Lämpimänä kesäpäivänä iskee ahkeraankin työmyyrään vastustamaton halu karata työpöydän äärestä ulos aurinkoon.

Oleskelupaikoista ei ole puutetta. Ravintoloiden eteen jalkakäytäville tuodut pöydät ja tuolit muodostavat koko kansan yhteisen olohuoneen, terassin, jolla kelpaa nautiskella siideriä, olutta tai muita virvokkeita.

Sana terassi on ilmestynyt suomen kieleen 1800-luvun lopulla. Se on lainattu ruotsista, jossa se on ollut käytössä 1600-luvulta alkaen, mutta alkuaan sana juontuu romaanisista kielistä. Sen perustana on latinan terra ’maa’ tai oikeammin tästä johdettu terracea, joka on tarkoittanut maasta koostuvaa tai jollakin tavoin maahan liittyvää.

Ruotsiin terrass on tullut ranskasta, jossa terrasse tarkoittaa porrasmaisesti kohoavia pengermiä. Sellaisia on erilaisista maa-aineksista rakennettu vuorten ja mäkien jyrkille rinteille. Pengertämällä on saatu viljelysmaa pysymään paikallaan, ja näin on rinteille syntynyt sekä kukoistavia puutarhoja että viihtyisiä oleskelupaikkoja. Vanhassa ruotsissa samoin kuin saksassa sanaa on käytetty myös sotilasterminä, jolloin se on tarkoittanut puolustustarkoituksiin kasattua maavallia.

Suomen kielessä terassi on ensi alkuun merkinnyt porrasmaista pengertä puutarhassa tai rakennuksen edustalla, multapenkkiä tai kattotasannetta. Rakennuksen vieressä olevan pengermän tai tasakaton päälle on voitu rakentaa esimerkiksi ravintolasalin laajennus raikkaaseen ulkoilmaan, ja tätä kautta on alkuaan rakennusainekseen perustunut nimitys siirtynyt viittaamaan paikan käyttötarkoitukseen ja uusiin tuntomerkkeihin: pöydät ja tuolit ulkona sekä tarjoilupalvelut leppoisaa oleskelua varten. 

Merkityksen muutos on tuore: vuonna 1994 painetussa Suomen kielen perussanakirjassa ei mainita vielä mitään terassi-sanan kaupallisista ulottuvuuksista. Vasta 2000-luvun puolella ilmestynyt Kielitoimiston sanakirja määrittelee terassin ravintolan tai baarin ulkopuolella olevaksi tarjoilu- ja oleskelutilaksi muodosta ja materiaalista riippumatta.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2011