Nykyiset tehokkaat tietokoneet mahdollistavat uudenlaisen käännöstavan, tilastollisen kääntämisen. Ideana on perehdyttää kone valtaisaan tekstiaineistoon ja opettaa se itse valitsemaan paras käännösvaihtoehto.


tilastollisen kääntämisen. Ideana on perehdyttää kone valtaisaan tekstiaineistoon
ja opettaa se itse valitsemaan paras käännösvaihtoehto.




Uusi tapa lähestyä konekääntämistä ovat tilastolliset menetelmät, jotka perustuvat todennäköisyyksiin ja matemaattisiin algoritmeihin. Ohjelmat opetetaan kääntämään tarjoamalla niille lähde- ja kohdekielistä materiaalia. Sitä tutkimalla käännösohjelma oppii päättelemään, mikä on todennäköisin käännös annetulle tekstille.

Tilastollinen kääntäminen vaatii tietokoneilta runsaasti laskutehoa. Siksi tutkimus käynnistyi kunnolla vasta 80-luvun lopulla tietokoneiden kehityttyä riittävän tehokkaiksi. Oppivat käännösohjelmat tarvitsevat myös valtavan määrän opetusaineistoa, ja vasta internet on tuottanut sitä tarpeeksi. Tämän takia tilastolliset menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina ripeästi.

Kaikki kaupalliset käännösjärjestelmät perustuvat toistaiseksi symbolisiin menetelmiin, mutta tilastollinen kääntäminen elää nyt vahvaa nousukautta. Vuosikausien tutkimus on alkanut tuottaa tulosta, jota voidaan soveltaa aidoissa käyttötilanteissa.

Viime vuonna otettiin ratkaiseva askel tutkimusmalleista käytännön käännöskoneiksi, kun Googlen tilastollinen arabia-englanti-käännin voitti merkittävän NIST 2006 -käännöskonekilpailun.


Afasiat vaivaavat vielä

Kaupallisia tahoja tilastollisessa kääntämisessä kiehtovat edullisuus ja automaattisuus. Tilastollinen käännöskone ei vaadi kalliilla ihmistyövoimalla kirjoitettuja sääntöjä, vaan se oppii automaattisesti. Käännösalgoritmien virittelystä selvitään kohtuullisella työllä.

Työsarkaa riittää silti. Käännösjärjestelmät ovat vielä hätää kärsimässä pitkien lauseiden kanssa, sillä niiden muisti on usein lyhyt.

Kiinnostava havainto on, että tilastollisten käännösohjelmien tekemät virheet muistuttavat Wernicken afasiana tunnettua neurologista puhehäiriötä. Se aiheuttaa tilan, jossa puhe kulkee sujuvasti mutta etenkin pitkissä lauseissa ajatus katoaa ja tulos on sekavaa sanasoppaa.

Symboliset menetelmät puolestaan kärsivät Brocan afasiasta, jonka oireita ovat katkeileva puhe ja kyvyttömyys pukea ajatus sanoiksi.


Ymmärrystäkin kaivataan

Entä konekääntämisen tulevaisuus - milloin tietokone voi korvata ihmiskääntäjän?

Sekä kieli- ja käännöstieteen professori Lauri Carlson Helsingin yliopistosta että Teknillisessä korkeakoulussa johtavana tutkijana työskentelevä tohtori Timo Honkela ovat sitä mieltä, että tämä ei toteudu, ennen kuin tietokone oppii aidosti ymmärtämään maailmaa.

Carlsonin mukaan pitkien tekstien kääntäminen paranee jo lähitulevaisuudessa, mutta lyhyiden ei. Koska tietokoneen ainoa tieto ympäröivästä maailmasta tulee käännettävästä materiaalista, lyhyt tekstinpätkä ei ole tarpeeksi valaiseva.

Honkela haluaa opettaa tietokoneelle maailmatietoa myös kuvien, äänen ja muun ei-tekstuaalisen aineiston muodossa. TKK:ssa tutkitaan, miten kieltä ja kuvamateriaalia voi suhteuttaa toisiinsa eli millaiset kielelliset ilmaukset vastaavat minkinlaisia kuvia tai niiden osia.

Honkelan ryhmässä tutkitaan myös, miten tietokone saadaan kääntämään tekstiä saman kielen sisällä, siis selittämään esimerkiksi erikoisalojen terminologiaa yleiskielellä. Tämä vaatii kielen merkityksen käsittelyä ja on siten yhtä haastavaa kuin kielestä toiseen kääntäminen. Tutkimukselle on tarvetta, sillä kuka ei ajoittain toivoisi lääkäri-suomi- tai tietokoneslangi-suomi-sanakirjaa.


Janos Honkonen on vapaa tiede- ja tekniikkatoimittaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti