Kuusi vuotta sitten ei mitään - nyt yli kymmenmetrisiä runkoja. Trooppinen metsä syntyy helpommin kuin luullaan, jos puille vain annetaan mahdollisuus.


TEKSTI:Antti Pelttari

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuusi vuotta sitten ei mitään - nyt yli kymmenmetrisiä runkoja.
Trooppinen metsä syntyy helpommin kuin luullaan, jos puille
vain annetaan mahdollisuus.

Julkaistu Tiede-lehdessä

5/2001


 


Yllätyin iloisesti viimevuotisella arviointimatkallani Nicaraguassa: siellä on alettu kunnioittaa puita.

Väli-Amerikassa sijaitseva Nicaragua on hyvin köyhä maatalousmaa, joka on hakannut metsiään suruttomasti. Kun vuosina 1992-1995 toimin Carazon läänissä metsäalan neuvonantajana, Nicaraguan metsiä pidettiin jo lähes menetettyinä. Silloisella hävittämisvauhdilla niiden arvioitiin loppuvan vuoteen 2010 mennessä.

Viidessä vuodessa ympäristöasenteet ovat kuitenkin muuttuneet. Enää ei teiden varsia ja pihoja puhdisteta viidakkoveitsellä tai kuloteta, vaan itsekseen versoneet puuntaimet saavat jäädä kasvamaan. Myös kaupunkien puisto- ja viheralueet kukoistavat. Carazossa kasvaa kaikkialla taimia, joita lahjoitin tuottajille, kouluille ja virastoille. Moni voisi jo ottaa metsästään polttopuuta muttei oikein halua kaataa puita tai edes karsia oksia.

Miten trooppinen metsä kasvaakaan, kun sen vain annetaan kasvaa! Vaikka tämä kokemus on Nicaraguasta, se voidaan pääpiirtein yleistää koskemaan myös muita tropiikin valtioita. Kaiken hakkaamisen ja tuhoamisen jälkeenkin metsillä on yhä toivoa.

Puu on jo kalliimpaa kuin ruoka

Nicaragualaisten ympäristöasenteiden muuttuminen lienee osittain meidän projektityöntekijöiden ja paikallisten ympäristötoimijoiden ansiota. Tärkein asenteiden muokkaaja on kuitenkin jokaista ihmistä koskettanut paikallisen ilmaston muutos.

Kosteutta sitoneiden ja lämpötiloja tasanneiden metsien häviäminen vaikeuttaa jo kaikkien nicaragualaisten elämää. Sademäärä on vähentynyt vuosi vuodelta, ja sadekauden alku on siirtynyt aina vain pidemmälle kesään. Vuonna 2000 sadekausi tuli yli kaksi kuukautta myöhässä. Eräiden arvioiden mukaan Crazon alueen keskilämpötila on noussut viidessäkymmenessä vuodessa peräti neljä astetta.

Metsien katoaminen on johtanut esimerkiksi vesialueiden kuivumiseen niin, että maan ainoan tekojärven varanto ei enää riitä pääkaupungin Managuan kokopäiväiseen sähköntuottoon. Toisaalta sadekausina syntyy tulvia, koska sitovien puunjuurien puuttuessa hienojakoinen maa-aines valuu rinteiltä alas ja tukkii kaupungin sadevesiviemärit.

Pääkaupungin ympäriltä on kaikki metsät hävitetty jo monen kymmenen kilometrin säteeltä. Polttopuuta tuodaan myytäväksi jopa satojen kilometrien takaa, ja se maksaa jo enemmän kuin ruoka.




  trooppiset metsät?

Trooppinen metsä tuo useimmille mieleen ainavihannan sademetsän. Todellisuu-dessa useimmat kääntöpiirien väliset metsät ovat puolikosteita, kausivihantia tai kuivia ja niissä on vuosittain selvät sadekaudet ja kuivat kaudet.

Sademetsän hakkaaminen ja sen jälkeinen yksipuolinen viljely, jatkuva kulottaminen ja ylilaiduntaminen muut-tavat pienilmastoa ja maaperää niin rajusti, ettei samanlaista metsää yleensä voi kasvaa uudestaan.

Tilalle voidaan kuitenkin usein kasvattaa tuottava ja runsaslajinen kausivihanta tai kuiva trooppinen metsä. Esimerkiksi tiikki, mahonki, sikarilaatikkopuu ja useimmat muut tropiikin arvopuut kasvavat luonnostaan myös näissä metsissä, joiden istuttamiseen ilmasto-olot ovat ihanteelliset.

