Kaukaisten ympäristöpakolaisten ryntäys on epätodennäköistä, rauhoittelee asiantuntija.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2006

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Tuhansien ihmisten karavaani lähestyy toisen afrikkalaisen valtion rajaa. Miehet, naiset ja lapset, mukanaan vuohia ja karjaa, ovat vaeltaneet satoja kilometrejä pakoon kuivuutta, nälänhätää ja sisällissotaa. Rajalla aseistautuneet sotilaat valvovat lähestyvää kulkuetta ja pysäyttävät ihmisjoukon. Ilmassa kytee kapina. Miten kukaan voi kääntää hädänalaisille selkänsä? Mutta miten köyhä valtiokaan voisi yhtäkkiä huolehtia näin suuresta määrästä ihmisiä?

Jos ympäristöpakolaisten määrä tulevaisuudessa kasvaa, voisiko samanlainen skenaario toteutua Suomessa? Onko meidänkin rajoillemme odotettavissa merenpinnan nousun kodeistaan ajamia ihmisiä?

- Erittäin epätodennäköistä, vastaa katastrofikysymyksiin perehtynyt Timo Hellenberg Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista. - Kun merenpinta tekee rannikkoalueista asumiskelvottomia, muuttopaine suuntautuu ensin sisämaahan, Hellenberg sanoo. Vasta jos sieltä ei löydy tilaa, jatketaan muihin valtioihin.

Suomen kannalta ainoa pelko olisi, että hollantilaiset "ilmastopakolaiset" tulisivat jostain syystä juuri Suomeen. - Ympäristöpakolaisuus voi kuitenkin pitkällä aikavälillä lisätä muuttopainetta kaikkiin länsimaihin, Hellenberg muistuttaa.


Lähionnettomuus isompi riski

Hellenbergin mukaan Suomen rajoilla saatetaan tulevaisuudessa nähdä paikallisempien katastrofien liikkeelle ajamia ihmisiä.

Vaarallisin yhdistelmä ovat onnettomuudet, joissa yhdistyvät luonnonvoimat ja ihmisten luoma tekninen ympäristö. Hyvä esimerkki on vuonna 2002 Puolassa sattunut onnettomuus, jossa rankkasateiden aiheuttama äkillinen tulva pyyhkäisi sähkövoimalan jokeen. Voimalasta valunut öljy saastutti rantoja ja pohjavettä kilometrien matkalta ja teki joenvarren kylistä asumiskelvottomia. Ihmisten oli pakko muuttaa pois - joskin muuttoliike rajoittui Puolan sisään.

Suomen ykkösriskiksi Hellenberg nostaa vakavan öljyonnettomuuden Itämerellä. Jos onnettomuus saastuttaisi esimerkiksi Pietarin kaltaisen miljoonakaupungin pohjavedet, vaikutukset heijastuisivat helposti Suomeen asti. Toisen vakavan ympäristöriskin muodostaa Venäjän voimakas panostus öljyteollisuuteen Murmanskissa.


Paikalliskatastrofeihin varauduttu

Ydinvoimalaräjähdys on riskeistä tunnetuin, mutta siitä Hellenbergillä on hyviä uutisia. - Venäjän ydinvoimaloita ei pidetä erityisen vaarallisina, hän sanoo. Niiden aiheuttamaa ympäristöriskiä on arvioitu lähinnä terroristi-iskun mahdollisuuden kannalta.

Ignalinan ydinvoimala Liettuassa on edelleen melkoinen uhkatekijä, mutta siellä tapahtuva räjähdys tuskin aiheuttaisi pakkomuuttoa Suomeen. - Siihen se on liian kaukana, hän sanoo.

Hellenbergin mukaan Suomen pelastustoimi on varautunut verrattain hyvin tällaisiin katastrofeihin. Suomessa infrastruktuuri on kunnossa ja pelastusviranomaisten yhteydenpitoon kiinnitetään paljon huomiota. Nyt käynnissä olevien uudistusten tarkoituksena on parantaa tätä yhteistyötä entisestään.

- Tietyssä mielessä Suomen suurin uhka tällaisissa katastrofeissa on Venäjän heikko infrastruktuuri, sanoo Hellenberg. Mitä parempaan kuntoon se saadaan, sitä vähemmän painetta kohdistuu Suomen rajalle.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla