Joulun hilpeään juhlintaan kuuluvat nykyään erottamattomasti punalakkiset joulutontut.

Tämä perinne ei kuitenkaan ole kovin vanha: mielikuvat tonttujen ulkonäöstä ja joulupuuhista perustuvat pitkälti piirroksiin, joita ruotsalainen taiteilija Jenny Nyström laati 1800-luvun lopulla.

Tontuista puhuttiin kyllä aiemminkin, mutta nämä tontut olivat aikuisten juttuja.

Sana tonttu on lainaa ruotsista, ja se on samaa juurta kuin talon rakennusten ja pihan aluetta merkitsevä tontti.

Entisaikaan uskottiin, että tonteilla oli oma haltijaolentonsa, ruotsiksi tomtegubbe tai tomtebisse eli ’tontin ukko’. Suomalaisten oli helppo omaksua sama ajatus, koska kaikella olevaisella oli vanhastaan uskottu olevan oma suojelushenkensä. Tässä tapauksessa se oli siis tonttu-ukko.

Sekä ruotsissa että suomessa yhdyssanan alkuosa on alkanut edustaa koko käsitettä, ja muutos on tapahtunut jo keskiajalla siitä päätellen, että Mikael Agricolan Psalttarissa vuonna 1551 mainitaan tonttu, joka hallitsi huoneen menon.

Tontut pitivät hyvää huolta talosta ja sen varallisuudesta. Jyvätonttu kantoi taloon viljaa, jota se ilmeisesti hankki naapurien pelloilta. Saunatonttu piti järjestystä ja varjeli saunaa tulipalolta. Rahatonttu vartioi kätköjä, joihin talon rahavarat oli piilotettu. Paskatonttu huolehti siitä, että talossa riitti lantaa. Se oli arvotavaraa ennen väkilannoitteiden keksimistä.

Kaikki tontut eivät olleet hyväntahtoisia, ja hyväkin tonttu saattoi äityä ilkeäksi, jos sitä ei kohdeltu arvonsa mukaisesti. Tontulle piti varata ruokaa ja saunavuoro, ja sitä piti puhutella kohteliaasti.

Voi sitä onnetonta, joka joutui tontun vihoihin! Ilkeät tai suuttuneet tontut tekivät kepposia tai suorastaan vahinkoa. Niinpä tonttu tai tontta voi murteissa tarkoittaa myös pirua, pahaa haltijaa, kummitusta tai tomppelia ja tonttuilu typerää käyttäytymistä.

Tonttu valvoo järjestystä edelleenkin. Joululahjaseremonian klassinen kysymys kuuluu: ”Onko täällä kilttejä lapsia?” Silloin ei valehtelu auta. Kyllä tonttu tietää.

Kirjoittaja on suomen kielen professori Turun yliopistossa.

 Julkaistu Tiede-lehdessä 13/2009