Kaikkien aikojen suurin ja tehokkain radioteleskooppi päästänee meidät ihmettelemästä, miten universumista tuli sellainen kuin tuli.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2013

teksti: Jari Mäkinen

Kaikkien aikojen suurin ja tehokkain radioteleskooppi päästänee meidät ihmettelemästä, miten universumista tuli sellainen kuin tuli.

Autiomaan lämmin tuuli humisee osuessaan valkoisiin lautasantenneihin, jotka seisovat laajalla, pienten pensaiden peittämällä ylängöllä. Kauempana hyppygasellit tutkailevat valppaina, miten antennit hiljaa siristen ja täsmällisessä tasatahdissa tekevät työtään, kääntelevät lautasiaan kohti taivaan sineä.

Monet maailmankaikkeuden kappaleet, kuten galaksit, kvasaarit ja tähdet, säteilevät näkyvän valon lisäksi radioaaltoja, eikä kirkas taivaankansi häiritse niiden havainnointia. Sen sijaan radioaaltoja ylenpalttisesti synnyttävä asutus tai kostea ilma häiritsisi. Etelä-Afrikan Karoo, Kapkaupungin koillispuolella sijaitseva suuri ja lähes asumaton ylänkö, onkin kerrassaan erinomainen paikka radioteleskoopeille.

Sirisijät kuuluvat Kat-7-nimiseen radioteleskooppiin. Se edustaa teleskooppien nykypolvea ja yhdistää seitsemän eri antennin vastaanottamat radioaallot yhdeksi radiosignaaliksi. Se siis toimii kuin yksi suuri teleskooppi, jonka halkaisija on sama kuin kauimpana toisistaan olevien antennien etäisyys ja pinta-ala sama kuin antennien yhteispinta-ala.

Yhteispelissä on voimaa

Idea radioteleskooppien yhdistämisestä keksittiin jo 1950-luvulla, mutta tekniikka alkoi yleistyä vasta sen jälkeen, kun tietokoneista tuli niin tehokkaita, että ne pystyivät käsittelemään mutkikasta matematiikkaa, jota vaaditaan teleskooppien keräämien signaalien yhdistämiseen.

Tunnetuin tällainen yhdistelmäteleskooppi on New Mexicossa Yhdysvalloissa sijaitseva Very Large Array eli Vla. Siihen kuuluu 27 halkaisijaltaan 25-metristä lautasantennia. Suurin on puolestaan Euroopan eteläisen observatorion 66 antennista koostuva Alma, Atacama Large Millimetre Array, joka seisoo Chilessä Atacaman autiomaassa lähes kuuden kilometrin korkeudessa. Almaa on rakennettu vuosikymmen, ja se otetaan virallisesti käyttöön nyt maaliskuussa.

Samaan aikaan seuraavan, vieläkin suuremman radioteleskoopin suunnittelu on käynnissä.

Se on Ska, Square Kilometre Array, joka levittää antenninsa neliökilometrin alueelle. Järjestelmä, joka valmistuessaan toimii kahdella mantereella ja sisältää lähes 30 000 radioantennia, toimii kuin yksi suuri, miljoonan neliömetrin kokoinen havaintolaite.

Afrikka vastaan Australia

Ska on hyvä esimerkki suuresta, kansainvälisestä tiedehankkeesta siinä mielessä, että sen historia on paitsi tiedettä ja tekniikkaa myös politiikkaa.

Ajatus neliökilometrin laajuisesta antennirypäästä heräsi 1990-luvun alussa, ja hieman myöhemmin hanketta varten perustettiin erityinen suunnitteluryhmä. Yksi sen tehtävistä oli pohtia, mikä olisi jättiläismäiselle radioteleskoopille hyvä sijoituspaikka.

Kriteerit olivat selvät: maaston piti olla mahdollisimman tasainen ja ilmaston mahdollisimman kuiva, sillä ilmankosteus imee radiotaajuuksia, joita teleskoopit mittaavat. Lisäksi sijoituspaikan piti olla mahdollisimman autio ja kaukana kaikesta maanpäällisestä radioliikenteestä, mutta silti kohtuullisen helposti saavutettavissa.

