Joka kymmenes suomalainen tuntee, ettei elämällä ole tarjottavana oikeastaan mitään. Määrä on odottamattoman suuri.


TEKSTI:Jarno Forssell

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 7/2004

Toivottomia yllättävän paljon

Joka kymmenes suomalainen tuntee, ettei elämällä ole tarjottavana oikeastaan mitään.


Määrä on odottamattoman suuri.

Eppu Normaalin Martti Syrjä lauloi osuvasti suomalaisten epätoivosta parikymmentä vuotta sitten: "Joka laulussa hukkuvat elämän valttikortit ja kiinni pysyvät taivaan portit. Einarin epätoivosta ne kertovat." Nyt epätoivosta - toivottomuudesta - on julkaistu ensimmäinen kotimainen väitöskirjatutkimus. Se on yhtä karua kertomaa kuin iskelmien tarinat.

- Useampi kuin joka kymmenes suomalainen aikuinen suhtautuu tulevaisuuteensa toivottomasti, ja valtaosan toivottomuus on pitkäaikaista, sanoo Kuopion yliopistossa väitellyt filosofian tohtori Kaisa Haatainen. Hän on yllättynyt tuloksesta, sillä hän asetti toivottomuudelle tiukat kriteerit.

- Ikävät tapahtumat aiheuttavat milipahaa ja alakuloa kaikille, ja jokaisella on huonoja yksittäisiä päiviä. Ne eivät kuitenkaan merkitse, että ihminen olisi toivoton, Haatainen sanoo. - Syvästi toivottomat ovat elämäänsä tyytymättömiä ja suhtautuvat itseensä ja tulevaisuuteensa kielteisesti. He ovat normaalia useammin masentuneita, ja heillä esiintyy itsetuhoisia ajatuksia.

Haataisen tutkimukseen osallistui lähes 2 000 pohjoissavolaista 25-64-vuotiasta ihmistä. Toivottomat tunnistettiin yhdysvaltaisen Aaron T. Beckin toivottomuusmittarilla, joka sisältää erilaisia omaan tulevaisuuteen, tietoisuuteen ja motivaatioon liittyviä väittämiä. Lapsuuden kokemuksia tutkittiin kysymyksillä lapsuudenkodin ilmapiiristä, vanhempien väleistä, ruumiillisesta kurituksesta ja alkoholin käytöstä.

Toivoa joko on tai ei

Kaisa Haatainen on taustaltaan psykiatrian sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Hän tarttui toivottomuus-aiheeseen havaittuaan selviä asenne-eroja psykiatrian suljetun osaston potilaissa. Miksi samankaltaisen taustan omaavista potilaista toisilla oli itsetuhoisia ajatuksia ja toisilla ei?

- Huomasin, että toivo ja toivottomuus ovat ihmisissä itsessään. Piirre syntyy persoonallisen kehityksen myötä.

Naisten toivottomuus juontuu usein lapsuuden aikaisista kokemuksista. Vaikka naiset osaavat käsitellä tunteitaan miehiä paremmin, he ilmeisesti myös kantavat ongelmiaan pidempään kuin miehet.

Miesten toivottomuus puolestaan johtuu ajankohtaisista vastoinkäymisistä: työttömyydestä ja taloudellisista vaikeuksista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivät ikävät lapsuuden kokemukset olisi miehille kipeitä. Ne vain jäävät peittoon ajankohtaisten ongelmien alle.

- Olen tutkijakollegoiden kanssa spekuloinut syitä miesten suhtautumiseen. Hankkivatko miehet uusia ongelmia siksi, että muistot ovat niin kipeitä? Kokevatko he, että miehen on hyväksyttävämpää olla toivoton autolainan kuin lapsuuden selkäsaunojen vuoksi?

Myös työpaikan huono ilmapiiri ruokkii toivottomuutta. Useat toivonsa menettäneet olivat kokeneet ristiriitoja työpaikkansa ihmissuhteissa.

- Monissa tapauksissa on kuitenkin hyvin vaikea selvittää, kumpi oli ensin, muna vai kana, toivottomuus vai ongelmat, Kaisa Haatainen myöntää.

  ole yksiselitteinen, sillä esimerkiksi itsemurhia tehdään eniten laman jälkeen, ei sen aikana.

Kännykkä mittaa riskiä

Sosiaaliset kontaktit ovat yksi niistä tekijöistä, jotka ennustavat toivottomuutta. Mitä enemmän on ystäviä, joiden kanssa on tiiviisti yhteydessä, sitä pienempi riski on olla toivoton.

Kaisa Haatainen on löytänyt toimivan keinon tutkia kontakteja: matkapuhelimen käytön. Etenkin Suomessa, jossa kännykkätiheys on maailman huippua, "pulinamittari" toimii mainiosti.

- Päivittäin vastaanotettujen puhelujen määrä on hyvä tapa arvioida sosiaalisia kontakteja. Toivottomuutta tuntevilla puheluja on selvästi vähemmän kuin toiveikkailla.

Kaisa Haatainen teki tutkimuksensa Itä-Suomessa, eikä tuloksia voi tutkijan mukaan suoraan yleistää koko Suomeen, sillä idässä on enemmän työttömyyttä, mielenterveysongelmia ja itsemurhia. Haatainen veikkaa - ja toivoo - koko maan prosentin olevan kymmentä pienempi.

Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa toivottomien osuus väestössä vaihtelee 5-13 prosentin välillä Kaisa Haatainen toivoo myös, että väestötason toivottomuuteen aletaan kiinnittää huomiota, koska jatkuva, syvä näköalattomuus lisää masennusta, itsemurhayrityksiä ja kuolleisuutta yleensä. Hän rohkaisee ihmisiä hakemaan apua, sillä toivoton tarvitsee kokemuksia välittämisestä.

Kontrolli jyrää kaukalossa

Pelaajien ääntä kuunteleva Alpo Suhonen on harvinaisuus suomalaisissa lätkävalmentajissa. Valtaosa valmentajista on edelleen kontrollikeskeisiä ja yliarvioi itsensä ja ominaisuutensa, tietää valmentajia psykologian lisensiaattityössään tutkinut Päivi Frantsi. Valmentajat pitävät itseään reilumpina ja oikeudenmukaisempina kuin pelaajien mielestä ovatkaan.

Frantsi jaotteli tutkimansa valmentajat ja valmennuspäälliköt kuuteen ryhmään:

• Kontrollikeskeiset perusvalmentajat, 60 %.


Johtavat suoraviivaisesti, ottavat pelaajia vähän huomioon.

• Muutossuuntautuneet ihmisvalmentajat, 20 %.


Visiovat ja edistävät muutosta. Ottavat pelaajat myönteisesti huomioon.

• Matalan profiilin valmentajat, 13 %.


Kontrolloivat pelaajia. Ovat pelaajien mielestä epäoikeudenmukaisia ja epäreiluja.

• Muutosvalmentajat, 3,5 %.


Visioivat ja ottavat pelaajat huomioon. Ovat oikeudenmukaisia.

• Korkean profiilin valmentajat, 3,5 %.


Valmentajien huippua kaikilla osatekijöillä mitaten. Valmentajien sijoittumista eri ryhmiin selittää eniten koulutus. Koulutetut valmentajat ovat muutos- ja ihmissuuntautuneimpia.

Frantsin mukaan muualla yhteiskunnassa tapahtunut johtamistyylien muutos ei ole ulottunut jääkiekkopiireihin. Toisaalta lätkäjoukkue on aivan omanlaisensa luotsattava: työ on tehtäväkeskeistä, ja tavoitteet ovat lähellä ja konkreettisia. Johdettava ryhmäkin on usein kasassa vain vuoden.

Nimissä on seksiä

Mikä tekee ihmisestä seksikkään? Symmetriset kasvot, pieni peppu, käheä ääni vai vähäinen vaatetus? Nekin, mutta nyt on löydetty uusi tapa saada vastakkaisen sukupuolen suosiota. Aiemmin on väitetty, ettei nimi miestä pahenna, mutta kielitieteilijä Amy Perfors Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta väittää toista. Myös nimissä on seksiä, ja niiden seksikkyyden määrää se, missä kohtaa suuta ääntyy nimessä esiintyvä painotettu vokaali.

Nyt seuraa huonoja uutisia suomalaisille miehille, joiden yleisin etunimi on Juhani. Perforsin tutkimusten mukaan miehiä, joiden nimen painotettu vokaali ääntyy edessä, pidetään seksikkäämpinä kuin miehiä, joiden nimessä on takavokaali. Edessä ääntyviä vokaaleitahan ovat e, i, y, ä ja ö. Takana ääntyvät a, o ja u. Amerikkalaismiehistä nimeltään seksikkäimpiin kuuluvat mm. Matt ja Edgar, kun taas vähemmän seksikkäitä ovat George ja Paul.

Kumma kyllä, päinvastainen pitää paikkansa naisten nimissä: seksikkäimpiä ovat takavokaaliset Claudia, Gloria ja suomalaistenkin naisten suosikkinimi Maria.

Yksi selitys etuvokaalien seksikkyydelle voi olla se, että ne mielletään pienemmiksi kuin takana ääntyvät vokaalit. Muista mieltymystutkimuksista tiedetään esimerkiksi, etteivät naiset suosi supermaskuliinisia miehiä vaan hellää elättäjää, siis vähän "pienempää".

Perfors korostaa, ettei etu- ja takavokaalien seksikkyyden ero ole suuren suuri, vaikka onkin tilastollisesti merkitsevä. Tutkija myös myöntää, ettei hänellä ole aavistustakaan, päteekö havainto muilla kielialueilla. Jussien ei siis kannata sännätä vaihtamaan nimeään Jesseksi.

Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla