Sarjakuvasankarit ovat vapaita fysiikan lakien kahleista, ja yhtä lailla sarjakuvien ystävä voi hetkeksi irtautua tieteen näkökulmista. Toisaalta hän pääsee viihdyttämään itseään pohdiskelemalla, mitkä sarjakuvien mielikuvituksellisista tapahtumista toteutuisivat tunnettujen fysiikan lakien vallitessa. Teräsmiehen kanssa Einsteinkin on kovilla - ja päinvastoin.


ystävä voi hetkeksi irtautua tieteen näkökulmista. Toisaalta hän pääsee viihdyttämään
itseään pohdiskelemalla, mitkä sarjakuvien mielikuvituksellisista tapahtumista toteutuisivat tunnettujen fysiikan lakien vallitessa. Teräsmiehen kanssa Einsteinkin on kovilla - ja päinvastoin.




Kaikilla supersankareilla on yliluonnollisia voimia ja kykyjä, mutta Teräsmiehen voimien alkuperä on omaperäisimpiä. Ensimmäisissä tarinoissa niiden kerrottiin johtuvan siitä, että Teräsmiehen kotiplaneetan Kryptonin painovoima oli paljon suurempi kuin Maan. Suureen painovoimaan tottunut Kryptonin asukas oli sitten Maassa etulyöntiasemassa vähän kuin lyijyliivit päällä harjoitellut urheilija.

Teräsmiehen ensimmäisessä numerossa annettiin lukuarvoja, joiden perusteella on tehty laskelmia Kryptonin painovoimasta. Se oli 15-kertainen Maahan verrattuna.

Planeetat, joiden pinnalla painovoima on Kryptonin suuruusluokkaa, ovat kaasumaisia. Aurinkokunnassamme suurin painovoima on kaasumaisella Jupiterilla, jolla se on 2,5-kertainen Maahan verrattuna.

Kiinteänä Krypton rutistuisi kokoon oman painovoimansa takia ja muuttuisi tähdeksi. Jotkut tähtitieteilijät ovat kuitenkin laskeneet, että jos Kryptonin sisässä olisi halkaisijaltaan puolikilometrinen neutronitähti, sen säteilypaine voisi estää planeettaa romahtamasta kasaan. Toisaalta neutronitähti tekisi planeetasta erittäin räjähdysalttiin - ja juuri näin Kryptonille kävi.

Teräsmies lähetetettiin Kryptonista avaruusmatkalle, koska hänen vanhempansa halusivat pelastaa pojan kotiplaneettaa vääjäämättä odottavalta tuholta.





Sankari on aikansa tulkki


Supersankareiden sarjakuvahistoria alkoi 1938, kun Teräsmies esiteltiin lukijoille Action Comics -lehden ensimmäisessä numerossa.

Supersankareiden juuret löytyvät jo antiikin Kreikan taruista. Ensimmäisiä oli Akilles, joka sai voimansa pikkulapsena äidin kastettua hänet Styksvirtaan; heikoiksi jäivät vain kantapäät, joista äiti piteli kiinni. Lentävien supersankareiden esi-isä oli Ikaros, ja alamaailman jumalalla Haadeksella oli näkymättömyyskypärä.
Science fiction, johon myös supersankarisarjakuvat voidaan laskea, on ollut aina oman aikansa tulkki. Se on heijastanut niin tieteen, tekniikan kuin yhteiskunnan kehitystä.

Teräsmies ja Kapteeni Marvel olivat ennen toista maailmansotaa Lännen sankareiden manttelinperijöitä, yksinäisiä ratsastajia, jotka yliluonnollisilla voimillaan puolustivat amerikkalaista elämänmuotoa rikollisia vastaan. Hahmot olivat väliin jopa niin samanlaiset, että kustantajat kävivät oikeudessa  pitkän tekijänoikeuskiistan.
Sota muutti asetelmat: kotoiset konnat vaihtuvat erilaisiin muukalaisiin, joita vastaan taistellessaan supersankarit saivat aivan uudenlaisia voimia ja kykyjä.

Vaikka sarjakuvien yhteiskunnallista merkitystä tai visionäärisyyttä on turha liioitella, nähtävissä on selvä yhteys supersankareiden sodanaikaisen kehityksen ja sodan päättäneiden Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien välillä.



Jerry SiegelJoe Shuster

Voima vaatii keltaisen Auringon

Sarjakuvien supersankarit eivät ole ainoastaan vapaita fysiikan laeista, he myös saavat lehden uusissa numeroissa vapaasti uusia ominaisuuksia tai heidän entiset kykynsä uusia selityksiä. Teräsmiehen voimat ja kyvyt olivat alkuaikoina varsin vaatimattomat, mutta kun ne tarinoiden edetessä kasvoivat, niiden syntyjä piti selittää muillakin syillä kuin Kryptonin suurella painovoimalla.

Osa Teräsmiehen kyvyistä johtui siitä, että Krypton kiersi punaista tähteä. Superkyvyt tulivat esille vasta meille tutun keltaisen Auringon vaikutuksesta ja vastaavasti hävisivät punaisen Auringon alla.

Eräässä tarinassa Teräsmies matkustaa ajassa miljardeja vuosia eteenpäin ja päätyy maapallolle aikana, jolloin Aurinkomme on muuttunut punaiseksi jättiläistähdeksi, kuten sille joskus aikanaan käy. Teräsmies havaitsee  voimiensa kadonneen ja pääsee takaisin  meidän aikaamme vain onnellisten sattumien siivittämänä.

Epäloogista tässä tarinassa on, että kun Auringosta tulee punainen jättiläinen, se nielaisee kasvaessaan Maan sisäänsä. Maapallolle käy kalpaten, mutta Teräsmiestä, joka on sukeltanut Auringon ytimeenkin, se ei tietenkään haittaa. Toki Teräsmies muuttui Auringon ytimessä samanlaiseksi plasmaksi kuin kaikki muukin siellä oleva materia, mutta pätsistä päästyään hän "kokosi itsensä".

Entropian näkökulmasta temppu ei kestä kovin kriittistä fysikaalista tarkastelua, mutta onhan kaikki muukin elämä alun perin alkuräjähdyksen plasmasta peräisin. Aikaväli vain on hieman pidempi, toistakymmentä miljardia vuotta.


Mistä energia nopeaan lentoon?

Supersankarit lentävät sekä ilmassa että avaruudessa. Lentäminen sinänsä ei ole mitenkään yliluonnollista; linnut, lentokoneet ja raketit ovat siitä todisteena. Mutta millä mekanismilla supersankari lentää? Ei näy ilmassa kannattelevia siipiä, työntövoimaa antavaa potkuria eikä rakettimoottoria.

Jos vauhtiin päästään, niin avaruudessa matkanteko ilman liikevastuksia sujuu tasaisen tappavaan tahtiin. Ensin on vain päästävä siihen vauhtiin, ja se vaatii energiaa.

Kemiallinen energia on poissa laskuista. Vaikka supersankareilla yleensä onkin suu ja nenä, ne lienevät tässä tapauksessa enemmän kosmeettiset kuin ruokaa polttoaineeksi ja happea palamista varten keräävät elimet.

Kemiallisessa prosessissa vapautuvan energian määrä suhteessa massaan on niin vähäinen, että supersankari saisi kuljettaa mukanaan polttoainesäiliöitä, joiden rinnalla Atlas-rakettienkin säiliöt kalpenisivat. Avaruuden hapettomassa tilassa myös polttoaineen vaatima happi pitää olla omasta takaa.

Realistisempi vaihtoehto on ydinenergia. Otetaan heti fuusioreaktio käyttöön, koska sen hyötysuhde on paljon parempi kuin fission. Jos supersankari haluaa saavuttaa nopeuden, joka on 99 prosenttia valon nopeudesta, tarvitaan kymmeniä tonneja fuusiopolttoainetta - ja toinen mokoma päästessä jarruttamiseen.


Antibensaa sen olla pitää

Korkeaoktaanisempaa pitää keksiä, ja löytyyhän sitä. Aineen ja antiaineen yhtyessä vapautuu energiaa koko Einsteinin kuuluisan yhtälön E = mc exp 2 mitalla. Avaruusmatkaajalle yhteen säiliöön ainetta ja toiseen antiainetta, niin johan polttoainetta piisaa!

Ihan pieniä eivät säiliöt nytkään voi olla, sillä nopeuden kasvaessa kasvaa suhteellisuusteorian mukaisesti myös massan hitaus eli liike-energian kasvattamiseksi on tehtävä aina enemmän työtä. Esimerkiksi nopeudessa, joka on 99 prosenttia valon nopeudesta, matkaajan liikemassa on kasvanut jo seitsenkertaiseksi. Lisäksi polttoaineelle on annettava nopeutta niin kauan kuin se on mukana.

Jos supersankari vähääkään kunnioittaa fysiikan lakeja, hän tyytyy vaatimattomampiin nopeuksiin ja matkoihin vain omassa aurinkokunnassamme. Silloin Teräsmieskin voi pistää materian toiseen ja antimaterian toiseen takataskuun ja säilyttää tyylinsä perinteisessä käsi ojossa -lennossaan.




Vain Batman treenasi


Hämähäkkimies sai yliluonnnolliset kykynsä alun perin radioaktiivisen hämähäkin puremasta. Myöhemmin tehdyssä elokuvassa kykyjen syy  tarkentui tieteen uusiin trendeihin sopivaksi  eli puremasta saaduksi hämähäkin dna:ksi.

Monet muutkin supersankarit tai -konnat ovat radioaktiivisen säteilyn synnyttämiä mutantteja. Kuten mainio suomalainen parodiasankari Peräsmies, jonka kyvyt ovat peräisin ydinvoimalaonnettomuudessa säteilyä saaneesta hernesopasta. Superhessun voimanlähde ovat maapähkinät, Kippari-Kallen pinaatti.

Kaikkein vähiten mielikuvitusta on Batmanin voimissa: ne ovat peräisin vain kovasta treenauksesta.

Lihasvoima on verrannollinen lihaksen poikkipinta-alaan, joten realistisin vaihtoehto kasvattaa voimaa on kasvattaa lihaksen kokoa harjoittelemalla. Lihasten massaa ja hetkellistä toimintakykyä kasvattavat myös dopingaineet, jotka supermiehillä ovat ainutlaatuiset.



Kryptonin vauva vahvisti suhteellisuusteorian...

Sarjakuvan lukijoita on hämmästyttänyt, miten Teräsmies saattoi olla vasta alle vuoden ikäinen vauva Maahan saapuessaan, vaikka hän oli lähtenyt matkaan valovuosien päästä. Krypton-planeetan etäisyyttä Maasta ei ole kerrottu, mutta kun maapalloa lähin tähtikin on 4,2 valovuoden päässä, niin ainakin sellaisen matkan teräsvauva on taittanut raketillaan.

Suhteellisuusteorian mukaan asiassa ei ole mitään kummallista. Kun raketin nopeus kasvaa lähelle valon nopeutta, raketissa matkustavien aika käy hitaammin kuin paikallaan pysyvien aika. Superman Scientific -nimisessä tarinassa Metropolisin yliopiston professori esittää, että Teräsmiehen saapuminen Maahan vauvana on vakuuttava todiste Einsteinin suhteellisuusteorian puolesta! Yhtä vakuuttava kuin kosmisen säteilyn myonien, lähes valonnopeutta liikkuvien mutta hyvin lyhytikäisten hiukkasten, havaitseminen Maan pinnalla.

Teräsmies oli ensimmäisissä seikkailuissaan 1930-luvun lopussa nopeampi kuin lentävä luoti, mutta ei kestänyt kymmentäkään vuotta, kun hän jo kiisi valoa nopeammin valovuosien päähän Maasta. Sieltä hän valokuvasi teleskooppikatseellaan Maan historian tapahtumia. Ihan samalla tavalla me näemme Maahan tulevasta kaukaisten tähtien valosta tähtien historiaa, joka on miljoonien vuosien takaista.

Eniten fyysikot tässä varmaan nyrpistävät nenäänsä Teräsmiehen nopeudelle; valon nopeus suurimpana mahdollisena nopeutena kun on nykyisen fysiikan kulmakiviä.


...mutta aikuinen Teräsmies rikkoi sen

Supersankarit matkustavat sujuvasti ajassa eteen- tai taaksepäin. He ovat  keksineet avaruuden madonreiät jo kauan ennen kuin tiedemiehet Stephen Hawking etunenässä rupesivat spekuloimaan aikamatkoista niiden avulla.

Historian kulkuun puuttuminen - esimerkiksi Teräsmies pelastamassa presidentti Lincolnia salamurhaajan luodilta - ei kuitenkaan ole sopusoinnussa suhteellisuusteorian kanssa, koska sen mukaan syyn ja seurauksen järjestys säilyy. Tulevaisuudesta ei voi palata menneisyyteen muuttamaan jo tapahtuneita asioita. Ne voivat tapahtua toisin enintään rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa.

Säilymislait ovat fysiikan peruslakeja, joiden rikkomisessa ei myöskään ole lieventäviä asianhaaroja. 

Sähkövaraus, liikemäärä ja pyörimismäärä sekä massa ja energia säilyvät erilaisissa vuorovaikutuksissa, sanovat lait, mutta sekä supersankarit että -konnat rikkovat niitä yhtä kevytmielisesti kuin tavallinen kansalainen kävelee päin punaisia valoja.

Alkuvuosien Teräsmies vain hyppi talojen ylitse ja ravisteli roistot henkilöautoista, mutta myöhemmin hän pysäytti paljain käsin junan, sitten maahan syöksyvän meteoriitin ja lopulta kokonaisen pienoisplaneetan.

Onnekseen Teräsmies ei tiennyt liikemäärän säilymisen laista - muuten hän tuskin olisi yrittänyt omalla noin sadan kilon massallaan pysäyttää miljardien tonnien planeettaa. Se olisi suunnilleen yhtä epätoivoista kuin väkevänkään hyttysen yritys taklata jumbojetti radaltaan.


Planeetan kiepsauttaminen tuhoon tuomittu yritys

1970-luvulla tehdyssä ensimmäisessä Teräsmies-elokuvassa sankarimme kiertää huimaa vauhtia maapallon ympäri sen kiertosuuntaa vastaan. Tämän takia maapallon pyörimissuunta muuttuu ja samalla kääntyy ajan suunta. Teräsmies kykenee palaamaan ajassa taaksepäin ja pelastamaan maanjäristykseen kuolleen tyttöystävänsä, toimittaja Lois Lanen. Tähän kohtaukseen fyysikoilla olisi yhtä ja toista kommentoitavaa, mutta tarkastellaan sitä nyt vain pyörimismäärän säilymisen näkökulmasta.

Jotta Teräsmies voisi pysäyttää maapallon pyörimisen, koko maapallon pyörimismäärän olisi siirryttävä hänelle, koska toisiinsa vaikuttavien kappaleiden kokonaispyörimismäärän täytyy säilyä. Samalla tavalla kuin Kuun pyörimismäärä kasvaa, kun Maan pyöriminen hidastuu Kuun aiheuttaman vuorovesi-ilmiön vuoksi.

Pyörimismäärä on kehänopeuden, pyörimissäteen ja massan tulo; kasvattamalla mitä tahansa näistä pyörimismääräkin kasvaa.




Muurahaismies olisi kommunikaatiorajoitteinen


Muurahaismies (Ant-Man) on nimensä mukaisesti muurahaisen kokoinen, mutta toimii muuten kutakuinkin normaalikokoisen ihmisen lailla. Vaikka kutistuminen sujuisi ilman atomifysikaalisia ongelmia, pikkaraisen olisi vaikea kommunikoida normaalikokoisten ihmisten kanssa.

Äänihuulten tuottaman ja kehossa resonoimalla vahvistuvan äänen korkeus kasvaa, kun värähtelevä kohde pienenee. Me emme luultavasti kuulisi muurahaiskokoisen ihmisen ääntä, koska sen taajuus ylittäisi korvamme 20 000 hertsin rajan.

Korvan mekanismi perustuu resonanssiin. Koon pienetessä korva resonoisi vain korkeiden äänten kanssa. Kaksi kutistunutta henkilöä voisi siis vaivatta keskustella keskenään, mutta Muurahaismiehen olisi vaikeaa kuulla meidän puhettamme. Se olisi hänelle liian matalaa kuten meille norsujen jotkin äänet.
Näkökyky olisi toinen ongelma.

Muurahaisen kokoiseksi kutistuneen ihmisen silmän pupilli olisi läpimitaltaan noin 0,05 millimetriä. Valon kulkiessa näin pienen reiän lävitse diffraktioilmiö on jo niin merkittävä, että silmä ei kykene millään muodostamaan terävää kuvaa verkkokalvolle. Siksi hyönteisten silmä on rakenteeltaan kokonaan toisenlainen kuin isompien eläinten.

Pieni muurahaismies palelisi, koska hänen kehossaan olisi suhteellisesti enemmän haihduttavaa pintaa kuin meillä.

Lämpöhukan takia hänen olisi vähänkin viileämmällä säällä syötävä koko ajan. Termodynaamisista syistä juuri päästäisiä pienempiä tasalämpöisiä eläimiä ei voi olla, ja niidenkin on pidettävä itsensä lämpimänä syömällä jatkuvasti.

Mutta olisi pienentämisestä etuakin. Kun paino on suhteessa pituusmitan kuutioon ja lihasvoima suhteessa sen neliöön (eli lihasvoima suhteessa lihaksen poikkipinta-alaan), niin kutistettu yksilömme painaisi vain noin 0,1 grammaa mutta pystyisi nostamaan satakertaisesti oman painonsa eli noin 10 gramman esineen. Ihan kuten muurahainenkin tekee.




Röntgenkatseesta koituu pulmia

Teräsmiehen röntgenkatseen idea juontuu jo antiikin Kreikasta - joskin  sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituusalueelta. Jo Platon kehitteli teoriaa, että näkeminen perustuu silmistä lähteviin näkösäteisiin eikä suinkaan kohteesta silmään tulevaan valoon. Teoriansa avulla Platon päätteli, että koska kaukaisetkin tähdet näkyvät heti, kun yöllä aukaisee silmänsä, täytyy silmästä lähtevän näkösäteen nopeuden olla äärettömän suuri. Päteväkin logiikka voi johtaa vääriin päätelmiin, jos premissit ovat väärät.

Toisaalta ei ole mitenkään mahdotonta, että Teräsmiehen silmät toimisivat sekä röntgensäteiden lähettäjänä että vastaanottajana. Ainakin siten, että toinen silmä lähettää ja toinen ottaa vastaan. Stereonäkökyky menetetään, mutta ehkä tästä ei ole suurta haittaa. Enemmän fysikaalisia ongelmia on tiedossa, kun yritetään ratkaista, millaisia prosesseja tarvitaan röntgensäteiden emittoimiseen tai absorboimiseen tai miten niistä muodostetaan linssillä kuva, koska mitkään tunnetut aineet eivät taivuta röngensäteitä kulkusuunnastaan.

Teräsmies käyttää silmiään sekä mikroskooppina että kaukoputkena. Jos hänen silmissään on kummassakin vain yksi linssi, tällainen optisten toimintojen yhdistelmä on fysikaalisesti aika epäuskottava.

Teräsmies saa teleskooppikatseellaan yksityiskohtaisia näkymiä jopa valovuosien päässä sijaitsevilta planeetoilta. Kaukoputken erottelukyky kuitenkin riippuu sen valoa keräävän linssin koosta. Jotta Teräsmies näkisi edes Marsin pinnan yksityiskohtia, täytyisi hänen silmiensä olla paljon suuremmat kuin Hubblen teleskooppi.
Tietenkin voidaan periaatteessa ajatella, että Teräsmiehen teleskooppinäkö toimisi kuten skanneri. Teräsmies "skannaisi" lentämällä ison alueen, keräisi silmillään valoinformaatiota kaukaisesta kohteesta ja muodostaisi supertehokkailla aivoillaan siitä  suurennetun kuvan.


Pinkki muuttaa machonkin

Ainoa aine, joka voi vahingoittaa Teräsmiestä, on kryptoniitti. Se lienee myös maailman tunnetuin aine, jota ei ole olemassa. (Kryptoniittia ei pidä sekoittaa alkuaine kryptoniin, joka on jalokaasu.) Kryptoniitti ilmestyi sarjakuviin 1940-luvulla, kun Teräsmiehen voimat kasvoivat liian ylivoimaisiksi. Hyvään tarinaan tarvitaan aina jokin tasapainottava heikkous.

Kryptoniittia syntyi - tarinasta riippuen - joko Krypton-planeetan räjähtäessä tai Kryptonin tiedoiltaan ylivertaisten tiedemiesten valmistamana. Koska kryptoniitti läpäisee muut aineet paitsi lyijyn, siinä on päätelty olevan jotain radioaktiivista alkuainetta.




Näkymätön mies näkyy läpi


Näkymätön mies on ollut monien elokuvien ja sarjakuvien suosittu aihe. Elokuvissa suosittu varmaan siksikin, että pääosan esittäjälle ei tarvitse maksaa palkkioita.

Aiheen klassikko on H. G. Wellsin romaani Näkymätön mies vuodelta 1897. Siinä nuori tiedemies päättelee, että jos hän pystyy muuttamaan kehonsa taitekertoimen samaksi kuin ilman, hänestä tulee näkymätön. Näin käykin,  onnettomuudekseen tiedemies ei vain pysty enää tekemään itsestään näkyvää.

Itse asiassa näkymätön mies ei ole näkymätön vaan läpinäkyvä. Täysin pimeässä jokainen on näkymätön.

Mutta ei näkymätön mies voi olla täysin läpinäkyväkään, ellei hän ole itse sokea. Tästä huomautti jo 1913 venäläinen kirjailija Jakov I. Perelman (joka ei ole sukua matemaatikkojen nobelista, Fieldsin palkinnosta, kieltäytyneelle tiedemaailman kummajaiselle Grigori Perelmanille) mainiossa populaaritieteen klassikossa Hauskaa fysiikkaa. Näkeminen edellyttää, että osa valosta absorboituu silmään, joten silmien kohdan täytyy olla ympäristöään tummempi.

Yleisradion kuunnelmissa seikkaili 1980-luvulla fysiikan professori Murtovuo, joka selvitti rikoksia fysiikan tuntemuksensa avulla. Yhdessä jaksossa hän esti läpinäkyvän rikollisen puuhat työntämällä tämän Helsingin kauppatorin Kolera-altaaseen. Mies, jolla oli ilman taitekerroin, tuli vedessä ilmakuplan tavoin näkyväksi. Rikollisen Murtovuo oli havainnut juuri silmien aiheuttamasta tummasta kohdasta.













Timo Suvanto on vapaa tietokirjailija ja valokuvaaja.


Kahta lajia mahdotonta


Onko jokin sarjakuvien tapahtuma mahdollinen? Mieti, kumpaan seuraavista kategorioista se kuuluu:

- Tapahtumat ja ilmiöt, jotka ovat nykytieteelle vielä tuntemattomia mutta sopusoinnussa sen kanssa.
Tähän luokkaan kuuluvat myös laitteet, jotka ovat toistaiseksi - tai ehkä aina - vaikeita toteuttaa teknisesti mutta joiden toimintaperiaatteen fysiikka sallii.

- Ilmiöt, jotka sotivat jotain tunnettua fysiikan lakia vastaan.

Fysiikan kulmakiviä ovat ns. suuret säilymislait, joiden mukaan sähkövaraus, liikemäärä ja pyörimismäärä säilyvät erilaisissa vuorovaikutuksissa. Massa ja energia voivat muuttua toisikseen, mutta niiden yhteismäärä pysyy. Ikiliikkuja on mahdoton ja valon nopeus ylittämätön.


Salama juoksee päin fysiikkaa

Nopein maassa liikkuva sarjakuvahahmo, eräänlainen supersankareiden gepardi, on Salama, joka pystyy juoksemaan valon nopeudella.

Valon nopeus on lepomassaiselle oliolle saavuttamaton.

Jos höllätään hieman vauhtia ja sovitaan Salaman nopeuden olevan 99 prosenttia valon nopeudesta, maapallon kiertämiseen kuluu vain 0,13 sekuntia. Mutta tälläkään nopeudella Salama ei pysy maapallon pinnalla, vaan syöksyy ulos aurinkokunnasta. Hänen nopeutensa ylittää yli 500-kertaisesti sinkoutumiseen tarvittavan pakonopeuden.

Fysiikan lakien vartijoita hiertää myös Salaman suhtautuminen kitkaan. Juokseminen perustuu jalan ja alustan väliseen  kitkaaan. Valon nopeuden saavuttaminen hetkessä vaatii sellaisen kiihtyvyyden, että pitoa ei enää löydy vaan Salaman töppöset alkavat väistämättä sutia.

Jos Salama kaikesta huolimatta pääsisi vauhtiin, ilmakehän aiheuttama kitka kuumentaisi hänet hehkuvaksi kuin avaruudesta ilmakehään syöksyvän meteoriitin. Sarjakuvan tekijät olivat tietoisia ongelmasta ja selittivät, että Salama kykenee juoksemaan ilman ilmanvastusta, koska häntä ympäröi kitkan poistava aura.

Kitkatonta lentoa ilmakehässä ei ole koskaan havaittu. Silti se ei välttämättä riko (ei ainakaan törkeästi) tunnettuja fysiikan lakeja. Aineet näet voivat erittäin alhaisissa lämpötiloissa siirtyä suprajohtavaan tai  -juoksevaan tilaan, jolloin ne saattavat kokonaan menettää sähkövastuksensa tai sisäisen kitkansa.


Ei jäädytyssädettä, ei pimeää lamppua

Lohikäärmeet syöksivät kidastaan tulta, jolla ne yrittivät polttaa aikansa supersankarit, ritarit. Nykyaikana tulenlieskat ovat vaihtuneet silmistä lähteviin polttaviin säteisiin.

Jos energian tuotto silmässä vain on riittävän tehokasta, polttavissa säteissä ei ole mitään fysikaalisesti ristiriitaista. Säteiden fokusointikin voisi onnistua, etenkin jos supersankarin silmän takaosa olisi heijastava peili niin kuin kissalla ja linssin kaarevuus säädettävissä kuten ihmissilmässä normaalisti.

Jäädytyssäteet ovat hankalampia. Kylmyys kun on vähän kuin pimeys: ei  ole pimeyttä lähettävää lamppua (paitsi Pelle Pelottomalla) eikä kylmyyttä tuottavaa sädettä. Kappaletta voidaan jäähdyttää vain siten, että siitä otetaan lämpöä pois.

Jäädytyspuhallus käy kyllä päinsä. Superolento voisi toimia jääkaapin tai pakastimen kaltaisena jäähdytyskoneena. Se puhaltaisi hyvin kylmää, mieluiten nestemäistä ilmaa kohteensa päälle ja saisi tämän jäätymään. Itse se kuitenkin lämpenisi sitä enemmän, mitä kylmempää ilmaa sen keuhkoista tulisi.  Ehkä tässä piilee Teräsmiehen viitan salaisuus: se toimii jäähdytyselementtinä samaan tapaan kuin norsun korvat?

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti