Väittelyssä vanhemmuuden kustannuksista ei ole päästy yksimielisyyteen edes siitä, mitä uusi kansalainen maksaa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2013

Teksti: Johanna Junttila 

Viime aikoina on vaadittu vanhemmuuden kustannusten tasa-arvoisempaa jakamista eli sitä, etteivät lapsen hoitoon tarvittavat vapaat painottuisi äitien työnantajien maksettaviksi.

Aiheen nouseminen tapetille juuri nyt on seuraus­ta Yrittäjänaisten kansalaisaloitteesta. Naisyrittäjät lobbaavat ratkaisuksi Ruotsin mallia, jossa sekä vanhempainvapaasta että sairaan lapsen hoidosta koituvat kulut korvataan niin kutsutusta vanhempainvakuutuksesta. Kuten sairausvakuutusmaksu, vanhempainvakuutusmaksu peritään osana palkansaajien ja yrittäjien sosiaalimaksuja.

Lasta hoitaessaan vanhempi saa vanhempainvapaakassasta päivärahaa ja mahdollisesti työnantajalta myös päivärahan ja palkan erotuksen.

– Vanhempainvakuutus kuulostaa toimivalta. Yleensä vakuutukset ovat tehokkaita, kun ne on rakennettu niin, että ne rahoittavat tiettyä etuutta, arvioi Olli-Pekka Ruuskanen, joka työskentelee vakuutustieteen professorina Tampereen yliopistossa.

Yrittäjänaisten mukaan kustannusten uusjako olisi reilumpi heitä kohtaan mutta edistäisi myös yleisempää etua. Se vähentäisi nuorten naisten pätkätöitä, kun vakinaistamista ei täytyisi vauvalaskun takia pelätä. Syntyvyys nousisi, kun naiset pääsisivät vakityöpaikkoihin kiinni ja siten rohkenisivat synnyttääkin nuorempina. Naisia saataisiin myös enemmän yrittäjiksi ja heidän yrityksistään tulisi kilpailukykyisempiä.

Naiset jäävät määräaikaisiksi

Mainitut ongelmat ovat todellisia. Koulutetuista alle 38-vuotiaista naisista määräaikaisessa työsuhteessa on useampi kuin joka kolmas, samanikäisistä miehistä vain joka viides. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut 29:ään. Suomen yrittäjistä naisia on kolmasosa, ja heistä vain noin joka neljäs on palkannut työntekijän.

Sekin tiedetään, että vanhempainvapaan välittömät ja välilliset kustannukset, kuten sijaisen rekrytointi ja perehdytys, heikentävät naisvaltaisten yritysten kannattavuutta.

Se, ratkeavatko naisten työelämän ongelmat vanhempainvakuutuksella, on toinen juttu. Tutkimustietoa, jonka turvin päätelmiä voisi tehdä, löytyy niukasti. Ensisynnyttäjien keski-ikä, kokonaishedelmällisyys ja naisten osuus yrittäjistä ovat samoissa lukemissa niin Ruotsissa kuin Suomessakin. Vanhempainvakuutuksen hyödyt eivät näy ainakaan näissä luvuissa, mutta johtopäätösten vetämiseen tarvittaisiin tutkimusta.

Kuinka kalliiksi vauva äidin työnantajalle sitten tulee? Arviot ovat vaihdelleet 5 000 ja 14 000 euron välillä. Ronskeimmat arviot ovat lähes kolminkertaisia varovaisimpiin nähden, joten kuka on painellut laskimessaan vääriä nappeja?

Kampanjoidessaan aloitteensa puolesta Yrittäjänaiset ovat puhuneet 12 000 euron vauvalaskusta, joka lankeaa äidin työnantajan maksettavaksi. Nettisivuillaan liitto on julkaissut laskelman, jossa vauvan hinnaksi tulee runsaat 14 000 euroa.

– Emme ole halunneet julkisuudessa ainakaan liioitella summaa, selittää toimitusjohtaja Heli Järvinen pyöristystä parilla tonnilla alaspäin.

