muuntuu nojatuoliski, viilettää järven yli ja kohoaa taivaalle.
Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2007
Joakim Uimosen pyörä muuttaa muotoaan tarpeen mukaan. Ajolenkin aikana nivelikkään menopelin voi laskea nojapyöräksi, jota poljetaan lähes makuuasennossa kuin sohvalla lepäillen. Voi valita myös väliasentoja miellyttävää risteilemistä, cruisailua, varten.
Kun matkan varrelta löytyy sopiva levähdyspaikka, nojapyörä muuntuu nojatuoliksi, josta on mukava ihailla maisemia. Ajon päätyttyä pieneen tilaan taittuvan laitteen voi helposti varastoida sisätiloihin.
Uimonen on pyörämies henkeen ja vereen. Päivätyökseen, Tunturi-polkupyörien tuotekehityspäällikkönä, hän parantaa kaupallisia ajokkeja. Vapaa-aikanaan hän on jo vuosia kehittänyt utopiamaista pysty- ja nojapyörän yhdistelmäänsä.
Polkupyörä luontoakin parempi Koneenrakennuksen professori ja polkupyöräfani David Wilson Massachusettsin teknisestä korkeakoulusta Yhdysvalloista ja pyöräilyspesialisti Heikki Kuva Suomesta ovat esitelleet energian kulutuslukuja eri tavoin liikuttaessa. |
Yhdistelmässä kahden edut
Tavallisella pystypyörällä ja nojapyörällä on kummallakin omat etunsa. Pystypyörä on kätevä kaupungissa, koska pyöräilijä näkee ja hänet nähdään. Myös pitkää ylämäkeä noustessa pysty ajoasento helpottaa, kun polkimia pääsee pumppaamaan koko painollaan.
Matka-ajossa tasaisella tiellä taas nojapyörä on kätevin. Ilmanvastus on 10-30 prosenttia pienempi kuin pystypyörän.
Muotoaan muuttava pyörä yhdistää eri tyyppien hyvät puolet.
Kauppoihin uutta pyörää saa vielä odottaa. Teollisuus omaksuu radikaaleja ideoita hitaasti. Niinpä Uimosen työnantaja, Tunturi Oy:n omistaja Accell Group, on toistaiseksi tyytynyt katselemaan sivusta.
Vauhdissa noja-asentoon
Uimonen alkoi kehittää uutta pyörää vuonna 1998. Ensimmäisen prototyypin hän rakensi Taideteollisen korkeakoulun lopputyönä vuonna 2004.
Seuraavana vuonna kansainvälinen joukko tekniikan ja muotoilun opiskelijoita Teknillisestä ja Taideteollisesta korkeakoulusta paransi pyörää ja etenkin haki keinoja muuttaa ajoasentoa. Keksittiin tapa laskeutua alaspäin ajon aikana.
Pystyasentoon siirtymiseksi sen sijaan täytyy edelleen pysähtyä ja nousta pyörän päältä. Uimosen mukaan on vaikea kehittää pyörää, joka pystyisi järkevällä voimankulutuksella nostamaan päällä istuvaa pyöräilijää. Mutta paljon auttaa jo sekin, että ajettaessa keskustasta pois voi pysähtymättä muuttaa kulkuneuvon nojapyöräksi.
Toinen, viime vuonna alkanut TKK:n ja TaiKin yhteishanke jatkuu edelleen. Parhaillaan kaksi muotoilualan opiskelijaa ja yhdeksän insinööriopiskelijaa tutkii, miten parantaa runkoa, niveliä ja lukituksia.
Pyörällä vesille ja veden alle
Pyöräilyputkia ja automaattivuokrausta Itse menopelin ohella kehitetään innokkaasti pyöräily-ympäristöä ja pyöränläyttötapoja. |
Vain sporttikunnolla ilmaan
Lentäviä polkupyöriä on rakennettu 1960-luvulta asti. MIT:n Daedalus lensi vuonna 1988 Aigeianmerellä 120 kilometrin matkan.
Nykyisin lentopyöräharrastuksen voidaan katsoa jo vakiintuneen extreme-lajina. Esimerkiksi Japanissa, Biwajärvellä Kioton seudulla, pidetään joka vuosi "lintumiesralli" (Birdman rally), jossa lihasvoimalla lentävät laitteet ottavat mittaa toisistaan.
Ilmaan päästään, mutta monilukuisilla lentopyörillä on yhteinen vika. Vain hyväkuntoiset aktiiviurheilijat jaksavat ajaa ilmassa.
Lentopyörä kenelle tahansa?
Kanadalainen Richard P. Synergy, jota voi luonnehtia vapaaksi tutkijaksi ilman akateemisia oppiarvoja, on ottanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen kehittää koko kansan lentopolkupyörän. Hän on vuodesta 2003 vetänyt Flycycle-hanketta, jossa opiskelijat rakentavat Ontariossa Tobermoryn lentokentän konehallissa uutta lentopyörää. Työtä tukee joukko yrityksiä, kuten 3M Adhesives ja GE Plastics.
Suurin ongelma hankkeessa on, että yhä on vaikea päästä keskivertolihaksilla lentoon. Fysiikan lait sanelevat kovia vaatimuksia ihmiselle, joka on lentomoottoriksi tehoton kuin höyrykone.
Siksi ensin tulee uusia maapolkupyöriä ja vesipyöriä. Jälkimmäisillä on yhtenä etuna se, että vesillä riittää tilaa. Ehkä näemme pian pyöriä, joilla huristellaan jokia pitkin ja järvenselkien yli.
Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
