Kaukaisten ympäristöpakolaisten ryntäys on epätodennäköistä, rauhoittelee asiantuntija.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2006



Tuhansien ihmisten karavaani lähestyy toisen afrikkalaisen valtion rajaa. Miehet, naiset ja lapset, mukanaan vuohia ja karjaa, ovat vaeltaneet satoja kilometrejä pakoon kuivuutta, nälänhätää ja sisällissotaa. Rajalla aseistautuneet sotilaat valvovat lähestyvää kulkuetta ja pysäyttävät ihmisjoukon. Ilmassa kytee kapina. Miten kukaan voi kääntää hädänalaisille selkänsä? Mutta miten köyhä valtiokaan voisi yhtäkkiä huolehtia näin suuresta määrästä ihmisiä?

Jos ympäristöpakolaisten määrä tulevaisuudessa kasvaa, voisiko samanlainen skenaario toteutua Suomessa? Onko meidänkin rajoillemme odotettavissa merenpinnan nousun kodeistaan ajamia ihmisiä?

- Erittäin epätodennäköistä, vastaa katastrofikysymyksiin perehtynyt Timo Hellenberg Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista. - Kun merenpinta tekee rannikkoalueista asumiskelvottomia, muuttopaine suuntautuu ensin sisämaahan, Hellenberg sanoo. Vasta jos sieltä ei löydy tilaa, jatketaan muihin valtioihin.

Suomen kannalta ainoa pelko olisi, että hollantilaiset "ilmastopakolaiset" tulisivat jostain syystä juuri Suomeen. - Ympäristöpakolaisuus voi kuitenkin pitkällä aikavälillä lisätä muuttopainetta kaikkiin länsimaihin, Hellenberg muistuttaa.


Lähionnettomuus isompi riski

Hellenbergin mukaan Suomen rajoilla saatetaan tulevaisuudessa nähdä paikallisempien katastrofien liikkeelle ajamia ihmisiä.

Vaarallisin yhdistelmä ovat onnettomuudet, joissa yhdistyvät luonnonvoimat ja ihmisten luoma tekninen ympäristö. Hyvä esimerkki on vuonna 2002 Puolassa sattunut onnettomuus, jossa rankkasateiden aiheuttama äkillinen tulva pyyhkäisi sähkövoimalan jokeen. Voimalasta valunut öljy saastutti rantoja ja pohjavettä kilometrien matkalta ja teki joenvarren kylistä asumiskelvottomia. Ihmisten oli pakko muuttaa pois - joskin muuttoliike rajoittui Puolan sisään.

Suomen ykkösriskiksi Hellenberg nostaa vakavan öljyonnettomuuden Itämerellä. Jos onnettomuus saastuttaisi esimerkiksi Pietarin kaltaisen miljoonakaupungin pohjavedet, vaikutukset heijastuisivat helposti Suomeen asti. Toisen vakavan ympäristöriskin muodostaa Venäjän voimakas panostus öljyteollisuuteen Murmanskissa.


Paikalliskatastrofeihin varauduttu

Ydinvoimalaräjähdys on riskeistä tunnetuin, mutta siitä Hellenbergillä on hyviä uutisia. - Venäjän ydinvoimaloita ei pidetä erityisen vaarallisina, hän sanoo. Niiden aiheuttamaa ympäristöriskiä on arvioitu lähinnä terroristi-iskun mahdollisuuden kannalta.

Ignalinan ydinvoimala Liettuassa on edelleen melkoinen uhkatekijä, mutta siellä tapahtuva räjähdys tuskin aiheuttaisi pakkomuuttoa Suomeen. - Siihen se on liian kaukana, hän sanoo.

Hellenbergin mukaan Suomen pelastustoimi on varautunut verrattain hyvin tällaisiin katastrofeihin. Suomessa infrastruktuuri on kunnossa ja pelastusviranomaisten yhteydenpitoon kiinnitetään paljon huomiota. Nyt käynnissä olevien uudistusten tarkoituksena on parantaa tätä yhteistyötä entisestään.

- Tietyssä mielessä Suomen suurin uhka tällaisissa katastrofeissa on Venäjän heikko infrastruktuuri, sanoo Hellenberg. Mitä parempaan kuntoon se saadaan, sitä vähemmän painetta kohdistuu Suomen rajalle.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti