Ihmisen kulttuuri ja tekniikka etenevät yhä nopeammin, mutta evoluutio ei vuosisadoista hätkähdä. Ellei sitten juuri tekniikka tartu siihen.



Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2009

Aikakoneen ovi pamahtaa kiinni selän takana, ja astumme parinsadan vuoden päähän uljaaseen uuteen maailmaan.

Ovatpa ihmiset pitkiä ja salskeita, tuuheine hiuksineen ja hohtavine hampaineen!

Ja sitten on näköjään myös tämä quasimodo-osasto... Näissä ihmisissä on kaikkien korjausleikkausten jälkeenkin yhä jotain omituista. He muistuttavat siitä, ettei kaikki mennyt ihan nappiin, kun ihminen otti evoluution  omiin käsiinsä geenitekniikan keinoilla.

Voisiko tämä tulevaisuudenkuva olla totta?

Geenitekniikka on asia erikseen, mutta jos evoluutio saa edetä omillaan, parissasadassa vuodessa se ei saa ihmisessä aikaan mitään näkyvää.

 - Tuhatkaan vuotta evoluutiota ei ole ihmiselle vielä mitään, toteaa professori Hanna Kokko Helsingin yliopistosta. Siihen mahtuu nelisenkymmentä sukupolvea - evoluution näkökulmasta se on silmänräpäys.


Kuka lisääntyy eniten

Vaikka evoluutio on verkkainen voima, ihmisen evoluutiota on silti mahdollista tutkia. Sheffieldin yliopistossa toimiva tutkija Virpi Lummaa on selvittänyt evoluution vaikutusta ihmisten elinkaareen, pitkäikäisyyteen ja lastensaantiin käyttämällä aineistonaan suomalaisia kirkonkirjoja. Niistä ilmenee, että eniten jälkeläisiä saavat aivan eri ryhmät kuin ennen.

- Historiallisina aikoina rikkaat tilanomistajat pääsivät aikaisin naimisiin ja saivat eniten lisääntymisikäisiksi eläneitä lapsia, Lummaa kertoo. - 1900-luvulla tilanne muuttui, ja nykyään koulutetuimmat naiset saavat vähiten lapsia.

Evoluutiota ohjaava ydinkysymys onkin, keillä on eniten lapsia ja keiden kanssa. Mitä useampia lisääntymis¬ikään ehtiviä jälkeläisiä joku saa, sitä todennäköisemmin hänen ominaisuutensa yleistyvät. Juuri siksi evoluutio on  tulevaisuudessakin kanssamme. - Evoluutiota tapahtuu aina, kun kaikki ihmiset eivät lisäänny yhtä paljon, Lummaa muistuttaa.


Iho tummuu, silmät huononevat

- Evoluutio ei ole sitä, että kehittyisimme yhä paremmiksi tai johonkin tiettyyn suuntaan, Virpi Lummaa painottaa. Evoluutio on prosessi, jota ohjaavat kulloisetkin olot ja jolla ei ole tietoista päämäärää. Tämän takia sitä on vaikea ennustaa.

Voiko kaukaisista jälkeläisistämme veikata ylipäänsä mitään?

- Ihmisten ihonvärinä luultavasti yleistyy pitkällä aikavälillä keskimääräisen ruskea, ehkä nykyisten intialaisten kaltainen sävy, kun eri maailmankolkkien ihmiset jatkavat sekoittumistaan, Hanna Kokko pohtii.

Lummaan mukaan likinäköisyyteen ja hampaiden virheasentoihin liittyvät geenit saattavat tulevaisuudessa yleistyä.

Muinoin eloon jäävien lasten lukumäärä riippui isän menestyksestä metsällä tai äidin kyvystä pureskella sitkeätkin ruoat. Hyvät silmät ja vahvat hampaat olivat tarpeen. Nyt, kun silmien taittovirheet ja hampaiden vinot asennot ainakin teollisuusmaissa korjataan, näitä aiheuttavat geenit siirtyvät aiempaa yleisemmin seuraaviin polviin.


Hedelmättömyys periytyy

Uusien hoitomenetelmien ansiosta yhä useampi nainen pystyy nykyään pääsemään osalliseksi äitiyden iloista. Miehestä voi tulla isä, vaikka siittiöitä on niukasti tai ne ovat heikkoja. Sikäli kuin raskaaksi tulemisen ongelmiin vaikuttavat perinnölliset tekijät, hedelmällisyyshoitojen tarve saattaa tulevissa sukupolvissa yleistyä.

Myös sattuma on olennainen osa evoluutiota. Ihmisen geeneistä ilmaantuu aika ajoin uudenlaisia versioita mutaatioiden tuloksena.

