muuntuu nojatuoliski, viilettää järven yli ja kohoaa taivaalle.



Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2007



Joakim Uimosen pyörä muuttaa muotoaan tarpeen mukaan. Ajolenkin aikana nivelikkään menopelin voi laskea nojapyöräksi, jota poljetaan lähes makuuasennossa kuin sohvalla lepäillen. Voi valita myös väliasentoja miellyttävää risteilemistä, cruisailua, varten.

Kun matkan varrelta löytyy sopiva levähdyspaikka, nojapyörä muuntuu nojatuoliksi, josta on mukava ihailla maisemia. Ajon päätyttyä pieneen tilaan taittuvan laitteen voi helposti varastoida sisätiloihin.

Uimonen on pyörämies henkeen ja vereen. Päivätyökseen, Tunturi-polkupyörien tuotekehityspäällikkönä, hän parantaa kaupallisia ajokkeja. Vapaa-aikanaan hän on jo vuosia kehittänyt utopiamaista pysty- ja nojapyörän yhdistelmäänsä.





Polkupyörä luontoakin parempi


Koneenrakennuksen professori ja polkupyöräfani David Wilson Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta Yhdysvalloista ja pyöräilyspesialisti Heikki Kuva Suomesta ovat esitelleet energian kulutuslukuja eri tavoin liikuttaessa.

Esimerkiksi kuudentoista kilometrin tuntivauhdissa juoksija kuluttaa kilometrin matkalla noin 4 kilojoulea jokaista kehon kilogrammaa kohti. Hevonen kuluttaa vain 1,6 ja pyöräilijä hevostakin vähemmän eli 0,9 kilojoulea kiloa ja kilometriä kohti.

Polkupyörän hyötysuhde on hyvä, koska liikkeet ovat pääosin pyöriviä. Pyöräilijä myös hyödyntää tehokkaasti isoja lihaksiaan. Kävelijä tai juoksija joutuu kiihdyttämään ja hidastamaan edestakaisin liikkuvia lihasmassoja koko ajan.


Yhdistelmässä kahden edut

Tavallisella pystypyörällä ja nojapyörällä on kummallakin omat etunsa. Pystypyörä on kätevä kaupungissa, koska pyöräilijä näkee ja hänet nähdään. Myös pitkää ylämäkeä noustessa pysty ajoasento helpottaa, kun polkimia pääsee pumppaamaan koko painollaan.

Matka-ajossa tasaisella tiellä taas nojapyörä on kätevin. Ilmanvastus on 10-30 prosenttia pienempi kuin pystypyörän.

Muotoaan muuttava pyörä yhdistää eri tyyppien hyvät puolet.

Kauppoihin uutta pyörää saa vielä odottaa. Teollisuus omaksuu radikaaleja ideoita hitaasti. Niinpä Uimosen työnantaja, Tunturi Oy:n omistaja Accell Group, on toistaiseksi tyytynyt katselemaan sivusta.


Vauhdissa noja-asentoon

Uimonen alkoi kehittää uutta pyörää vuonna 1998. Ensimmäisen prototyypin hän rakensi Taideteollisen korkeakoulun lopputyönä vuonna 2004.

Seuraavana vuonna kansainvälinen joukko tekniikan ja muotoilun opiskelijoita Teknillisestä ja Taideteollisesta korkeakoulusta paransi pyörää ja etenkin haki keinoja muuttaa ajoasentoa. Keksittiin tapa laskeutua alaspäin ajon aikana.

Pystyasentoon siirtymiseksi sen sijaan täytyy edelleen pysähtyä ja nousta pyörän päältä. Uimosen mukaan on vaikea kehittää pyörää, joka pystyisi järkevällä voimankulutuksella nostamaan päällä istuvaa pyöräilijää. Mutta paljon auttaa jo sekin, että ajettaessa keskustasta pois voi pysähtymättä muuttaa kulkuneuvon nojapyöräksi.

Toinen, viime vuonna alkanut TKK:n ja TaiKin yhteishanke jatkuu edelleen. Parhaillaan kaksi muotoilualan opiskelijaa ja yhdeksän insinööriopiskelijaa tutkii, miten parantaa runkoa, niveliä ja lukituksia.

Pyörällä vesille ja veden alle





Pyöräilyputkia ja automaattivuokrausta


Itse menopelin ohella kehitetään innokkaasti pyöräily-ympäristöä ja pyöränläyttötapoja.

Kelpaisikö pyöräilytunneli, jossa on aina pouta ja tuuli puhaltaa aina oikeasta suunnasta? Bicycle Transportation Systems, joka toimii Coloradossa, tarjoaa tällaista kauppanimellä TransGlide 2000. Tunneli on kevyt putki, jotka rakennetaan pylväiden päälle muun liikenteen yläpuolelle. Pyöräilijä saa keinotekoisen tuulen selkäpuolelleen, kun putkeen puhalletaan ilmaa.

Putkia odotellessa voi nauttia moderneista tavoista vuokrata polkupyöriä.

Esimerkiksi Saksan rautatieyhtiö Deutsche Bahn ylläpitää kesäisin Berliinissä ja Stuttgartissa palvelua nimeltä "soita polkupyörään" (Call a bike). Pyörä vuokrataan ja käyttö maksetaan automaattisesti soittamalla kännykällä numeroon, joka on merkitty itse pyörään. Vastaava palvelu toimii myös Lontoossa.

Lyonin kaupunki Ranskassa on kehittänyt oman muunnoksensa automaattivuokrauksesta. Pyörissä on mikrosiru, joka tunnistaa pyörätelineen ja pyörän tilaajan sekä kirjaa vuokraukset ja palautukset. Matka maksetaan luottokortilla. Pariisi suunnittelee samanlaisen palvelun käynnistämistä.










Vain sporttikunnolla ilmaan

Lentäviä polkupyöriä on rakennettu 1960-luvulta asti. MIT:n Daedalus lensi vuonna 1988 Aigeianmerellä 120 kilometrin matkan.

Nykyisin lentopyöräharrastuksen voidaan katsoa jo vakiintuneen extreme-lajina. Esimerkiksi Japanissa, Biwajärvellä Kioton seudulla, pidetään joka vuosi "lintumiesralli" (Birdman rally), jossa lihasvoimalla lentävät laitteet ottavat mittaa toisistaan.

Ilmaan päästään, mutta monilukuisilla lentopyörillä on yhteinen vika. Vain hyväkuntoiset aktiiviurheilijat jaksavat ajaa ilmassa.


Lentopyörä kenelle tahansa?

Kanadalainen Richard P. Synergy, jota voi luonnehtia vapaaksi tutkijaksi ilman akateemisia oppiarvoja, on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen kehittää koko kansan lentopolkupyörän. Hän on vuodesta 2003 vetänyt Flycycle-hanketta, jossa opiskelijat rakentavat Ontariossa Tobermoryn lentokentän konehallissa uutta lentopyörää. Työtä tukee joukko yrityksiä, kuten 3M Adhesives ja GE Plastics.

Suurin ongelma hankkeessa on, että yhä on vaikea päästä keskivertolihaksilla lentoon. Fysiikan lait sanelevat kovia vaatimuksia ihmiselle, joka on lentomoottoriksi tehoton kuin höyrykone.

Siksi ensin tulee uusia maapolkupyöriä ja vesipyöriä. Jälkimmäisillä on yhtenä etuna se, että vesillä riittää tilaa. Ehkä näemme pian pyöriä, joilla huristellaan jokia pitkin ja järvenselkien yli.



Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.