Jokainen voitettu taisto piiskaa testosteronituotantoa, tappio painaa sen pohjamutiin. Kuva: Shutterstock
Jokainen voitettu taisto piiskaa testosteronituotantoa, tappio painaa sen pohjamutiin. Kuva: Shutterstock

Kiveksissä sykkii miehen generaattori. Se panee siittämään, saalistamaan ja uhoamaan.

Meitä on enää yhdeksän. Vain parhaista parhaat. Rankka reissu on karsinut joukosta surkimukset ja muskettisoturien hengen. Täällä sääli on sairautta ja kaikki keinot sallittuja, sillä vain yksi voi voittaa. Häviäjiä odottaa karu kohtalo: kuolema ja hajoaminen molekyyleiksi.

Vihdoin saapuu intohimomme hämärä kohde, suurena, pyöreänä ja kutsuvana. Ponkaisen itseni vauhtiin, tyrkin hitaampia syrjään ja panen likoon viimeiset energianrippeet. Muut prinssit jäävät kauas taakse. Enää pari potkua. Kohta liu’un suoraan sisään. Jess! Se on siinä!

Tv:n extreme-ohjelmat ovat kalpeaa räpellystä siittiön Suuren Seikkailun rinnalla. Tässä show’ssa jyrää todellinen miesenergia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Munanjohtimen kärkeä kohti ampaisee kertasuihkaisulla pari miljardia kosijaa, joista vain muutama pääsee kolkuttelemaan Rakkauden porttia, munasolun pintaa. Sitkein siimahäntä porautuu sisään, sen jälkeen pannaan lappu luukulle. Peli on kovaa ja tuhlailevaa, sillä hukkaan heitetty satsi riittäisi hedelmöittämään kerralla kaikki maailman naiset.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sperma ja hormoni fiksusti yhdessä

Mahdottomalta kuulostavan tehtävän toteutumisen takaa nerokas tuotantokoneisto, joka saa jopa saksalaisinsinöörin vihertymään kateudesta. Pussien suojaama kiveskaksikko tehtailee sekä siittiöitä että testosteronia.

Ei ole sattuma, että siittiöitä ja tärkeintä mieshormonia jauhavat solut sijaisevat samassa elimessä.

Kivekset takovat tulosta kuin Nokia parhaina päivinään: yksi siittiö joka tuhannesosasekunti, 100 miljoonaa vuorokaudessa.

– Sukukypsä mies saa keskimäärin kaksi siemensyöksyä viikossa, eli spermaa kertyy elämän aikana pieni saavillinen, Suominen ynnää. Jos vipeltäjät pantaisiin peräkkäin, jono kiertäisi vaivatta maapallon ympäri.

– Olen joskus leikilläni sanonut luennolla pojille, että olkaapa hetki hiljaa, niin voitte kuulla kuinka puntissa kuhisee, Suominen hykertelee.

Testosteroni jyllää jo kohdussa

Kone ei hyrrää eikä hormoneita ja siittiöitä heru ilman käskijää. Aivolisäke erittää kahta kiveksiä tahdittavaa hormonia, follikkelia stimuloivaa hormonia FSH:ta ja luteinisoivaa hormonia LH:ta.  Edellinen piiskaa siittiötuotantoa, jälkimmäinen käskee Leydigin soluja valmistamaan mieshormonia, jota heruu pieni määrä myös lisämunuaisista. Vuorokausiannos on noin 2,5–11 milligrammaa. Se ei kuulosta kummoiselta, mutta on kymmenkertainen annos naisen testosteronieritykseen verrattuna.

Järjestelmä kypsyy jo kohdussa.

– Kolmen kuukauden ikäisen poikasikiön testosteroniarvot ovat lähes aikuisen miehen tasoa, korostaa professori Juha Tapanainen Oulun yliopistosta. Hormonieritys varustaa pojan miehisillä piirteillä. 

Toinen nousukausi on pari kuukautta syntymästä. Sen jälkeen kivekset vaipuvat hiljaiseloon herätäkseen uudelleen vasta murrosiässä.

– Kun poika on kasvanut mieheksi, testosteronituotanto jatkaa tasaisista jumputusta 35–40 ikävuoteen asti, Tapanainen sanoo.

Luontoäiti kehitti henkivakuutuksen

Yksilölliset erot ovat kuitenkin huikeat. Vaarin suonissa saattaa virrata yhtä paljon testosteronia kuin teinillä – tai päinvastoin. Tuotannossa näkyy myös selvä vuorokausivaihtelu. Pitoisuus on korkeimmillaan aamulla ja hiipuu iltaa kohti. Siinäkö syy miehen aamuäreyteen?

– Eivätkös naisetkin äyski aamuisin, Juha Tapanainen puolustautuu.

Hyökkäävään käytökseen tarvitaan kuitenkin tilkka testosteronia.

– Aggressiivisuus on yksi mieshormonin perustehtävistä, huomauttaa Jyrki Suominen ja vie ajatukset aikojen alkuun: Mies joutui nuijimaan viholliset hengiltä ja ryöstämään naisen, ennen kuin pääsi jatkamaan sukua.

Suomisen mukaan testosteronitujaus on luontoäidin miehelle kehittämä henkivakuutus.

– Sukuvietin lisäksi se varustaa miehet lihasvoimalla ja sopivalla annoksella piilevää raivoa, jota tarvitaan piukoissa paikoissa.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan tuomioistuinjuristeilla on veressään kolmannes enemmän testosteronia kuin heidän kirjoituspöytätöissä ahertavilla kollegoillaan. Homma toimii myös toisin päin. Jokainen voitettu taisto piiskaa testosteronituotantoa, tappio taas painaa sen pohjamutiin. Esimerkiksi tennistähden uho tiukan katkaisupelin jälkeen on peräisin hormonihuumasta.

Sitoutuminenkin heijastuu hormoneihin. Naiduilla miehillä on veressään vähemmän testosteronia kuin sinkuilla. Alhainen taso pitää miehen menojalan kurissa ja patistaa häntä pitämään huolta perheestään.

Tunne-elämän vaikutuksista kielii myös tutkimus, jossa mitattiin miesten reaktioita voimakkaaseen ärsykkeeseen. Sen virkaa hoiti takavuosien kauhuklassikko, Stanley Kubrickin Hohto. Elokuva ei hetkauttanut niitä, joiden testosteronitasot olivat kaikkein korkeimmat. Ei mikään ihme, ettei mies itke.

Hormoni ei selitä väkivaltaa

Testosteronin yhteys aggressiivisuuteen on osoitettu kiistatta eläinkokeissa. Paviaaniuros puolustaa laumaa aggressiivisemmin kuin naaras. Eläin lauhtuu, kun kivekset poistetaan, mutta apinanraivo palaa, jos se saa lihakseensa hormoniruiskeen. Jälkeläisiään suojelevan naaraan käytös ei taas johdu hormoneista.

Biologinen talutusnuora ei säätele yhtä tiukasti ihmistä. Sivistyneessä yhteiskunnassa hyökkäävyys on saanut tehdä tilaa joustolle ja neuvottelunhalulle.

Joskus sisäinen saalistaja saa aikaan yhteentörmäyksiä. Varsinkin murrosikäiset pojat ovat helisemässä, kun räyhähormoni pärskähtelee. 

– Murkut joutuvat joskus syyttään tilille testosteronin tekosista, Jyrki Suominen harmittelee.

Normaalisti pienet testosteronitason heilahtelut eivät lietso tai selitä väkivaltaa, mutta liika on aina liikaa.

– Älä kettuile kaapin kokoiselle bodarille, joka tönii sinua lauantai-iltana nakkikioskin jonossa, Suominen neuvoo.

– On parempi hypätä suosiolla taksiin, rullata ikkuna auki ja avata sanainen arkku vasta turvallisen välimatkan päästä.

Lihaksiin massaa ja voimaa

Tutkimusten mukaan kolmannes hormonien väärinkäyttäjistä on mömmökuurien aikana ärtyneitä, aggressiivisia ja vihamielisiä. - Ärsytyskynnys madaltuu, kun käytetään 10–100-kertaisia annoksia, vahvistaa laboratorionjohtaja Timo Seppälä Kansanterveyslaitoksesta.

Doping-asiantuntija arvelee, että noin 10 000 suomalaista napsii säännöllisesti hormonipillereitä tai piikittää aineita lihakseen. Valtaosa heistä on parikymppisiä miehiä. Nuorin testosteronin käyttäjä, jonka Seppälä on urallaan tavannut, oli vain 13-vuotias.

Anaboliset steroidit, kuten testosteroni, lisäävät valkuaisaineiden synteesiä ja siten kasvattavat lihaksia. Sekä anaboliset että hormonaaliset vaikutukset välittyvät samojen solunsisäisten androgeenireseptorien kautta.

– Hormonipaukku lisää lihasmassaa ja -voimaa jopa ilman punttisaliharjoittelua, Seppälä sanoo.

1990-luvulla julkaistu yhdysvaltalaistutkimus seurasi miesryhmää 10 viikon ajan. Osa sai lihakseen testosteronia, loput lumepiikkejä. Hormoniryhmän penkkipunnerrus koheni kymmenen kiloa. Ne, jotka tempoivat tutkimusjakson ajan painoja, saivat tuplahyödyn: rautaa nousi 119 kiloa entisen 97:n sijasta. Myös ruumiinpaino nousi, mutta toisaalta kropasta suli pois turhaa rasvaa.

Mömmökuurit sotkevat tuotannon

Ylimääräisestä lihasmassasta maksetaan kova hinta. Ääripäässä kolkuttelee sydänkuoleman vaara, jos aineita käyttää pitkään.

– Sydänlihassäikeet paksuuntuvat ja kutistuvat kuurien tahdissa, Seppälä kuvailee.

– Pahimmassa tapauksessa sydämen rakenne ja muoto vääristyy ja sen sähköinen tahdistus sekoaa. Tuloksena voi olla tappava rytmihäiriö tai infarkti. Pitkäaikaiskäyttäjien riski kuolla ennenaikaisesti on terveisiin verrattuna viisinkertainen.

Testosteronipiikkien ja -pillereiden välitön seuraus on, että oma hormonituotanto sammuu. Aivot komentavat kivekset pakkolomalle, josta toipuminen voi kestää pitkään.

– Hormoni- ja siittiötuotanto palautuu normaaleille raiteille vasta kuukausien tai jopa vuosien päästä, Timo Seppälä sanoo.

Elimistö kostaa temppuilun tavalla, joka nakertaa miehistä itsetuntoa. Kivekset surkastuvat, päälaki kaljuuntuu, ja rinnat pyöristyvät kuin teinitytöllä.

Rintoja kasvattaa naishormoni. Sitä on normaalisti terveen miehen verenkierrossa pieni määrä, koska osa testosteronista muuttuu maksassa estrogeeniksi.

– Kun kroppaan pumpataan jättiannoksia, estrogeenituotanto moninkertaistuu, Seppälä selittää. Lihaskimpulla saattaa olla veressään seitsemän kertaa enemmän naishormonia kuin Janina Frostellilla.

Halut ne on ruipelollakin

Ruipeloita ilahduttanee myös se, ettei hormoneja tursuava uros ole mikään seksihirmu.

– Testosteronipaukku nostattaa uhoa, mutta ei lisää hirveästi terveen nuoren miehen haluja tai kykyjä, Jyrki Suominen tiivistää.

– Pienikin määrä pitää yllä sukupuoliviettiä.

Eläimillä mieshormonit toimivat suoraviivaisesti. Piikki peppuun, ja rottapoika hyppää partnerin selkään. Mitä korkeammalle lajinkehityksessä kurkistetaan, sitä monimutkaisemmaksi kuvio muuttuu. Ihmisen seksuaalisuudessa korostuvat kokemukset ja oppiminen.

–Yksi tärkeimmistä sukupuolielimistä on korvien välissä, Suominen painottaa.

Hän kuitenkin tunnustaa, että mies on tässä asiassa naista alkukantaisempi. Se on nähty monissa tutkimuksissa. Kastrointi karistaa halut muutamassa viikossa. Seuraavaksi katoavat orgasmit. Erektio säilyy silti yllättävän pitkään.

Fantasia iskee tasot tappiin

Suomisen mukaan testosteronia tarvitaan erityisesti sukupuolivietin virittämisessä.

– Sopivat ärsykkeet nostavat nopeasti hormonieritystä ja haluja. Silmäys naapurintytön luovuuden kumpuihin, kiihkeä kosketus tai eroottinen fantasia iskee testosteronitasot tappiin.

Joskus pelkkä kuvittelu piiskaa hormonitehtailuun. Jyrki Suominen kaivaa hyllystään anonyymin skottitutkijan kirjaaman ahvainnon. Skotin tuntema eläintieteilijä joutui olemaan viikkotolkulla kenttätöissä, erossa tyttöystävästään. Miehen parrankasvu, joka kielii testosteronista, kiihtyi aina päivää-paria ennen lomia.

– Kaveri rupesi ilmeisesti miettimään, että kohta pääsen oman kullan kanssa sänkyyn, Suominen virnistää.

Kaikki armeijan metsäkeikoilla resunneet voivat varmasti yhtyä kenttätutkijan kokemuksiin. Muistatteko, kuinka marjamättäässä kyykkivä 70-kymppinen tytönhupakko sai viisarin värähtämään?

Seksi pitää pelit kunnossa

Pidättäytyminen lisää seksihaluja mutta on ajan mittaan pahasta, koska testosteronituotanto juuttuu pysyvään taantumaan. Lapsettomuuden ja potenssipulmien taustalla on usein pitkä kuiva kausi.

