Uusi Olkiluoto torppaa onnettomuuden sisäänsä.





"Uraani halkeaa ja tuottaa lamppuun valkeaa, mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei oo riskiä vailla."

Näin lauloi Eppu Normaali kappaleessaan Suomi-ilmiö vuonna 1980. Suomessa oli juuri käynnistetty kaksi ydinvoimalaa, Loviisan Hästholmeniin ja Eurajoen Olkiluotoon, ja molempien viereen oli nousemassa lähivuosina kakkosyksikkö.

Ydinvoimaloiden turvallisuus näytti uskon asialta. Juuri aiemmin, vuonna 1979, oli Harrisburgissa Yhdysvalloissa tapahtunut onnettomuus, jossa reaktorin ydin puolittain suli. Niin sanottua Kiina-ilmiötä, jossa kuuma polttoaine sulattaa tiensä koko laitoksen perustusten läpi pohjavesiin asti, ei sentään tapahtunut.

"Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea, voi Suomessa aina huoletta kulkea. Harrisburg on jossain toisella planeetalla, ei sellaista voi sattua Koivun ja tähden alla."

Harrisburgissa ei kuitenkaan tarvinnut evakuoida edes voimalan lähiväestöä. Huhtikuussa 1986 Ukrainan neuvostotasavallan Tšernobylissä sitten tapahtui se, mitä ei pitänyt tapahtua koskaan. Hetkessä räjähtäneestä ydinvoimalasta pääsi ympäristöön uraanin hajoamistuotteita. Radioaktiivista cesiumia löytyy Suomenkin luonnosta edelleen.

Tšernobylistä on 23 vuotta, ja Suomeen rakennetaan viidettä ydinvoimalaa. Miksi se olisi yhtään turvallisempi kuin Harrisburgin ja Tšernobylin voimalat - varsinkaan kun uutisissa kerrotaan koko ajan rakennustyön laatuongelmista?

Yksi vastaus voi tosiaan olla suomalaisuus. Suomen neljän ydinvoimayksikön käyttökerroin on ollut maailman kärkiluokkaa, reippaasti yli 90 prosenttia - eli niitä ei ole tarvinnut pysäyttää juuri muuten kuin suunniteltujen vuosihuoltojen ajaksi. Ne ovat ainakin tähän asti olleet erittäin luotettavia, mutta miksi?

"Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri. On täydellisiä joka nippeli ja rööri."

Voisi ajatella, että turvallisuusajattelu ydinvoimaloissa perustuu juuri joka nippelin ja röörin täydellisyyteen. Kuitenkin turvallisuuden lähtökohtana oikeastaan on, että melkein mikä tahansa saa mennä rikki. Edes laitosta operoivan insinöörin ei tarvitse olla erehtymätön.


Turvallisuuden periaatteet

Jos lähtisit pikku porukalla erämaahan vaeltamaan, miten parhaiten varmistaisitte, että saisitte yhteyden pelastajiin kaikissa oloissa?

Voisitte ostaa markkinoiden kalleimman matkapuhelimen, jossa joka nippeli on takuulla täydellinen. Mutta varmempaa olisi ehkä sittenkin pakata mukaan pari tavallista kännykkää.

Oletetaan, että yhteen tavalliseen kännykkään tulee vika joka tuhannennella vaelluksella. Todennäköisyys, että kahdesta laitteesta kumpikaan ei toimi, on yksi miljoonasta. Samaan on vaikea päästä edes sillä markkinoiden luotettavimmalla puhelimella. Tätä kutsutaan rinnakkaisperiaatteeksi.

Suomalaisessa ydinvoimalassa tärkeimpiä turvalaitteita, esimerkiksi jäähdytysjärjestelmän pumppuja, on kolme rinnakkaista.

Entä jos laitteet toimivat, mutta jollakin operaattorilla on paikallisesti huono kuuluvuus tai häiriö verkossaan? Turvallisinta on, että joka kännykässä on eri liittymä.

Todellinen turvafriikki voi vielä valita eri valmistajien puhelimet - voihan olla, että vaativat vaellusolot tuovat esiin jonkin valmistaja- tai mallikohtaisen tyyppivian. Tätä kutsutaan erilaisuusperiaatteeksi.

Ydinvoimalassa erilaisuusperiaate toteutuu esimerkiksi reaktorin tehon hallinnassa. Tehoa voi säätää kahdella aivan erilaisella periaatteella: säätösauvoilla ja muuttamalla jäähdytysveden booripitoisuutta.

Eräretkeltä tuskin tarvitsee soittaa hätänumeroon, ellei jotakin poikkeuksellista ole jo sattunut - vaikkapa putoaminen kivikkoiseen koskeen. Onneksi retken turvallisuuspäällikkö on kaukaa viisaasti jakanut puhelimet eri reppuihin, niin että vain yksi jää virran vietäväksi. Tätä kutsutaan erotteluperiaatteeksi.

Ydinvoimaloissa erotteluperiaate näkyy esimerkiksi siinä, että monet turvallisuudelle tärkeät järjestelmät sijoitetaan eri rakennuksiin. Jos tulipalo tai tulva tuhoaa yhden, toinen tai kolmas on vielä varalla.

Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki, mutta sisäkkäiset suojamuurit ovat yhdessä vahvempia kuin mikään niistä yksin. Kännykkä on rinkassa aika hyvässä suojassa, jos se on vesitiiviissä pussissa, joka on pehmeässä kassissa, joka on kovassa rasiassa, joka on... Tätä kutsutaan syvyyspuolustukseksi.

Ydinvoimalassa moninkertaiset esteet pitävät radioaktiiviset aineet poissa ympäristöstä: polttoainesauvan keraaminen materiaali ja suojakuori, sitten itse reaktori ja sen ympärillä länsimaisissa laitoksissa paineenkestävä suojarakennus ja usein vielä ulompi reaktorirakennus.


Tšernobylissä kaikki väärin

Tšernobylissä suunnilleen kaikki oli tehty näiden turvallisuusperiaatteiden vastaisesti. Aloitetaan itse reaktorista.
Ydinvoimalassa yhden uraaniytimen halkeaminen saa aikaan yhden uuden uraaniytimen hajoamisen, ja niin edelleen. Tämä ketjureaktio tuottaa lämpöä, jolla tehdään höyryä, joka pyörittää turbiinia, joka pyörittää generaattoria, joka tekee sähköä. Näin ainakin on tarkoitus.

Jos yksi halkeaminen ruokkii enemmän kuin yhden uuden hajoamisen, reaktori kuumenee. Länsimaisiin reaktoreihin on suunniteltu lämpötilaan liittyvä takaisinkytkentä: jäähdytysveden lämpölaajeneminen tai höyrystyminen hidastaa reaktiota. Sanotaan, että ne ovat luonnostaan vakaita tai passiivisesti turvallisia.
Passiivisen turvallisuuden periaatetta käytetään ydinvoimaloissa muutenkin, jos se vain on mahdollista. Esimerkiksi säätösauvat voidaan pitää reaktorin yläpuolella sähköllä. Sähkökatkon sattuessa ne putoavat ja pysäyttävät reaktorin. Aktiivinen turvallisuus, jossa tarvittaisiin sähköä sauvojen työntämiseen reaktoriin, on haavoittuvampi.

Tšernobylin reaktori taas oli tyyppiä, jonka tiedettiinkin olevan matalalla tehoalueella epävakaa. Kun se siitä lämpeni, teho saattoi nousta äkillisesti. Mopo saattoi niin sanotusti karata käsistä.

Tšernobylissä tehtiin 26. huhtikuuta 1986 täysin vastuuton koe, johon kuului tehon alentaminen vaaralliselle alueelle. Reaktorin suunnittelijat eivät olisi sitä hyväksyneet. Lisäksi laitoksen turvajärjestelmä kytkettiin pois päältä, jotta koe saatettiin suorittaa.

Mopo karkasi käsistä nopeasti. Reaktorin teho nousi äkkiä, ja jo 36 sekunnin päästä kokeen aloittamisesta käyttäjät yrittivät reaktorin hätäpysäytystä.

Reaktori oli kuitenkin ehtinyt kuumeta liikaa. Seitsemän sekuntia hätänapin painalluksesta reaktorin teho oli noussut kymmenkertaiseksi normaalista, mikä sai jäähdytysveden höyrystymään räjähdysmäisesti. Tämä höyryräjähdys - ei siis sentään ydinräjähdys, joka on mahdollinen vain ydinpommissa - rikkoi reaktorin kannen. Sen jälkeen tuhoja pahensi vielä voimakas vetyräjähdys ja se, että Tšernobyl-tyyppisessä reaktorissa on tulenarkaa grafiittia. Kun reaktori oli räjähtänyt, alkoi grafiittipalo, jonka nostama savu kuljetti radioaktiivisia aineita ympäristöön. Kaasutiivistä suojarakennusta ei ollut. Grafiittipaloa sammutettiin useita päiviä.


Harrisburgissa eristys onnistui

Myös Harrisburgissa sekä laitteissa että ihmisissä oli puutteita. Jäähdytysjärjestelmässä oli vika, mutta automaattinen hätäpysäytysjärjestelmä sammutti reaktorin niin kuin pitikin. Harrisburgin kevytvesireaktori olisi tosin pysähtynyt itsestäänkin, jos jäähdytysvesi olisi kokonaan poistunut reaktorista.

Reaktorin sammuttaminen antaa kuitenkin vain lisäaikaa. Vaikka uraanin halkeamiseen perustuva ketjureaktio pysähtyy sekunneissa, uraanin radioaktiiviset hajoamistuotteet tuottavat säteilyä ja lämpöä vielä pitkään. Tämä niin sanottu jälkilämpö pitää jäähdyttää pois, tai reaktori sulaa.

Harrisburgissa kävi juuri näin. Reaktorin ytimestä ehti sulaa puolet, ennen kuin työntekijät ymmärsivät, mistä oli kyse, ja aloittivat uudelleen reaktorin jäähdyttämisen 16 tuntia onnettomuuden alun jälkeen.

Reaktorirakennuksesta pääsi ilmaan melkoisesti radioaktiivista kryptonia, mutta se hajaantui vaaraa aiheuttamatta ilmakehään. Radioaktiivista cesiumia - joka oli merkittävin osa Tšernobylin laskeumaa - pääsi Harrisburgista ilmaan vain vähän.


Nyt varaudutaan pahimpaan

Ennen Harrisburgin ja Tšernobylin onnettomuuksia syvyyspuolustuksessa painottui ennaltaehkäisy. Nykyään halutaan entistä paremmin varautua myös onnettomuuksiin.

Olkiluotoon rakennettava kolmas yksikkö tulee olemaan maailman ensimmäinen EPR-reaktori eli eurooppalainen painevesireaktori. Sen jäähdyttämisestä huolehtii peräti nelinkertainen jäähdytysjärjestelmä.

EPR-reaktorissa on varauduttu myös siihen, että jäähdytys kuitenkin epäonnistuisi ja sydän alkaisi sulattaa tietään kohti suomalaista peruskalliota. Reaktorin alle rakennetaan jäähdytettävä "sydänsieppari", jonka avulla sula, radioaktiivinen polttoaine pystytään pitämään hallinnassa ja eristyksissä ympäristöstä.

Lisäksi reaktoria suojaa aikaisempia vahvempi kaksikerroksinen, 2,6 metriä paksu betonikuori, jonka on suunniteltu kestävän paitsi suurta painetta myös ison lentokoneen törmäyksen.

Insinöörien suunnittelupöydällä on vieläkin turvallisempia voimaloita, joissa esimerkiksi jäähdytysveden kierto perustuu täysin luonnonvoimiin. Kiertovesipumppu voi mennä rikki, painovoima ei.