Keräsimme puunsiemenet luonnosta

Tulin Nicaraguaan tammikuussa 1992 Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen palkkaamana perustamaan Jinotepen ja San Marcosin kaupunkeihin taimitarhoja. Niihin oli määrä saada metsä-, koriste- ja hedelmäpuita sekä muita kasveja, joita voisi istuttaa puistoihin ja katuvierille sekä jakaa kouluihin, virastoihin ja maatiloille.

Aloitimme tyhjin käsin ja keräsimme eri puulajien siemeniä sitä mukaa kuin luonto niitä tarjosi. Sadekauden alkaessa touko-kesäkuussa meillä oli jo kelpo valikoima taimia: lähes 40 000 puuta, pariakymmentä eri lajia.

Molemmissa tarhoissa vieraili valtuuskuntia ja lehdistön edustajia, jotka ihailivat upeita puuntaimia. Niiden istuttamista ei kuitenkaan kiirehditty - eihän taimitarhoissa olisi sen jälkeen ollut enää mitään näyttämistä. Katastrofaalisen metsätuhon pysäyttäminen ei itse asiassa kiinnostanutkaan päättäjiä.

Viimein kaupunkien johtajat kuitenkin jakoivat taimet. Osa meni heidän ystävilleen ja tuttavilleen, mutta iso osa lahjoitettiin kouluille näyttäviin istutustempauksiin.

Seuraavina vuosina taimitarhojen tuotanto kasvoi jo moninkertaiseksi, ja samalla niiden lajivalikoima monipuolistui yli


sataan lajikkeeseen. Taimitarhat alkoivat tuntua Nicaraguan-vuosieni suurimmalta menestykseltä.




  "ykspuukuume"

Tropiikin metsäistutuksia on vuosikym-meniä leimannut tehokkuuteen tähtäävä yksipuolisuus. Kaikkialle on istutettu ensin eukalyptusta, sitten Leucaena- ja akasialajikkeita sekä tiikkiä ja nyttemmin myös nim-puuta. "Trooppisten metsien asiantuntemus" tarkoittaa turhan usein vain näiden puiden käyttöä. Paikallisista lajeista ei monesti ole tarjolla edes kunnollista tutkimustietoa.

Paikalliset puulajit kuitenkin kasvavat usein nopeammin, ovat monikäyt-töisempiä ja lisääntyvät helpommin ja halvemmin.

Ainoa asia, joka puoltaa vierasperäisten lajien laajaa käyttöä, on luontaisten vihollisten puuttuminen. Eukalyptuspuun lehdet eivät kelpaa kunnolla edes lehden-leikkaajamuurahaisille.


Uusi laki ei pelastanut taimitarhoja

Sitä suurempi pettymys olikin taimitarhojen näkeminen viime vuonna. Niistä ei ollut huolehdittu kunnolla enää vuosiin. Istutimme ne aikoinaan täyteen eri lajeja, jotta tulevaisuudessa kaikki tarvittavat siemenet ja pistokkaat olisivat aina helpommin saatavissa. Puut ja pensaat kukoistivat yhä, mutta kaikki taimet olivat jo monta vuotta vanhoja ja maahan juurtuneita. Uustuotanto oli tyrehtynyt.

En siis sittenkään ollut onnistunut tekemään tarhoja koristekasvien ja -puiden myynnillä niin omavaraisiksi, että toiminta olisi jatkunut ja kehittynyt omalla painollaan.

Tällaista epäonnistumista en olisi uskonut tapahtuvan, koska maan uusi ympäristölaki velvoittaa kunnat ja kaupungit huolehtimaan metsien uudelleenistuttamisesta. Vuoden 1996 ympäristölaki on itse asiassa edistyksellisimpiä koko maailmassa. Se määrää muun muassa, että jokaisen 6-65-vuotiaan nicaragualaisen pitää istuttaa kymmenen puuta vuodessa.

Lain valvonta lienee jäänyt retuperälle sen takia, että sekä Jinotepen että San Marcosin kaupunginjohtajat olivat kärsineet tappion vuoden 1996 kunnallisvaaleissa ja suuri osa avainasemassa olleista työntekijöistä oli saanut potkut.

Aitaaminen suojasi istutukset vuohilta

Onneksi 5-7 vuotta sitten valmistuneet istutusalueet olivat jopa yllättävän hyväkuntoisia. Tilojen ja koulunpihojen rehevyys osoitti, millaisia mahdollisuuksia tropiikin luonto tarjoaa. Luonto oli kuitenkin tarvinnut hieman apua, jotta kasvu oli päässyt käyntiin.

- Istutusalueen aitaaminen oli tärkeimpiä menestymisen edellytyksiä. Suojattomat taimet päätyvät nimittäin ennen pitkää syödyiksi, sillä lehmät ja vuohet laiduntavat yleisesti vapaina.

Asia ei kuitenkaan ollut niin yksinkertainen kuin miltä se kuulostaa, koska aitaaminen maksaa enemmän kuin puuntaimet ja niiden istuttaminen.

Olin jopa joutunut muutamiin pahoihin riitoihin, koska en kahden viimeisen projektivuoteni aikana enää juuri suostunut luovuttamaan tuottajille tai kouluille puuntaimia, ellei istutusaluetta ollut aidattu. Toisinaan kaupunginjohtajat kirjoittivat määräyskirjoja pakottaakseen taimitarhanhoitajat luovuttamaan taimia ystäviensä tiloille silloin, kun en itse ollut paikalla.

- Kulotuksilta suojaaminen oli toinen tärkeä edellytys istutusten onnistumiseksi.

Perinteinen kaskeaminen on Nicaraguassa yleistä. Lisäksi maassa kulotetaan erityisesti laidunalueita ennen sadekauden alkua. Näin vältetään kuulemma erilaisten karjalle haitallisten punkkien, hämähäkkien, hyönteisten ja myös kalkkarokäärmeiden pesiytyminen alueelle. Kulottaminen on halvempaa kuin torjuntakemikaalien käyttö.

Vaikka ympäristöjärjestöt ovat kritisoineet kulotusta jo useiden vuosikymmenien ajan, sitä ei ole saatu aisoihin.






Aita joka elää

Miksi hakata metsien arvopuut aita-tolpiksi, kun voi istuttaa maahan tolpan kokoisen oksan, joka juurtuu? Nicaraguassa on kymmeniä tai jopa satoja puu- ja pensaslajeja, jotka sopivat eläviin aitoihin.

Elävät aidat tuottavat puulajin mukaan polttopuuta, hedelmiä tai karjanrehua, sitovat ilmakehän typpeä maaperään tai tarjoavat varjopuuston eläimille. Koska aitapuista ei pyritä kasvattamaan sahatavaraa, niihin voi kiinnittää vaikka piikkilanka-aidan.

Tuuliaidat ovat eläviä aitoja, joilla pyritään ehkäisemään tuulieroosiota ja suojaamaan maaperää tuulen aiheut-tamalta kuivumiselta. Aita voi koostua useista erikorkuisista puu- ja pensas-lajikkeista, jotka suojaavat viljelyksiä eri puolilta.

Istutuksilla voi myös estää sadevettä kuljettamasta maa-ainesta pois. Toki maaperää voi suojella myös esimerkiksi isojen kivien avulla. Elävä eroosion-suoja-aita tarjoaa kuitenkin samat lisäedut kuin muutkin elävät aidat.


Taisteluhärät talloivat koulunpihan

Ihmisten asennemuutos on ainoa pitkäaikainen lääke ympäristöongelmiin, ja tulevaisuuden asenneilmapiiri viriää kouluissa. Yksi tärkeimpiä työalueitani olikin koululaisten ympäristökasvatus.

Mikä onkaan sen parempi esimerkki muulle yhteisölle kuin puuistutuksilla viihtyisäksi luotu koulunpiha. Sitä paitsi oppilaat voivat itse osallistua puiden istutukseen ja huolehtia niiden hoidosta.

Kaiken kaikkiaan suunnittelimme ja toteutimme istutuksia noin 50 koululle.

Joukkoon mahtui onnistumisten lisäksi myös muutama täydellinen fiasko. Esimerkiksi istutimme Dulce Nombren kylän koulun pihalle 200 puuntainta, ja opettajat ja oppilaat olivat innokkaasti mukana hankkeessa. He kuitenkin unohtivat kertoa minulle, että paikallisten pyhimysjuhlien aikana pihaa käytetään härkätaisteluareenana. Menetimme joka ainoan taimen.

Poissa ollessani eli vuosina 1996-1999 oli onneksi sattunut vain yksi vastaava tapaus. Japanilainen kirkollinen järjestö oli rahoittanut El Tanquen koulun pihamaan ympärille suojamuurin. Se oli rakennettu täsmälleen istuttamiemme puuntaimien päälle.

  Palvelukeskus ry:n kirjastosta,  puh. (09) 584 233.


 



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla