Tieto ja asenteet ovat kohdallaan, ja tekojakin syntyy, kunhan saamme trendisettereitä näyttämään mallia.

Ihminen-palsta




Julkaistu Tiede -lehdessä 2/2010

Tiedetään: kasvisruokaa sen olla pitäisi, mutta kun pihvi on niin hyvää ja brasilialainen sisäfilee oli tarjouksessa. Tiedetään, että junalla olisi hyvä liikkua, mutta kun Turkuun pääsee nyt niin kätevästi autolla uutta moottoritietä - ihan ajallaan.

Ja toisaalta, miksi minun pitäisi tuskailla ilmaston vuoksi, kun kukaan muukaan ei tee mitään? Eivät edes isot herrat Kööpenhaminassa.

- Ihmisillä on runsaasti tietoa ilmastonmuutoksesta, ja kaikki ovat periaatteessa valmiit toimintaan, arvioi ajatushautomo Demos Helsingin kehitysjohtaja Roope Mokka, joka on tutkinut suomalaisten ilmastoasen¬teita muun muassa valtioneuvoston tulevaisuusselontekoon. Hän toimitti myös viime vuonna ilmestyneen Olimme kuluttajia -kirjan, jossa esiteltiin ilmastonmuutoksesta juontuvia tulevaisuuden skenaarioita.

- Seisomme samassa rivissä, mutta kukaan ei ota askelta eteenpäin. On riski, että syntyy sivustakatsojailmiö, ja ihmiset alkavat poistua takavasemmalle, Mokka jatkaa.


Ei kondomia ilmastonmuutokseen

Tieto ja positiiviset asenteet eivät riitä, sillä ilmastomyönteinen elämäntapa on kokonaisvaltainen asia.

Suomesta löytyy esimerkkejä elämäntavan muutoksista, joilla on ollut yhteiskunnallista merkitystä. Pohjois-Karjala-projekti muutti ruokatottumukset, kohensi terveyttä ja nosti odotettavissa olevaa elinikää. Liikkuminen on lisääntynyt ja tupakointi vähentynyt tasaisesti 1980-luvulta lähtien. Voitaisiinko näistä oppia jotakin?

- Pohjois-Karjala-projekti oli aivan mieletön menestystarina. Sitä kampanjoitiin voimakkaasti sekä yhteiskunnan että arjen tasolla, esimerkiksi työpaikkaruokaloissa, Mokka tietää.

Ilmastoasioissa tiedon tuputus voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Liiallinen vaaroista toitottaminen voi luoda mielikuvan, ettei yksittäinen ihminen voi tehdä mitään, että kyse on hänelle liian isosta asiasta.

- Ilmastonmuutokseen ei voi tarjota konkreettista ratkaisua - kuten voi tarjota kondomia aidsia vastaan. Sellaista ei ole, Roope Mokka harmittelee.

Matka tiedosta toimintaan on lisäksi kovin pitkä, jopa kymmeniä vuosia, kuten tupakoinnin hidas väheneminen osoittaa. Ilmastotieteilijöiden mukaan hiilidioksidipäästöt pitäisi kuitenkin saada merkittävästi pienemmiksi jo 10-15 vuodessa, jotta lämpeneminen pysyisi hyväksyttävissä rajoissa.
Valistuksen tilalle on siis keksittävä jotakin, joka tehoaa nopeasti.


Ekovalinnat oletusarvoiksi

Viisastenkivi saattaa löytyä behavioristisesta taloustieteestä.  Se haastaa perinteisen taloustieteen oletuksen, jonka mukaan me ihmiset tekisimme tietojemme pohjalta rationaalisia valintoja. Tilanne on itse asiassa päinvastainen: teemme koko ajan ratkaisuja, jotka ovat helppoja ja joita näemme muidenkin tekevän, vaikka ne eivät olisi etumme mukaisia.

Roope Mokka viittaa Chicagon yliopiston tutkijoihin Richard Thaleriin ja Cass Sunsteiniin, jotka kaksi vuotta sitten julkaisivat päätösten teosta kirjan Nudge: Improving Decisions About Health, Wealth and Happiness. Nudge tarkoittaa tönäisyä, ja Mokka esittää, että ihmisiä pitää auttaa valitsemaan oikein.

- Ekologisista vaihtoehdoista pitäisi tehdä oletusarvoja. Lentomatkustamisen hiilipäästöjen kompensaatiomaksun tulisi sisältyä oletuksena lipun hintaan. Jos sitä ei halua maksaa, se on valittava pois.

Ekologisia oletusarvoja voivat edistää portinvartijat, ammattiryhmät, jotka ovat avainasemassa asumista, liikkumista ja syömistä koskevissa valinnoissa. Portinvartija-ammateissa ovat muun muassa isännöitsijät, rautakauppiaat, matkatoimistovirkailijat, elämäntapalehtien toimittajat, kauppaketjujen sisäänostajat ja työpaikkaruokaloiden henkilöstö.

- Ilmastonmuutos on nähty liian paljon ihmiskunnan eettisenä ongelmana. On se sitäkin, mutta kun se jalkautuu arkisiksi kuluttajapäätöksiksi, muutoksessa ei ole kyse sen kummemmasta kuin saada ihmiset valitsemaan jotakin vähän erilaista kuin ennen.


Edelläkävijät vetävät mukaansa

Elämäntavan muuttaminen ilmastomyönteiseksi on silti isompi asia kuin olutmerkin vaihtaminen tai siirtyminen kevytjuustoon. Niihin voi riittää "tönäisyksi" hyvä mainoskampanja, mutta uusi ekologinen elämäntapa edellyttää esimerkin voimaa.

- Ympäristötekoihin eri ihmisiä motivoivat eri asiat. Joku motivoituu kehuista, toinen taloudellisesta palkinnosta. Paras motivaattori on kuitenkin se, mitä muut kaltaisemme ihmiset tekevät. Harva pystyy tekemään muista poikkeavia valintoja, Mokka tietää.

Roope Mokka toivoo sosiaalisiin ryhmiin mielipidejohtajia, jotka alkavat toimia uudella tavalla. - Edelläkävijöitä tarvitaan, sillä esimerkki vetää muita mukaan.

Trendisettereiden ilmaantuminen edellyttää positiivista sykliä. Ekovalintoja ei pitäisi nähdä jostakin luopumisena, vaan jonkin voittamisena. Etätyöläinen voi viettää enemmän aikaa kotona, auton junaan vaihtava saa aikaa lukea, hampurilaisista luopuva pudottaa kiloja ja työmatkapyöräilijä kohottaa kuntoa.

- Ja joillekin riittää parempi omatunto. Eri ryhmille edut ovat erilaiset, mutta olen vakuuttunut siitä, että elämä vähähiilisessä maailmassa olisi parempaa kuin nykyisessä, Roope Mokka sanoo.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

10 askelta oikeaan suuntaan




1 Kävele kauppaan ja osta vain niin paljon kuin jaksat kantaa.

2 Valitse tuotteita, jotka säästävät ympäristöä ja luonnonvaroja.

3 Vähennä lihan syöntiä.

4 Kävele tai pyöräile töihin, jos kelit ja matka antavat myöten.

5 Ehdota työnantajallesi, että voisit tehdä päivän viikossa etätyötä.

6 Tee lomamatkasi junalla tai laivalla. Jos lennät, maksa hiilimaksu.

7 Säädä kodinkoneesi energiansäästötilaan.

8 Vie vanhat tavarasi kierrätykseen.

9 Erottele ja kierrätä jätteesi.

10 Lämmitä sähkösauna vain kerran viikossa.






OMAT SANAT

Laskiaisen monet laskut


On pikemmin sääntö kuin poikkeus, että lyhyet ja yksinkertaisilta näyttävät verbit ovat yllättävän monitulkintaisia. Hyvä esimerkki on laskea. Se voi tarkoittaa muun muassa alaspäin suuntautuvaa liikettä, madaltumista, vähenemistä, irti päästämistä, sallimista, laskutoimitusten suorittamista, arvioimista ja ampumista. Tarpeen tullen voi laskea myös leikkiä tai luikuria.
Päivän nimi laskiainen on laskea-verbin johdos, mutta ei ole itsestään selvää, mitä laskemista siinä tarkoitetaan. Kristfrid Ganander kuvasi 1700-luvulla Mythologia Fennicassaan suomalaisten laskiaisenviettoa ja arveli, että juhlapäivän nimi johtui tavasta laskea mäkeä laskiaistiistain ratoksi. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä kaikissa vanhimmissa lähteissä, joissa sana mainitaan, puhutaan paastonlaskiaisesta tai paastonlaskiaissunnuntaista. Laskiainen liittyy siis paastonajan alkuun.
Ortodoksisessa Karjalassa laskiaissunnuntaita on vanhastaan nimitetty maitopyhälaskuksi. Silloin luovutaan munien ja maitotuotteiden syömisestä ja aletaan valmistautua paastoamalla pääsiäiseen. Jo viikkoa ennen on vietetty lihapyhälaskua ja jätetty lihan syöminen. Venäjässä laskiaissunnuntaita on nimitetty "jäähyväissunnuntaiksi". Silloin oli hyvästeltävä herkkuruoat peräti seitsemän viikon ajaksi.
Roomalaiskatolisessa kirkossa ja myös suurimmassa osassa keskiajan Suomea pappien paasto alkoi laskiaissunnuntaina. Kansa aloitti paaston laskiaistiistain jälkeen. Laskiaisena tuli voimaan myös muita rajoituksia. Esimerkiksi Herra Martin suomentaman keskiaikaisen maanlain mukaan paastonlaskiaisesta Olavin päivään asti ei saanut metsästää hirviä.
Alkuaan laskiainen on siis ollut rajoituksiin alistumista luopumalla herkuista ja huveista. Pääsiäinen on vastaavasti merkinnyt rajoituksista pääsemistä. Myös päivien laskeminen on ollut tärkeää, sillä laskiaisen ja pääsiäisen ajankohdat täytyi määritellä joka vuosi erikseen. Se oli keskiajalla kuitenkin oppineiden kirkonmiesten tehtävä, ei tavallisen kansan päänsärky.


Kaisa Häkkinen
Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti