Kun keski-ikäiset innostuvat sosiaalisesta mediasta, yksityisyyden suoja unohtuu usein herkemmin kuin nuorilta. Facebookissa leikkivä aikuinen voi paljastaa itsestään enemmän verkkotuttavalleen kuin tosiystävälleen.


unohtuu usein herkemmin kuin nuorilta. Facebookissa leikkivä aikuinen
voi paljastaa itsestään enemmän verkkotuttavalleen kuin tosiystävälleen.




Vallankumous alkoi tälläkin kertaa nuorisosta. Internetin uusin kehitysvaihe, sosiaalinen media, lähti liikkeelle nuorten suosimista keskusteluryhmistä ja IRC-Gallerian, YouTuben, MySpacen ja Flickrin kaltaisista yhteisösivustoista, joilla käyttäjät itse tuottavat ja jakelevat sisällön.

Alkuun nuorten vanhempia huoletti se, millaista aineistoa - esimerkiksi kuvia ja henkilötietoja -  nuoret nettiin laittavat. Huoli ei ollut turha, mutta Mannerheimin Lastensuojeluliiton viime syksynä teettämän tutkimuksen mukaan nuorten nettiviisaus on kasvanut kokemuksen karttuessa.

Yli kymmenen vuotta sosiaalista mediaa tutkinut Tukholman Kuninkaallisen teknisen korkeakoulun mediatekniikan professori Marko Turpeinen on samoilla linjoilla.

- Nuoret ajattelevat aika paljonkin sitä, mitä haluavat itsestään paljastaa. He hakevat koko ajan tapoja ja rajoja sille, mitä toisille kerrotaan. Nuoret laittavat tietoisesti näyttämölle sen minän, jonka haluavat muiden näkevän. Kyse on virtuaalisesta sosiaalisesta teatterista.


Riskit ovat todellisia

Nyt kun nuorten verkkoviisaus on kohentunut, huolen kohteeksi ovat nousseet heidän vanhempansa. He näyttävät unohtavan lapsille annetut varoitukset heti, kun itse jäävät koukkuun verkostoitumispalvelu Facebookiin.
Euroopan verkko- ja tietoturvavirasto Enisa on jo katsonut aiheelliseksi varoittaa "digitaalisesta krapulasta", jota voi joutua potemaan, jos levittää koko elämänsä verkkoon. Riskejä on viraston mukaan monenlaisia identiteettivarkauksista yritysvakoiluun.

- Uuteen teknologiaan liitetään aina utopioita ja uhkakuvia, jotka kummatkaan eivät välttämättä toteudu. Sosiaaliseen mediaan sisältyy kuitenkin riskejä, joita ei voi kuitata kevyesti, tietää verkkoviestintää tutkiva tohtori Janne Matikainen Helsingin yliopistosta.


Tiedot elävät pitkään

Verkkoon laitettu aineisto on tuhansien ja miljoonien ihmisten nähtävissä ja tallentuu mahdollisesti vuosikymmeniksi. Huolettomuus voi kostautua, jos "ystäville" jaettuja kuvia ja tietoja joskus myöhemmin silmäilee vaikkapa mahdollinen työnantaja.

Verkkokrapulaan voivat johtaa myös sinänsä harmittomat harrastus- ja suosikkilistat. Kun ne yhdistetään sähköpostiosoitteeseen, postiluukku täyttyy spämmistä.

- Facebookin käyttäjät eivät varmaan ymmärrä, että kaikki listatut tiedot lempimusiikista, harrastuksista, tv-sarjoista ja elokuvista päätyvät jossakin vaiheessa markkinamiesten käyttöön, Matikainen miettii.
Marko Turpeinen puolestaan arvioi, että nelikymppisten sukupolvi vasta hakee sosiaalisen median käytäntöjä ja tietoturvan rajoja.

- Nuorten omaksumat käytännöt eivät välttämättä vastaa nelikymppisten tarpeita, sillä elämänvaiheissa on suuria eroja. Jos vaikka Yleisradion toimitusjohtaja esittelee elämänsä Facebookissa ja kutsuu kaikki ystävikseen, riskit tietovuotoon ovat isommat kuin 18-kesäisellä opiskelijalla, Turpeinen vertaa.


Avautuminen on ajassa

Bisnesmaailmasta tuttu pomo listaa Facebookiin uskonnollisen vakaumuksensa, poliittisen kantansa, työhistoriansa, perhesuhteensa, ystäväpiirinsä, harrastuksensa, lukemansa kirjat ja kulloisenkin olotilansa. Osa tiedoista on sellaisia, joita hän ei tulisi oma-aloitteisesti kertoneeksi edes parhaille kavereilleen oluttuopin ääressä. Miksi netissä on niin helppoa avautua?

- Yhteiskunta on muuttunut siihen suuntaan, että yksityisestä halutaan tehdä yhä enemmän julkista. Netissä avautuminen on samaa ilmiötä kuin tositelevisio tai keskusteluohjelmat, vertaa sosiaalipsykologiasta väitellyt Janne Matikainen.

Hän löytää avomielisyyteen myös verkkomedian luonteesta kumpuavia syitä.

Verkossa yleisön laajuutta on vaikea hahmottaa. Nekin, jotka ymmärtävät tietojen olevan periaatteessa kaikkien nähtävissä, kirjoittavat käytännössä lähipiirille. Sosiaalisia estoja purkaa myös se, että verkkomediasta puuttuvat suorat kontaktit. Saman saavat aikaan profiloitujalle tarjottavat valmiit vaihtoehdot: on helpompi laittaa rasti ruutuun kuin kertoa omin sanoin maailmankatsomuksestaan.


Antaja myös saa

Ehkä tärkein syy niin nuorten kuin aikuisten avoimuuteen on kuitenkin sosiaalisesta mediasta saatava ilo ja hyöty.
- Jos miljoonat ja miljoonat ihmiset viettävät aikaansa facebookeissa ja youtubeissa, pakkohan niissä on olla jotakin motivoivaa, Janne Matikainen sanoo.

Ilon ja hyödyn saaminen edellyttää kuitenkin vastavuoroisuutta, antamista itseltäkin. Suhdeverkostoja ei voi kasvattaa eikä pitää yllä käyttäytymällä passiivisesti ja salailemalla asioita.

- Kun paljastaa itsestään enemmän, voi paremmin löytää samanhenkisten ihmisten viiteryhmän ja rikkaita vuorovaikutussuhteita. Se on sosiaalisen median upside, Marko Turpeinen kuvaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että sosiaalinen media on niin uusi juttu, että tasapainoa vielä haetaan. - Ei ole selvää, missä menevät paljastusten rajat.

Kumpikin tutkija tunnustaa itse suhtautuvansa melkoisen puritaanisesti henkilökohtaisten tietojensa paljastamiseen. - Kyse on kuitenkin enemmän persoonallisuudestani kuin siitä, kuinka huolissani olen sosiaalisen median tietosuojasta, Marko Turpeinen sanoo.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.