Moni on jo yöpynyt respattomassa hotellissa, ja kohta pääsee kuskittomaan junaan. Pian meitä palvelevat automaattiset terveystarkkailijat ja talousneuvojat, ja tutkimuskin automatisoituu.


Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Kuljettajaton metro on esimerkki automaatiosta parhaimmillaan. Päälle päin ei näy, ajaako vaunua ihminen vai automaatti. Kööpenhaminassa, Pariisissa, Toulousessa, Singaporessa ja muutamassa muussa kaupungissa metro kulkee jo ilman kuljettajaa.

Helsingin metro alkaa kulkea automaattisesti 2014, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan.


Matkustus nopeutuu

Automaattinen järjestelmä vähentää inhimillisiä virheitä ja reagoi poikkeustilanteisiin nopeasti. Ihan ihmisettä ei metrossa sentään toimita: liikenteenohjaajat tarkkailevat junien kulkua valvomosta. Jokaiseen vaunuun asennetaan kamera.

Matkustajalle suurin hyöty automaatiosta on kuitenkin odotusaikojen lyheneminen: liikennelaitos lupaa vuorovälin lyhenevän 2,5 minuuttiin. Teknisesti on mahdollista päästä jopa puoleentoista minuuttiin, kun runko-osuudella nykyään ajetaan neljän minuutin välein.

Myös vaihtoaika junasta toiseen lyhenee. Matkustuksen nopeutuminen voi houkutella lisää matkustajia. Jos osa autoilijoista siirtyy käyttämään metroa, ruuhkat vähenevät ja päästöt pienenevät.


Koodi avaa ovet

Vastaanotto eli respa kuului ennen hotelliin yhtä ehdottomasti kuin kuski junaan, mutta jo vuosia on ollut respattomia hotelleja. Asiakas tilaa ja maksaa huoneen verkossa. Hän saa ovikoodin, joka toimii varatun ajan.

Alan yrittäjien mukaan monet matkustajat hakevat vain miellyttävää yösijaa eivätkä halua maksaa tarpeettomiksi tuntemistaan palveluista - puhumattakaan, että jonottaisivat sellaisia.

Terveydenhuolto on kehittyneempi esimerkki vastaanottorutiinien automatisoinnista, vaikka meillä asiakkaan ja lääkärin välissä on vielä useimmiten vastaanottotiski työntekijöineen.

Japanin sairaaloissa on pitkään käytetty ilmoittautumis- ja opastusjärjestelmiä. Asiakas syöttää automaattiin meidän Kela-korttiamme vastaavan kortin. Automaatti antaa päätelaitteen, joka opastaa sairaalan sisällä oikeaan paikkaan.


Kone tunnistaa terveet

Pian pystytään osittain automatisoimaan myös mutkikkaita tehtäviä, joihin vain ihmisen on kuviteltu kykenevän. Yksi sellainen on taudinmäärittely, joka toistaiseksi on lääkärien yksinoikeus.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston ImageRet-tutkimushankkeessa kamera tutkii automaattisesti silmän verkkokalvon kuvia. Verkkokalvon tilasta pystytään päättelemään, sairastaako ihminen mahdollisesti diabetesta. Tieto on tärkeä, sillä sitä sairastaa Suomessa arviolta puoli miljoonaa ihmistä - heistä puolet tietämättään. Riskiryhmän seulominen on kuitenkin vaivalloista: lääkärit joutuisivat tekemään paljon hukkatyötä tutkiessaan terveiden ihmisten silmäkuvia.

Lappeenrantalaisten menetelmässä tietokone vertaa näytekuvaa normaaliin verkkokalvoon. Ohjelma pystyy erottamaan varmasti terveet mahdollisesti sairaista, jotka voidaan sitten tutkia tarkemmin.


Ja löytää potilaat

Toinen esimerkki automaattisesta diagnosoinnista on menetelmä, jonka kansainvälinen tutkijaryhmä on kehittänyt fas-lasten tunnistamiseen. Fetaalinen alkoholioireyhtymä eli fas aiheutuu äidin raskaudenaikaisesta juopottelusta.
Diagnosointiohjelma hyödyntää nykyaikaisia tietokonegrafiikan, koneoppimisen ja hahmontunnistuksen menetelmiä. Tutkimuksessa oli mukana lapsia Etelä-Afrikasta ja Suomesta. Yksi tutkijoista oli suomalainen lastenneurologi, tutkimusprofessori Ilona Autti-Rämö.