– Kykyjä ja haluja täytyy treenata jatkuvasti, Jyrki Suominen opastaa.

– Kerta-pari viikossa pitää testosteronin, sperman ja erektion tip-top-kunnossa. Itsetyydytys hoitaa asian, jos partneri puuttuu.

Luonnolla on Suomisen mukaan varajärjestelmä, joka määräaikaishuoltaa laitteiston, jos sitä ei muisteta käyttää. - Yölliset siemensyöksyt varmistavat, että erektiolle elintärkeä peniksen paisuvaiskudos toimii. Samalla poistuvat pahimmat paineet etu- ja rakkularauhasista.

Virtalähde vaatii myös suojelua

Säännöllisen harjoittelun lisäksi miehen virtalähde vaatii suojelua. Arkinen stressi voi kyykyttää sitä pahasti.

Palataan takaisin armeijan harmaisiin. Kaikki on päällisin puolin ok. Joukko mokkereita viettää hyvin ansaittua iltavapaata kosteissa tunnelmissa. Nahkapäät kertaavat viikon ryynäyksiä ja retostelevat naiskokemuksilla. Ilma on sakeanaan hylsyjä ja testosteronia.

 Höpö höpö, kuittaa Stanfordin yliopiston neuro- ja biotieteiden professori Robert Sapolsky. Hän kertoo kirjassaan Why zebras don't get ulcers legendaarisesta tutkimuksesta, jossa seurattiin Yhdysvaltain armeijan kadetteja useiden viikkojen ajan. Rankkaa koulutusta ja simputusta tehostettiin ylimääräisellä nöyryytyksellä: oppilaat pantiin pissimään muovipurkkeihin, joista armeijan lääkärit mittasivat heidän testosteroninsa. Arvoissa ei ollut hurraamista. Ne matelivat pikkupojan tasolla.

– Kova fyysinen tai psyykkinen stressi iskee aivolisäkkeeseen, joka sammuttaa lisääntymiskoneiston, sanoo dosentti Jyrki Suominen.

Esimerkiksi himourheilijoiden aivolisäkkeestä erittyy treenin jälkeen vain niukasti luteinisoivaa hormonia, jonka pitäisi piiskata testosteronituotantoa. Heidän kiveksensä kutistuvat, ja siittiötuotanto takkuaa.

 Evolutiivisesti tässä on järkeä. Vaaran uhatessa ei ole aikaa lisääntyä. Tärkeintä on pysyä hengissä. Nykyihmisen murheksi elimistö ei erottele uhkia, ja stressistä on tullut miehen virtalähteen pahin vihollinen.

Ryyppyputkikin on pahasta

Kivesten kurittajaksi voi laskea myös alkoholin. Kun terve nuorukainen kietaisee iltapuhteeksi huiviinsa sixpackin ja päälle pari siideriä, veren testosteronipitoisuus nousee hetkellisesti mutta voi olla aamulla vain viidennes normaalista. Tuotantohäiriö johtuu lähinnä alkoholin kivesvaikutuksista. Syöksykierre oikenee reilussa vuorokaudessa, eikä elimille koidu pysyviä vaurioita.

Naukkailu heijastuu myös sukupuoliviettiin.

– Pari paukkua herättää haluja, mutta ryypiskelyn jatkuessa kiihottuminen ja muut sukupuoliset reaktiot heikkenevät, Suominen sanoo.

Viina tekee temppunsa myös naiselle. Vaikutus on väkevämpi kuin miehellä. Partnerin testosteronit ja vietit vipeltävät vielä silloinkin, kun miehen halut ja kalut jo hervahtavat.

Vakavat hormonihäiriöt tulevat vasta suurkulutuksen myötä. Maksakirroosin seurauksena testosteronitasot romahtavat ja estrogeenin määrä veressä lisääntyy. Alkoholistilla hormonituotanto matelee pysyvästi. Naisilla tilanne on päinvastainen.

Julkaistu Tiede-lehdessä

8/2002.

Testosteroni tekee paljon

– Ylläpitää siittiötuotantoa

– Virittää sukupuolivietin

– Takaa yhdyntäkyvyn

– Rakentaa luustoa

– Kasvattaa lihaksia

– Vähentää rasvakudosta

– Vaikuttaa mielialaan

– Lisää energisyyttä

– Kaljuunnuttaa

 

Hormoni tuottaa myös taidot

Miksi Matti on Maijaa etevämpi ratkomaan matemaattisia pähkinöitä? Entä miksi hän on haka suunnistamaan ja osuu sisartaan paremmin tikkatauluun?

