Kaukaisten ympäristöpakolaisten ryntäys on epätodennäköistä, rauhoittelee asiantuntija.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2006



Tuhansien ihmisten karavaani lähestyy toisen afrikkalaisen valtion rajaa. Miehet, naiset ja lapset, mukanaan vuohia ja karjaa, ovat vaeltaneet satoja kilometrejä pakoon kuivuutta, nälänhätää ja sisällissotaa. Rajalla aseistautuneet sotilaat valvovat lähestyvää kulkuetta ja pysäyttävät ihmisjoukon. Ilmassa kytee kapina. Miten kukaan voi kääntää hädänalaisille selkänsä? Mutta miten köyhä valtiokaan voisi yhtäkkiä huolehtia näin suuresta määrästä ihmisiä?

Jos ympäristöpakolaisten määrä tulevaisuudessa kasvaa, voisiko samanlainen skenaario toteutua Suomessa? Onko meidänkin rajoillemme odotettavissa merenpinnan nousun kodeistaan ajamia ihmisiä?

- Erittäin epätodennäköistä, vastaa katastrofikysymyksiin perehtynyt Timo Hellenberg Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista. - Kun merenpinta tekee rannikkoalueista asumiskelvottomia, muuttopaine suuntautuu ensin sisämaahan, Hellenberg sanoo. Vasta jos sieltä ei löydy tilaa, jatketaan muihin valtioihin.

Suomen kannalta ainoa pelko olisi, että hollantilaiset "ilmastopakolaiset" tulisivat jostain syystä juuri Suomeen. - Ympäristöpakolaisuus voi kuitenkin pitkällä aikavälillä lisätä muuttopainetta kaikkiin länsimaihin, Hellenberg muistuttaa.


Lähionnettomuus isompi riski

Hellenbergin mukaan Suomen rajoilla saatetaan tulevaisuudessa nähdä paikallisempien katastrofien liikkeelle ajamia ihmisiä.

Vaarallisin yhdistelmä ovat onnettomuudet, joissa yhdistyvät luonnonvoimat ja ihmisten luoma tekninen ympäristö. Hyvä esimerkki on vuonna 2002 Puolassa sattunut onnettomuus, jossa rankkasateiden aiheuttama äkillinen tulva pyyhkäisi sähkövoimalan jokeen. Voimalasta valunut öljy saastutti rantoja ja pohjavettä kilometrien matkalta ja teki joenvarren kylistä asumiskelvottomia. Ihmisten oli pakko muuttaa pois - joskin muuttoliike rajoittui Puolan sisään.

Suomen ykkösriskiksi Hellenberg nostaa vakavan öljyonnettomuuden Itämerellä. Jos onnettomuus saastuttaisi esimerkiksi Pietarin kaltaisen miljoonakaupungin pohjavedet, vaikutukset heijastuisivat helposti Suomeen asti. Toisen vakavan ympäristöriskin muodostaa Venäjän voimakas panostus öljyteollisuuteen Murmanskissa.


Paikalliskatastrofeihin varauduttu

Ydinvoimalaräjähdys on riskeistä tunnetuin, mutta siitä Hellenbergillä on hyviä uutisia. - Venäjän ydinvoimaloita ei pidetä erityisen vaarallisina, hän sanoo. Niiden aiheuttamaa ympäristöriskiä on arvioitu lähinnä terroristi-iskun mahdollisuuden kannalta.

Ignalinan ydinvoimala Liettuassa on edelleen melkoinen uhkatekijä, mutta siellä tapahtuva räjähdys tuskin aiheuttaisi pakkomuuttoa Suomeen. - Siihen se on liian kaukana, hän sanoo.

Hellenbergin mukaan Suomen pelastustoimi on varautunut verrattain hyvin tällaisiin katastrofeihin. Suomessa infrastruktuuri on kunnossa ja pelastusviranomaisten yhteydenpitoon kiinnitetään paljon huomiota. Nyt käynnissä olevien uudistusten tarkoituksena on parantaa tätä yhteistyötä entisestään.

- Tietyssä mielessä Suomen suurin uhka tällaisissa katastrofeissa on Venäjän heikko infrastruktuuri, sanoo Hellenberg. Mitä parempaan kuntoon se saadaan, sitä vähemmän painetta kohdistuu Suomen rajalle.



Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.