Asiantuntijat painottavat, että uudet tekniikat ovat taudinmäärityksen apuvälineitä. Lääkäriä ei voi korvata sen paremmin koneella kuin valelääkärillä, mutta koneet helpottavat pätevien asiantuntijoiden työtä.


Sophie hoitaa raha-asiat

Terveyden ohella tärkeää on raha. Yhdysvaltalainen verkkoyritys SimpliFi, joka on saanut alkunsa pohjoiscarolinalaisen Wake Forestin yliopiston yrityshautomosta, on kehittänyt virtuaalisen talousneuvojan Sophien. Viime vuonna Sophie voitti San Franciscossa uusyritysten FinovateStartup-kilpailun, jossa 58 pankki- ja finanssiteknologian ohjelmaa kilpaili paremmuudesta.

Sophie on toistaiseksi portaali, joka auttaa laatimaan henkilökohtaisen taloussuunnitelman sekä ohjaa erilaisten palveluntuottajien luo. Ainakin yksi kiistaton etu ohjelmalla on: hinta on nolla dollaria. Yritys saa provisionsa silloin, kun käyttäjä ostaa jotakin palveluntuottajilta.

Varsinaista ohjelmaa ei pääse Suomessa testaamaan. Amerikkalaisilla keskustelupalstoilla kokeilijat kommentoivat, että uusi ohjelma on "enemmän kuin ei mitään", jos haluaa suunnitella talouttaan, mutta monet yksityiskohdat vaativat vielä viilaamista. Joku kyynikko voi myös sanoa, että useimmat inhimilliset talousneuvojat voittaa keskinkertainenkin ohjelma.

Mutta jälleen on otettu yksi askel kohti lähes automaattista pankkia. Kuka olisi neljäkymmentä vuotta sitten uskonut, että pankkiautomaatti korvaa valtaosan pankkivirkailijoista.


Adam testaa hypoteeseja

Tieteellinen tutkimus kai sentään on ihmisen yksinoikeus? Vielä mitä!

Brittiläinen tutkijaryhmä julkaisi viime vuoden huhtikuussa Science-lehdessä artikkelin tieteen automaatiosta. Tutkijat kertoivat robottitutkija Adamista, joka automaattisesti tuotti ja testasi hypoteeseja leivinhiivan geenien toiminnasta. 

Kriitikot pitivät väitteitä robotin tutkijankyvyistä liioitteluna. Kaksi Princetonin yliopiston professoria kommentoi artikkelia sanomalla, että koneet eivät pysty tekemään "vallankumouksellista tiedettä". He viittasivat tieteenfilosofi Thomas Kuhniin, joka erotti normaalitieteen ja tieteelliset kumoukset. Heidän mukaansa koneet pystyvät tekemään enintään normaalitiedettä eli tarkentamaan kuvaa, jonka ääriviivat jo tunnetaan.

Saamme varmasti odottaa kauan konetta, joka pystyy tuottamaan suhteellisuusteorian tai kvanttimekaniikan kaltaisia kumouksia, mutta mahdollisuus osittainkin automatisoida tieteellistä arkityötä merkitsee jo paljon. 


Automaatio tuo työvoimaa

On turha pelätä, että koneet syrjäyttäisivät ihmisen. Vaikka koneet omivat monimutkaisilta näyttäviä tehtäviä, jotkin yksinkertaisilta vaikuttavat työt, kuten teollisuuden kokoonpanotehtävät, ovat osoittautuneet hämmästyttävän vaikeiksi automatisoida. Kaiken aikaa myös syntyy uusia tehtäviä. Nyt esimerkiksi pelätään, että kohta ei riitä väkeä hoitamaan lapsia eikä vanhuksia.

Tekniikan puolesta pitäisi kyllä riittää. Kaksikymmentä vuotta sitten, 1980-luvun lopussa, Suomen pankeissa työskenteli 200 000 ihmistä - nykyään heitä on 28 000. Automaatio vapauttaa työvoimaa aloille, joissa ihmistä tarvitaan.



KALEVI RANTANEN on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede - lehden vakituinen avustaja

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.