Ryhmä listasi neljä maata, joista paikka löytyisi: Etelä-Afrikka, Australia, Argentiina ja Kiina. Kun Argentiina putosi loppupeleistä ilmakehän epävakauden takia ja Kiina ilmakehän kosteuden vuoksi,  jäljelle jäi kaksi maata, jotka ovat tähtitieteessä tuntemattomia suuruuksia, vaikkakin tehneet alalla hyvää työtä.

Australiassa on 1960-luvulta asti toiminut kourallinen niin radioteleskooppeja kuin näkyvää valoa mittaavia optisia kaukoputkia.  Etelä-Afrikassa taas sijaitsee Kat-7:n lisäksi maailman suurimpiin kuuluva optinen kaukoputki, kymmenmetrinen Salt, South African Large Telescope, jonka ympärille on viime vuosina noussut aina vain lisää havaintokupoleja, kun monet ulkomaiset tutkimuslaitokset ovat tulleet apajille.

Etelä-Afrikka onkin panostanut paljon tähtitieteeseen ja aktiivisesti houkutellut kansainvälisiä hankkeita maahan. Tähtitieteellä voi jopa sanoa olevan avainrooli uuden Afrikan rakentamisessa, sillä kiehtovan tieteenalan avulla on helppo innostaa nuoria opiskelemaan tiedettä ja tekniikkaa.

Kumpikin kehui minkä ehti

Kilpakumppanit alkoivat todistella paremmuuttaan ja pohjustaa suurteleskooppia uusilla suurilla hankkeilla.

Etelä-Afrikka päätti laajentaa Kat-7:n 64 antennin rypääksi MeerKatiksi, joka sai nimensä paikalliselta laumaeläimeltä, mangustilta. Samaan aikaan Ska keräsi mediahuomiota, ja jopa suuri yleisö tunsi maahan kaavailtavan jättihankkeen. ”We are ready for Ska”, ihmiset julistivat ympäri maata.

Australia puolestaan rakensi Mid Westiin Murchisonin radio-observatorioonsa Askapin, Australian Ska Pathfinderin. Sen 36 uusimman tekniikan antennia otettiin käyttöön viime lokakuussa.

Päätöstä sijoituspaikasta odotettiin jo vuosi sitten helmikuussa, mutta valmisteluryhmä ei ollut valmis lopulliseen ratkaisuun vaan päätyi vain suosittelemaan Karoota. 

Vaikka Etelä-Afrikka saattoi jo huokaista helpotuksesta, politikointi kaukoputken ympärillä sen kuin kiihtyi, sillä pelissä oli paljon: isäntämaa joutuisi toki maksamaan leijonanosan hankkeesta, mutta tieteellisesti, teknisesti ja taloudellisesti se olisi jättipotti. Se toisi runsaasti tuloja ja mainetta. Kumpikin ehdokasmaa ryhtyi keräämään tukijoukkoja ja häpeilemättömästi kehumaan itseään.

Viime toukokuussa saatiin sitten lopullinen päätös. Se oli hieman puolivillainen, mutta odotettu kompromissi: Ska sijoitetaan sekä Etelä-Afrikkaan että Australiaan ja suunnitelmaa muutetaan sen mukaisesti. Yhden neliökilometrin sijaan kaukoputkessa on kaksi ydintä ja eri maissa eri aallonpituuksilla toimivia osia. Myöhemmin ytimiä vielä laajennetaan niin, että lopputulos on itse asiassa parempi kuin oli alkuperäinen idea – mutta samalla hinta nousee. Ska:n uusin kustannusarvio on noin 1,5 miljardia euroa.

Järeämmät koneet tarpeen

Radioastronomeilla on siis aihetta iloon, mutta ei optotieteilijöilläkään ole syytä valittaa. Heitäkin hellitään lähitulevaisuudessa suurprojektilla. Ska:n kanssa uutta teleskooppien sukupolvea edustaa 40-metrisellä peilillä varustettava giganttinen Elt, Extremely Large Telescope. Sen rakentamisesta on päätös, ja sille on valittu paikka Chilestä.