Sukupuolten väliset älyllisten toimintojen ja aistijärjestelmien erot eivät tutkimusten mukaan johdu vain kulttuurista, kasvatuksesta ja opetuksesta. Poikien ja tyttöjen aivot virittyvät kenties jo kohdussa toimimaan omalla tavallaan.

Jos annostelu takkuaa ratkaisevassa vaiheessa, seuraukset ovat jyrkät. Ihmisellä tunnetaan perinnöllinen sairaus, synnyn-näinen lisämunuaisen liikakasvu (CAH, congenital adrenal hyperplasia), joka altistaa tyttölapsen ylimääräisille mieshormoneille. CAH-tytöt leikkivät mieluummin autoilla kuin nukeilla ja heidän myöhemmät harrastuk-sensa ja uravalintansa ovat usein miehisiä. "Poikatytöt" myös selviytyvät tavallista paremmin avaruudellista hahmottamista vaati-vista tehtävistä, jotka ovat yleensä miesten heiniä.

Näkyvät kielessä ja mielessä

Sukupuolihormonien vaikutukset ovat elinikäisiä. Vaikutuksista vakuuttunut psykologian professori Doreen Kimura listaa kesäkuun Scientific American -lehdessä ison nipun älyllisten ja aistitoimintojen sukupuolieroja, jotka esiintyvät sekä koe-eläimillä että ihmisillä. Feminiinisiä avuja ovat verbaalinen muisti, hienomotoriikka ja raaka laskenta. Urokset hallitsevat päättelyn, moniulotteiset rakenteet ja tähtäämisen.

Myös hormonitasot heijastuvat näihin toimin-toihin. Naisten verbaaliset taidot ja hieno-motoriikka ovat parhaimmillaan, kun estrogeenin määrä on kuukautiskierron aikana huipussaan. Testosteronihoito puoles-taan kohentaa ikääntyvän miehen muistia ja oppimiskykyä.

Erot ilmaantuivat esi-isille

Doreen Kimuran mielestä miesten ja naisten eroja on helpompi ymmärtää, kun tarkastelee niiden evoluutivista taustaa. Aivomme ovat olennaisilta osin samanlaiset kuin esi-isillämme 50 000 vuotta sitten, jolloin mies vastasi perheen elannosta ja nainen hoiti jälkeläisiä. Työnjako vaati naiselta ja mieheltä toisenlaisia avuja ja tuuppi ehkä aivoja erilaistumaan. Metsästysretkillä oli hyötyä suunnistustaidosta ja osumatarkkuudesta. Kotiaskareissa taas tarvittiin hienomotoriikkaa ja lasten kaitsemisessa aistien herkkyyttä.

 Miehen ja naisen aivojen anatomisia eroja on metsästetty muun muassa aivokurkiaisesta ja hypotala-muksesta. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta uudet aivokuvaustekniikat voivat muuttaa tilanteen.

Rousseau
Seuraa 
Viestejä16844

Nuorten ja/tai hyvännäköisten miesten kehoja on toki miellyttävää katsella, mutta aina on jotenkin oudoksuttanut se että miten miespuolinen ihminen kykenee kokemaan juurikin eläimelliset piirteet ihmisenä olemisessa erityisen arvostettavina. En ole ikinä kuullut, tai ei tule ainakaan mieleen, yhdestäkään naisesta joka olisi (itse) kehunut eläimellistä puoltaan.

Kukapa sitä sanoisikaan että "olen minä vaan aika nauta!" taikka "tässä se on melkoinen LEHMÄ".

Toisaalta se että mies vertaa itseään märehtijäeläimeen on kyllä aika huvittavaa sekin. Jos olisin mies, ennemmin haluaisin verrata itseäni yksintein johonkin lihaa syövään petoeläimeen. Noh, tässäpä on sitten se jippo että naisena sitä tietenkin voi olla edes "aika kissa" tahi "puuma". Mutta kuinka vanhaksi asti? Mieshän voi olla se sorkkaeläin vaikka hautaansa saakka.

No, pääasia kai on se että on itsetuntoa ja hyvä olo.

 

Vierailija
Prossimo Treno
SamikoKu

Aamureeni ja taas on olo kun sonnilla.

Mielenkiintosita. Kerro minkälainen on sonnin olo. Pystyykö esimerkiksi pistämään paidan päälleen oikein päin ja repimättä?

Hahaa!
Puhkuu ja puhisee. Sarvet sojottaa ja niska tekee töytäsyliikkeitä. 
En oo pistäny vielä paitaa päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla