Terrorismin uhka vie yhteiskuntien voimavaroja, mutta se koettelee myös yksityisiä kansalaisia. Pelko aiheuttaa stressiä, joka pitkään jatkuessaan sananmukaisesti syö ihmistä.







Terrorismin uhka vie yhteiskuntien voimavaroja, mutta se koettelee
myös yksityisiä kansalaisia. Pelko aiheuttaa stressiä, joka pitkään
jatkuessaan sananmukaisesti syö ihmistä.



Ihminen on rakentunut kokemaan ja käsittelemään pelkoa. Pelon tunteilla on ollut tärkeä tehtävä lajimme säilymisessä ja kehittymisessä, sillä pelko on tunnereaktio, joka suojaa vaaralta ja vahvistaa oppimista.

Toisaalta pelko voi olla irrationaalista kauhua, jonka herättää jokin käsittämätön uhka. Tällöin pelko voi ylittää normaalit rajat, ja alamme käyttäytyä epätarkoituksenmukaisesti. Pahimmillaan joudumme paniikin valtaan.

Terroristien tavoitteena on lietsoa irrationaalista pelkoa. He haluavat iskeä kansakuntien turvallisuudentunteeseen, rikkoa yhteiskuntien toimintarauhan ja aiheuttaa paniikkia. Kun he uhkailevat vaikeasti havaittavilla pelotteilla, esimerkiksi biologisilla ja kemiallisilla aseilla, todellista vaaraa on erityisen vaikea hahmottaa. Terrorismin ennakoimattomuus ja tuhovoima vielä lisäävät ihmisten pelon, avuttomuuden ja kauhun tunteita.


Stressi sekoittaa hormonit


Vaaran - todellisen tai kuvitellun - läheisyys aiheuttaa aina psyykkistä stressiä. Stressi taas merkitsee poikkeavaa fysiologista tilaa keskushermostossamme ja sen välityksellä koko elimistössämme.

Tilapäisen stressireaktion aikana aivojen pohjaosista erittyy kortikoliberiini-hormonia, joka kiihdyttää kortikotropiinin vapautumista aivolisäkkeestä. Tästä seuraa kortisolin erityksen voimistuminen lisämunuaisen kuorikerroksessa.

Stressiin liittyvät fysiologiset muutokset ovat tilapäisinä reaktioi-na tarpeellisia - kortisoli on kuin turboruuvi, josta vaaran kohtaa-mi-seen virittynyt ihminen saa uutta voimaa - mutta kroonistuessaan ne koettelevat keskushermostoa.Voimakas ja krooninen stressi vaikeuttaa keskushermoston normaalia uu-distumista, ja aivot näivettyvät. Stressi siis sananmukaisesti syö ihmistä. Seurauksena on psyykkisiä rasitusoireita, kuten erilaisia kipuja, väsymystä, muistihäiriöitä, unettomuutta ja epämääräistä psyykkistä pahoinvointia. Puhutaan epäspesifisestä kroonisesta stressistä.

Lapset erityisen alttiita

Maailmassa on runsaasti paikallisia konflikteja, jotka altistavat suuren määrän lapsia terrorin psykologisille vaikutuksille. Pelon ilmapiiri koskettaa myös suomalaisia lapsia, sillä tiedotusvälineet tuovat maailman tapahtumat jokaiseen kotiin joka päivä.

Lapsiin toistuvat pelkokokemukset vaikuttavat erityisen voimakkaasti. Ne vääristävät sekä keskushermoston kypsymistä että psykososiaalista kehitystä. Jäljet näkyvät aikuisuudessa ahdistusherkkyytenä. Lasten psyykkisten ongelmien todennäköisyyttä lisäävät vanhempien poissaolo, vanhempien menettäminen ja vanhempien omista ongelmista johtuva turvattomuudentunne.

Lapsia ei voi eristää todellisuudesta, mutta heidän pitäisi kyetä kehittämään suojavarusteet, joita tarvitaan vaaratilanteiden asianmukaiseen käsittelyyn. Tämä edellyttää vanhemmilta kykyä suojata lap-siaan sellaisilta ulkomaailman tapahtumilta, jotka ylittävät lasten käsitys- ja sopeutumiskyvyn.

Uhrit saavat jälkistressin

Vaikka osaisimme kuinka varautua pelkoihimme ja käsitellä niitä, kuolemanvaaraan joutuminen - oli syy onnettomuus, väkivalta, luonnonkatastrofi tai terrorismi - on yleensä psyykkisesti traumatisoiva kokemus. Ihmisten tuntema pelko ja avuttomuus on usein niin voimakasta, että se synnyttää akuutin stressireaktion.

Jos stressioireet jatkuvat yli kuukauden ajan ja täyttävät tietyt diagnostiset kriteerit, puhutaan traumaperäisestä stressihäiriöstä PTSD:stä (post-traumatic stress disorder). Tälle häiriölle on tunnusomaista traumaattisen tilanteen toistuva mieleen palautuminen. Voimakkaita, tunnepitoisia mielikuvia työntyy väkisin mieleen niin valveilla kuin unessa. Tyypillistä on myös, että ihminen yrittää varjella psyykkistä tasapainoaan koettamalla välttää kaikkea traumaattiseen tapahtumaan liittyvää. Hän välttää asiasta puhumista ja eristäytyy henkilöistä ja tilanteista, jotka saattaisivat tuoda tapahtuman uudelleen esiin. Lisäksi ihmistä leimaa ns. hypervigilanssi, eli hän on pelokas, keskittymiskyvytön ja uneton, varoo kaikkea ja on altis pelästymisille. Hän on kaiken aikaa varautunut kohtaamaan vaaran uudelleen.

Joillakin ihmisillä saattaa esiintyä myös erilaisia ruumiillisia tuntemuksia ja kipuja. He voivat kärsiä myös masennuksesta ja ahdistuksesta sekä olla taipuvaisia lääkkeiden ja alkoholin liikakäyttöön.

Sivullisetkin oirehtivat

Seurantatutkimusten mukaan suoraan terroriteon kohteena olleista ihmisistä noin kolmasosa saa PTSD-oireyhtymän ja muistakin valtaosa kärsii erilaisista stressioireista. Vahvasti traumaattinen tapahtuma vaikuttaa myös ihmisiin, joita tilanne koskettaa välillisesti. Traumalle altistuvat katastrofin omin silmin nähneet, uhreja auttaneet, lähei-siään menettäneet ja joukkotiedotuksen kautta jopa suuri yleisö.

New Yorkissa selvitettiin syyskuun 11. päivän terrori-iskun psykologisia vaikutuksia pian World Trade Centerin luhistumisen jälkeen. Tutkijat haastattelivat tuhat ihmistä, jotka asuivat eteläisellä Manhattanilla ja näkivät katastrofin läheltä mutta eivät olleet iskun uhreja.

Aivan WTC:n läheisyydessä asuvista traumaperäisen stressihäiriön kriteerit täytti joka viides, ja kaikista haastatelluista PTSD:stä kärsi 7,5 prosenttia. Tämä ylittää kaksinkertaisesti stressihäiriön esiintyvyyden väestössä.

Stressihäiriöisten joukossa oli paljon naisia, muutoinkin stressaantuneita ja paniikkikohtauksen saaneita. Riskiä kasvattivat ystävän, sukulaisen, omaisuuden tai työpaikan menettäminen iskussa ja vähäinen sosiaalinen tuki.

Monet toipuvat hyvin

Miten ihminen psyykkiseen traumaan reagoi, on yksilöllistä. Jotkut ovat geneettisten ja kehityshistoriallisten tekijöiden perusteella herkempiä ja haavoittuvampia kuin toiset. Monet toipuvat hyvin, mutta jotkut vammautuvat ja kantavat psyykkisiä arpia läpi elämänsä.

Viime vuosina on käyty keskustelua siitä, miten traumaattisten kokemusten jälkeen nopeasti tapahtuva psykologinen jälkipuinti auttaa stressireaktioiden ehkäisyssä. Varmaa tieteellistä näyttöä kriisi-istuntojen vaikuttavuudesta ei ole, mutta niistä on saatu osin myönteisiä kokemuksia. Apu antaa turvaa, suojaa ja järjestystä, ja kokemusten jakaminen muiden kanssa auttaa sopeutumaan ja jatkamaan elämää.

Myös uudet masennuslääkkeet ovat osoittautuneet tehokkaiksi trau-maperäisen stressihäiriön hoidossa. Vakavan ja toistuvan terrorin kohteeksi joutuneiden ihmisten auttamiseen tarvitaan kuitenkin pitkäaikaista psyykkistä kuntoutusta.

Jouko Lönnqvist on Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja Helsingin yliopiston psykiatrian professori.

Hän esitelmöi bioterrorismin psykologisista uhkakuvista Tieteen päivillä.


Suomessakin paljon pelkoa

Suomi on säästynyt terrorismilta mutta ei terrorismin pelolta. Syyskuun 11. päivän iskun jälkeen EU-maissa tehdyssä eurobarometrikyselyssä 69 % suomalaisista tunsi terrorismin pelkoa. Sitä suuremmaksi uhaksi koettiin vain järjestäytynyt rikollisuus. Kun asiaa kysyttiin uudelleen 2003, hätä oli hellittänyt, mutta yhä terrorismia pelkäsi 58 %; ykköspeloksi nousi edelleen rikollisuus.


Paniikkia pelätään turhaan

Terrorismin uhasta keskusteltaessa esiin nousee usein pelko joukkohysteriasta. Koska meillä on taipumus eläytyä voimakkaasti toisten tunteisiin, terrori-isku voisi synnyttää laajamittaisen paniikin.

Toistaiseksi kokemukset kriisitilanteista - vuoden 1918 influenssa-epidemiasta tähän päivään - kuitenkin osoittavat, että valtaosa ihmisistä käyttäytyy vastuuntuntoisesti ja selviytyy omatoimisestikin yllättävän hyvin. Apua haetaan ensi vaiheessa omasta lähipiiristä ja perusterveydenhuollosta.

Kun Yhdysvalloissa 1979 sattui Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuus, väestö evakuoitui nopeasti ja joutumatta paniikkiin, vaikka viranomaiset eivät kyenneet organisoimaan poistumista. World Trade Centerin pommiräjäytyksen yhteydessä 1993 työntekijät evakuoivat koko rakennuksen tehokkaasti. Vielä vuoden 2001 katastrofinkin aikana yli

10000 ihmistä kykeni pelastautumaan palavasta ja lopulta romahtaneesta 110-kerroksisesta rakennuksesta.

Vaikka paniikkia uhkatilanteissa esiintyykin, sitä voidaan myös ehkäistä. Paniikkia vähentävät asiantuntijoiden ja viranomaisten jakama asiallinen tieto, selvät ohjeet ja vakuuttava johtamistoiminta. Viimeksi näin toimittiin pernaruttokirjeiden levitessä ja sars-epidemian uhatessa. On tärkeää, että yhteiskunta ja erityisesti terveydenhuolto on varautunut toimimaan myös ulkoisen uhan luomissa poikkeusoloissa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti