Amorinkaaret esiin, kosteutta alle ja sametinhohdetta pintaan. Esteettinen ja hyväntuntuinen huulipuna ei ole mitä tahansa pakkelia vaan yksi kosmetiikan kehittäjien vaativimmista tuotteista.


Esteettinen ja hyväntuntuinen huulipuna ei ole mitä tahansa
pakkelia vaan yksi kosmetiikan kehittäjien vaativimmista tuotteista.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2004





Näistä se tehdään


• Huulipunan tärkeimmät vahat, kar-nauba- ja kandelillavaha, ovat kasvien kuivumista estäviä pintavahoja. Lisäksi käytetään mehiläisvahaa ja mineraali-vahaa. Luonnonvahoilla saadaan ny-kyisin tasokkaimmat huulipunat, mutta tulevaisuudessa yleistynevät silikoni-vahat. Vahojen pitää sopia yhteen muun massan kanssa niin, ettei seos ala puikossa kiteytyä.


• Öljyistä tärkeä on risiinikasvin risiini-öljy, joka valmistuksen aikana estää pig-menttejä painumasta sulan vahamassan pohjalle. Koostumus pitää suunnitella niin, etteivät öljyt ala lämpimässä hikoilla valmiin huulipunan pinnalla.


• Punassa voi olla pieniä määriä hoi-tavia aineita, kuten vitamiineja Niitä pa-kataan mikroskooppisiin rasvakupliin eli liposomeihin, jotka parantavat imeyty-mistä huuliin. Samaa tekniikkaa käytetään lääketeollisuudessa auttamaan lääkkei-den imeytymistä.


• Perusväri saadaan tavallisesti 3-7 eri pigmentistä. Esimerkiksi raudan oksideis-ta saadaan punaisia, keltaisia ja ruskeita sävyjä, jotka kestävät hyvin happamuu-den ja lämpötilan vaihteluja. Vaaleutta antaa valkoinen titaanidioksidi. Lisäksi voidaan käyttää monenlaisia orgaanisia väriaineita.


• Sädehtiviä efektejä antavat mikro-skooppiset helmiäishiukkaset. Titaani-dioksidilla pinnoitetut kiillehituset näyttä-vät erivärisiltä pinnoitteen paksuuden ja katselukulman mukaan.


Näin se syntyy


• Vahat, öljyt ja väriaineet sekoitetaan ja sulatetaan noin 80 asteessa. Lämpötila riippuu vahojen ja öljyjen sulamisominai-suuksista.


• Sulaa massaa sekoitetaan, ja sekoituk-sen loppuvaiheessa siihen lisätään hajusteet ja aktiiviaineet, kuten vitamiinit.


• Sula massa johdetaan esilämmitettyihin muotteihin, jotka jäähdytetään asteittain.


• Jähmettynyt massa irrotetaan muoteis-ta ja asetetaan huulipunahylsyyn.


• Huulipuikon pinta viimeistellään liekillä tai lämmössä.


• Puikko etiketöidään ja yleensä sliiveröi-dään eli suojataan läpinäkyvällä muovi-kalvolla.


• Puikko paketoidaan.


Puikon pitää pysyä koossa, eikä se saa käytössä murtua tai kuivua pilalle. Tähän vaikuttavat vahat, öljyt ja väriaineet. Esimerkiksi jotkin värit imevät paljon öljyä, mikä kuivattaa puikon, ellei öljyä ole tarpeeksi.


Punan pitää näyttää huulilla hyvältä. Tähän vaikuttaa massan kokonaiskoos-tumus sekä värien ja kiiltävien efekti-aineiden valinta.


Punan pitää kestää huulilla ainakin jonkin verran kulutusta. Tähän vaikuttavat muun muassa käytettyjen vahojen omi-naisuudet.


Punan pitää tuntua huulilla miellyttävältä ja auttaa pitämään huulet kosteina. Tähän vaikuttaa muun muassa huuli-punamassan rasvan ja kosteuden suhde.


Puikon pitää olla pehmeä, jotta siitä levittyy huulille tasainen kalvo. Tähänkin vaikuttavat massan vahat, öljyt ja väriaineet.


Hylsyn pitää olla mukavakäyttöinen ja kolhunkestävä. Sen pitää myös suojata puikkoa kuivumiselta.


Huulipuna joutuu huulten limakalvolla koville. Aurinko, tuuli ja pakkanen ahavoittavat, ruoka ja juoma huuhtovat, kieli lipoo, ja parhaassa tapauksessa toiset huulet imevät.


Hyvä huulipuna pysyy alueella, jolle se on levitetty, ja tuntuu miellyttävältä. Se ei rasvoita liikaa eikä kuivata. Kaiken lisäksi punan pitää näyttää kauden muodin mukaiselta.


Mainoksissa luvataankin paljon: huulipuna kestää pitkään, kosteuttaa, hoitaa, suojaa auringolta, lisää kiiltoa, hohtaa kullalta, maistuu vaniljalta. Täyttyvätkö annetut lupaukset?



Noiro Oy:ssä tuotekehitysjohtajana pitkään toimineen Leena Kolusen mukaan on periaatteessa mahdollista valmistaa puna, joka pysyy koko päivän.


- Kestävyyttä saadaan, kun valitaan huulipunamassaan tietyt vahat ja kun lisätään vielä puuterimaisia ainesosia, hän kertoo.


Pelkkä kestävyys ei kuitenkaan välttämättä tekisi käyttäjiä onnellisiksi: - Usein tällaiset huulipunat ovat hyvin kuivattavia.


- Erityisen pysyvä väri saadaan puolestaan eosiiniväreillä, jotka kiinnittyvät huulten pintaan niin, että tulos taatusti näkyy vielä seuraavanakin päivänä, hän naurahtaa. Tavalliset punan pigmentit eivät toimi näin vaan irtoavat pois huulipunan muiden aineiden myötä.


Useimmat punat hupenevat esimerkiksi syödessä, mutta puikosta on helppo sipaista lisää. Käytännössä tärkeämpää kuin pisin mahdollinen kesto onkin se, miltä puna huulissa tuntuu ja mitä se huulille tekee. Yleensä halutaan kosteutta, ja kosteuttavia huulipunia on esitelty tämänkin kesän mainoksissa.


- Tutkimuksin on osoitettu, että lanoliinijohdannaiset ja ohuet haaroittuneet esteriöljyt kosteuttavat huulia, Kolunen kertoo. - Kosteuttava huulipuna voi sisältää myös vettä vesi-öljyemulsiona tai kapseloituna liposomien eli mikroskooppisten rasvakuplien sisään.


- Aikaa myöten vesi tosin haihtuu puikosta, jolloin se alkaa kutistua ja saattaa irrota istukastaan. Tuotekehittäjät ovat kuitenkin keksineet ratkaisun tähän ongelmaan: nämä punat pakataan haihtumista ehkäisevään ilmanpitävään hylsyyn.



Osa huulipunista suojaa auringonvalolta. - Suoja-aineena voi olla mikrokiteinen titaanidioksidi, Kolunen selvittää. Tutkimusten mukaan millimetrin sadastuhannesosien kokoiset titaanidioksidihiukkaset päästävät näkyvän valon lävitseen mutta pysäyttävät ultraviolettisäteet ja joko imevät ne itseensä tai heijastavat ne pois.


Isompina, millimetrin kymmenestuhannesosien kokoisina hiukkasina titaanidioksidi heijastaa näkyvää valoa ja näyttää siksi valkoiselta. Sitä käytetään vaalean värin antajana huulipunissa ja myös esimerkiksi lääke-ja elintarviketeollisuudessa, muun muassa purukumityynyjen valkoisessa pinnassa. Titaanidioksidi on vaaratonta, sillä se ei ruoansulatuskanavaan jouduttuaan imeydy lainkaan elimistöön vaan kulkee sellaisenaan suoliston läpi.


Huulipunista pyritään tekemään myös hoitavia. Huulipunamassoissa käytetään yleisesti esimerkiksi tyräkkikasveihin kuuluvan aavikkopensaan Euphorbia ceriferan pinnalta saatavaa kandelillavahaa, joka hoitaa huulia. Tutkimusten mukaan huulia hoitavat ja pehmentävät myös esimerkiksi marjoista eristettyjen siemenöljyjen rasvahapot ja vitamiinit.



Entä voiko huulipunaa huoletta syödä? Huulista irtoavaa punaahan tulee nieleskeltyä pitkin päivää.


- Huulet punataan kuusikin kertaa päivässä, ja käytännössä naiset lipovat punaa huuliltaan ja syövät suurimman osan. Olemme arvioineet, kuinka paljon huulipunaa tällöin joutuu suuhun, Kolunen kertoo. Tämä otetaan huomioon, kun tuotteet testataan pahimman mahdollisen käytön mukaan. Tuotteenhan pitää olla turvallinen myös väärinkäyttötilanteissa.


Koska huulipunien vahaseos saattaa maistua kitkerältä, massaan lisätään makuaineita, esimerkiksi vaniljaa. Kotimaisen punan marjaisa maku tulee karpalonsiemenöljystä.



Huulipunan päätarkoitus on kuitenkin värjätä huulet hehkeiksi. Tähän fyysikot ja kemistit ovat kehittäneet monia niksejä, joista kosmetiikkakemisti voi valita sopivimmat.


Esimerkiksi viime keväästä lähtien muodissa ovat olleet hedelmäiset punaiset ja ruskehtavat sävyt, joiden seassa häivähtelee jopa kultaa. Kiiltoa on lisätty punan pinnalle huulikiiltein, joissa sädehtivät sateenkaaren värit. Tulevana syksynä värit ovat hillitympiä: ne korostavat huulten omaa sävyä, ja mukana on pehmeitä mattasävyjä.


Kosteaa kiiltoa saadaan esimerkiksi huulipunan öljyistä. Öljyt eivät kuitenkaan kestä huulten lipomista kovin pitkään, ja siksi puniin voidaan lisätä niin sanottuja kalvonmuodostajia. Ne ovat esimerkiksi silikoniyhdisteitä, jotka levittyvät huulilla jonkin verran kulutusta kestäväksi kalvoksi ja näyttävät kosteilta ja kiiltäviltä. Ellei tämäkään riitä, voi ostaa erillisen kiillepuikon, jota sivellään huulipunan päälle.



Jos halutaan kostean kiillon sijasta sädehtivää kiiltoa, käytetään helmiäisaineita. Ne korostavat huulten täyteläisyyttä ja pinnanmuotoja.


Tosin helmiäiset korostavat samalla myös ryppyjä. Siksi varsinkin moni iäkäs käyttäjä valitsee mieluummin mattahuulipunan, joka on sävytetty pelkällä pigmenttivärillä ja johon ei ole lainkaan lisätty helmiäistä.
Yli sata vuotta kosmetiikassa käytettiin luonnonhelmiäistä, jota jauhettiin kalansuomuista.


Tätä nykyä käytetään kiillemineraalin, "katinkullan", hiukkasia, joiden pinnalle saostetaan titaanidioksidia. Helmiäisvaikutelma syntyy, kun valo taittuu, heijastuu tai siroaa hiukkasista. Vaikutelmaa säädellään kolmella tavalla:


• Hiukkaskoko määrää sädehtivyyden. Hienojakoisuus tuottaa samettimaisen pinnan, mutta jos halutaan enemmän sädehdintää, käytetään suurempia hiukkasia.


• Titaanidioksidipäällysteen paksuudesta riippuu, minkä väriseltä helmiäishiukkanen näyttää. Päällyste näyttää eriväriseltä myös eri kulmista katsottuna. Puhutaan "liikkuvista väreistä" tai "hyppivistä pigmenteistä".


• Metallioksideja lisäämällä väri saadaan voimakkaammaksi. Esimerkiksi kromin oksidi näyttää vihreältä, raudan oksidit punaisilta.



Kriittinen kuluttaja usein tuhahtelee kosmetiikkamainoksille, mutta itse asiassa yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista ei voi luvata ilman katetta. Yhtenäinen EU-lainsäädäntö nimittäin määrittelee, että kosmetiikan tuotteista esitetyt ominaisuudet - esimerkiksi huulipunan kosteuttava vaikutus ja pitkäkestoisuus - pitää tutkimuksin ja testein osoittaa paikkansa pitäviksi.


- Kosmetiikkavalmistajan pitää kyetä esittämään viranomaisille todistus jokaisesta väitteestään, jota käytetään mainoksissa tai esitteissä, Kolunen vahvistaa. - Valmistusmaassa kuuluu olla saatavilla kustakin tuotteesta ja sen ominaisuuksista tuotetiedosto, jota viranomaiset pääsevät katsomaan.


Huulipunaa kehitettäessä tuotteen ominaisuuksia ja turvallisuutta tutkitaan jatkuvasti. Osan testeistä tekee valmistaja itse, mutta valtaosa teetetään ulkomailla puolueettomissa kosmetiikan testilaitoksissa.


- Aina kun tuotteeseen on kehitetty aivan uusi ominaisuus, testilaitokset kehittävät yhteistyössä valmistajan kanssa uuden testin, Kolunen kertoo. Nykyisin kosmetiikan turvallisuutta voidaan kokeilla soluviljelmillä, mutta lopulliset varmistukset saadaan vapaaehtoisten koehenkilöiden avulla. Eläintestit Suomen kosmetiikkalainsäädäntö kieltää kokonaan.


Sisko Loikkanen on Yleisradion tiedetoimittaja ja kemian diplomi-insinööri.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.