Virgin Galacticin SpaceShipTwo-avaruuslentokoneessa on on tilaa neljälle matkustajalle. Kuva: MarsScientific.com/Virgin Galactic
Virgin Galacticin SpaceShipTwo-avaruuslentokoneessa on on tilaa neljälle matkustajalle. Kuva: MarsScientific.com/Virgin Galactic

Pian avaruuteen pääsevät upporikkaiden lisäksi varakkaat tavikset. Ellei rynni ihan ensimmäisten joukossa, 2010-luvulla lipun voi saada jo alle 100 000 eurolla.

Tähän mennessä avaruudessa käyneet turistit ovat lentäneet Kansainväliselle avaruusasemalle, jossa he ovat kiertäneet maapalloa muutamien päivien ajan. Kaikkiaan asemalla on vieraillut viisi ihmistä.

Kyseiset miljonäärit hankkivat matkansa Wienistä. Siellä näet pitää päämajaansa Space Adventures Ltd, joka puolestaan ostaa matkat venäläisiltä heidän asemakiintiöstään.

Hinta luonnollisesti karsii asiakkaita. Mutta mukaan eivät pääse kaikki rikkaatkaan, sillä nykyisillä avaruusaluksilla kulkeminen edellyttää erittäin hyvää terveyttä ja monen kuukauden harjoitteluohjelman läpäisemistä.

Tämän vuoden lopulla avaruusasemalle lentää tietokonepelimiljonääri Richard Garriot, joka on astronautti Owen Garriotin poika. Hän on jo aloittanut treenit Moskovasta koilliseen sijaitsevassa Tähtikaupungissa, kosmonauttien valmennuskeskuksessa.

Tutkimistakin opetellaan. Esimerkiksi iranilaissyntyinen Anousheh Ansari, joka vieraili asemalla 2006, teki tieteellisiä kokeita Euroopan avaruusjärjestölle.

Pikkurahalla saa piipahduksen

Avaruuslentokoneeseen sen sijaan huolitaan astronautteja raihnaisempaa porukkaa, eikä matkustajien tarvitse valmistautua pitkään.

Toisaalta lento kestää vain tunnista kahteen, avaruudessa siis vain piipahdetaan. Aikaa matkaan täytyy kuitenkin varata viikon verran. Sen kuluessa matkustajat perehdytetään matkan vaiheisiin. Viikko tarvitaan myös sään vuoksi: eihän kukaan halua poiketa avaruudessa pilvisenä päivänä.

Eurooppalaisen EADS Astrium -yhtiön tekeillä oleva avaruuslentokone nousee suihkumoottorein tavalliselta lentokentältä. Kun kone on 12 kilometrin korkeudessa, se käyttää 80 sekuntia rakettimoottoreita ja kipuaa 60 kilometriin. Sen jälkeen aluksen hitausmomentti pitää yllä liikettä ja kone nousee sadan kilometrin korkeuteen.

Avaruudessa, jonka alarajana pidetään juuri sataa kilometriä, ollaan kolme minuuttia. Sadan kilometrin korkeudesta erottuu noin neljännes maapalloa. Koneen lentäjä ohjailee alusta pienin rakettimoottorein niin, että kaikki neljä painottomuudessa leijailevaa matkustajaa näkevät haluamansa. Jos lähdit Helsingistä, ikkunoista siintävät kotikonnut.

Kovimmillaan kuin vuoristorataa

Pian painottomuuden keveys on pelkkä muisto. Koneen palatessa ilmakehään sen vauhti hidastuu niin, että vetovoiman kiihtyvyys kasvaa neljään g:hen ja turistit tuntevat painavansa neljä kertaa enemmän kuin Maan pinnalla.

Astriumin avaruuslentokoneen tuolit on kuitenkin suunniteltu sellaisiksi, että kiihtyvyydestä on pienin mahdollinen riesa matkustajalle. Riippukeinun tapaisissa istuimissa ollaan makuuasennossa aivan kuten astronautitkin alustensa nousu- ja laskuvaiheessa. Silloin sydän nimittäin selviää vähimmällä ja keho kestää kiihtyvyyttä paremmin. 

Astriumin tiedotuspäällikkö Rémi Roland vakuuttaa, että pahimmillaan avaruuslentokoneen kiihtyvyys tulee tuntumaan samalta kuin ajelu vuoristoradalla. Hidastumisen jälkeen matka sujuu jälleen kuin reittilento. Suihkumoottorit jyrräävät, ja kone laskeutuu aivan tavalliseen tapaan lentokentälle.

Matkalle jo lähivuosina

Astrium suunnittelee aloittavansa kaupalliset lennot 2013. Nyt se testaa omaa avaruuslentokonettaan tuulitunnelissa. Paljon on siis vielä tehtävä ennen ensimmäistä lentoa, ja tänä vuonna yhtiön olisi  haalittava kokoon miljardi euroa - muutoin hanke ei etene. 

Yhdysvaltalainen SpaceShipTwo (SS2), jonka Virgin Groupin perustaja Richard Barnson tilasi Scaled Composite -yhtiöltä, on pidemmällä. Sen piti aloittaa testilennot jo tänä vuonna.

Tavallaan SS2:ta on jo testattu, sillä se on SpaceShipOnen suurempi ja parannettu versio. Ykkönen oli ensimmäinen yksityinen miehitetty alus, joka käväisi avaruudessa ja liiteli onnistuneesti alas.

SS2:n edistys tyssäsi kuitenkin 2007 moottoritesteissä tapahtuneeseen räjähdykseen, joka tappoi kolme työntekijää. Onnettomuus lykkäsi vuodeksi 2009 aiottuja turistilentoja tuonnemmaksi, mutta ei välttämättä pitkälle.

Ehkä avaruuteen voi pian päästä 70 000 eurolla, jota yhdysvaltalaiset uumoilevat lippujen hinnaksi.

Hinta ei kuitenkaan ole SS2:n ja Astriumin ainoa ero. SS2-lennoille lähdetään New Mexicoon rakennettavalta avaruuslentoasemalta, ja lento on kaksivaiheinen.

SS2 irtautuu kuljetuskoneesta noin 15 kilometrin korkeudessa ja nousee sen jälkeen rakettimoottorein 140 kilometriin. Palatessa pitää sitten sietää seitsemän g:tä!

Lomalle avaruushotelliin

Mutta miksi tyytyä pelkkään piipahdukseen? Roland selittää, että ylemmäs meneminen vaatisi 30-kertaisen määrän ajoainetta. Liput kallistuisivat, ja koko kone olisi suunniteltava uudelleen. Avaruuslentokone ei esimerkiksi tarvitse kallista lämpösuojaa, kuten Maata kiertävältä radalta palaava sukkula.

Luopuvatko ihmiset sitten todella esimerkiksi kesämökistä muutaman minuutin elämyksen takia?  Ehkä eivät, mutta varakkaita näyttää riittävän, sillä SS2:n lennot on buukattu jo pitkälle tulevaisuuteen. Astriumin lennoilla ei ole vielä markkinoijaa.

Avaruudessa piipahtelu johtaa epäilemättä pian avaruushotelleihin, joissa pääsee nauttimaan pidempään luonnon koskemattomuudesta ja olemisen keveydestä.
Silloin avaruudessa on myös rakentajia, ateriapalveluiden pyörittäjiä, huoltomiehiä ja sairaanhoitajia. Eläkkeelle jäänyt tiedetoimittaja ei taida tienata kovin hyvin hotellin siistijänä, mutta pääsisinpä minäkin kokemaan kosmoksen kosketuksen.

Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2008

Lisää avaruusturismista:
www.astrium.eads.net/families/space-tourism/
www.spaceadventures.com/index.cfm

Artikkelia on muutettu 24.1.2017. Richard Carriotin ja Owen Carriotin sukunimi on korjattu Garriotiksi ja kuva ja matkojen taulukko lisätty.

Pitkiä matkoja rikkaille, elämyksiä varakkaille

Kuun ympäri; lähin etäisyys n. 100 km

Edellyttää pitkän treenausjakson ja hyvää terveyttä. Järjestää Space Adventures (SA). Hinta 69 miljoonaa euroa.

Maapallon ympäri Kansainvälisellä avaruusasemalla

Edellyttää pitkän treenausjakson ja hyvää terveyttä. Nykyiset hinnat noin 22–28 miljoonaa euroa

Piipahdus yli 100 kilometrin korkeuteen

Myynnissä tulevaisuuden matkat, joiden ajankohtaa ei ole ilmoitettu. SA:n hinta 70 000 euroa (sisältää peruutusvakuutuksen). SpaceShipTwo:n sata ensimmäistä matkaa 140 000 euroa; sen jälkeen noin 70 000 euroa. Muutaman päivän koulutus riittää. SpaceShipTwo:n koneessa kuusi matkustajaa ja kaksi pilottia.

Kaupalliset lennot alkavat 2013: matkojen markkinoija ei ole tiedossa. Tehdään Astriumin avaruuslentokoneilla. Hinta 150 000–200 000 euroa. Noin viikon kestävä matka huipentuu lentoon ja sisältää koulutuksen. Koneessa tilaa neljälle matkustajalle.

Vertailuhintoja

Painottomuuslennot lentokoneessa, noin 1 000 euroa.

Matka etelänavalle, noin 25 000–30 000 euroa.

Kesämökki Suomesta, koko maan keskihinta noin 100 000 euroa, Uudellamaalla rantakaava-alueella keskihinta 245 000 euroa.

 

Mitä eroa sukkulalla ja avaruuslentokoneella

* Sukkula laukaistaan avaruuteen kuin raketti. Se tarvitsee suuren ulkopuolisen ajoainetankin ja kaksi kiinteää polttoainetta käyttävää kantorakettia, sillä se matkaa noin 300 kilometrin korkeuteen.
Maan ulkopuolella sukkula toimii kuin avaruusalus, mutta palatessaan maanpinnalle se laskeutuu kuin lentokone.
* Astriumin avaruuslentokone on periaatteessa kuin suihkukone. Siihen on vain lisätty rakettimoottorit, joita käytetään hetken verran. Ulkoisia ajoainetankkeja ja kantoraketteja ei tarvita, koska matka yltää vain runsaaseen sataan kilometriin. Kone nousee ja laskeutuu kuin muutkin lentokoneet ja käyttää aivan tavallista lentokenttää.
* SS2 nousee ylös juuri tähän tarkoitukseen suunnitellun WhiteKnightTwo-kantoaluksen mukana ja tarvitsee erityisen lähtöaseman. Alas se tulee liitäen ja laskeutuu lentokoneen lailla.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.