Viime vuosina tuuli on alkanut kääntyä. Osa tutkijoista uskoo jo, että mitä useampi karvakorva kotona pörrää, sitä parempi.


Uutta ajattelua siivittää hygieniahypoteesi, joka olettaa, että länsimaiden allergiabuumi johtuu ympäristön muuttumisesta puhtaammaksi. Vastasyntyneen immuunipuolustus ei kypsy oikeaan suuntaan, jos se ei riittävän varhain joudu kosketuksiin ympäristön mikrobien kanssa.


- Trimmausta tarvitaan, koska lapsen puolustusjärjestelmän tasapaino muistuttaa syntymähetkellä allergisen ihmisen reaktiotapaa, kertoo filosofian tohtori Tanja Pessi Tampereen yliopiston lääketieteen laitoksesta. Pessi tutkii parhaillaan, miten perintötekijät vaikuttavat allergisten sairauksien puhkeamiseen.


Geeneihin lisää kierroksia


Lemmikkien suojavaikutus kytkeytyy tulehdusreaktiota säätelevien ja allergialle altistavien geenien vuorovaikutukseen. Yksilön perimä ratkaisee, kehittyykö suojaa vai ei. Joillakin allergian puhkeamisen näyttää estävän tietty bakteeripuolustusta vahvistava genotyyppi. Osalla taas on geneettinen infektioherkkyys, joka ohjaa immuunivastetta allergiattomaan suuntaan.


Lemmikin tarkka rooli tässä tapahtumasarjassa on vielä vastausta vaille. Osa tutkijoista puoltaa ns. kurateoriaa: koirat ja kissat kuljettavat tassuissaan ja turkissaan sisätiloihin bakteereja ja niiden rakenneosasia, endotoksiineja, jotka lapsen limakalvoille joutuessaan trimmaavat tulehdusvälittäjäaineiden tuotantoa ja kenties näin suojaavat allergioilta. - Toisaalta on mahdollista, että eläimet ovat vain merkki tietynlaisesta elämäntyylistä ja ympäristöstä, Pessi sanoo. Tutkimuksista tiedetään, että lapsuudenkodin pieni pölyisyys ja likaisuus ehkäisee allergioita, samoin maaseutuympäristö. Siellä on paljon maaperän, kasvien ja kotieläinten bakteereja, joihin ei kaupunkioloissa juuri törmää.





Muutakin iloa lapselle


Lemmikki ei ole lapsellekaan vain ter-veysapu. Tutkimusten mukaan se myös


• kasvattaa hoivaviettiä


• kohottaa itsetuntoa


• auttaa sopeutumaan vanhempien vakavaan sairauteen ja kuolemaan.



- Lemmikeistä näyttävät hyötyvän erityisesti ne lapset, joiden suvussa on paljon allergiaa, mutta mitään yleispätevää ei voi varmasti sanoa, Tanja Pessi korostaa. Vielä julkaisemattomien tutkimusten mukaan on mahdollista genotyypin perusteella tunnistaa lapsia, joilla on allergiariski ja jotka hyötyisivät lemmikin läsnäolosta. Tulevaisuudessa voidaan kenties suositella tassuterapiaa vaarassa oleville pikkuvauvoille.


Resepti ei kuitenkaan sovi jo sairastuneille. Allergisen ihmisen ei kannata hankkia kotiinsa lemmikkiä - ei edes karvatonta. - Vähän allergisoivia koira- tai kissarotuja ei ole olemassakaan, vaikka sellaisia kaupitellaan, muistuttaa dosentti Soili Mäkinen-Kiljunen Helsingin yliopistollisen keskussairaalan iho- ja allergiasairaalasta.


Sekä lyhyt- että pitkäkarvainen kissa voivat herkistää, samoin kalju koira. Oireet aiheuttaa eläinpöly, joka koostuu lukuisista valkuaisaineista, allergeeneista. Eniten allergeeneja on eläinten hilseessä, mutta niitä löytyy myös syljestä ja virtsasta, Mäkinen-Kiljunen sanoo.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti