Kuohunnan vuodet viimeistelevät aivot aikuisuuteen. Kuva: Shutterstock
Kuohunnan vuodet viimeistelevät aivot aikuisuuteen. Kuva: Shutterstock

Nuorten ailahtelevien tunteiden ja äkkiväärän käytöksen taustalla jyräävät aivot. Tilannetaju tilttaa, kun hermosolut ottavat vauhtia aikuisuuteen.

En ymmärrä, mikä siihen oikein on mennyt, huokailee moni murrosikäisen äiti ja isä. Tutusta kullannupusta on äkkiä kuoriutunut oikkupussi, jonka kanssa jutteleminen saa ovet ja desibelit paukkumaan.

Teini ei tuiski syyttään. Aivokuvauksissa on paljastunut, että murrosiän kuohuja nostattavat hormonien lisäksi kasvuspurtin ryöpyttämät aivot. Ne järjestyvät monin tavoin uudelleen, jotta ne pystyvät vastaamaan aikuisuuden vaatimuksiin.

Myllerryksen mittavuus tyrmäsi tutkijat, jotka olivat uskoneet, että aivot rakentuvat lopulliseen kuosiinsa jo lapsuusvuosina. 

Hermoverkko kasvaa ja kuihtuu 

Teiniaivojen virityksessä aivokuoren hermosolumassa, harmaa aine, paksunee samaan tapaan kuin elämän ensi kuukausina. Neurotutkija Jay Giedd Yhdysvaltain mielenterveyslaitoksesta on magneettikuvauksissaan havainnut, että tyttöjen pääkuoren alla piilee harmaata ainetta eniten 11- ja poikien 12,5-vuotiaana.

– Tuolloin hermosoluilla on eniten haarakkeita ja yhteyksiä toisiinsa. Tämän jälkeen ne alkavat harventua, kertoo arvostetuimpiin aivojen kehityksen asiantuntijoihin lukeutuva Giedd sähköpostihaastattelussa.

Harmaa aine on siis taikinaa, josta aikuisaivot leivotaan. Tarpeellisiksi osoittautuvat, ahkerasti käytettävät hermoradat saavat pintaansa rasvaisen myeliinitupen, joka lisää hermosignaalien vauhdin jopa satakertaiseksi. Turhat, töittä jäävät linkit kuihtuvat puolestaan pois. Teinivuosina niitä katoaa prosentin vuositahtia, 30 000 joka sekunti.

Kuulostaa pahalta, mutta ei ole sitä. Ylimääräisestä roinasta luopuminen helpottaa ja nopeuttaa kulkua niin aivoissa kuin ullakolla. 

Otsalohkot ylikierroksilla

Jouheampi tiedonsiirto mahdollistaa sen, että aivot pystyvät suorittamaan tehtäviä monen alueen yhteistyönä. Tämä vähentää erityisesti otsalohkojen kuormitusta. Otsalohkot ovat aivojen lennonjohto: niitä tarvitaan, kun ihminen arvioi, mistä kulloinkin on kysymys ja miten tilanteisiin pitäisi reagoida.

Teinin aivoissa töiden delegointi on kuitenkin vasta idullaan, ja hänen otsalohkonsa joutuvat ponnistelemaan.

– Helpohkoa testaustehtävää työstävän nuoren otsalohkot toimivat yhtä vilkkaasti kuin aikuisen, joka ratkoo paljon vaikeampaa kysymystä, toteaa neurotieteen dosentti Beatriz Luna Pittsburghin yliopistosta sähköpostissaan.

Koska lennonjohtotorni on vielä rakenteilla, impulssien hillintä ja käyttäytymisen kontrollointi takeltelevat.

– Tämän takia nuoret ovat aikuisia ailahtelevampia. Äärirajoillaan toimiva järjestelmä on altis virheille, Luna huomauttaa.

Tunteiden tulkinta hidastuu

Kehittyvissä aivoissa synapsien suhina on niin intensiivistä, että jotkin taidot jopa taantuvat tilapäisesti. Näin käy esimerkiksi kyvylle tunnistaa tunteita, osoittavat Kalifornian San Diegon yliopiston psykologian professorin Robert McGivernin johtamat tutkimukset.

McGivern ja hänen kollegansa näyttivät 10–22-vuotiaille testattavilleen kasvojen kuvia tai sanoja ja pyysivät heitä kuvailemaan, mikä tunne kulloinkin oli kyseessä. Kävi ilmi, että tunteiden hahmottaminen hidastui 11-vuotiaana jopa viidenneksen. Tämän jälkeen se vauhdittui vuosi vuodelta, mutta entiseen malliin tunnistus kävi vasta 18-vuotiailta.

Viitteitä nuorten tunnetaitojen ontumisesta on saanut myös neuropsykologian dosentti Abigail Baird Dartmouth Collegessa New Hampshiren Hanoverissa. Hänen tutkimustensa mukaan nuoret muun muassa sotkevat pelästyneitä ilmeitä vihaisiin tai kärsimättömiin. 

Ei siis ihme, jos vanhempien huolenpito koodittuu kyttäämiseksi ja keskusteluyritys komenteluksi. Murrosikäinen yksinkertaisesti tulkitsee emotionaalisia ja sosiaalisia tilanteita kehnommin kuin muut.

Riskitkin treenaavat aivoja

Murrosikäiseltä tuntuu olevan hukassa myös motivaatio – mutta riskinotto on huimaa. Koulutunneilla on vaikea pysyä hereillä, mutta kosteat bailut tai kilpa-ajo kutsuvat kummasti. Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksessa työskentelevä James Bjork uskoo nyt saaneensa vihiä, miksi.

Bjork on kuvannut aivotoimintaa, kun nuoret ja aikuiset pelasivat rahapeliä, jossa piti tavoitella voittoja tai vältellä tappioita. Pelitapahtumat osoittivat, että voitot houkuttelivat niin nuoria kuin aikuisia. Aivokuvat kertoivat kuitenkin omaa tarinaansa: mielihyväalueilla jylläävän dopamiinivälitteisen palkitsemisjärjestelmän ydinalueet toimivat nuorilla huomattavasti laiskemmin kuin aikuisilla.

– Laiska toiminta kertoo, että alue on vasta kehittymässä ja vaatii siksi hyvin voimakkaita ärsykkeitä aktivoituakseen, Bjork tulkitsee.

Tässä on siis selitys siihen, miksi nuoret nauttivat riskitilanteista. Kun aikuisilla jo pelkkä palkinnon ajatteleminen aiheuttaa mielihyvää tuottavan dopamiinin hyökymisen aivoissa, nuorten järjestelmä vasta kouliintuu mittaamaan turvallista tyydytystä.

Riskinottoa lisää vielä se, että nuoret ovat surkeita puntaroimaan tekojensa seurauksia. Varovaisuus on vaikeaa, koska murrosikäisen impulsiivisilla otsalohkoilla on hankala miettiä, mitä voi tapahtua.

Beatriz Luna uskoo, että riskien etsiminen on jopa olennaista aivojen kehitykselle.

– Murrosikä on viimeinen mahdollisuus muokata aivoja ennen kuin ne valmistuvat, joten on ehkä syytäkin altistaa ne moneen. Näin aivoista saadaan paras irti.

Urakka valmistuu verkkaan

Milloin aivot sitten ovat täysi-ikäiset? – Myöhemmin kuin yleensä luullaan, tuumaa Jay Giedd. 

Giedd on kollegoineen kuvannut eri-ikäisten ihmisten aivoja vuodesta 1991. Osa koehenkilöistä on käynyt tutkittavana kahden vuoden välein viisivuotiaasta lähtien. 

Tulokset paljastavat, että aivoalueet aikuistuvat eri tahtiin. Ensimmäisinä maaliin pääsevät kehityshistoriallisesti vanhimmat alueet, kun taas nuoret rakenteet, kuten otsalohkot, kypsyvät viimeisten joukossa. Aivokuoren muutokset jatkuvat ainakin 20 vuoden ikään – sen ikäisiä ovat nyt Gieddin pisimpään seuraamat nuoret.

Giedd arvelee, että rakennustyö tyrehtyy vasta 25-vuotiailla. Tätä tukee myös Abigail Bairdin tuore yliopisto-opiskelijoilla tehty vertailututkimus. 18- ja 25-vuotiaiden aivoista paljastui vielä merkittäviä anatomisia eroja.

Näyttää siis siltä, että aikuistuminen vie vähintään neljännesvuosisadan. Hyvä uutinen, jos olet nuori. Jämähtämiseen on vielä aikaa.

Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.