Toivoa ei kannata heittää, vaikka ikä, perimä ja mieshormoni tekevät tuhojaan päänahassa. Tutkijat ovat hyvää vauhtia selvittämässä keinoja, joilla hiukset voisi saada uuteen kasvuun.

 

TEKSTI:Jukka Ruukki

Toivoa ei kannata heittää, vaikka ikä, perimä ja mieshormoni
tekevät tuhojaan päänahassa. Tutkijat ovat hyvää vauhtia
selvittämässä keinoja, joilla hiukset voisi saada uuteen kasvuun.

Julkaistu Tiede-lehdessä

4/2002

Parturin peili kertoi sen taas: kattoluukku pilkottaa.

Kotona kaivan hyllystä perhealbumin. Varusmiesaikaisessa kuvassa komeilee tiukkailmeinen nuorukainen, säväkkä ilmestys kiireestä kantapäähän. Yläkerta on ajeltu sängelle, mutta pälviä siitä ei löydy, vaikka kuinka kurkkisi.

Selaan sivuja eteenpäin. Tuoreimmat otokset kertovat, että puolessatoista vuosikymmenessä on tapahtunut paljon. Komeus on tallella, mutta päälaen hiuspohjan takuuaika on menossa umpeen. Vaikka Yul Brynnerin jakaukseen on matkaa, hautaan sovinnolla tuuhean hiuspehkon muistojen joukkoon. Miten siinä näin pääsi käymään?

Pälviä joka toisella

- Saat syyttää sukupuolta ja vanhemmilta saatuja geenejä, tiivistää ihotautilääkäri Matti Hannuksela, kohtalotoveri Etelä-Karjalan keskussairaalasta. - Hiustenlähdön alkamisaika ja tahti ovat perittyjä ominaisuuksia, hän selittää. Sopivien geenien lisäksi miehen tukanlähtöön riittää, että suonissa virtaa normaali määrä testosteronia.

Lohduttavinta on, etten ole yksin. - Hiukset harvenevat ohimoilta ja päälaelta iän karttuessa melkein kaikilta miehiltä. Noin puolet viisikymppisistä on jo selvästi kaljuuntuneita.

Eivätkä naisetkaan ole turvassa. Estrogeenin ansiosta heidän tukkansa pysyy pitkään tuuheana, mutta vaihdevuosien jälkeen odottaa alamäki.

 

Joka hius kasvaa omin päin

Hius kasvaa hiusnystystä, kasvusolukosta, joka sijaitsee pussimaisen hiustupen eli follikkelin pohjalla. Itse hius on kuollutta solukkoa.

Ihmisen kaikki follikkelit syntyvät jo sikiönä, kolmannen ja neljännen raskauskuukauden aikana. Vastasyntyneellä on 100 000 hiusta tuottavaa follikkelia, joiden tiheys harvenee, kun pään ihon pinta kasvaa.

Aikuisen hiukset eivät kasva jatkuvasti. Niillä on yksilöllinen kasvu- ja lepo-ohjelma: jokainen hius marssii omaa tahtiaan, naapureista piittaamatta. Kasvuvaihe kestää 2-6 vuotta. Sitä seuraa muutaman viikon siirtymävaihe, jonka jälkeen hiusnystyn toiminta alkaa hiipua. Hius siirtyy kuukau-desta kolmeen kestävään lepovaiheeseen. Sen päätyttyä hius irtoaa, ja nysty valmistautuu uuteen kasvuun.

Normaalisti 75-90 prosenttia hiuksista on kasvuvaiheessa. Välivaihetta niistä viettää alle prosentti, ja 10-25 prosenttia lepää.

100 000:lla pärjättävä

Tragedian keskipisteessä on karvatuppi eli follikkeli ja sen alaosassa lymyilevä karvanysty. Kaikki follikkelit kehittyvät 22. raskausviikkoon mennessä. Niitä on ihossa yli viisi miljoonaa, joista noin 100 000 on hiuspohjassa. - Uusia ei muodostu enää syntymän jälkeen, joten ihmisen on tultava toimeen 100 000 hiuksella, Hannuksela muistuttaa.