- Evoluutiota on mahdotonta ennustaa siksikin, että emme voi tietää, milloin tietty mutaatio tapahtuu: huomenna, kymmenentuhannen vuoden kuluttua vai ei koskaan, Lummaa toteaa.

Rajansa on silläkin, mitä mutaatio pystyy muuttamaan. Elintärkeiden sisäelinten monimutkainen rakenne ei hevin muutu. Hiusten tai silmien väriin, ravintoaineiden imeytymiskykyyn ja tautien vastustuskykyyn liittyviä mutaatioita sen sijaan on ilmestynyt lajimme geenivalikoimaan aivan viime vuosituhansinakin.


Taudeista emme pääse

Erityisen edullisia ovat mutaatiot, jotka pelastavat ennenaikaiselta kuolemalta. Harvardin yliopistossa toimiva tutkija Pardis Sabeti on äskettäin selvittänyt tautien vastustuskyvyn evoluutiota ihmisissä. Hän vertaili eri väestöjen dna:ta ja havaitsi, että osalla nykyisistä afrikkalaisista tavattavat malarialta ja lassakuumeelta suojaavat mutaatiot ovat ilmestyneet vasta viime vuosituhansina ja yleistyneet sitten melko nopeasti.

Viime vuonna kaksi muuta amerikkalaistutkijaa, Henry Harpending Utahin yliopistosta ja John Hawks Wisconsin-Madisonin yliopistosta, osoitti ihmisen evoluutiovauhdin nopeutuneen maanviljelyn ja ensimmäisten kaupunkien ilmaannuttua eli kymmenentuhannen viime vuoden aikana. Evoluution laukkaa eivät aiheuttaneet maanviljely ja kaupungistuminen sinänsä vaan ennen kaikkea kulkutaudit, jotka yleistyivät väentiheyden kasvaessa.

Teollisuusmaissa eletään nyt suvantovaihetta, mutta kehitysmaissa tappavat taudit aiheuttavat inhimillisiä tragedioita päivittäin. Omakin hengähdystaukomme saattaa osoittautua lyhytaikaiseksi.

- Väestönkasvu ja ilmastonmuutoksesta seuraava asuinkelpoisten alueiden väheneminen johtavat tulevaisuudessa väentiheyden nousuun. Kun myös ihmisten liikkuvuus lisääntyy, tämä on otollista tarttuville taudeille, Lummaa pohtii.

Virusten ja bakteerien evoluutio on paljon nopeampaa kuin meidän. Vastustuskyvyn kehittäminen on lajimme evoluutiolle haastava tehtävä.
- Tiede ja teknologia etenevät, mutta myös mikrobit kehittyvät. Sitä taistelua eivät ihmiset helposti voita, Lummaa sanoo.


Muutummeko ufoiksi?

Eräs varhaisen scifin stereotyyppinen kuvitelma kaukaisen tulevaisuuden ihmisestä oli suuripäinen ja hentovartaloinen. Sille on tapana tuhahdella, mutta visio ei ehkä ole täysin mahdoton.

- Ihmisen synnytykset ovat vaikeita verrattuna moniin muihin eläimiin, koska suurten aivojemme takia vauvoilla on suuri pää, Lummaa sanoo. Keisarileikkaukset pelastavat nyt vauvojen ja äitien hengen silloinkin, kun vauvan pää on erityisen kookas. Jos jokin tekijä johtaisi siihen, että suuripäiset ihmiset saisivat enemmän lapsia kuin muut, ominaisuus voisi yleistyä.

- Fyysinen kuntokin on osittain perinnöllistä. Ennen kova työmies jaksoi huhkia pellolla, mutta nyt vanhempien fyysisen kunnon merkitys lasten henkiinjäämiselle ei ole suuri. Elintasosairaudetkin lisäävät kuolleisuutta vasta 50 ikävuoden jälkeen, Lummaa pohtii.

Voisivatko kaukaiset jälkeläisemme siis näyttää spagetin ja bulldoggin risteytyksiltä? Tuskin. Sen sijaan hajonta voi lisääntyä, eli ihmiskunnasta löytyy yhä suurempi valikoima pään kokoja ja kropan malleja, jos niistä mikään ei johda muita parempaan menestykseen lapsiluvussa.


Uudessa päässä sama äly

Vaikka osa tulevaisuuden ihmisistä olisi komeakalloisia, isossa päässä ei välttämättä piilisi älykkäämpiä aivoja. Evoluutio ei opasta meitä mihinkään jaloon päämäärään, kuten yhä säkenöivämpään älyyn, koska se toimii vain sellaisten tekijöiden varassa, jotka vaikuttavat kulloiseenkin lisääntymismenestykseen.

Saattaisiko suuntaus olla jopa päinvastainen?

Pitkälle koulutetut naiset saavat kaikkialla maailmassa muita vähemmän lapsia. Älykkyys on yksi niistä tekijöistä, joiden perusteella jotkut päätyvät yliopistoon ja toiset eivät, mutta se ei suinkaan ole ainoa. Esimerkiksi taloudellinen hyvinvointi parantaa tunnetusti koulutustasoa.

Ainakaan toistaiseksi ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että ihmiskunnan älykkyysosamäärä olisi kääntynyt laskuun. Nousustakaan ei voida puhua, vaikka älykkyystestien tulokset paranevat, koska muutoksen selittää parempi koulutus. Tiedemaailmassa vallitsee yhä myös epätietoisuus siitä, missä määrin älykkyys edes on perinnöllistä ja missä määrin ympäristötekijöiden aiheuttamaa.


Periyttämisessä isot riskit

Jo tämän vuosisadan aikana on mahdollista, että ihmiskunta ryhtyy itse oman evoluutionsa arkkitehdiksi muokkaamalla geenejään. Tätä näkymää pohti Scientific American -lehden evoluutioteemanumerossa tammikuussa 2009 yhdysvaltalainen paleontologi Peter Ward.

Lääketiede kehittää parhaillaan geenihoitoja, joissa vaikutus kohdistuu vain yhteen elimeen eikä periydy seuraavalle sukupolvelle. Lienee vain ajan kysymys, milloin on mahdollista peukaloida genomia niin, että muutokset periytyvät tuleville lapsille. Ward muistuttaa tämän tien riskeistä.

Geenien vuorovaikutukset elimistössä ovat monimutkaisia ja suurelta osin kartoittamattomia. Sama geeni vaikuttaa usein moneen eri ominaisuuteen, ja toisaalta useimmat ominaisuudet ovat tulosta monen geenin yhteispelistä. Geenien muuttaminen voi johtaa yllättäviin sivuvaikutuksiin, ja epäsuotuisat ominaisuudet periytyisivät sukupolvelta toiselle siinä missä toivotutkin.

Miksi mitään näin riskialtista yritettäisiin? Yksi mahdollinen kehityksen käynnistäjä ovat vanhemmat, jotka haluavat lapsistaan mahdollisimman terveitä, kauniita ja älykkäitä. Superlasta kaipaavien vanhempien joukosta löytyy varmasti potentiaalisia asiakkaita yrityksille, jotka myyvät edistyksellisiä tieteellisiä palveluja (ks. s. 14-17).


Kuinka kyborgi lisääntyy?

Ihmisen evoluutiota ei ehkä vie uusille urille geenitekniikka yksin, vaan geenitekniikan, robotiikan, nanotekniikan ja informaatiotekniiikan yhdistelmä. Nämä neljä nopeasti kehittyvää tieteenalaa voivat yhdessä johtaa suurempiin muutoksiin kuin mikään niistä yksin. Washington Post -lehden tiedetoimittaja Joel Garreau on kartoittanut näitä näkymiä kirjassaan Radical Evolution, jota varten hän haastatteli mittavan joukon tutkijoita.

Erityisen oudosti evoluutiolle voi Garreaun mukaan käydä, jos ihmisen ja tekniikan yhteispeli etenee nykyistä paljon intiimimmäksi.

Jos osa tulevaisuuden ihmisten ruumiista muodostuu robotista tai jos ihmisten mieli on kytkettävissä suoraan tietokoneeseen - mihin kumpaankin tähtäävä kehitystyö on käynnissä jo nyt - ihmisen olemusta ja lisääntymistä säätelevät geenien ohella aivan toisentyyppiset tekijät. Evoluutio jatkuu niin kauan kuin ihmiskunta saa lapsia, mutta kuka pystyy ennustamaan, millaisten geenien kantajat kyborgien kulttuurissa tahtoisivat lapsia ja keitä haluttaisiin kumppaniksi?

Ward pohtii myös, voisiko ihmiskunnan evoluutio joskus kaukaisessa tulevaisuudessa johtaa siihen, että jakautuisimme kahdeksi tai useammaksi uudeksi lajiksi. Nykyisten "rotujen" välille tällainen kuilu ei voi aueta, koska niiden geneettiset erot ovat pienempiä kuin yksilöiden väliset erot.

Sen sijaan uuden ihmislajin voisi synnyttää kehittynyt avaruustekniikka. Jos ihmiskunta perustaisi siirtokuntia kaukaisiin aurinkokuntiin ja jokin näistä jäisi vaikka sadaksituhanneksi vuodeksi omiin oloihinsa, evoluutio saattaisi lähteä toisille poluille kuin maapallolla. Uusi planeetta saisi uudenlaiset ihmiset.


Helena Telkänranta on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.