Kuitenkin EPR on valtavasti turvallisempi kuin edes tähänastiset länsimaiset ydinvoimalat. Esimerkiksi yhdysvaltalaisissa voimaloissa arvioidaan reaktorisydämen tuhoutumiseen johtavien onnettomuuksien tapahtuvan 50 000 reaktorivuoden välein.

Kun maailmassa on lähes 500 reaktoria, voi siis hyvin odottaa yhden tai kahden reaktorionnettomuuden tapahtumista tällä vuosisadalla, ellei turvallisuus parane.

EPR:ssä vastaavan onnettomuuden arvioidaan tapahtuvan puolen miljoonan vuoden välein. Ja jos hyvin käy, sydänsieppari nappaa sulan ytimen ilman ympäristöhaittoja.


Artikkelia varten on haastateltu Säteilyturvakeskuksen ryhmäpäällikköä Keijo Valtosta.


Riskin ratkaisee reaktorin sydän


Ydinvoimalan turvallisuutta arvioidaan todennäköisyyteen perustuvalla riskianalyysillä. Se on menetelmä, joka tunnistaa ja hahmottelee sellaiset tapahtumayhdistelmät, jotka johtavat vakavaan reaktorionnettomuuteen eli reaktorisydämen vaurioitumiseen. Arvio esitetään taajuutena, kuinka usein sydänvaurio tietyllä reaktorilla keskimäärin tapahtuisi.

Suomen lainsäädäntö edellyttää, että uusien ydinvoimalaitosten sydänvauriotaajuus on pienempi kuin 1/100 000 reaktorivuotta ja radioaktiivisen päästön taajuus pienempi kuin 5/10 000 000, eli laitoksen radioaktiiviseen päästöön johtava onnettomuus sattuisi yli 2 miljoonan vuoden välein.


Sydänvaurion todennäköisyys Suomen voimaloissa


















Yksikkö  Nyt  Valmistuessaan
Loviisa 5,8/100 000 vuotta 
noin 5/10 000 vuotta
Olkiluoto 1 1,0/100 000 vuotta  noin 1,5/10 000 vuotta
Olkiluoto 3 noin 2/1 000 000 vuotta

Kaikki valmiina - kaiken varalta





Säteilyturvapäivystäjä valmistautuu rentouttavaan viikonloppuun perheen parissa. Vielä kaupan kautta kotiin, ja työviikko on paketissa.

Kassalla päivystyspuhelin soi. Loviisan ydinvoimalaitoksen ykkösyksikössä on sattunut paha onnettomuus. Se rauhallisesta viikonlopusta. Edessä on uneton yö Helsingin Roihupellon teollisuusalueella.


Kriisinhallinta Stukissa

Ohjeiden mukaan laskeumapilven uhatessa pitää pysyä sisällä, sulkea ilmanvaihto ja hakeutua asunnon keskiosiin, kauas ikkunoista. Säteilyturvakeskus Stuk elää niin kuin opettaa: kassalta tavoitettu päivystäjä menee Stukin päärakennuksen keskellä sijaitsevaan valmiuskeskukseen. Pian saapuu muitakin valmiusorganisaatioon kuuluvia.

Täältä kriisiä hallitaan. Ilmatieteen laitoksen sääennusteiden pohjalta laaditaan ennuste siitä, minne laskeuma kulkee ja sataako se jossain alas. Säteilytilanteen kehittymistä seurataan reaaliajassa, ja paikalliset pelastusviranomaiset varautuvat lähettämään tarvittaessa säteilyn mittaukseen myös liikkuvia partioita.
Itätuuli tekee tilanteesta erityisen hankalan. Saastepilvi on pian Porvoon yllä ja matkalla yli miljoonan asukkaan pääkaupunkiseudulle.

Säteilyviranomaisten on informoitava valtionjohtoa ja huolehdittava siitä, että myös muiden maiden viranomaiset ja viestimet saavat oikeaa tietoa, ennen kuin huhut lähtevät liikkeelle.

Ennen kuin ajetaan helsinkiläiset kaduilta ja lehmät laitumilta, rauhoitutaan hetkeksi. Harjoituksestahan tässä vain on kysymys.


Monta harjoitusta vuodessa

Jos ydinvoimalaonnettomuus Suomessa tai lähialueilla olisi elokuva, Säteilyturvakeskukseen varmaankin dramatisoitaisiin paniikinomaista ryntäilyä. Viranomaiset kuitenkin harjoittelevat monta kertaa vuodessa erilaisia kauhuskenaarioita, joten todellisuudessa tilanteen pitäisi mennä melkoisella rutiinilla.

Kummallakin ydinvoimapaikkakunnalla on vuosittain harjoitukset, joihin osallistuvat voimala itse, Stuk, paikallinen pelastustoimi ja usein myös Ilmatieteen laitos. Joka kolmas vuosi mukana ovat "kaikki": eri ministeriöitä, useita kuntia, toimittajiakin.

Joskus on aivan erikseen harjoiteltu väestönsuojelua. Esimerkiksi Kotkassa on pidetty harjoitus, jossa testattiin, miten päiväkodissa onnistuu ihan oikeasti suojautuminen sisätiloihin.

Suunnitteluryhmä laatii onnettomuusskenaarion osallistujien pään menoksi, mutta siihen voi jättää satunnaisuuttakin. Esimerkiksi sää voidaan määritellä käsikirjoituksessa tai voidaan käyttää reaalisäätä.


Viestintään uudet keinot

Suomenlahden toisella puolen Sosnovyi Borissa on Leningradin ydinvoimalaitos, jossa sähköä jauhaa edelleen neljä grafiittihidasteista reaktoria - samanlaisia kuin Tšernobylissä.

Tšernobylin onnettomuuden jälkeen reaktoreiden turvallisuutta on parannettu, eikä mopon enää pitäisi enää lähteä käsistä kuin Tšernobylissä. Mutta jos lähtee, paineenkestävää suojarakennusta länsimaiseen tapaan ei Leningradin laitoksessa ole.

Jos jotain sattuu, ainakin moni asia on Suomessa nyt paremmin kuin keväällä 1986.

Säteilyturvakeskuksessa on päivystäjä hälytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa - vaikka kaupan kassalta. Valmiusorganisaatio saadaan nopeasti kokoon. Tšernobylin onnettomuuden sattuessa tällaista järjestelyä ei ollut. Lisäksi virkamiehet olivat tuolloin lakossa, mikä vaikeutti nopeaa reagointia entisestään.

Tekninen kehityskin on luonut aivan uudet mahdollisuudet viestintään. Vuonna 1986 oli lankapuhelimet ja telex. Faksiksi kutsuttu laite, josta nykypäivän parikymppiset eivät ehkä ole kuulleetkaan, oli vasta tuloillaan.

Laskeuma ei myöskään voi tulla yllätyksenä. Suomessa on nyt koko maan kattava havaintoverkosto, johon kuuluu noin 250 automaattista, lähes reaaliaikaista säteilymittaria. Lisäksi Säteilyturvakeskus saa ajantasaista tietoa Sosnovyi Borin ympäristöstä. Tiedonsiirto pelaa paikallisista oloista riippumatta satelliittien välityksellä.

Vuonna 1986 ei ollut sopimuksia onnettomuuksien ilmoittamisesta. Jo samana vuonna allekirjoitettiin kansainvälinen sopimus, joka velvoittaa maat tiedottamaan vakavista onnettomuuksista välittömästi muille.


Artikkelia varten on haastateltu Säteilyturvakeskuksen valmiuspäällikköä Hannele Aaltosta.


Seuraa säteilyä
Huolestunut kansalainen voi seurata säteilytilannetta netissä: www.stuk.fi/sateilytietoa/sateilytilanne/fi_FI/sateilytilanne/

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.