Follikkelit eivät puske hiusta yhtä aikaa, vaan kullakin on oma rytmi. Kasvuun kuluu keskimääriin puolitoista vuotta. Hius venähtää liki puoli milliä päivässä, noin 1,5 senttiä joka kuukausi. Lepovaiheen aikana hiusnysty kerää voimia uuteen ponnistukseen.

Normaalisti yli 90 prosenttia hiuksista on kasvuvaiheessa, loput huilivat. Selvässä tukanlähdössä jo kolmannes hiuksista viettää siestaa. Aktiivisten karvatuppien määrä vähenee kuitenkin vääjäämättä. Eläkeikään mennessä olemme menettäneet niistä ainakin kolmanneksen.

DHT lamaa hiusnystyn

Näytelmän roisto on testosteronista elimistössä muodostuva dihydrotestosteroni eli DHT. Sitä tarvitaan muun muassa murrosiässä, jotta penis ja karvoitus kehittyisivät normaalisti, mutta hiusnystylle hormoni on myrkky.

Kaljujen miesten hiuspohjan follikkeleissa on jostain syystä tavallista enemmän testosteronia DHT:ksi muuttavaa entsyymiä, 5alfa-reduktaasia. - Yliannos surkastuttaa vähitellen hiusnystyn, Matti Hannuksela sanoo. - Nystystä versovat uudet hiukset ovat entistä lyhyempiä, ohuempia ja värittömämpiä. Lopulta nysty vetäytyy ikuiseen lepoon.

Jos ollaan aivan tarkkoja, follikkelit eivät kuole lopullisesti. Ne kituuttavat ja puskevat hentoa karvaa. - Jopa täysin kaljuilla miehillä on pienen pieniä haivenia päälaella.

  pahemmin houkuttele. - Kastraatio estää dihydrotestosteronin tihutyöt, hän kertoo. Lääketieteen isä Hippokrates huomasi jo 2 400 vuotta sitten, etteivät eunukit kaljuunnu. Tukka pysyy päässä, koska heidän elimistössään ei juuri ole testosteronia. Temppu tepsii vain, jos kivekset poistetaan ennen sukukypsyyden saavuttamista.

 

• Hiuksen kasvukierto kestää tuhat päivää, minä aikana se venähtää noin 40 senttimetriä. Ennätys on yli metrin. Yksi follikkeli voi tuottaa elämänsä aikana runsaat yhdeksän metriä hiusta.

• Hiuksia on kahdenlaisia. Paksu, pitkä ja värikäs terminaalihius kuuluu normaaliin kalustoon. Ohuesta, alle parisenttisestä vellushiuksesta puuttuu pigmentti. Kun follikkeli kutistuu, terminaalihius muuttuu vellushiukseksi ja kaljuuntuminen alkaa.

• Vuodenaika vaikuttaa hiuksiin. Talvella 90 prosenttia niistä on kasvuvaiheessa, kesällä kymmenisen prosenttia vähemmän.

• Kaikki karvat ohenevat ja häviävät, jos ihminen elää riittävän vanhaksi. Ensin puhdistuu päälaki, sitten ovat vuorossa sääret. Kato käy myös häpykukkulalla ja muualla ihossa. Partakarvat ovat jostain syystä sitkeää tekoa.

Merinolampaan jatkuvasti kasvava karva on sekin poikkeuksellista. Yleensä karvat noudattavat selvää sykliä: ne kasvavat, lepäävät ja irtoavat.

• "Järki ja tukka eivät pysy samassa päässä" on kaljujen itselleen keksimä puolustus. Hiusten määrä ja äly eivät vaikuta toisiinsa.

• Kaljuus ei ole myöskään viriilin miehen merkki. Paljaspäiden elimistössä ei ole normaalia enempää testosteronia. Heidän hiustuppensa ovat herkkiä elimistön omille androgeeneille.

• Erityisesti naiset peilaavat ravitsemusta hiusten huonoon kuntoon. Heikko ravitsemus aiheuttaa harvoin tukanlähtöä, mutta näin voi käydä vanhuksille ja laihduttajiille. Tupakointi kiihdyttää kaljuuntumista.

• Äärimmäinen stressi voi harventaa päälakea. Maailmalla tunnetaan tapaus, jossa vanki menetti murhaoikeudenkäynnin jälkeen 1 000 hiusta päivässä viikkojen ajan. Normaalisti niitä irtoaa 30-100. Ilmiötä kutsutaan akuutiksi telogeeniseksi tukanlähdöksi. Kato syntyy, kun suuri määrä follikkeleja siirtyy yhtäkkiä lepovaiheeseen. Naiset törmäävät pulmaan - tosin lievempänä - lopetettuaan ehkäisypillereiden käytön tai raskauden päätyttyä. Rajulla infektiotaudilla voi olla samanlaisia seurauksia. Liiallinen hiustenlähtö loppuu muutamassa kuukaudessa.

• Ahkerasta päänahan hieromisesta ja kamman käytöstä voi olla haittaa. Kireät pannat ja poninhännät stressaavat hiusfollikkeleita. Päivittäinen pesu on pelkästään hyvästä.

Kasvuohjelma geeneissä

Vaikka mieshormoni on hiusnystyn hauturi, alkuperäinen syy piilee syvemmällä. - Kukin hiustuppi on ohjelmoitunut tiettyyn määrään kasvukierroksia, väittää biokemisti Bruno Bernard New Scientist -lehdessä. - Kun kantasoluvarasto ehtyy, hiuksen kasvu hidastuu ja vähitellen loppuu kokonaan.

Joidenkin arvioiden mukaan hiuksessa toimii yli 100 erilaista geeniä. Pienikin häiriö saattaa sekoittaa tämän mutkikkaan koneiston, jolloin kasvuvaihe voi lyhentyä tai lepovaihe pidentyä. Bernardin tutkimusten mukaan kaljuuntuvan miehen follikkelit kiiruhtavat. Ne puskevat hiusta vain kuutisen kuukautta. Tavallisesti siihen kuluu moninkertainen aika.

Geneettisen ohjelmoinnin puolesta puhuu se, että hiukset varisevat tietyllä tavalla. Vauvat - niin pojat kuin tytötkin - saattavat menettää hiuksensa väliaikaisesti heti syntymän jälkeen. Nahka paljastuu kuin kaljuuntuvilta miehiltä, ohimoilta ja päälaelta.

Toinen todiste ovat niskan follikkelit, jotka eivät näivety, vaikka kirurgi istuttaa ne peittämään paljasta päälakea. Tässä piilee myös hiustensiirtoleikkausten juju. Kirurgi ei pysty kuitenkaan koskaan palauttamaan menetettyjä hiuksia, ainoastaan ryhmittelemään follikkeleja kosmeettisesti kauniimpaan järjestykseen.

Kolmas ja tärkein havainto on, että samoja geenejä, jotka synnyttävät sikiölle ihokarvojen, hiusten, kulmakarvojen, silmäripsien ja kynsien aiheet, tarvitaan aina, kun aikuisen ihmisen hius pyrähtää kasvuun.

Follikkeli on siitä erikoista kudosta, että osa siitä kuolee hiuksen kasvatettuaan mutta herää uutta hiusta varten taas uudestaan henkiin.

Lepovaiheeseen siirtyvän follikkelin solujen toiminta hidastuu, sen tyvi sulaa pois ja hiusnysty nousee ihon pintaa kohti. Tässä vaiheessa hius irtoaa.

Samaan aikaan verisuonten ja hermopäätteiden verhoamassa hiusnystyssä käynnistyy kuhina. Nysty järjestyy uudestaan ja työstää follikkelille tuoreen juuren. Rakennuspalikat, kantasolut, se houkuttelee esiin sidekudoksesta. On taas aika kasvattaa hiusta.

Geenitutkimus tähtää lääkkeisiin

- Follikkelin uudistuessa toistuvat samat vaiheet kuin alkion elinkehityksen aikana, sanoo professori Irma Thesleff Helsingin yliopiston Biotekniikan instituutista. - Toisto viittaa siihen, että samat viesti- eli signaalimolekyylit säätelevät myös hiuksen kasvua, hän päättelee.

Perustutkimuksen tulokset avaavat uusia uria perinnöllisten hiuspuutosten ja kaljuuntumisen hoitoon. - Kun opimme tuntemaan kasvua kontrolloivat geenit, lääketehtaat voivat kehittää niihin vaikuttavia aineita, Thesleff sanoo.

Hiuksen kasvua rytmittäviä geeniperheitä ja niiden tuottamia proteiineja tunnetaan useita: WNT, BMP, FGF, Sonic hedgehog ja moni muu. Joukon marssijärjestys ja komentosuhteet ovat vielä epäselvät.

Hiirille lisäkarvaa - ja

 

Lääke lykkää pulmaa

Hippokrates oli aikansa (460-377 eKr.) nero. Antiikin kuuluisin lääkäri erotti tieteen taikauskosta ja loi perustan modernille lääketieteelle. Omien hiusten harvetessa mestari oli kuitenkin neuvoton ja turvautui mystiikkaan ja kansanperinteen keinoihin. Hän siveli kaljuunsa oopiumia, piparjuurta, erilaisia mausteita ja kyyhkysen ulostetta - turhaan.

Miestyyppisen hiustenlähdön (alopecia androgenica) hoito säi-lyi uskomusten tasolla aina viime vuosituhannen loppuun asti. 1940-luvulla kaljuuntuminen kytkettiin hormoneihin, mutta testosteronin merkitys jäi yhä epäselväksi.

Läpimurto syntyi 1974, jolloin keksittiin, että osa miehistä herkistyy elimistön omalle hormonille, dihydrotestosteronille (DHT). Päänahan kaljuuntuvien alueiden hiustupissa on tavallista enemmän 5alfa-reduktaasia - entsyymiä, joka muokkaa testosteronia DHT:ksi.

Kaljut älkööt vaivautuko

Markkinoilla olevat lääkkeet jarruttavat kaljuuntumista. Ne herättelevät myös väsähtäneitä "lilliputtihiuksia", jotka pitenevät ja paksuntuvat. Paljaaseen päälakeen pillerit tai voiteet eivät kuitenkaan tepsi.

Yhtäkään kaljulääkkeistä ei ole alun perin kehitetty nykyiseen tarkoitukseen. 1988 lanseerattu minoksidiili keksittiin veren-paineen hoitoon, mutta nykyisin liuosta sivellään vain päänahkaan. Sen vaikutus on yhä mysteeri. - Minoksidiili todennäköisesti laajentaa hiustuppea ruokkivia ihoverisuonia, sanoo ihotautilääkäri Matti Hannuksela. Se saattaa myös vaikuttaa kasvua säätelevien signaalimolekyylien pitoisuuksiin.

Tuoreempi tuttavuus on suun kautta nautittava finasteridi, joka estää testosteronia muuttumasta päänahalle haitalliseksi dihydrotestosteroniksi (DHT). Lääkkeen varsinainen kohde on eturauhanen. Suuret DHT-pitoisuudet nimittäin aiheuttavat kaljuuntumisen lisäksi eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua.

Pelkkä uskokin elvyttää

Molemmat lääkkeet nostattavat tukkaa yli puolella käyttäjistä. Hiuksia myös varisee vähemmän kuin ennen.

Hoitotuloksista raportoivat lääkefirmat jättävät kuitenkin usein mainitsematta, että kaljupilleri on uskonkin asia. Laajassa finasteridi-tutkimuksessa myös runsas kolmannes lumelääkettä nauttineista miehistä sai uusia hiuksia.

- Lääkkeet eivät poista ongelmaa mutta siirtävät sitä osalla miehistä hieman eteenpäin, Hannuksela painottaa. - Nuorehkot, alle 35-40-vuotiaat, hyötyvät eniten, koska heillä on yhä riittävästi elinkykyisiä hiuksia.

Valmisteiden haittana on kalleus. Hoito maksaa useita satoja euroja vuodessa. Sitä paitsi lääkkeisiin jää koukkuun. Jos hoito lopetetaan, uudet hiukset irtoavat ja kaljuuntuminen kiihtyy, jos hoito lopetetaan.

Hannuksela tarjoaa hiustenlähtöön yksinkertaista hoitoa: pidä päänahka puhtaana. - Päivittäinen sampoopesu riittää, hän sanoo. Kaljuuntuvien pää on usein rasvainen, ja he kärsivät taliköhnäihottumasta. Tahmaisessa nahassa viihtyvät monet mikrobit. Cocktail on tuhoisa hiustupille.

Suositeltava hoitokeino on ketokonatsolia sisältävä lääke-sampoo, joka tappaa hilsettä tuottavia Pityrosporum ovale -hiivasieniä ja hillitsee päänahan tulehdusta. Tulokset ovat yhtä hyviä kuin minoksidiililla.

Uusia lääkkeitä luvassa

Kulman takana odottavat uudet kaljulääkkeet. Scientific American -lehden mukaan useilla lääkefirmoilla on putkessaan finasteridin kaltaisia molekyylejä.

Ranskalainen Aventis on testannut ainetta, joka estää dihydrotestosteronia tarttumasta hiusfollikkelin hormoni-reseptoreihin. Bristol-Myers-Squibbin lääke on varhaisvaiheen kliinisissä tutkimuksissa. Se vaikuttaa minoksidiilin tavoin.

Lupaavin valmiste on GlaxoSmithKlinen dutasteridi, joka on niin sanottu kaksoisestäjä. Se iskee kahteen erilaiseen 5alfa-reduktaasi-entsyymiin. Alustavien tulosten perusteella lääke lisää hiusten kasvua enemmän kuin edeltäjänsä. Kaljuuntuvien kannattaa kuitenkin malttaa mielensä. Vaikka dutasteridi on jo yltänyt potilaskokeisiin, se rekisteröitäneen ensin eturauhasen liikakasvun hoitoon.

kasvaimia

Hiuksen kasvun alkuunpanijoista tärkeimpiin kuuluvat WNT-geenit. Ne ovat myös keskeinen alkionkehitystä tahdittava ns. pääkytkingeeniperhe. WNT-signaalimolekyylejä tarvitaan muun muassa keskiaivojen, munuaisen ja lisämunuaisen sekä naissukupuoliominaisuuksien kehityksessä.

Chicagon yliopiston Elaine Fuchs työryhmineen pääsi geeniperheen jäljille, kun hän tutki beeta-kateniini-nimistä proteiinia, joka toiseen proteiinin sitoutuessaan usuttaa hiusta kasvu-uralle. Vapaana ollessaan se tuhoutuu nopeasti.

Fuchsin oivallus oli muuntogeeninen hiiri, jonka ihosolujen beeta-kateniini ei hajoa, ja jonka solut siksi ottavat innokkaasti vastaan WNT-geenien lähettämiä kasvusignaaleja. Aikuisille hiirille kasvoi paksu turkki ja yllättäen - uusia karvoja. Cell-lehdessä 1998 julkaistu työ oli ensimmäinen toivonkipinä siitä, ettei peli ole menetetty, vaikka päälaki kiiltää. On ehkä mahdollista synnyttää uusia follikkeleita ja herättää nuutuneita eloon.

WNT-sampoo voisi siis kuulostaa houkuttelevalta, mutta matkassa on pari mutkaa. Fuchsin geenihiiret saavat vanhetessaan ihokasvaimia, jotka muistuttavat ihmisen päänahan kasvaimia. WNT-signaalit ja liika beeta-kateniini on yhdistetty myös paksusuoli-, maksa-, rinta- ja munasarjasyöpiin.

Fuchsin tutkimus osoitti, että syöpäriskin takia perinnöllisten hiussairauksien tai kaljuuntumisen hoito vaatii täsmäaseita. Tarvitaan myös lisää tietoa WNT-signaalien rinnalla vaikuttavista muista kasvun säätelijöistä.

Yksi niistä on Sonic hedgehog -signaalimolekyyli (Shh), joka osallistuu alkionkehityksessä lähes kaikkien elinten erilaistumiseen.

Cornellin yliopiston Ronald G. Crystal kertoi 1999 Journal of Clinical Investigation -lehdessä tutkimuksestaan, jossa lisäannos Sonic-proteiinia hiiren iholla innosti uinuvat karvat pariksi viikoksi rivakkaan kasvuun.

Hyvistä tuloksista huolimatta Crystalin menetelmä tuottaa tuttuja sivuvaikutuksia: liika-annos signaalimolekyyliä aiheuttaa ihmiselle ihon tyvisolusyöpää.

Suomalaiset löysivät kasvugeenin

Irma Thesleffin johtama ryhmä tutustui hiusten kasvuun vaikuttaviin geeneihin mutkan kautta. Hampaiden kehitysbiologian tutkijat pureutuivat kehityshäiriöön, ektodermaaliseen dysplasiaan, joka ilmenee hiusten ja karvojen, hampaiden sekä hikirauhasten poikkeavuuksina tai puutoksina.

Häiriö on tunnettu jo kauan. X-kromosomin kautta peittyvästi periytyvän sairauden kuvasi ensimmäisenä Charles Darwin 1875. Suomessa siitä kärsii joitakin kymmeniä ihmisiä.

Vuonna 1996 professori Juha Kere paljasti syyksi mutaation hampaiden, ihon ja hikirauhasten kehitystä säätelevässä geenissä. Myös hiireltä on paikannettu vastaava mutaatio. Kasvugeeni sai myöhemmin nimekseen EDA.

Thesleff on jatkanut työtä EDAn parissa. Nyt tunnetaan myös geenin tuottama signaalimolekyyli, ektodysplasiini, ja sen reseptori, EDAR. Geenin ja sen proteiinin vaikutus alkaa jo kahdeksannella raskausviikolla ja jatkuu läpi sikiökauden aina aikuisikään asti.

Kuinka EDA säätelee hiuksen kasvua, ei ole vielä selvillä. - Se on juuri se miljoonan euron kysymys, naurahtaa Irma Thesleff.

Helsinkiläisryhmä on lähestynyt ongelmaa muuntogeenisten hiirten avulla. Kun EDA-geenin toiminta estetään, hiiriltä puuttuu hampaita ja niiden turkista puuttuvat kokonaan pitkät suojakarvat, jotka yleensä kehittyvät ensimmäisinä.

Professori Thesleffin mukaan EDA on välttämätön follikkelin synnyssä. - Se on niin sanottu pääkytkingeeni, jota ilman kasvusignaali ei etene, hän kuvailee. EDA toimii jo varhain karvatupessa ja aktivoituu useaan otteeseen kehityksen aikana.

EDAlla on yhteyksiä WNT-viestiketjuun, joka säätelee lähes kaikkien elinten kehitystä. - Tämä signaalimolekyyli ja sen reseptori toimivat kuitenkin vain ihosta muodostuvissa elimissä, kuten hampaissa ja karvafollikkeleissa, Irma Thesleff selvittää.

Kaljulääke kuitenkin vuosien päässä

  Tuskin, Thesleff kuittaa. - En usko, että virheet yhdessä kehitystä säätelevässä geenissä ovat kovin keskeinen syy kaljuuntumiseen, hän sanoo.

Paljon todennäköisempää on, että hiuksen kasvukiertoa säätelevä solujen viestistä takkuaa iän myötä. - Kenties kaiken takana on kantasoluvarastojen ehtyminen, professori veikkaa. Sekä uuden ihon että hiuksen rakentamiseen käytetään samoja kantasoluja, jotka sijaitsevat follikkelin kupeella.

  viitenä-kuutena vuotena tieto follikkelin kehitystä ja kasvukiertoa säätelevästä monimutkaisesta järjestelmästä etenee harpaten.

- Lääkettä kaljuuntumiseen on kuitenkin odotettava pidempään, Thesleff toppuuttelee. Hän ei kuitenkaan sulje pois sitä mahdollisuutta, ettei pieni ektodysplasiinilisä voisi olla paikallaan silloin, kun hiuksen kasvua ruokkiva signaalinvälitys pätkii. - Tarvitaan vain sopivia signaaleja oikeissa suhteissa.