Syntyvän lapsen sukupuoli on sattuman satoa. Halutessaan tiede voisi kuitenkin ottaa rouva fortunan paikan.


Halutessaan tiede voisi kuitenkin ottaa rouva fortunan paikan.



ei ole koskaan tehnyt sitä mutta tietää, kuinka homma hoituu.

Otetaan tippa siemennestettä, mielellään priimatavaraa. Annostellaan siihen valoa vahvistavaa väriainetta, joka tarttuu siittiöiden dna:han. Tuupataan seos herkkään instrumenttiin, virtaussytometriin, jonka uv-lamppu tunnistaa kirkkaimmin loistavat siimahännät. Lajittelija ohjaa nämä yhteen keräysputkeen ja heikommin hohtavat toiseen.

- Juju on siinä, että X-sukupuolikromosomi on kookas ja imee väriä tehokkaasti. Siinä on noin kolme prosenttia enemmän dna:ta kuin Y-kromosomissa, kertoo Väestöliiton vastaavana biologina työskentelevä dosentti Tuuri.
Tällä tekniikalla lapsen sukupuoli voidaan niin haluttaessa päättää etukäteen. Kun X-kromosomilla varustettu siittiö hedelmöittää munasolun, tulee tyttö. Y-kromosomi taas tekee poikia.

Normaalioloissa X- ja Y-joukkue ovat tasavahvat ja on vain tuurista kiinni, kumpi voittaa. 1990-luvulla kehitetyn lajittelumenetelmän avulla siittiöt voidaan erotella ja koota sukupuolen mukaan. Tyttö- tai poikasiittiöillä tehdään lopuksi siemennys tai koeputkihedelmöitys.







Y-siittiöiden lajittelu ei ole yhtä helppoa. Parhaimmillaankin jäädään alle 75 prosentin.

Kuulostaa hienolta, mutta kuka kaipaa sukupuolen etukäteisvalintaa?

Ainakin perusteet ovat lääketieteellisiä. Maailmassa tunnetaan satoja jommassakummassa sukupuolikromosomissa olevia geenivirheitä. Useat vakavat sairaudet siirtyvät esimerkiksi X-kromosomin mukana äidiltä (XX) pojalle (XY). Äidissä virhe on piilevänä, koska toinen X-kromosomi korvaa toisessa olevan virheellisen geenin. Näissä tapauksissa toive tytöstä on ymmärrettävä, sillä tyttö saa toisen X-kromosomin isältään eikä siksi sairastu.

Siittiölajittelun kotimaassa Yhdysvalloissa paino on kuitenkin perhesuunnittelussa. Paikalliset klinikat markkinoivat termiä family balancing.

- Jos perheeseen on siunaantunut vain samaa sukupuolta, tarjotaan mahdollisuutta tasapainottaa tilanne, Timo Tuuri kertoo. Esimerkiksi kolmen pojan lapsikatras voisi täydentyä tytöllä.




Timo Tuuri suhtautuu trendiin hieman karsaasti muun muassa siksi, että siittiöseulontaan liittyy selvä riski. Dna:n nukleiinihappojen vär-jäykseen käytettävät, ultraviolettivalossa fluoresoivat kemikaalit ovat periaatteessa myrkyllisiä. Ne tarttuvat siittiöiden dna:han ja voivat aiheuttaa siinä mutaatioita. Uv-valo voi puolestaan hajottaa perimäainesta. - Dna:n monistuminen saattaa häiriintyä, Tuuri sanoo. Väriaineet voivat vaikuttaa myös siittiöiden elinkykyyn ja liikkuvuuteen.

Yhdysvaltalaistutkimuksissa haittoja ei ole havaittu. Lapset ovat kehittyneet normaalisti. Merkittäviä epämuodostumia on ollut saman verran kuin luomuvauvoilla. Tutkimuksia on kertynyt kuitenkin vasta niukasti. Tuurin mielestä pienikin riskinotto on kyseenalainen, jos sille ei löydy lääketieteellistä perustetta.




Tuuri ei näe siittiöiden väriseulonnalle Suomessa suurta käyttöä eikä kysyntää. - Se ei jotenkin istu suomalaiseen mentaliteettiin. Meillä toivotaan ensisijaisesti lasta ja tervettä lasta.

Hänen mukaansa suomalaisille lapsettomuusklinikoille on kuitenkin tullut vuosien varrella varovaisia tiedusteluja mahdollisuudesta valita joko tyttö- tai poikavauva.

- Olen saanut soittoja, joissa on tavallaan kokeiltu kepillä jäätä, kertoo myös naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Markku Saaranen kuopiolaisesta Klinikka In-Tiimistä. Sukupuolenvalintaan nihkeästi suhtautuva Saaranen on kuitannut poikatoiveet huumorilla: - Eikö olisi mukava saada vielä neljäskin tyttö?

Saaranen ei usko, että sukupuolen valintaan tartuttaisiin, vaikka siihen tarjottaisiin mahdollisuus. Alkuinnostuksen jälkeen parit antaisivat luonnon ratkaista asian.

Lääkärikunnan vanhin, arkkiatri Risto Pelkonen on samoilla linjoilla. - Pelkkä toive tytöstä tai pojasta ei anna oikeutusta sukupuolen valinnalle. Se ei ole lääketiedettä, eikä lääkärien pitäisi siksi puuttua asiaan.
Pieneen myönnytykseen arkkiatri on kuitenkin valmis. - Sallin, että yhdynnän jälkeen noustaan sängystä oikean kautta.

Kansanuskomuksen mukaan näet poikia saa, kun niitä rustaa oikealta puolelta. Käsitys on peräisin länsimaisen lääketieteen isältä Hippokrateelta, joka luuli, että poikalapsi kehittyy kohdun oikealla puolella, tyttölapsi vasemmalla. Jos näin olisi, niin sopivalla yhdyntäasennolla siemenen saisi ohjattua toivotulle puolelle.



LUULO Kumpi lapsen tekijöistä on siitospuuhassa kiihkoisampi, sen sukupuolen lapsi saa.
LUULO Tytön syntymä varmistuu, kun asettaa sängyn alle pesukartun tai keritsimet.
LUULO Hapan emätin suosii X-siittiöitä ja tuo tyttölapsen. Sopiva happamuus voidaan varmistaa emätinhuuhteilla.
TIETO Tyttöjen todennäköisyys kasvaa, kun yhdyntä ja munasolun irtoa-minen sattuvat samoihin aikoihin. Vaikutus nousee esiin vain isoista tilastollisista aineistoista, joten siitä ei taida olla käytännön neuvoksi.
TIETO Jos toinen lapsi on tyttö, niin luultavasti on kolmaskin. Perheen toisen ja kolmannen lapsen sukupuoli on usein sama kuin edellisen.
TIETO Stressi tietää tyttöä. Taloudellisesti tiukkoina aikoina syntyy vähemmän poikia.
TIETO Tytön todennäköisyys kasvaa, jos siemennyksessä käytetään pakastettua spermaa.



LUULO Kun naidaan vanhan saunan raunioilla, syntyy poikalapsi.
LUULO Jos mielitään poikaa, miehellä pitää olla karvalakki päässä ja kintaat kädessä.
LUULO Pojan syntymä varmistuu, kun asettaa sängyn alle kirveen.
LUULO Yläkuulla siitetään poikia, alakuulla tyttöjä.
TIETO Luppoaikana leivotaan poikia. Vanhoista suomalaisista syntymätilastoista näkyy, että rankkoja maataloustyöjaksoja seuraavina leppoisampina vuodenaikoina siitettiin enemmän poikalapsia.
TIETO Säännöstele sänkyhommia. Pitkä pidättäytyminen ja sitä seuraava tiivis tikkaus lisäävät pojan todennäköisyyttä. Suuri osa esikoisista ja naimisiinmenon tienoilla siitetyistä on poikia. Sama näkyy sota-ajan ikäluokissa.
TIETO Poikien osuus kasvaa, kun nainen siemennetään tuoreella luovuttajan spermalla.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti