Terrorismin uhka vie yhteiskuntien voimavaroja, mutta se koettelee myös yksityisiä kansalaisia. Pelko aiheuttaa stressiä, joka pitkään jatkuessaan sananmukaisesti syö ihmistä.







Terrorismin uhka vie yhteiskuntien voimavaroja, mutta se koettelee
myös yksityisiä kansalaisia. Pelko aiheuttaa stressiä, joka pitkään
jatkuessaan sananmukaisesti syö ihmistä.



Ihminen on rakentunut kokemaan ja käsittelemään pelkoa. Pelon tunteilla on ollut tärkeä tehtävä lajimme säilymisessä ja kehittymisessä, sillä pelko on tunnereaktio, joka suojaa vaaralta ja vahvistaa oppimista.

Toisaalta pelko voi olla irrationaalista kauhua, jonka herättää jokin käsittämätön uhka. Tällöin pelko voi ylittää normaalit rajat, ja alamme käyttäytyä epätarkoituksenmukaisesti. Pahimmillaan joudumme paniikin valtaan.

Terroristien tavoitteena on lietsoa irrationaalista pelkoa. He haluavat iskeä kansakuntien turvallisuudentunteeseen, rikkoa yhteiskuntien toimintarauhan ja aiheuttaa paniikkia. Kun he uhkailevat vaikeasti havaittavilla pelotteilla, esimerkiksi biologisilla ja kemiallisilla aseilla, todellista vaaraa on erityisen vaikea hahmottaa. Terrorismin ennakoimattomuus ja tuhovoima vielä lisäävät ihmisten pelon, avuttomuuden ja kauhun tunteita.


Stressi sekoittaa hormonit


Vaaran - todellisen tai kuvitellun - läheisyys aiheuttaa aina psyykkistä stressiä. Stressi taas merkitsee poikkeavaa fysiologista tilaa keskushermostossamme ja sen välityksellä koko elimistössämme.

Tilapäisen stressireaktion aikana aivojen pohjaosista erittyy kortikoliberiini-hormonia, joka kiihdyttää kortikotropiinin vapautumista aivolisäkkeestä. Tästä seuraa kortisolin erityksen voimistuminen lisämunuaisen kuorikerroksessa.

Stressiin liittyvät fysiologiset muutokset ovat tilapäisinä reaktioi-na tarpeellisia - kortisoli on kuin turboruuvi, josta vaaran kohtaa-mi-seen virittynyt ihminen saa uutta voimaa - mutta kroonistuessaan ne koettelevat keskushermostoa.Voimakas ja krooninen stressi vaikeuttaa keskushermoston normaalia uu-distumista, ja aivot näivettyvät. Stressi siis sananmukaisesti syö ihmistä. Seurauksena on psyykkisiä rasitusoireita, kuten erilaisia kipuja, väsymystä, muistihäiriöitä, unettomuutta ja epämääräistä psyykkistä pahoinvointia. Puhutaan epäspesifisestä kroonisesta stressistä.

Lapset erityisen alttiita

Maailmassa on runsaasti paikallisia konflikteja, jotka altistavat suuren määrän lapsia terrorin psykologisille vaikutuksille. Pelon ilmapiiri koskettaa myös suomalaisia lapsia, sillä tiedotusvälineet tuovat maailman tapahtumat jokaiseen kotiin joka päivä.

Lapsiin toistuvat pelkokokemukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti. Ne vääristävät sekä keskushermoston kypsymistä että psykososiaalista kehitystä. Jäljet näkyvät aikuisuudessa ahdistusherkkyytenä. Lasten psyykkisten ongelmien todennäköisyyttä lisäävät vanhempien poissaolo, vanhempien menettäminen ja vanhempien omista ongelmista johtuva turvattomuudentunne.

Lapsia ei voi eristää todellisuudesta, mutta heidän pitäisi kyetä kehittämään suojavarusteet, joita tarvitaan vaaratilanteiden asianmukaiseen käsittelyyn. Tämä edellyttää vanhemmilta kykyä suojata lap-siaan sellaisilta ulkomaailman tapahtumilta, jotka ylittävät lasten käsitys- ja sopeutumiskyvyn.

Uhrit saavat jälkistressin

Vaikka osaisimme kuinka varautua pelkoihimme ja käsitellä niitä, kuolemanvaaraan joutuminen - oli syy onnettomuus, väkivalta, luonnonkatastrofi tai terrorismi - on yleensä psyykkisesti traumatisoiva kokemus. Ihmisten tuntema pelko ja avuttomuus on usein niin voimakasta, että se synnyttää akuutin stressireaktion.

Jos stressioireet jatkuvat yli kuukauden ajan ja täyttävät tietyt diagnostiset kriteerit, puhutaan traumaperäisestä stressihäiriöstä PTSD:stä (post-traumatic stress disorder). Tälle häiriölle on tunnusomaista traumaattisen tilanteen toistuva mieleen palautuminen. Voimakkaita, tunnepitoisia mielikuvia työntyy väkisin mieleen niin valveilla kuin unessa. Tyypillistä on myös, että ihminen yrittää varjella psyykkistä tasapainoaan koettamalla välttää kaikkea traumaattiseen tapahtumaan liittyvää. Hän välttää asiasta puhumista ja eristäytyy henkilöistä ja tilanteista, jotka saattaisivat tuoda tapahtuman uudelleen esiin. Lisäksi ihmistä leimaa ns. hypervigilanssi, eli hän on pelokas, keskittymiskyvytön ja uneton, varoo kaikkea ja on altis pelästymisille. Hän on kaiken aikaa varautunut kohtaamaan vaaran uudelleen.

Joillakin ihmisillä saattaa esiintyä myös erilaisia ruumiillisia tuntemuksia ja kipuja. He voivat kärsiä myös masennuksesta ja ahdistuksesta sekä olla taipuvaisia lääkkeiden ja alkoholin liikakäyttöön.

Sivullisetkin oirehtivat

Seurantatutkimusten mukaan suoraan terroriteon kohteena olleista ihmisistä noin kolmasosa saa PTSD-oireyhtymän ja muistakin valtaosa kärsii erilaisista stressioireista. Vahvasti traumaattinen tapahtuma vaikuttaa myös ihmisiin, joita tilanne koskettaa välillisesti. Traumalle altistuvat katastrofin omin silmin nähneet, uhreja auttaneet, lähei-siään menettäneet ja joukkotiedotuksen kautta jopa suuri yleisö.

New Yorkissa selvitettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskun psykologisia vaikutuksia pian World Trade Centerin luhistumisen jälkeen. Tutkijat haastattelivat tuhat ihmistä, jotka asuivat eteläisellä Manhattanilla ja näkivät katastrofin läheltä mutta eivät olleet iskun uhreja.

Aivan WTC:n läheisyydessä asuvista traumaperäisen stressihäiriön kriteerit täytti joka viides, ja kaikista haastatelluista PTSD:stä kärsi 7,5 prosenttia. Tämä ylittää kaksinkertaisesti stressihäiriön esiintyvyyden väestössä.

Stressihäiriöisten joukossa oli paljon naisia, muutoinkin stressaantuneita ja paniikkikohtauksen saaneita. Riskiä kasvattivat ystävän, sukulaisen, omaisuuden tai työpaikan menettäminen iskussa ja vähäinen sosiaalinen tuki.

Monet toipuvat hyvin

Miten ihminen psyykkiseen traumaan reagoi, on yksilöllistä. Jotkut ovat geneettisten ja kehityshistoriallisten tekijöiden perusteella herkempiä ja haavoittuvampia kuin toiset. Monet toipuvat hyvin, mutta jotkut vammautuvat ja kantavat psyykkisiä arpia läpi elämänsä.

Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, miten traumaattisten kokemusten jälkeen nopeasti tapahtuva psykologinen jälkipuinti auttaa stressireaktioiden ehkäisyssä. Varmaa tieteellistä näyttöä kriisi-istuntojen vaikuttavuudesta ei ole, mutta niistä on saatu osin myönteisiä kokemuksia. Apu antaa turvaa, suojaa ja järjestystä, ja kokemusten jakaminen muiden kanssa auttaa sopeutumaan ja jatkamaan elämää.

Myös uudet masennuslääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi trau-maperäisen stressihäiriön hoidossa. Vakavan ja toistuvan terrorin kohteeksi joutuneiden ihmisten auttamiseen tarvitaan kuitenkin pitkäaikaista psyykkistä kuntoutusta.

Jouko Lönnqvist on Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston psykiatrian professori.

Hän esitelmöi bioterrorismin psykologisista uhkakuvista Tieteen päivillä.


Suomessakin paljon pelkoa

Suomi on säästynyt terrorismilta mutta ei terrorismin pelolta. Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen EU-maissa tehdyssä eurobarometrikyselyssä 69 % suomalaisista tunsi terrorismin pelkoa. Sitä suuremmaksi uhaksi koettiin vain järjestäytynyt rikollisuus. Kun asiaa kysyttiin uudelleen 2003, hätä oli hellittänyt, mutta yhä terrorismia pelkäsi 58 %; ykköspeloksi nousi edelleen rikollisuus.


Paniikkia pelätään turhaan

Terrorismin uhasta keskusteltaessa esiin nousee usein pelko joukkohysteriasta. Koska meillä on taipumus eläytyä voimakkaasti toisten tunteisiin, terrori-isku voisi synnyttää laajamittaisen paniikin.

Toistaiseksi kokemukset kriisitilanteista - vuoden 1918 influenssa-epidemiasta tähän päivään - kuitenkin osoittavat, että valtaosa ihmisistä käyttäytyy vastuuntuntoisesti ja selviytyy omatoimisestikin yllättävän hyvin. Apua haetaan ensi vaiheessa omasta lähipiiristä ja perusterveydenhuollosta.

Kun Yhdysvalloissa 1979 sattui Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus, väestö evakuoitui nopeasti ja joutumatta paniikkiin, vaikka viranomaiset eivät kyenneet organisoimaan poistumista. World Trade Centerin pommiräjäytyksen yhteydessä 1993 työntekijät evakuoivat koko rakennuksen tehokkaasti. Vielä vuoden 2001 katastrofinkin aikana yli

10000 ihmistä kykeni pelastautumaan palavasta ja lopulta romahtaneesta 110-kerroksisesta rakennuksesta.

Vaikka paniikkia uhkatilanteissa esiintyykin, sitä voidaan myös ehkäistä. Paniikkia vähentävät asiantuntijoiden ja viranomaisten jakama asiallinen tieto, selvät ohjeet ja vakuuttava johtamistoiminta. Viimeksi näin toimittiin pernaruttokirjeiden levitessä ja sars-epidemian uhatessa. On tärkeää, että yhteiskunta ja erityisesti terveydenhuolto on varautunut toimimaan myös ulkoisen uhan luomissa poikkeusoloissa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla