Silloin ei tarvitsisi kaivaa puhelinta esiin joka vilkaisun takia.

Tekniikka-palsta

Teksti: Kalevi Rantanen

Silloin ei tarvitsisi kaivaa puhelinta esiin joka vilkaisun takia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

Jotkut sanovat, että rannekello joutaa museoon. Ajanhan näkee kännykästä. Toinen leiri julistaa, että rannekellojuhlat vasta alkavat, sillä älypuhelin toimii erityisen hyvin kellon parina. Tietenkin myös kellon pitää olla älykäs, mikä tarkoittaa langatonta yhteyttä kännykkään.

Älyrannekello-optimismia valaa esimerkiksi yhdysvaltalainen informaatiotekniikan markkinatutkija Gartner. – Uskomme, että rannekellosta voi tulla merkittävä näyttöpääte, sanoo yhtiön toimiala-analyytikko Michael Gartenberg. – Meillä ei ole numerotietoa, koska kuluttajatuotteita ei vielä ole markkinoilla, mutta näemme, että kello sinänsä on palaamassa jopa nuorison ranteeseen.

Suomalais-yhdysvaltalainen älykelloyritys Meta Watch perustelee ajatusta rannekellon noususta yksinkertaisesti: Älypuhelimeen tulee helposti jo satakunta viestiä tai ilmoitusta päivässä, ja määrä kasvaa. Joukosta pitää seuloa tarpeelliset viestit, joiden on oltava helposti luettavissa. Silloin on luontevampaa vilkaista kelloa kuin kaivella puhelinta taskusta tai käsilaukusta.

Markkinoita jaetaan jo

Ennusteiden mukaan miljardit ihmiset hankkivat älypuhelimen seuraavien kymmenen vuoden aikana. Yhtä paljon tulee älyrannekellon mahdollisia käyttäjiä. Alan yrittäjät taistelevatkin jo markkinoista.

Meta Watchin kanssa kilpailevat ainakin Casion älyrannekello, Sonyn LiveView, i'm watch ja inPulse Blackberry, jotka kaikki viestivät älypuhelimen kanssa. Meta Watch uskoo lujasti menestyvänsä kilpailussa.

– Suomessa on kertynyt vähävirtaisten laitteiden kehittämisestä paljon osaamista esimerkiksi Vaisalan antureista ja myöhemmin rannelaitteista, ja lisäksi on mobiiliosaamista, kuvaa Meta Watchin hallituksen puheenjohtaja Juha Pinomaa yrityksensä vahvuuksia. Yhtenä todisteena hän mainitsee toiminta-ajan. Meta Watch käy viikon yhdellä latauksella, kun muita laitteita on ladattava päivittäin.

Käyttöliittymä vielä kesken

Suomalaisena tekee mieli yhtyä kotimaisten kellonkehittäjien optimismiin, mutta myös epäilyksen ääniä kuuluu. – Älyrannekellon käyttöliittymä voi olla älypuhelinta nopeampi 1–3 asian passiiviseen lukemiseen, sanoo Antti Oulasvirta, joka tutkii ihmisen ja tietotekniikan vuorovaikutusta Max Planck -instituutissa Saksassa. – Etu älypuhelimen kaivamiseen nähden kuitenkin katoaa, jos haluaa käyttää useampia sovelluksia ja tehdä muutakin kuin lukea.

Älykelloväki voi tähän vastata, että ajan mittaan tekninen kehitys poistaa pullonkauloja. Juha Pinomaa arvioi, että noin kymmenessä vuodessa näyttö- ja akkuteknologia mahdollistaa rannelaitteeseen kaksisuuntaisen käyttöliittymän. Silloin kello sekä vastaanottaa että lähettää viestejä. Parinkymmenen vuoden aikana puheohjaus ja uudet akkutekniikat voivat tuottaa varsinaisen rannekännykänkin.

Oulasvirta myöntää pitkän tähtäimen mahdollisuudet mutta muistuttaa, että kellon käyttöliittymässä on paljon kehittämistä. Tavoitteena voi olla esimerkiksi konenäkö, joka tunnistaa käden liikkeitä rannekellon päällä. Käytännössä tällaisessa luomistyössä tarvitaan tutkimusyhteisön laajaa yhteistyötä.

Entä rannekoneen riskit?

Ehkä suurimmaksi ongelmaksi jää taipumuksemme kehittää kaikelle tekniikalle paitsi hyviä myös huonoja käyttötapoja.

Fantasia on edeltänyt todellisuutta esimerkiksi James Bondeissa. Jo vuoden 1977 elokuvassa 007 – rakastettuni esiintyy älyrannekellon edeltäjä, joka raksuttaa tekstiviestin. Eräät Bondin kellokujeet ovat olleet vaarallisia. Hänen rannekellossaan on ollut radiolähetin pommin räjäyttämiseksi etäältä, kerran jopa kuristuslanka.

Pommi-iskuja yleisempi vaara voi koitua eräistä arkisista ja yleisistä käyttötottumuksista, joista älypuhelimet ovat jo antaneet vihiä.

Älypuhelimen käyttäjät saattavat tarkistella puhelimesta asioita päivät läpeensä. Seurauksena voi olla henkilösuhdetörmäyksiä työssä ja kotona sekä fyysisiä kolareita liikenteessä. Kello saattaa tuoda samoja ongelmia, sanoo Antti Oulasvirta, joka on tutkinut tarkisteluilmiötä.

– On todennäköistä että älyrannekellon kanssa vilkuilu- ja tarkistelukäyttäytyminen lisääntyy, koska vilkaisu sujuu nopeammin kuin älypuhelimella, Oulasvirta sanoo.

– Nopeus kuitenkin koskee vain ensivilkaisua. Selaaminen on kellon käyttöliittymällä hitaampaa. Siksi tarkistelu voi johtaa huomion vaarallisen pitkäksi aikaa pois ympäristöstä.

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Viisi uutuutta kellotauluun

VideokameraRannekellokuvaajille on tarjolla esimerkiksi Spy Chestin SCI-WDVR. Yhdellä latauksella 3,5 tuntia kuvausaikaa.

Kaukosäädin

Jos viihdelaitteen kaukosäädin on hukassa, ei hätää, vakuuttaa säädinkellon valmistaja Hammacher.

VideopuheluEteläkorealainen LG Electronics esitteli pari vuotta sitten Touch Watch Phonen.

AlkometriKun hönkii kelloa kohti viisi sekuntia, näyttöön ilmestyy promillemäärä. Valmistaja A&A Product.

VideoRannekelloja, joista voi katsoa videoita. Myy esimerkiksi ThinkGeek. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.