Sveitsiläinen vakuutusyhtiö AXA Winterthur päätti äskettäin antaa viidentoista prosentin alennuksen vakuutusmaksusta 18–25-vuotiaille kuljettajille, jotka asentavat autoonsa mustan laatikon. Siis minkä asentavat?

Teksti: Kalevi Rantanen

Sveitsiläinen vakuutusyhtiö AXA Winterthur päätti äskettäin antaa viidentoista prosentin alennuksen vakuutusmaksusta 18–25-vuotiaille kuljettajille, jotka asentavat autoonsa mustan laatikon. Siis minkä asentavat?

Julkaistu Tiede- lehdessä 4/2010Kun lentokone joutuu onnettomuuteen, uutisissa seurataan tarkkaan mustan laatikon etsimistä, löytymistä ja avaamista. Auton musta laatikko on meillä Suomessa harvinaisen hyvin unohdettu asia, melkein kuin salaisuus. Silloinkin, kun musta laatikko mainitaan, sillä tarkoitetaan mitä sattuu. Joskus mustaksi laatikoksi nimitetään satelliittipaikanninta, joskus varkauksien rekisteröintilaitteita, joskus katalysaattorin toimintaa seuraavia laitteita – siis melkein mitä tahansa vempelettä, joka kerää tietoa auton toiminnasta. Nyt puhutaan alkuperäisestä mustasta laatikosta, siitä, joka tekee samaa kuin lentokoneessakin eli tallentaa tapahtumia onnettomuushetkellä.

Kolari jäädyttää tiedotHyvän käsityksen mustasta laatikosta antaa Euroopan komission Veronica-hankkeen raportti. Hankkeella, johon on osallistunut lähinnä keskieurooppalaisia yrityksiä ja liikennealan järjestöjä, on pyritty edistämään mustien laatikoiden standardointia ja laajaa käyttöönottoa. Hankkeessa suunniteltu laatikko on nimeltään EDR, event data recorder, eli tapahtumatietojen tallentaja. Se kerää jatkuvasti tietoja 45 sekunnin ajalta ja pyyhkii samalla vanhan tiedon pois. Kolarin sattuessa laite jäädyttää tiedot 30 sekunnin ajalta ennen törmäystä ja 15 sekunnin ajalta törmäyksen jälkeen. Laite mittaa törmäysnopeuden ja nopeuden muutoksen sekä kiihtyvyyden pitkittäis- ja poikittaissuuntaan. Se havaitsee auton mutkittelun ja kirjaa kuljettajan toimet, kuten jarrutukset ja äänimerkit. Turvatyynyjen ja muiden turvalaitteiden toiminta tallentuu myös. Auton mustan laatikon on rekisteröitävä myös törmäykset jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kanssa. Onnettomuuksista 20–25 prosenttia on näitä niin sanottuja pehmeitä törmäyksiä, joissa pienetkin nopeuden muutokset pitää tunnnistaa.

Kaahaus paljastuuMustan laatikon hyödyt on osoitettu monin tutkimuksin parinkymmenen viime vuoden aikana. Selvin ja ensimmäisenä mieleen tuleva etu on onnettomuustutkinnan tarkentuminen. Eräs tunnetuimmista esimerkkita¬pauksista sattui jo melkein kymmenen vuotta sitten Montrealissa. Nuori mies ajoi toisen auton päälle. Toisen auton kuljettaja kuoli. Henkiin jäänyt kuljettaja selitti, että toinen auto oli kiihdyttänyt, ajanut päin punaista ja syöksynyt hänen eteensä. Onnettomuudella ei ollut silminnäkijöitä, mutta musta laatikko kertoi, että todellisuudessa päälleajaja oli itse kiihdyttänyt: hän oli kaahannut 130–160 kilometrin tuntinopeutta, kun tiellä oli viidenkympin rajoitus. Mustan laatikon avulla voidaan myös välillisesti ehkäistä onnettomuuksia. Siihen kertyy runsaasti sellaista tosielämän tietoa, joka kannattaa ottaa huomioon suunniteltaessa autoja, liikenneympäristöjä ja kuljettajien koulutusta.

Ajotapa paraneeBerliinin poliisi teki jo 1990-luvulla tarkan ja usein lainatun tutkimuksen mustasta laatikosta. Kun partioautoon asennettiin laatikko, kolarit vähenivät 20 prosenttia. Sveitsiläinen kuljetusliike PolyRose paransi kuljettajien koulutusta EDR:n avulla. Laatikosta pystyttiin lukemaan, että kuljettajat, jotka tavallista useammin ruttasivat peltiä, tekivät äkkinäisiä jarrutuksia ja loivia kaarteita. Heille ruvettiin antamaan täsmäkoulutusta jarruttamisessa ja kaarreajossa. Euroopan liikenneturvallisuusneuvosto ETSC valittaa viime syksynä julkaisemassaan raportissa, että yritykset toisinaan panttaavat numerotietoja mustan laatikon hyödyistä. Sen tuomista kustannussäästöistä ollaan hiljaa, etteivät muut hoksaisi kilpailuetua.

Maksaa pian itsensäHyötyjen ja kustannusten suhteesta koko yhteiskunnassa on sen sijaan julkaistu perusteellisia tutkimuksia, joissa on huomioitu mustan laatikon onnettomuuksia ehkäisevä vaikutus. Euroopan komission teettämän tutkimuksen mukaan hyödyt ylittävät kustannukset selvästi – enimmillään ne olivat kustannuksiin nähden jopa seitsemänkertaiset. Tämä on helppo uskoa, kun muistaa, miten suuria rahallisia tappioita kolarit aiheuttavat, surun ja kärsimyksen lisäksi.Kymmenessä vuodessa eli 1998–2007 Suomen tieliikenteessä kuoli 3 834 ihmistä ja loukkaantui 87 112. Tiehallinnon laskelmien mukaan taloudellinen tappio oli 26 miljardia euroa.Jos miljardiluokan kuluista saadaan mustalla laatikolla pois pienikin osa, panostus tulee pian takaisin korkojen kanssa.

Suomessa tunnetaanSuomessa musta laatikko tunnetaan kyllä asiantuntijapiireissä ja muun maailman, etenkin Saksan, kokemuksia on seurattu tarkasti.Onnettomuustutkijan mukaan mustasta laatikosta on paljon hyötyä tietyin ehdoin.– Pitäisi olla joku asiantuntijataho, joka analysoi laitteen taltioimat tiedot ja tarvittaessa jopa henkilökohtaisesti esittelee ja tulkitsee ne esimerkiksi onnettomuuden oikeuskäsittelyssä, sanoo onnettomuustutkinnan johtaja Pekka Sulander Liikennevakuuskeskuksesta.Sulander kertoo, että ohjauselektroniikan muistista onnettomuustutkijat saavat jo arvokasta tietoa turvalaitteiden toiminnasta, mutta nämä laitteet eivät varsinaisesti taltioi ajoneuvon liikkumista ja törmäystapahtumia.Asiantuntemusta mustankin laatikon hyödyntämistä varten varmasti löytyy, ja kuolonkolareiden tutkimista varten sitä on jo valmiiksi koottuna.

Vaan ei tarvitaYlin liikennevirkamies, liikenneministeriön kansliapäällikkö Harri Pursiainen luovutti lokakuussa 2009 ehdotuksen kansalliseksi älyliikennestrategiaksi. Ehdotus mainitsee alkolukon, automaattisen hätäpuhelun ja tasoristeyksen varoitusjärjestelmän mutta ei mustaa laatikkoa.– Musta laatikko ei ole noussut esille valmisteluissa, kertoo liikenneneuvos Seppo Öörni liikenne- ja viestintäministeriöstä. Laatikon huomiotta jättämiseen ei näytä olevan erityistä syytä. Se on vain jotenkin unohtunut.Ehkä hyvä on tässä toiminut parhaan vihollisena. Kun 1970-luvun alussa kolareissa kuoli 1 200 ihmistä vuodessa, niin nyt luku on noin kolmesataa. Ajatellaanko ehkä, että on turha enää parantaa?

Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Musta laatikko

– auttaa onnettomuustutkijaa– paljastaa vaaranpaikat– kehittää ajotaitoa– vähentää kolareita– säästää kustannuksia.

Käytössä monta nimeä

EDR, event data recorder, tapahtumatietojen tallentajaADR, accident data recorder, onnettomuustietojen tallentajaCR, crash recorder, törmäyksen tallentaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.