Jouluperinteen käynnistyessä kirjakieleemme kuului epämääräinen artikkeli ja jälkipronomini.

 Suomalainen jouluperinne sisältää sekä kristillisiä että maallisia aineksia, usein toisiinsa sulautuneena. Hyvä esimerkki on tiernapoikaesitys. Sen juuret ovat keskiaikaisissa mysteerinäytelmissä, joiden avulla havainnollistettiin Raamatun tapahtumia. Perinnettä ovat jatkaneet koulupojat, jotka ovat näytelmän myötä päässeet esittelemään oppineisuuttaan ja keräämään esiintymispalkkioita aikana, jolloin opintotuesta ei tiedetty vielä mitään.

Tiernapoikaperinne on säilynyt elävimpänä Oulun seudulla. Siksi esityksessä on pohjalaisia murrepiirteitä, esimerkiksi kohdassa, jossa murjaanien kuninkaan täytyy nöyrtyä Herodeksen edessä eli pitää lankeeman ”hänen etehensä polovillensa”.  Lainasanoja on kansankielelle ominaiseen tapaan väännetty uuteen asuun, esimerkiksi tähteä merkitsevä ruotsin stjärna on saanut muodon tierna ja tyrannin asemesta puhutaan hyperkorrektisti styrangista.

Esityksessä on murreaineksia, jotka eivät kuulu nykyiseen yleiskieleen. Esimerkiksi  pronomini tai ’tämä’ kuullaan keskivaiheilla laulussa, joka alkaa ”No tain tähtein”. Se tarkoittaa samaa kuin nykysuomessa tämän tähden.  Poikalasta merkitsevää piltti-sanaa on viimeaikaisessa kirjallisuuskeskustelussa erehdytty luulemaan uudissanaksi, vaikka se on esiintynyt kirjakielessä Agricolasta alkaen.

Koska esitys mukailee jouluevankeliumia, sen yleiskuvaa hallitsee vanha uskonnollinen kirjakieli. Siihen kuuluu yksi-sanan käyttö epämääräisenä artikkelina (sinä olet yksi styranki), ruotsalaismalliset jälkipronominit (Tähti se kulukeepi) ja passiivirakenteet (tähti oli Jumalalta uloslähetetty).

Sisällön kannalta anakronistiset kansojen nimitykset saattavat nykyään tuntua rasistisilta. Mustaihoista tarkoittava murjaani  juontuu muinaisranskan mauria merkitsevästä sanasta morian. Herodes kertoo sotineensa ”turkkia ja tattaria” eli turkkilaisia ja tataareja vastaan. Sanat piirtävät ajankuvaa suomen kirjakielen syntyajoilta. Silloin maurit oli jo pysäytetty Espanjassa, mutta ottomaanien valtakunta koettiin todelliseksi uhkaksi koko Euroopassa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012