Summa on arvio, sillä työnantajalle tulevat kustannukset riippuvat naisen palkasta. Naisyrittäjien laskelmassa on käytetty 2 800 euron kuukausipalkkaa, mikä vastaa suomalaisten kokoaikatyössä olevien naisten keskipalkkaa. Kaksi kolmasosaa Suomen vauvoista syntyy 25–35-vuotiaille naisille, joiden kuukausipalkka on keskimäärin vähän pienempi, 2 632 euroa. Ikää enemmän vaikuttaa ammatti: naissiivooja tienaa kuussa keskimäärin 1 955 euroa, naislääkäri 6 365 euroa.

Lapsen sairaspäivät kertyvät

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) pitää summaa liioiteltuna ja tarjoaa tilalle Kelan kanssa laskemaansa noin 5 000:ta euroa. Se on laskettu 3 000 euron kuukausipalkan mukaan. Laskelmien huomattava ero johtuu siitä, että EK lukee äitiy­destä aiheutuviksi kuluiksi ainoastaan äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta maksettavan palkan ja lomakulut, jotka Kela korvaa. Naisyrittäjien laskelmaa lihottavat raskausajalle lasketut sairauspoissaolot ja alle 10-vuotiaan lapsen sairaspäiviä varten otetut tilapäiset hoitovapaat, joita yrityksille ei korvata.

– Raskaudesta aiheutuvien sairaslomapäivien määrästä ei ollut saatavilla tietoa, mikään taho ei tunnut pitävän niistä kirjaa. Kokemuksen perusteella arvioimme ne maltillisesti viideksi päiväksi. Vaihtelu tosin on suurta. Rakennusalalla, siivoojilla ja seisomatyössä niitä tulee enemmän kuin istumatyössä, Järvinen kertoo.

Lapsen sairastamisesta johtuvat poissaolot pohjautuvat puolestaan yrittäjäjärjestöjen teettämään noin tuhannen yrittäjän kyselyyn. Sen mukaan lasta hoidetaan sairastamisen takia kotona keskimäärin viisi päivää vuodessa. Kun tämän verran poissaoloja lasketaan jokaiselle vuodelle aina siihen asti, kun lapsi täyttää kymmenen, muodostuvat kulut lähes kymmenkertaisiksi raskaudenaikaisiin poissaoloihin nähden.

Tilapäisen hoitovapaan palkallisuus lapsen sairauden aikana ei perustu lakiin, vaan työehtosopimuksiin. Useissa sopimuksissa vanhempi on oikeutettu täyteen palkkaan, jos hän on poissa lapsen sairauden takia enintään neljä päivää yhtäjaksoisesti.

Yrittäjänaisten laskelmaan tuovat epätarkkuuksia äidin palkka, sovellettavien työehtosopimusten kirjo, kokemusperäisen tiedon käyttö raskausaikaisten sai­rauspäivien laskemisessa sekä epävarmuus siitä, kuinka hyvin lapsen hoitotietoja antaneet yritykset edustavat kaikkia työnantajia. Myöskään naisen todennäköistä palkkakehitystä lapsen kasvaessa ei ole huomioitu.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtajan Mika Malirannan mukaan laskelmassa ollaan kuitenkin oikeilla jäljillä, sillä siinä huomioidaan pelkkien välittömien kulujen sijaan kokonaistaloudellista rasitetta yritykselle.

– Tällä tavoin voidaan haarukoida, mitä kuluja työnantajalle tulee, vaikka tilanteet vaihtelevat ammatin, toimialan ja yrityksen mukaan, hän arvioi.

Kansanedustajilta tukea

Ongelmaa voidaan pitää koko elinkeinoelämän mittakaavassa pienehkönä, sillä vain puolet Suomen vauvoista syntyy työssäoleville naisille ja kulut muodostavat työnantajien työvoimakuluista Kelan mukaan 0,1–0,3 prosenttia. Yrittäjänaisten edustamia naisvaltaisia pienyrityksiä vauvat rasittavat kuitenkin rajummin kuin EK:n edustamia suurempia yrityksiä ja miesvaltaista teollisuutta.

Kansalaisaloite umpeutui heinäkuussa, eikä se runsaalla 20 000 allekirjoituksellaan etene eduskunnan käsittelyyn. Aloitteen tukijoiksi ilmoittautui kuitenkin yli puolet kansanedustajista ja viisi ministeriä, joten vääntö vauvalaskusta jatkunee ilman kansalaisiakin.

Johanna Junttila on vapaa tiedetoimittaja.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012