Kuva: Randen Pederson, Wikimedia Commons
Kuva: Randen Pederson, Wikimedia Commons

Moni linnun nimi jäljittelee lajin ääntelyä.

Suomen luonnossa talvi on enimmäkseen hiljaiselon aikaa, mutta lintulautojen, lyhteiden ja muiden ruokintapaikkojen ympärillä käy vilinä ja sirkutus. Pihapiirien runsaille apajille hakeutuvat sellaisetkin ruokavieraat, jotka muina aikoina elelevät omissa oloissaan metsien kätköissä. Niitä seuraillessa ehtii miettiä myös lintujen nimiä ja niiden alkuperää.

Useat lintujen perusnimet ovat johdoksia sananjuuresta, joka jäljittelee linnun ääntelyä. Mikäpä olisi osuvampi nimi sirkuttavalle pikkulinnulle kuin sirkku? Toinen hyvä esimerkki on tiainen, jolla on kansankielessä monia muunnelmia, esimerkiksi titi, tiitinen, titinen, tiijaanen ja tintti.

Tilhen murteelliset nimet tilhe, tihli, tilvi, tilkki ja tifli kuvaavat linnun hentoa, helisevää viserrystä. Peippo on ollut erilaisten piipittävien lintujen yleisnimitys, ennen kuin se on vakiintunut Fringilla-suvun suomalaiseksi perusnimeksi.

Punatulkun ulkomuoto on muhkea, mutta ääni on hiljaista jokellusta. Kansankielessä tulkuttaminen merkitsee epäselvää mutinaa.

Tiklin nimen voisi luontevasti selittää linnun kutsuäänestä syntyneeksi, mutta todennäköisesti se on kuitenkin lainattu ruotsin vastaavasta nimestä steglits, sillä Suomessa laji on ennen ollut harvinainen. Nyt se on selvästi yleistymässä. Vanhastaan lainaperäisiksi nimiksi on tiedetty rastas ja varpunen.

Muutamat nimet kuvaavat pikemmin linnun käyttäytymistä kuin linnun omaa ääntä. Tikka tuo elävästi esiin määrätietoisen nakutuksen. Puukiipijän nimi ei kuvaa ollenkaan lintua itseään vaan sitä hupaisaa tapaa, jolla se kiertää ylös puunrunkoa etsien herkkupaloja kuoren raoista.

Taviokuurnan nimen alkuosa on ilmeisesti samaa juurta kuin yleiskielen taaja, joka tarkoittaa usein toistuvaa. Perusosa kuvaa ruokailutapoja.

Vanhasta Raamatusta tuttu kuurnitseminen tai kuurnaaminen merkitsee siivilöimistä. Taviokuurna syö talvella pihlajanmarjoja, mutta ei niele niitä kokonaan, vaan purskuttaa mallon ulos ja siivilöi eli kuurnaa marjoista pelkät siemenet suuhunsa.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Julkaistu numerossa 1/2014.