Terrorismin torjunta ei alkanut New Yorkista 2001. Se alkoi Roomasta 1898. Miksi maailma sitten yhä elää terrorismin pelossa? Siksi, että vuosikymmeniin poliittinen murha ei ollut murha.

Teksti: Julia Jansson

Terrorismin torjunta ei alkanut New Yorkista 2001. Se alkoi Roomasta 1898. Miksi maailma sitten yhä elää terrorismin pelossa? Siksi, että vuosikymmeniin poliittinen murha ei ollut murha.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

Yhdysvaltain presidentti julisti: "Tämä ideologia on rikos kaikkia ihmisiä kohtaan, ja koko ihmiskunnan pitäisi liittyä yhteen sitä vastustamaan." Hän vaati, että ideologian kannattajien puheita, kirjoituksia ja tapaamisia pidetään kapinallisina ja heidän tekemisiään rajoitetaan. Presidentti myös vertasi ideologian kannattajia merirosvoihin, joita on vuosisatojen ajan pidetty ihmiskunnan vihollisina.

Presidentti ei ollut George W. Bush, ajankohta ei 2000-luvun alku eikä ideologia islamismi. Puhuja oli Theodore Roosevelt, vuosi 1901 ja hänen vihollisensa anarkistit. Rooseveltin edeltäjä William McKinley oli juuri kuollut anarkistin luotiin.

Poliisi kokoontui salaa

1800- ja 1900-luvun taitteessa anarkistiterroristit vavisuttivat turvallisuudentunnetta Atlantin molemmin puolin. He kylvivät pelkoa ja hakivat huomiota aatteilleen väkivaltaisilla hyökkäyksillään, jotka kohdistuivat erityisesti vallanpitäjiin.

Kun anarkisti murhasi Itävallan keisarinnan Sisin syyskuussa 1898, Eurooppa alkoi olla sekasorron partaalla. Anarkisteja kutsuttiin muun muassa "villeiksi pedoiksi vailla kansallisuutta".

Aikalaisprofessori G.M. Fiamingo kuvaili heitä Early writings on terrorism -teoksen mukaan näin: "Me saatamme turhaan etsiä parempaa määritelmää anarkismille kuin se, jonka pieni kaksitoistavuotias tyttö antoi. Henkilö, joka ei tuntenut tilannetta, kysyi tytöltä, mitä hänen isänsä teki ulkomailla. Tyttö vastasi: Hän työskentelee Anarkian puolesta. Mutta tiedätkö sinä pikkuinen, mitä Anarkia tarkoittaa? Tottahan toki, se tarkoittaa sitä että vihataan Jumalaa, hallitusta ja rikkaita!"

Tilanteen rauhoittamiseksi Roomassa järjestettiin marras-joulukuussa 1898 anarkismin vastainen poliisikonferenssi. Sen tarkoitus oli rakentaa kansainvälistä poliisien yhteistyötä, luoda järjestelmä hyökkäyksiltä suojautumiseen ja estää anarkististen teorioiden leviäminen.

Paikalle tuli poliiseja ja muita rikosten ehkäisyn asiantuntijoita 21:stä Euroopan maasta. Laajasta osallistujamäärästä huolimatta konferenssi onnistuttiin pitämään salaisena – monet historioitsijat väittivät vielä sata vuotta myöhemmin, ettei sitä koskaan järjestetty.

Rangaistukseksi teloitus

Roomassa edustettuina olleiden maiden poliittiset näkemykset olivat hyvin erilaisia. Mukana oli esimerkiksi Britannia, tunnettu poliittisten pakolaisten turvapaikka, sekä Sveitsi ja Ranska, jotka puolestaan olivat anarkismin pelossa sulkeneet rajansa samalta pakolaisjoukolta.

Yhtenä konferenssin tavoitteena oli anarkismin määrittely, mutta sen sisällöstä syntyi ymmärrettävästi erimielisyyttä. Monien mielestä anarkismiin voitiin niputtaa kaikki vallankumouksellisuus, toisten mielestä ei.

Lopulta määritelmäksi valittiin lattea "anarkismi pyrkii tuhoamaan väkivaltaisin keinoin sosiaalisen organisaation". Se jätti tilaa kansalliselle harkinnalle siitä, mitkä teot määritelmä kattaa.

Kirjavista kannoista huolimatta konferenssin päätöslauselmissa anarkismi julistettiin yhteistuumin rikollisuudeksi. Lisäksi suositeltiin, että anarkististen tekojen suunnittelu ja valmistelu lisätään osallistujamaiden rikoslakiin. Myös anarkistisen propagandan levittäminen piti kieltää ja anarkistiseen ryhmään kuuluminen tehdä laittomaksi.

Mikäli anarkisti tappoi valtionpäämiehen, piti rangaistukseksi säätää teloitus. Konferenssi mainitsi erikseen, että teloitus ei saa olla julkinen. Jo silloin ymmärrettiin, että terrorismi saa voimansa nimenomaan julkisuudesta.

Politiikka rajattiin ulos

Rooman konferenssi valoi perustaa poliisien kansainvälisille yhteistyöjärjestöille. Nykyisen Interpolin edeltäjä Kansainvälinen rikospoliisikomissio ICPC perustettiin vuonna 1923. Se ehti toimia vain viisitoista vuotta, ennen kuin se joutui natsien haltuun toisen maailmansodan aattona. Sodan aikana sen päämaja siirrettiin Wienistä Berliiniin, ja suurin osa jäsenvaltioista jätti järjestön.

Natsivallan romahdettua organisaatio perustettiin Belgian johdolla uudelleen 1946. Tuolloin sille muodostettiin demokraattinen päätöksentekojärjestelmä, ja sääntöihin kirjattiin, ettei järjestö saa puuttua eikä osallistua uskonnollisiin, poliittisiin, sotilaallisiin eikä rotuun kytkeytyviin tekoihin.

Sääntö oli – ja on yhä – eri maiden poliisien vapaaehtoisen yhteistyön perusta. Samalla se kuitenkin rampautti terrorismin vastaisen taistelun. Kun Interpol piti terrorismia poliittisena ongelmana ja politiikka oli rajattu kansainvälisen poliisiyhteistyön ulkopuolelle, järjestö katsoi, että se oli voimaton terrorismin edessä.

Tämä johti kylmän sodan aikana syytöksiin tekopyhyydestä, sillä komissiosta organisaatioksi nimensä muuttanut Interpol vältteli puuttumasta tapauksiin, jotka ilmiselvästi olisivat kuuluneet sen mandaattiin. Ongelmallisia olivat esimerkiksi terroristisessa tarkoituksessa tehdyt murhat, tuhopoltot, kidnappaukset ja ryöstöt.

Murhasta tuli taas murha

Kansainvälinen terrorismin vastainen yhteistyö ontui vuosikymmeniä, koska Interpol ei puuttunut sellaisiin rikoksiin, joiden katsottiin liittyvän politiikkaan.

1980- ja 1990-luvulla järjestön asenne hiljalleen muuttui. Vuonna 1998 Interpol tuomitsi terrorismin avoimesti ja ryhtyi kutsumaan sitä rikollisuudeksi. Muutosta selittää se, että perustamisvuodesta lähtien järjestössä mukana ollut Yhdysvallat sai enemmän valtaa organisaatiossa. Myös paljon julkisuutta saaneet kansainväliset terroristi-iskut vaikuttivat asiaan.

Interpolin uuden kannan mukaan terroriteot ovat itse asiassa ryväs rikoksia. Jos ideologisesti motivoitunut teko sisältää rikollisia aineksia, poliisin näkökulmasta se on rikos. Murha on murha tavoitteista riippumatta.

Ympyrä sulkeutui

Ympyrä siis sulkeutui, sillä tasan sata vuotta aiemmin Roomassa pidetty anarkismin vastainen poliisikonferenssi oli samalla tavalla luokitellut anarkistisen toiminnan rikollisuudeksi. Jopa perustelut olivat samat. Sekä Interpol että Rooman konferenssi päättivät, että terroristitekojen taustalla vaikuttavat poliittiset tavoitteet voi jättää huomiotta. Näin anarkismia ja terrorismia voitiin käsitellä puhtaana rikollisuutena.

Uusi määrittely, jossa terroristiteot pilkottiin erilaisiksi rikoksiksi, vauhditti kansainvälistä yhteistyötä terrorismia vastaan. Poliisiyhteistyössä on helpompi käsitellä murhia ja kidnappauksia kuin terrorismia. Tekojen poliittisuus tekee asioista monimutkaisia: jos terroristeihin suhtaudutaan poliittisina rikollisina, heitä on usein mahdoton esimerkiksi karkottaa, sillä monissa maissa laki kieltää luovuttamasta poliittisista rikoksista epäiltyjä.

Terrorismin vastainen taistelu saatiin käyntiin, vaikka terrorismille ei ole vieläkään olemassa kansainvälisesti hyväksyttyä määritelmää. Terroristi on sana, jota voidaan käyttää vain vastustajasta. "Toisen terroristi on toisen vapaustaistelija" -klisee pitää edelleen paikkansa.

Julia Jansson on poliittisen historian jatko-opiskelija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii kansainvälisen terrorismin vastaisen poliisiyhteistyön kehitystä.

Separatistit iskeneet useimmin

Sataan vuoteen on mahtunut satoja terrorismiksi luokiteltuja tekoja. Kansainvälisen terrorismin kuumina vuosina 1960- ja 1970-luvulla niitä tehtiin niin Euroopassa kuin arabimaissa, Latinalaisessa Amerikassa, Japanissa ja Kanadassa. Terroristien ydinjoukkoon kuuluivat vasemmistolaiset ja kolonialismin vastaiset ryhmät.

Nykyisin pahimmaksi terroristiuhkaksi länsimaissa mielletään islamistit, vaikka useimmin iskevät separatistit. Esimerkiksi 2010 Euroopassa tehtiin 249 terrori-iskua, joista Europol luokitteli kolme islamistisiksi. Separatistisia iskuista oli 160 ja vasemmistolaisia 45.

2004–2008 Al-Qaida otti vastuun 313 iskusta, joissa kuoli 3 010 ihmistä. Heistä 12 prosenttia oli länsimaalaisia. Suurin osa islamistisista terrori-iskuista tehdään Irakissa ja Afganistanissa.

Islamistit iskeneet tappavimminEniten ihmishenkiä vaatineet terrori-iskut:– 11.9.2001 Yhdysvallat, Al-Qaidan iskusarja, 2 982 uhria.– 14.8.2007 Irak, autopommi-iskut jazidien uskonnollista vähemmistöä vastaan, 796 uhria.– 19.8.1978 Iran, islamistien sytyttämä Rex-elokuvateatterin palo, yli 400 uhria.– 1.–3.9.2004 Venäjä, ingusialais- ja tsetseenimilitanttien koulukaappaus Beslanissa, 360 uhria. 

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 6/2018 

PÄÄKIRJOITUS

Eläköön uteliaisuus

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

 

PÄÄUUTISET

Ystävyys syntyy 200 tunnissa

Läheinen suhde rakentuu yhteisissä riennoissa omalla ajalla.

Lintu suuntii kompassisilmin

Se näkee magneettikentän valoherkän proteiinin ansioista.

Ydin poikii mustia aukkoja

Linnunradan jättimäiselle Sagittarius A:lle löytyi 12 kaveria.

Atlantin merivirta jarruttaa

Hidastuminen varmistui sekä pinnalta että pohjalta.

 

ARTIKKELIT

Seitsemän mahdollista maailmanloppua

Kauhuskenaarioita riittää, mitä sanovat tutkijat.
Uhkaako jokin Maata meidän elinaikanamme?

Keskity! Siihen voi oppia

Ärsyketulva ei pääse häiritsemään tekemisiä,
kun käyttää aivojen toiminnanohjausjärjestelmää.

Kaikkien aikojen kalajuttu

Lohenpoikasten ei tarvitse kasvaa kassissa.

Opioidikriisi alkoi
joka kodin lääkkeestä

1800-luvulla oopiumia käyttivät kaikki.
Se oli halpaa ja hoiti vaivan kuin vaivan.

Antiaine kätkee mysteerin

Kyse on koko universumin olemassaolosta.

Otto Wille Kuusinen
käänsi takkia tarvittaessa

Punaisten ideologi teki itänaapurissa komean uran
pitämällä omana tietonaan, mitä mieltä asioista oli.

 

TIEDE VASTAA

Osaako norsu hypätä?

Missä digitaalinen tieto säilyy pisimpään?

Mihin avaruus laajenee?

Kuka syö Itämeren kalat?

Mikä on Tiede-lehden hiilijalanjälki?

Mistä johtuu raskauspahoinvointi?

 

KIRJAT

Remonttireiskana avaruudessa

Scott Kelly vietti vuoden Kansainvälisellä avaruusasemalla.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
ehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Virsi kantoi kauas

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.