Näillä ja jo toteutuneilla suurhankkeilla, kuten Almalla, on yksi yhteinen nimittäjä: tietotekniikka. Ilman tehokkaita tietokoneita näin isoja järjestelmiä ei voisi suunnitella saati käyttää. Itse asiassa Elt:n ja Ska:n rakentajat panevat toivonsa tuleviin tietokoneisiin, sillä jättiläiskorvat ja -silmät vaativat paljon nykyistä äreämpää laskentatehoa.

Osaltaan ennätykselliset havaintolaitteet puskevat tekniikkaa eteenpäin.  Vaikka rahoittajia ei lainkaan kiinnostaisi tähtitiede, he hyötyvät epäsuorasti. Esimerkiksi Ska:n odotetaan inspiroivan kehittämään uudenlaisia lautasantenneja, parempia radiovastaanottimia, nopeampia optisia tiedonsiirtäjiä ja tehokkaampia menetelmiä tiedon käsittelyyn ja tallentamiseen.

Nämä ovat kuitenkin vielä kaukana, kun Karoossa katselee maisemaa. Elämä on siellä edelleen yksinkertaista ja karua. Ihmiset saavat toimeentulonsa lähinnä karjasta tai kaivostoiminnasta. Uumenten  rikkaudet saattavatkin vielä uhata koko teleskooppihanketta. Karoossa on paljon liuskekaasua, jonka hyödyntäminen ei sinänsä ole ongelma. Sen sijaan mainareiden mukana tulevat radiohäiriöt ovat, sillä radioteleskoopit ottavat avaruudesta vastaan samoja radiotaajuuksia, joita lähettävät jokapäiväiset välineemme, kuten kännykät, radiot, televisiot ja mikroaaltouunit.

Radiosaastetta pääseekin täysin pakoon vain poistumalla maapallolta. Tästäkin on ajatuksia. Kuun takapuolelle – meiltä näkymättömiin – voisi rakentaa  todella suuren teleskooppien verkon, ja olot olisivat täytelliset: tukevaa kamaraa laitteiden alla, eikä taivaalla häiriön häivää. Tämä on kuitenkin vielä päiväunta. Ensin täytyy saada Ska toimintaan.

Jari Mäkinen on vapaa avaruus- ja tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jättiläinen yhdistää maailmanSka:ta isännöivät Afrikka ja Australia, mutta hankkeen valmistelussa on mukana maita kaikista maanosista.

Ytimestä spiraaliksiSka rakennetaan valtaosin Etelä-Afrikkaan Karoon ylängölle. Sinne kootaan puolet antenneista kaukoputken ytimeksi alueelle, jonka halkaisija on viisi kilometriä. Toinen puoli antenneista levittäytyy spiraaliksi, jonka ääripäät sijaitsevat 3 000 kilometrin päässä toisistaan. Spiraalin haaroissa antenneja on 20:n rypäissä mutta sitä harvemmassa, mitä kauemmaksi ytimestä siirrytään.

Australiassa antennien keskittymä nousee maan länsiosaan Mid Westiin nykyisen Murchisonin radio-observatorion ympärille.

Titaani lukuina

Laitteet– 3 000 lautasantennia lyhyiden taajuuksien vastaanottoon, suurin osa Afrikassa.– 250 moduuliantennia keskipitkien taajuuksien vastaanottoon, kaikki Afrikassa.– 25 000 dipoliantennia pitkien taajuuksien vastaanottoon, kaikki Australiassa.– Antennien suurin etäisyys Afrikassa 3 000 kilometriä, etäisyys Australiaan 5 500 kilometriä.– Antennien yhteispinta-ala neliökilometri eli 1 000 000 neliömetriä.– Antennien yhdistämiseen kuluu optista kaapelia 80 000 kilometriä, kaksi kertaa maapallon ympärysmitta.

Tarkkuus– Antennien taajuusalue ulottuu 70 megahertsistä 30 gigahertsiin.– Matalilla taajuuksilla teleskoopin näkökenttä on 200 neliöastetta eli alue, johon mahtuisi 1 000 täysikuuta. Suurimmilla taajuuksilla se on yksi neliöaste, noin viiden täydenkuun pinta-ala.– Pienimmät havaittavat yksityiskohdat ovat 0,05 kaarisekuntia; jos Etelä-Afrikasta näkisi Suomeen, kaukoputki näkisi karjalanpiirakan Turun kauppahallin tiskillä.

Tehot– Kaukoputki on 50 kertaa herkempi, 100 kertaa tehokkaampi ja 10 000 kertaa nopeampi kuin mikään nykyinen radioteleskooppi.– Vuorokaudessa syntyy niin paljon raakadataa, että se täyttäisi 15 miljoonaa 64 gigabitin musiikkisoitinta. Jos tieto olisi musiikkia, kuunneltavaa riittäisi kahdeksi miljoonaksi vuodeksi.– Yksinomaan lautasantennit keräävät tietoa määrän, joka ylittää kymmenkertaisesti internetin tietovirran.– Dipoliantennit keräävät dataa vielä kymmenen kertaa tätä enemmän, eli määrä on yli sata kertaa suurempi kuin maailman nykyinen internetliikenne.– Kaukoputken keskustietokoneissa on tehoa yhtä paljon kuin noin sadassa miljoonassa tavallisessa kotitietokoneessa. Käsiteltyä tietoa syntyy 10 gigabittiä sekunnissa.

Tekijät– Hankkeen valmistelussa on ollut 100 observatoriota ja tutkimuslaitosta 22 maasta, joista seitsemän on jo sitoutunut osallistumaan myös rahoitukseen.– Hankkeen kokonaisbudjetti on 1,5 miljardia euroa.

Eri taajuuksille omat antennit– Ska:n toiminta-ala yltää 70 megahertsistä 30 gigahertsiin, eli se tavoittaa sekä pitkät että lyhyet radioaallot.  Kun mitattava aallonpituusalue on näin laaja, aaltojen vastaanottoon tarvitaan erityyppisiä antenneja.

Lautasantennit seuraavat lyhyimpiä taajuuksia, jotka ulottuvat 500 mega-hertsistä 30 gigahertsiin, eli aaltoja, joiden aallonpituus vaihtelee 60 senttimetristä pariin senttimetriin. 15 metriä korkeat ja 12 metriä leveät lautaset tehdään haitekkomposiitista, ja niihin asennetaan useita vastaanottimia, jotka mahdollistavat mittaukset kerrallaan useilla taajuuksilla.

Moduuliantennit seuraavat keskipitkiä, 200–500 megahertsin taajuuksia, joiden aallonpituus on 1,5–0,6 metriä. Kuuden neliömetrin elementeistä koottavat antennit ovat radiotähtitieteessä uutta tekniikkaa, sillä ne voidaan suunnata kuuntelemaan samanaikaisesti useita taivaan suuntia. Antennit kootaan havaintoasemaksi, joka sisältää 250 halkaisijaltaan 60-metristä ympyrää.

Dipoliantennit seuraavat pisimpiä, 70–200 megahertsin taajuuksia eli 4,3–1,5 metrin aallonpituuksia. 1,5 metriä korkeat antennit ovat periaatteessa samanlaisia kuin ne, joilla vastaanotamme tv-ohjelmia, mutta kaukoputkea varten niitä ryhmitellään halkaisijaltaan sadan metrin rypäisiin, joista kukin käsittää 90 antennia. Rypäät muodostavat havaintoasemia, joita rakennetaan 50.

Jättiläinen ratkoo suuria kysymyksiäUniversumi on täynnä ilmiöitä, joiden synty ja syyt ovat edelleen melkoinen mysteeri.

1. Kuinka kaikkeus täyttyi?Toistaiseksi emme ymmärrä, miten ensimmäiset tähdet ja galaksit syntyivät. Asia valkenee, kun Ska selvittää, miten kaasu jakaantui nuoressa universumissa.

2. Miten mustat aukot syntyvät?Koska emme tunne galaksien syntyä, emme tunne niiden ytimissä lymyävien mustien aukkojenkaan historiaa. Vastausta odotetaan Ska:n kaasumittauksista.

3. Miten pimeä energia vaikuttaa?Kaasujakauma auttaa laskemaan senkin, kuinka paljon universumissa lopulta on pimeää energiaa ja miten se vaikuttaa maailmankaikkeuden laajenemisnopeuteen.

4. Mikä loi magneettikentät?Maassa kentän selittää metalliydin, Auringossa plasma, mutta kukaan ei tiedä, miksi niitä on avaruudessa. Siksi Ska etsii ja mittaa suuria magneettisia ilmiöitä.

5. Kuinka painovoima toimii?Ska seuraa pulsareita, kellontarkasti vilkkuvia radiotähtiä, mikä mahdollistaa painovoiman tarkastelun erittäin voimakkaissa painovoimakentissä.

6. Onko muualla elämää?Ska on niin herkkä, että se voi havaita vieraan sivilisaation jopa tarkoituksettomasta radiokohinasta. Se pystyy myös tunnistamaan elämän molekyylejä.

Vastauksia syvyyksistäSka valaisee universumin pimeää aikaa.

Avaruutta tutkitaan monilla sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksilla, mutta erityisen hyvin tehtävään sopivat radioaallot, sillä suurin osa avaruuden aineesta on vetykaasua, joka lähettää radiosäteilyä. Säteily myös läpäisee kosmisen pölyn, joka himmentää optisten kaukoputkien näkökenttää.

Ska:n radioantennit ovat niin tarkat, että ne erottavat universumista rakenteita, jotka syntyivät pian alkuräjähdyksen jälkeen. Ensimmäiset miljardi vuotta ovat tähtitieteessä yhä pimeää aikaa, josta nykyvälinein on erittäin vaikea saada havaintoja. Silloin kuitenkin tapahtui paljon: muodostuivat ensimmäiset tähdet, galaksit ja mustat aukot.

Ska:n avulla alku-universumista syntyy kolmiulotteinen kartta, joka tiennee kosmologiassa suurinta harppausta sitten vuoden 1965, jolloin avaruudesta tunnistettiin universumin ensi vaiheista peräisin oleva mikroaaltosäteily.

Urakkaa riittääTakana on 21 vuotta valmistelua, edessä 22 vuotta rakennustöitä.

1991 Ska-hanke esitellään ensi kerran.1994 Hanketyöryhmä perustetaan.2008 Alustava tekninen suunnittelu käynnistyy.2011 Hankkeen päämajaksi valitaan Jodrell Bankin observatorio Manchesterista Britanniasta. Hanketta varten perustetaan voittoa tavoittelematon yhtiö.2012 Teleskoopin sijoituspaikoiksi valitaan Afrikka ja Australia.2013 Yksityiskohtainen suunnittelu käynnistyy.2016 Ensimmäisen vaiheen rakennustyöt alkavat. Parin seuraavan vuoden kuluessa Etelä-Afrikkaan nousee 190 lautasantennia, Australiaan 60. Sinne valmistuu myös 50 dipoli-asemaa, joissa on noin 10 000 antennia.2019 Ska tekee ensimmäiset koehavaintonsa.2020 Ensimmäinen vaihe valmistuu ja teleskoopin rutiinikäyttö alkaa.2020 Toisen vaiheen rakennustyöt käynnistyvät. Neljän seuraavan vuoden kuluessa Afrikkaan pystytetään moduuliantennit ja loput lähes 3 000 lautasantennia. Australiassa dipoli-asemien määrä nousee 250:een.2024 Koko Ska on valmis ja toiminnassa. Universumin mysteerien tutkinta alkaa toden teolla.2074 Ska jää eläkkeelle? Kaukoputken toiminta-ajaksi on kaavailtu 50 vuotta, mutta niiden kuluessa sitä varmasti modernisoidaan useaan kertaan.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.