Tieto ja asenteet ovat kohdallaan, ja tekojakin syntyy, kunhan saamme trendisettereitä näyttämään mallia.

Ihminen-palsta




Julkaistu Tiede -lehdessä 2/2010

Tiedetään: kasvisruokaa sen olla pitäisi, mutta kun pihvi on niin hyvää ja brasilialainen sisäfilee oli tarjouksessa. Tiedetään, että junalla olisi hyvä liikkua, mutta kun Turkuun pääsee nyt niin kätevästi autolla uutta moottoritietä - ihan ajallaan.

Ja toisaalta, miksi minun pitäisi tuskailla ilmaston vuoksi, kun kukaan muukaan ei tee mitään? Eivät edes isot herrat Kööpenhaminassa.

- Ihmisillä on runsaasti tietoa ilmastonmuutoksesta, ja kaikki ovat periaatteessa valmiit toimintaan, arvioi ajatushautomo Demos Helsingin kehitysjohtaja Roope Mokka, joka on tutkinut suomalaisten ilmastoasen¬teita muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon. Hän toimitti myös viime vuonna ilmestyneen Olimme kuluttajia -kirjan, jossa esiteltiin ilmastonmuutoksesta juontuvia tulevaisuuden skenaarioita.

- Seisomme samassa rivissä, mutta kukaan ei ota askelta eteenpäin. On riski, että syntyy sivustakatsojailmiö, ja ihmiset alkavat poistua takavasemmalle, Mokka jatkaa.


Ei kondomia ilmastonmuutokseen

Tieto ja positiiviset asenteet eivät riitä, sillä ilmastomyönteinen elämäntapa on kokonaisvaltainen asia.

Suomesta löytyy esimerkkejä elämäntavan muutoksista, joilla on ollut yhteiskunnallista merkitystä. Pohjois-Karjala-projekti muutti ruokatottumukset, kohensi terveyttä ja nosti odotettavissa olevaa elinikää. Liikkuminen on lisääntynyt ja tupakointi vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Voitaisiinko näistä oppia jotakin?

- Pohjois-Karjala-projekti oli aivan mieletön menestystarina. Sitä kampanjoitiin voimakkaasti sekä yhteiskunnan että arjen tasolla, esimerkiksi työpaikkaruokaloissa, Mokka tietää.

Ilmastoasioissa tiedon tuputus voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Liiallinen vaaroista toitottaminen voi luoda mielikuvan, ettei yksittäinen ihminen voi tehdä mitään, että kyse on hänelle liian isosta asiasta.

- Ilmastonmuutokseen ei voi tarjota konkreettista ratkaisua - kuten voi tarjota kondomia aidsia vastaan. Sellaista ei ole, Roope Mokka harmittelee.

Matka tiedosta toimintaan on lisäksi kovin pitkä, jopa kymmeniä vuosia, kuten tupakoinnin hidas väheneminen osoittaa. Ilmastotieteilijöiden mukaan hiilidioksidipäästöt pitäisi kuitenkin saada merkittävästi pienemmiksi jo 10-15 vuodessa, jotta lämpeneminen pysyisi hyväksyttävissä rajoissa.
Valistuksen tilalle on siis keksittävä jotakin, joka tehoaa nopeasti.


Ekovalinnat oletusarvoiksi

Viisastenkivi saattaa löytyä behavioristisesta taloustieteestä.  Se haastaa perinteisen taloustieteen oletuksen, jonka mukaan me ihmiset tekisimme tietojemme pohjalta rationaalisia valintoja. Tilanne on itse asiassa päinvastainen: teemme koko ajan ratkaisuja, jotka ovat helppoja ja joita näemme muidenkin tekevän, vaikka ne eivät olisi etumme mukaisia.

Roope Mokka viittaa Chicagon yliopiston tutkijoihin Richard Thaleriin ja Cass Sunsteiniin, jotka kaksi vuotta sitten julkaisivat päätösten teosta kirjan Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth and Happiness. Nudge tarkoittaa tönäisyä, ja Mokka esittää, että ihmisiä pitää auttaa valitsemaan oikein.

- Ekologisista vaihtoehdoista pitäisi tehdä oletusarvoja. Lentomatkustamisen hiilipäästöjen kompensaatiomaksun tulisi sisältyä oletuksena lipun hintaan. Jos sitä ei halua maksaa, se on valittava pois.

Ekologisia oletusarvoja voivat edistää portinvartijat, ammattiryhmät, jotka ovat avainasemassa asumista, liikkumista ja syömistä koskevissa valinnoissa. Portinvartija-ammateissa ovat muun muassa isännöitsijät, rautakauppiaat, matkatoimistovirkailijat, elämäntapalehtien toimittajat, kauppaketjujen sisäänostajat ja työpaikkaruokaloiden henkilöstö.

- Ilmastonmuutos on nähty liian paljon ihmiskunnan eettisenä ongelmana. On se sitäkin, mutta kun se jalkautuu arkisiksi kuluttajapäätöksiksi, muutoksessa ei ole kyse sen kummemmasta kuin saada ihmiset valitsemaan jotakin vähän erilaista kuin ennen.


Edelläkävijät vetävät mukaansa

Elämäntavan muuttaminen ilmastomyönteiseksi on silti isompi asia kuin olutmerkin vaihtaminen tai siirtyminen kevytjuustoon. Niihin voi riittää "tönäisyksi" hyvä mainoskampanja, mutta uusi ekologinen elämäntapa edellyttää esimerkin voimaa.

- Ympäristötekoihin eri ihmisiä motivoivat eri asiat. Joku motivoituu kehuista, toinen taloudellisesta palkinnosta. Paras motivaattori on kuitenkin se, mitä muut kaltaisemme ihmiset tekevät. Harva pystyy tekemään muista poikkeavia valintoja, Mokka tietää.

Roope Mokka toivoo sosiaalisiin ryhmiin mielipidejohtajia, jotka alkavat toimia uudella tavalla. - Edelläkävijöitä tarvitaan, sillä esimerkki vetää muita mukaan.

Trendisettereiden ilmaantuminen edellyttää positiivista sykliä. Ekovalintoja ei pitäisi nähdä jostakin luopumisena, vaan jonkin voittamisena. Etätyöläinen voi viettää enemmän aikaa kotona, auton junaan vaihtava saa aikaa lukea, hampurilaisista luopuva pudottaa kiloja ja työmatkapyöräilijä kohottaa kuntoa.

- Ja joillekin riittää parempi omatunto. Eri ryhmille edut ovat erilaiset, mutta olen vakuuttunut siitä, että elämä vähähiilisessä maailmassa olisi parempaa kuin nykyisessä, Roope Mokka sanoo.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

10 askelta oikeaan suuntaan




1 Kävele kauppaan ja osta vain niin paljon kuin jaksat kantaa.

2 Valitse tuotteita, jotka säästävät ympäristöä ja luonnonvaroja.

3 Vähennä lihan syöntiä.

4 Kävele tai pyöräile töihin, jos kelit ja matka antavat myöten.

5 Ehdota työnantajallesi, että voisit tehdä päivän viikossa etätyötä.

6 Tee lomamatkasi junalla tai laivalla. Jos lennät, maksa hiilimaksu.

7 Säädä kodinkoneesi energiansäästötilaan.

8 Vie vanhat tavarasi kierrätykseen.

9 Erottele ja kierrätä jätteesi.

10 Lämmitä sähkösauna vain kerran viikossa.






OMAT SANAT

Laskiaisen monet laskut


On pikemmin sääntö kuin poikkeus, että lyhyet ja yksinkertaisilta näyttävät verbit ovat yllättävän monitulkintaisia. Hyvä esimerkki on laskea. Se voi tarkoittaa muun muassa alaspäin suuntautuvaa liikettä, madaltumista, vähenemistä, irti päästämistä, sallimista, laskutoimitusten suorittamista, arvioimista ja ampumista. Tarpeen tullen voi laskea myös leikkiä tai luikuria.
Päivän nimi laskiainen on laskea-verbin johdos, mutta ei ole itsestään selvää, mitä laskemista siinä tarkoitetaan. Kristfrid Ganander kuvasi 1700-luvulla Mythologia Fennicassaan suomalaisten laskiaisenviettoa ja arveli, että juhlapäivän nimi johtui tavasta laskea mäkeä laskiaistiistain ratoksi. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä kaikissa vanhimmissa lähteissä, joissa sana mainitaan, puhutaan paastonlaskiaisesta tai paastonlaskiaissunnuntaista. Laskiainen liittyy siis paastonajan alkuun.
Ortodoksisessa Karjalassa laskiaissunnuntaita on vanhastaan nimitetty maitopyhälaskuksi. Silloin luovutaan munien ja maitotuotteiden syömisestä ja aletaan valmistautua paastoamalla pääsiäiseen. Jo viikkoa ennen on vietetty lihapyhälaskua ja jätetty lihan syöminen. Venäjässä laskiaissunnuntaita on nimitetty "jäähyväissunnuntaiksi". Silloin oli hyvästeltävä herkkuruoat peräti seitsemän viikon ajaksi.
Roomalaiskatolisessa kirkossa ja myös suurimmassa osassa keskiajan Suomea pappien paasto alkoi laskiaissunnuntaina. Kansa aloitti paaston laskiaistiistain jälkeen. Laskiaisena tuli voimaan myös muita rajoituksia. Esimerkiksi Herra Martin suomentaman keskiaikaisen maanlain mukaan paastonlaskiaisesta Olavin päivään asti ei saanut metsästää hirviä.
Alkuaan laskiainen on siis ollut rajoituksiin alistumista luopumalla herkuista ja huveista. Pääsiäinen on vastaavasti merkinnyt rajoituksista pääsemistä. Myös päivien laskeminen on ollut tärkeää, sillä laskiaisen ja pääsiäisen ajankohdat täytyi määritellä joka vuosi erikseen. Se oli keskiajalla kuitenkin oppineiden kirkonmiesten tehtävä, ei tavallisen kansan päänsärky.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.