Väkivalta leviää netissä kuin tartuntatauti. Lietsojia vastaan käydään tunteita aistivilla tekoälyohjelmilla.

Teksti: Mikko Puttonen

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Verkossa leviävät monenlaiset ideat, kuten vaikkapa ohjeet siitä, miten kaapata panttivanki.

Ei ole helppo sanoa, milloin verkon viestintä sysää liikkeelle tapahtumia tosielämässä. Kuitenkin kun verkkolehti al-Battar julkaisi kaappauskäsikirjan verkossa vuonna 2004, sitä seurasi sieppausten aalto Irakissa ja Saudi-Arabiassa.

Samana vuonna islamistinen Global Islamic Media -sivusto kertoi, ettei Espanja tarvitsisi kuin pari kolme iskua vetääkseen joukkonsa Irakista. Pian junat räjähtivät Madridissa ja lähes kaksisataa ihmistä kuoli.

Noista ajoista väkivaltainen viestiliikenne on vain kasvanut. Myös Norjan joukkomurhaaja Anders Behring Breivik otti vauhtia verkon vihasivustoista. Netissä kuplii väkivalta, joka räiskyy aika ajoin yli pahoin seurauksin.

Tutkijat luotaavat pimeitä alueita

Rikollisuutta ja terrorismia valvovat viranomaiset pitävät parhaansa mukaan silmällä, mitä verkon uumenissa muhii. Työmaa on kuitenkin valtava. Siksi Arizonan yliopiston tekoälylaboratorion johtaja Hsinchun Chen on ryhtynyt työtovereineen kehittämään tietoteknisiä työkaluja hämäräpuuhien valvomiseen.

– Kyse on pahiksista, jotka piileskelevät verkon pimeillä alueilla. Koetamme analysoida heitä ja tutkia, miten he toimivat ja vaikuttavat toisiinsa, Chen kuvaili Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran vuosikongressissa helmikuussa Vancouverissa.

– Se on kuin Facebookin tai Twitterin tutkimista mutta paljon vaikeampaa, koska nämä ihmiset piileskelevät. He eivät halua, että heidän viesteihinsä päästään käsiksi.

Piilopaikkojen ovet aukeavat

Laboratorion tekoälytutkijat hankkivat pääsyn viesteihin, vaikka ne olisivat suojatuilla verkkosivuilla. Pimeän verkon sivustot voivat piiloutua valvovilta katseilta ohjelmilla, jotka torjuvat esimerkiksi kaikki yleisiltä hakukoneilta tulevat yhteydenotot. Chen on keksinyt kuitenkin keinon hämätä näitä suojauksia niin sanotuilla ryömintäohjelmilla. Kun ne kokoavat vaikkapa jonkin nettifoorumin viestiketjuja, ylläpitäjästä näyttää siltä kuin joku vain selaisi keskustelua.

Tutkijat ovat keränneet yli 10 000 sivustolta kenties maailman suurimman kokoelman ääriliikehdintään tai terrorismiin liittyviä verkkosisältöjä. Puolustusvoimien tai poliisien kokoelmien mittavuudesta ei ole tietoa, sillä ne ovat salaisia. Arizonalaisten tietokanta pitää sisällään likimain 500 miljoonaa nettisivua, tiedostoa ja viestiä.

Ja kokoelma kasvaa jatkuvasti. Ryömintäohjelmat hankkivat valikoiduilta verkon foorumeilta sisällöt joka toinen tai kolmas kuukausi. 300:lta terroristien keskustelufoorumilta otetaan talteen kaikki.

Videot opettavat pommintekoa

Pahantekijät luottavat myös kuvan mahtiin.Tekstin lisäksi pimeän verkon kokoelma onkin karttunut miljoonalla kuvalla ja 15 000 videolla ja niiden kommenteilla. Puolet tallennetuista videoklipeistä neuvoo, miten väkertää omatekoisia pommeja.

Terroristit eivät niinkään käytä internetiä varsinaisten iskujen suorittamiseen, Chen muistutti. Kyberiskuja enemmän heitä kiinnostavat tuhotyöt reaalitodellisuudessa. Verkko onkin kanava uusien terroristien värväämiseen, rahankeruuseen, propagandaan ja sielunveljien ajatustenvaihtoon.

Tällaista toimintaa harrasti esimerkiksi mieskolmikko, joka muutama vuosi sitten tuomittiin Britanniassa vankilaan terrori-iskuihin yllyttämisestä internetissä. Miehet muun muassa levittivät verkossa pyhien sotureiden myrkky- ja pommiopasta sekä kuvia terroristien tekemistä panttivankien teloituksista. Yksi heistä esiintyi nimimerkillä "irhabi007", jossa terroristia tarkoittavan arabiankielisen sanan jatkoksi oli pantu James Bondin kuuluisa agenttinumero.

Tekstistä syntyy sormenjälki

Ei riitä, että pimeään verkkoon pääsee käsiksi, sen valtavasta sisällöstä on myös kaivettava olennainen esiin. Tehtävässä auttavat Hsinchun Chenin kehittämät apuvälineet, kuten kirjoitussormenjälki, verkkosisältöjen tunneanalyysi ja vihan epidemiologia.

Kirjallisuudentutkijat ovat jo pitkään eritelleet suurten kirjailijoiden tyyliä määritelläkseen ne ainutlaatuiset ominaisuudet, jotka erottavat kirjailijain tekstin muiden teksteistä. Mutta me olemme kaikki shakespeareja, meillä kaikilla on kirjoitussormenjälkemme, jonka perusteella meidät pystyy tunnistamaan, myös netissä. Itse asiassa Chenin laboratorion kehittämä nettikirjoittajan tunnistusmenetelmä luotiin alun perin erottamaan Shakespearen kirjoittamat tekstit muista.

5–10 viestiä riittää

Tunnistus perustuu paitsi nimimerkkeihin myös lukuisiin tekstin piirteisiin: sanojen merkitykseen ja pituuteen, sanaston rikkauteen, tekstin pilkutukseen ja kappalejakoon sekä tervehdyksiin. Näissä piirteissä ihmiset ovat lähes yhtä yksilöllisiä kuin sormenjäljissäänkin: vaikka nimimerkki vaihtuisi, tyylin puumerkki pysyy.

– Tarvitsemme 5–10 viestiä, jotta sormenjälki voidaan rakentaa. Englannin kielellä saavutamme tunnistamisessa 95 prosentin tarkkuuden, arabiassa 92 prosentin, Chen sanoi.

Kirjoitussormenjäljestä rakennetaan kuvahahmo, johon voi verrata tunnistamattomista viesteistä luotuja hahmoja. Kun hahmot täsmäävät, kyse on samasta tekijästä. Tutkijat eivät kuitenkaan ota selvää oikeasta henkilöstä kirjoitusten ja nimimerkkien takana. Se on poliisiviranomaisten tehtävä, mikäli katsovat tutkinnan tarpeelliseksi.

Vihamittari näyttää punaista

Pimeässä verkossa kohtaa tällaisia viestejä: "Sanomme Amerikalle ja sen avustajille: vaviskaa kauhusta." "Hyvä Jumala, tuhoa vihollisesi ja muslimien viholliset." "Jihad taistelee Jumalan vihollisia vastaan." Lauseisiin on latautunut eri tavoin vihaa ja väkivallan uhkaa. Kun tällaisia keskusteluja käydään verkkofoorumeilla, joilla voi olla kymmeniätuhansia käyttäjiä, tunnelmia on mahdotonta tutkia ilman konevoimaa.

Apua tarjoaa Chenin laboratorion kehittämä koneellinen tunneanalyysi. Se pisteyttää viestit sen mukaan, miten voimakkaasti ne ottavat kantaa jonkin puolesta tai jotakin vastaan ja miten paljon ne henkivät vihaa, väkivaltaa ja rasismia. Tunneanalyysi tekee melko vähän virheitä: toimintatesteissä se arvioi viestin tunnelman väärin alle kymmenessä prosentissa tapauksista.

Yli 30 ryhmää tunnistettu

Tunneanalyysi voi paljastaa netissä poten­tiaalisia terroristeja tai vaikutusvaltaisia väkivallan lietsojia. Vihan leviämistä pystyy myös seuraamaan laskentamalleilla, jotka kuvaavat tartuntatautien kulkua.

– Väkivaltainen sosiaalinen media merkitsee meidän näkökulmastamme mielten tartuntoja, Chen vertasi.

Erään itsemurhaiskun jälkeen tutkijat mittasivat, miten tapahtuman kirvoittama kommentaari levisi netissä ja kuinka moni sai selvän tartunnan päähänsä. Tarttuvuus oli Chenin mukaan 2/10 000. Toisin sanoen kymmenestätuhannesta väkivaltameemin kohdanneesta kaksi altistui niin vakavasti, että heiltä saattaa odottaa pahaa.

Menetelmillään pimeän verkon tutkijat kertovat tunnistaneensa yli 30 terroristi- tai ääriryhmää. Tosin vielä ei tiedetä, kuinka vaaralliset aikeet ryhmillä on. 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.